Helppo ja mukava elämä on aliarvostettua

Ymmärrän pointtisi. Itse ajattelen kuitenkin, että lapsia tehdään juuri mukavuuden takia. ilmaista rahaa tulee yhteiskunnalta, ei tarvi tehdä töitä ja kun vanhenee, siinäpä passautettavat valmiina omasta takaa.

Meinaatko, että passaavat sinua kun vanhenet?

Samaa mieltä kuin ap. Tosin minulla on pari lasta.

Missä ammatissa olet?

-Mies 28v-

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 17:29"]

Samaa mieltä kuin ap. Tosin minulla on pari lasta.

[/quote]

Kiva juttu, jos olet saanut lastenhoidon sopimaan yhteen helpon ja mukavan elämän kanssa. Mutta onhan se huolettomuus ja vapaus ihan eri luokkaa, kun ei ole huolettavia. Ei sikäli, että tämä olisi mikään kilpailu! -ap

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 17:36"]

Missä ammatissa olet?

[/quote]

Opetan lukiossa.

p [quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 17:40"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 17:29"]

Samaa mieltä kuin ap. Tosin minulla on pari lasta.

[/quote]

Kiva juttu, jos olet saanut lastenhoidon sopimaan yhteen helpon ja mukavan elämän kanssa. Mutta onhan se huolettomuus ja vapaus ihan eri luokkaa, kun ei ole huolettavia. Ei sikäli, että tämä olisi mikään kilpailu! -ap

[/quote]

no, mies pisti minut vaihtoon ja minusta tuli vuoroviikkoäiti. Sen myötä elämäni kirkastui. En vaihtaisi lapsiani mihinkään, olen oikea pullantuoksuinen äiti niillä viikoilla, mutta minä voin paremmin kun saan omaa aikaa joka toinen viikko. En ikinä lähde enää leikkimään kotia kenenkään miehen kanssa. Parisuhde kelpaa, mutta kiitos, miehellä saa olla omakin elämä. 

Tämä sopii tähän ketjuun: http://25.media.tumblr.com/tumblr_m44iyq3rvQ1r29ib3o1_500.jpg

No minun elämäni on helppoa ja nautin siitä vaikkakin olen kasvattanut ap:lle opiskelijoita. Pidän työstäni ja sen haasteista mutta nautin myös paljon lasteni seurasta. Olen yh joten minun ei tarvitse harmistua eikä kilpailla kotonani.

Ruuhkavuosia kesti tasan sen aikaa kun lapset olivat tarhassa. Kotiäitinä oli ihan leppoisaa ja mukavaa ja nyt kun lapset ovat jo koulussa, vapaa-aikaa on vaikka kuinka, vaikka olenkin töissä. Itse olen aina nimenomaan halunnut lapsia. Jos en olisi siinä onnistunut, olisin varmasti todella surullinen ja tuskin nauttisin lapsettomuuden tuomasta vapaudesta ja huolettomuudesta tippaakaan. Minua ei kulttuuririennoissa, kaupoissa tai maailmalla pörrääminen kiinnosta läheskään niin paljon kuin ihan perusarki - kukkapenkin kuopsutus tai puolukkapiirakan leipominen. Taloutemme on turvattu, aikaa on sekä perheen kanssa vietettäväksi että omiin harrastuksiin. Lisäksi minulla on apunani ja tukenani hyvä mies ja ilonani ihanat lapset. En kaipaa mitään muuta.

Siitä olen kuitenkin samaa mieltä ap:n kanssa, että monet vaikeuttavat omaa elämäänsä ihan turhaan haalimalla liikaa stressaavia asioita elämäänsä. Jos lasten kuskaaminen harrastuksiin iltaisin ei huvita, niin katselkaa ne harrastukset niin läheltä, ettei tarvi kuskata. Jos aika ja rahat ovat tiukilla, karsikaa elämästä turhia asioita. Vähemmälläkin oikeasti pärjää. Ei ole pakko hankkia ja tehdä kaikkea sitä, mitä naapurikin hankkii ja tekee. Opetelkaa tuntemaan itsenne ja tunnistamaan ne asiat, mitkä tekevät juuri teidät onnelliseksi.

