Isovanhempien "epäoikeudenmukaisuus"

Ehkä ne isovanhemmat ei viihdyt teillä .... ja ap:n avauksen luettuani en ihmettele yhtää jos asia on näin

Edelleenkään en isovanhemmista puhu loukkaavasti lapselleni. Sitä en tiedä mikä lapset sai väittelemään siitä, kuka on isoäidin kulta. En ole asiaa mieheltäni tai mieheni siskolta penännyt. En halua pakottaa isovanhempia rakastamaan lastani. Kerran olen neljän vuoden aikana isovanhemmat puolipakottanut meille kylään. Kyse oli lapsen ensimmäisestä syntymäpäivästä. Tunnen vaan pahaa mieltä lapseni puolesta. Myös lapsen isä on pahoillaan tilanteesta. Kenelläkään kuitenkaan ei tässä kuviossa ole huonot välit keskenään. Alkuperäinen ongelma oli se, että lastani vaivaa se, että isovanhemmat eivät vietä hänen kanssaan aikaa ja lapsi on siitä kysellyt. Ihmetteli mm. miksi hän ei ole ollut isovanhempien luona yökylässä (En lapselle kertonut, että "eivät ole sua sinne tahtoneet", vaan sepitin jotain kiireestä). Vastauksista voi kuitenkin päätellä, että lapsellani ei ole oikeutta pahaan mieleen ja jos lapsi on pahoittanut milensä, syy on vaan minussa ei isovanhemmissa. Ehkäpä asia sitten on niin. Täytynee miettiä. AP

Kaikenmaailman vinkujia sitä onkin..

Tee sille isoäidille vierailulista ja ryhdy tarkasti mittaamaan, että on jokaisen lapsenlapsen kanssa tismalleen yhtä paljon! Varaa aikaa vaikka 2 tuntia ja sano, että tasapuolisuuden vuoksi on nyt niin, että mummin kännykästä poistetaan kaikkien lastenlasten kuvat, koska epäilet, että hän katsoo niitä erimittaisia aikoja, mikä on aina pois lapsenlapsilta.

Tee lahjalista: 4v lahjaksi kaikille tämä, 5v tämä, 6v tämä jne. Isoäidin on oltava tasapuolinen! Lapsenlapsista ei saa puhua erikseen vaan aina yhdessä, jotta ei tulisi ilmi, että yksi on enemmän jne.

Kamala elämä lapsesi isovanhemmille tulossa! Joka tosin muuttuu kivaksi siinä vaiheessa, kun jokainen lapsenlapsi vuoropäivänä käy mummolassa auttamassa, siis 1-2 kertaa/vko. Tasapuolisesti. Heidän ei kannata kovin kauas muuttaa, onhan heillä tasapuoliset velvollisuutensa.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 15:43"]

Tee sille isoäidille vierailulista ja ryhdy tarkasti mittaamaan, että on jokaisen lapsenlapsen kanssa tismalleen yhtä paljon! Varaa aikaa vaikka 2 tuntia ja sano, että tasapuolisuuden vuoksi on nyt niin, että mummin kännykästä poistetaan kaikkien lastenlasten kuvat, koska epäilet, että hän katsoo niitä erimittaisia aikoja, mikä on aina pois lapsenlapsilta.

Tee lahjalista: 4v lahjaksi kaikille tämä, 5v tämä, 6v tämä jne. Isoäidin on oltava tasapuolinen! Lapsenlapsista ei saa puhua erikseen vaan aina yhdessä, jotta ei tulisi ilmi, että yksi on enemmän jne.

Kamala elämä lapsesi isovanhemmille tulossa! Joka tosin muuttuu kivaksi siinä vaiheessa, kun jokainen lapsenlapsi vuoropäivänä käy mummolassa auttamassa, siis 1-2 kertaa/vko. Tasapuolisesti. Heidän ei kannata kovin kauas muuttaa, onhan heillä tasapuoliset velvollisuutensa.

[/quote]

Siis MITEN te saatte joka asiasta väännettyä tällaista sontaa??

Pitäisikö sinunkin mennä hoitoon?

APlle: 10 vuoden päästä lapses inhoaa isovanhempiaan niiden käyttäytymisen takia. Sä voit siinä kohtaan sanoo isovanhemmille että sitä saivat mitä tilasivat. Mä en todellakaan käy isovanhempiani moikkaamasa vaikka polvillaan rukoilisivat ja niiden lellikki kersat vaan haistattaa niille. Mummolla kai oli jotain mutsia vastaan. Ei mulle ole asiaa ikinä valotettu. Jotain mummo joskus yritti vinkua, mut kuka sitä jaksaa kuunnella.