Jännä miten jotkut automaattisesti ajattelevat, että helppo elämä on yhtä kuin tylsyys tai tavoitteettomuus. Minulle helppo elämä tarkoittaa mm. sellaista työtä, josta nautin ja jota ei tarvitse tehdä hampaat irvessä. Unelmieni työhön kuitenkin kuuluu urakehitys ja haasteellisuus. Minusta on myös tavoitteellista tietää, missä oman jaksamisen rajat kulkevat ja että ei niitä tieten tahtoen ylitä. Toisilla se raja menee esimerkiksi lasten hankkimisessa.

Helppo elämä ei mielestäni tarkoita sitä, että eletään kuin pumpulissa, eikä koskaan tapahdu mitään pahaa. Se on pikemminkin sitä, että eletään ja vietetään aikaa vain sellaisten asioiden ja ihmisten parissa, joista tulemme iloisiksi ja onnellisiksi. Jollekin se voi tarkoittaa omia lapsia ja sitä tuttua ja turvallista arkielämää, jollekin toiselle lapsettomuutta, matkustelua ja itsensä hemmottelua. 

Oikeata asiaa. Minä sain tarpeekseni siinä vaiheessa kun tuli 40 vuotta täyteen. Oli pakko kelata että mitä sitä oikein elämältä haluaa. Oli talo, 3 lasta ja vaimo jonka suurin huvi oli kiukutella siitä että joutui tekemään ensin 8 h työpäivän ja päälle kotityöt. Kun minä en kuulemma tehnyt mitään. No en varmaan tehnyt mutta vaimo oli se joka halusi lapset, koiran, ison talon ym.

Otin sitten eron vaimosta. Kaikki laitettiin myyntiin. Suurin osa omaisuudesta oli onneksi omissa nimissäni koska kaiken olin maksanutkin. Vaimo oli todella vähän aikaa työelämässä, monta vuotta oli pelkästään kotona lasten kanssa ja siinähän ei tienaa.

Ex-muija siis lasten kanssa vuokrakolmioon, vanhempi auto jäi heille ja muutama tonni myydystä kämpästä. Itse lähdin Thaimaahan ensin lomalle, lopulta ostin täältä halvalla talon. Oma uima-allas, ranta lähellä, naisseuraa löytyy, ravintolassa on varaa syödä joka päivä... Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee.

Mulla on nettibisnes, jolla tienaa kivasti. Teen töitä pari tuntia päivässä, hyvä keino on se että teettää työnsä jollakin halvalla aasialaisella, ja myy sitä työtään sitten kalliimmalla muualle. Itselle jää lähinnä rahojen siirtely. Loppuaika on vapaa-aikaa :)

Elatusmaksuja en periaatteesta maksa mutta synttärinä ja jouluna laitan lapsille jonkun 50 e. 

Elämä on elämistä varten... Elämän ei tarvi olla tylsää ajan haaskausta :)

Mies 43 v

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 17:10"]

Suomi on mahtava maa, mutta jos jotakin täällä inhoan, se on tämä ainainen protestanttishenkinen kärsimyksenpalvonta. Elämän merkityksellisyys syntyy suomalaisten mielestä siitä, että joutuu kokemaan vastoinkäymisiä ja haalimaan elämäänsä itse aiheutettuja ongelmia. Suoritetaan, jurotetaan, stressataan, vellotaan tunteissa, kehitetään kriisejä.

Minä olen valinnut toisin. En ole hankkinut lapsia, joten minulla on paljon vähemmän murheita ja enemmän vapautta. Olen hakeutunut ammattiin, jossa on pitkät lomat ja hyväksyttävä palkka mutta ei varsinaisia etenemismahdollisuuksia. Rahaa on tarpeeksi matkailuun ja harrastamiseen. Asuntolaina lyhenee hyvää tahtia, kun tyytyy vähempiin neliöihin. Aikaa riittää ystäville, kulttuurille, luonnolle, itsekseen ololle.

Ikäiseni kaverit elävät parhaillaan ns. ruuhkavuosia, koettavat löytää aikaa ja energiaa sekä perheen, puolison että pomon tyytyväisenä pitämiseen ja laiminlyövät samalla oman hyvinvointinsa, omat arvonsa. Kiitos ei!

[/quote]

Menkää velat jo nuolemaaniitä haisevia perseitänne, kukaan ei jaksa kuunnella noita teidän itsekorostavia lässyn lässyn lässyn lässyn lässssssssytyksiänne!!!

Vai että menestystä voi ja PITÄÄ saavuttaa ilman ponnisteluita. Sairas ajatusmaailma, ei ikinä voi saavuttaa mitään hyvää ilman omaa panostaan ja on väärin opettaa sellasta lapsille!! Että kaiken pitäis tipahtaa suoraan nenän eteen, ettei laiskan mamman tarvis vaan ahteriaan siirtää ja tehdä oikeita töitä. En hyväksy, en alkuunkaan. Lapsen pitää oppia pienestä pitäen, että työtä pitää tehdä, kantaa kortensa yhteiseen kekoon eikä elellä toisten siivellä. Mitä elämä olisi ilman ponnisteluja? Eihän loma ja lepokaan tuntuis miltään, jos sitä aina sais tehdä. Eikä raha tod. kasva puussa! Ei sitään mikään "universumi" ilmaseksi mammoille toimita, naurettavaa kerrassaan. Ihminen on luotu tekemään työtä ja kaikki kokee iloja ja suruja. Helppoa tuskin on kellään. Semmosta se elämä vaan on.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 09:24"]

On hyvä, että ap on löytänyt olman elämäntapansa ja on siihen tyytyväinen. Minä en olisi hänen tapaansa tyytyväinen, siksi minulla onkin toisenlainen Elämä. Tässä on välillä hankaliakin hetkiä, joista joskus selitän, miksi tekemäni valinnat sitovat muita valintojani - Ap:n tapaiset ihmit varmaan pitävät sitä valituksesna, vaikka se on lähinnä toteamus - mutta kokonaisuudessaan olen tyytyvisempi tähän kuin olisin ap:n tapaiseen tavoitteettomuuteen.

[/quote]

Ihanaa, kun sinun elämäsi on Elämä isolla alkukirjaimella, mutta ap:n tavoitteeton (?) elämä ei ansaitse isoa alkukirjainta...

[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 12:19"]

Oikeata asiaa. Minä sain tarpeekseni siinä vaiheessa kun tuli 40 vuotta täyteen. Oli pakko kelata että mitä sitä oikein elämältä haluaa. Oli talo, 3 lasta ja vaimo jonka suurin huvi oli kiukutella siitä että joutui tekemään ensin 8 h työpäivän ja päälle kotityöt. Kun minä en kuulemma tehnyt mitään. No en varmaan tehnyt mutta vaimo oli se joka halusi lapset, koiran, ison talon ym.

Otin sitten eron vaimosta. Kaikki laitettiin myyntiin. Suurin osa omaisuudesta oli onneksi omissa nimissäni koska kaiken olin maksanutkin. Vaimo oli todella vähän aikaa työelämässä, monta vuotta oli pelkästään kotona lasten kanssa ja siinähän ei tienaa.

Ex-muija siis lasten kanssa vuokrakolmioon, vanhempi auto jäi heille ja muutama tonni myydystä kämpästä. Itse lähdin Thaimaahan ensin lomalle, lopulta ostin täältä halvalla talon. Oma uima-allas, ranta lähellä, naisseuraa löytyy, ravintolassa on varaa syödä joka päivä... Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee.

Mulla on nettibisnes, jolla tienaa kivasti. Teen töitä pari tuntia päivässä, hyvä keino on se että teettää työnsä jollakin halvalla aasialaisella, ja myy sitä työtään sitten kalliimmalla muualle. Itselle jää lähinnä rahojen siirtely. Loppuaika on vapaa-aikaa :)

Elatusmaksuja en periaatteesta maksa mutta synttärinä ja jouluna laitan lapsille jonkun 50 e. 

Elämä on elämistä varten... Elämän ei tarvi olla tylsää ajan haaskausta :)

Mies 43 v

[/quote]

Toivon hartaasti, että olet trolli. Kukaan lapsiparka ei ansaitse tuollaista luuseria isäkseen. Jos niin munaton äijä olet, että lapsia olet vastoin tahtoasi mennyt tekemään, vieläpä kolme kappaletta, niin sen verran selkärankaa sentään voisi osoittaa, että heistä jonkinlaista vastuutakin kantaa.

Eipä mulla  muuta.

Mä olen ehdottomasti helpon ja mukavan kannalla myös, mutta lisäisin siihen hauskan, mikä ei aina ole täysin yhteensopiva helpon ja mukavan kanssa. Esim. mulla on harrastus, missä otan paljon vastuuta yhteisestä toiminnasta, ja se on välillä raskasta, mutta niin hauskaa, että hyvät puolet ehdottomast ylittävät huonot.

Sama oikeastaan koskee lapsia. Mä olen aina nauttinut lasten seurasta, ja siksi tein omiakin, ja heidän kanssaan on niin hauskaa, että jo se ylittää raskaat jutut, joita toki on (hauskuuden päälle tulee tietysti myös suuri rakkaus jne., mutta jos nyt puhutaan tästä hedonistisemmasta puolesta). Monille näin ei tietenkään ole ja silloin ei kannata vaihtaa helppoa elämää äitiyteen/isyyteen.

Meidän ratkaisu lastenhoidon suhteelliseen helppouteen on ollut pitkä ikäero. Oli ihanaa keskittyä rauhassa esikoiseen, ja kun kakkonen syntyi niin esikoinen oli todella helppo jo.

Ai niin, tämä ketju.

On totta, että elämäni on eräässä mielessä "tavoitteetonta". En nimittäin pidä tavoitteiden saavuttamista mitenkään itseisarvoisena. Käytän aikaani tekemällä asioita, jotka ovat minusta kiinnostavia ja joita kohtaan tunnen intohimoa. Aina siitä jotakin syntyy. Ilman sen suurempia tavoitteita olen mm. tullut kirjoittaneeksi tietokirjan isolle kustantamolle ja näytelmän suurelle suomalaiselle harrastajateatterille. Väikkäri valmistuu pikku hiljaa. Olen myös työssäni aika hyvä, ja panostani siellä arvostetaan. Mielekäs ja tuottelias elämä ei siis vaadi erityistä tavoitteellisuutta, hankalaa ponnistelua tai kohtuutonta vaivannäköä.

Ymmärrän tuon pointin lapsista. Joku toinen saisi varmaan myös lapset sovitettua ihan hyvin helppoon ja mukavaan elämään. Minä en saisi, ja ihan objektiivisestikin aika paljolta stressiltä ja murheelta välttyy, kun ei hanki edes sitä yhtä ja helppoa lasta.

Oikein leppoisaa syksyn alkua kaikille! -ap

nosto

Samaa mieltä ap:n kanssa. Olen kokenut elämäni aikana vaikka minkälaista murhetta ja pettymystä mutta en silti koe olevani näiden vastoinkäymisten jälkeen millään tavalla parempi, viisaampi tai voimakkaampi. Nyt vihdoin alkaa elämä helpottaa, valmistun pian opettajaksi minäkin, elän hyvässä avioliitossa. Olen päättänyt töitä saatuani keskittyä vain omaan itseeni ja parisuhteeseeni, harrastaa sitä matkailua, johon ei ole aiemmin ollut varaa, jne. - lyhyesti sanottuna siis nauttia siitä mukavasta, helposta elämästä. En aio ikinä hankkia/yrittää saada lapsia. Pidän kyllä lapsista ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen, mutta haluan alkaa nyt nauttia elämästäni ilman huolta toisesta. Asumme mieheni kanssa rivitalokaksiossa eikä meidän ole tarkoitus tästä isompaan vaihtaa (paikkakunta voi kyllä vaihtua), tilaa emme enempää tarvitse ja asuntolaina lyhenee mukavan sutjakkaasti. Rahaa jää sitten niihin harrastuksiin, kuten ap:kin sanoi.