Käyttekö isovanhempien luona kylässä? Jos käytte, niin lopettakaa käynnit. Meillä alko kummasti kiinnostamaan isovanhempia, kun kyläilyt lopetettiin. Meidän koululainen oli serkkunsa puheista tehnyt johtopäätökset, että mummo ei olekaan kaikille yhtä nuiva, kun meidän porukalle. Anopin kanssa ollaan tultu toimeen, mutta välit ei kovin luontevat ole olleet.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 15:51"]

APlle: 10 vuoden päästä lapses inhoaa isovanhempiaan niiden käyttäytymisen takia. Sä voit siinä kohtaan sanoo isovanhemmille että sitä saivat mitä tilasivat. Mä en todellakaan käy isovanhempiani moikkaamasa vaikka polvillaan rukoilisivat ja niiden lellikki kersat vaan haistattaa niille. Mummolla kai oli jotain mutsia vastaan. Ei mulle ole asiaa ikinä valotettu. Jotain mummo joskus yritti vinkua, mut kuka sitä jaksaa kuunnella.

[/quote]

Susta näki jo varmaan lapsena millainen paskaperse olet, eikä mummoa kiinnostanut. EI minuakaan olisi kiinnostanut kaltaisesi ihmisperse.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 15:51"]

APlle: 10 vuoden päästä lapses inhoaa isovanhempiaan niiden käyttäytymisen takia. Sä voit siinä kohtaan sanoo isovanhemmille että sitä saivat mitä tilasivat. Mä en todellakaan käy isovanhempiani moikkaamasa vaikka polvillaan rukoilisivat ja niiden lellikki kersat vaan haistattaa niille. Mummolla kai oli jotain mutsia vastaan. Ei mulle ole asiaa ikinä valotettu. Jotain mummo joskus yritti vinkua, mut kuka sitä jaksaa kuunnella.

[/quote]

Susta näki jo varmaan lapsena millainen paskaperse olet, eikä mummoa kiinnostanut. EI minuakaan olisi kiinnostanut kaltaisesi ihmisperse.

[/quote]

Ei sullakaan näytä asiat kovin hyvin olevan

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 11:57"]

Ihme väkeä täällä. Kummallisen hyökkäyksen kohteeksi on ap joutunut, vaikka kyllä noista kirjotuksista saa kuvan, että ihan täysipäinen ja parhaansa yrittävä ihminen on kyseessä. Eikä kyllä tule kuvaa, että yrittää omaa vastuutaan asiasta karttaa. Kurjat isovanhemmat. Minullekin tuli mieleen, että jos teillä vaan ei isovanhempien mielestä ole tarpeeksi vaikeaa. Ongelmatapauksia huomioidaan paremmin. Kummasti lapselle käsketään asiat selittää parhain päin. Se keino toimii ehkä vielä muutaman vuoden, mutta kyllä kouluiässä tajuaa jo paljon paremmin kuinka toisia suositaan. Teini-iässä homma sitten kolahtaa kunnolla. Valitettavasti vihana, katkeruutena ja mahdollisesti huonona itsetuntona. Vanhempien täytyy muistaa vahvistaa lapsen itsetuntoa, että isovanhempien piittaamattomuus tee siihen niin syvää jälkeä. Onneksi teillä on välittävät isovanhemmat toisella puolella. Heistä lapsi saa hyvän esimerkin terveestä suhteesta lapsen ja isovanhemman välillä.

[/quote]

Suurin osa teineistä ei ole isovanhempien mussukoita missään vaiheessa elämäänsä, joten nyt olet tainnut keksiä syyn suomalaisnuorten masennukseen ja itsemurhahakuisuuteen: he eivät ole saaneet taaperovaiheessa olla riittävästi mummolassa yökylässä! Mummo on aina suosinut muita, ja vaikka teini ei olisi nähnyt mummia kuin kerran vuodessa, niin tuo suosiminen jäytää madon lailla nuoren itsetunnon hajalle.

Onneksi voi aina syyttää isovanhempia siitä, että itse on paska vanhempi.

Nostan tämän keskustelun uudelleen lähinnä otsikon takia. Meillä tilanne juuri otsikon kuvaama, miehen vanhemmat eivät vaikuta olevan kiinnostuneita lapsestamme. Olen hyvin surullinen tilanteesta, toivoisin kovasti että haluaisivat tutustua lapsenlapseensa. Asuvat samalla paikkakunnalla toisen lapsenlapsensa kanssa ja hän on heille ns. "kaikki kaikessa", meidän lapseemme eivät pidä yhteyttä eivätkä kyllä tosin oikeastaan meihinkään. Olemme yrittäneet hienovaraisesti vihjailla tilanteesta ja luoda kontaktia, tuloksetta. Yhteydenotoissa kertovat lähinnä mitä ovat tämän toisen lapsenlapsen kanssa tehneet jne. Myönnän, että olen katkera ja todella pettynyt. Mitä pitäisi tehdä? Vaikea hyväksyä tilannetta tällaisena, mutta pakko kai se on? Lapsi on vielä niin pieni, että ei ymmärrä mutta surullista on sekin, että ei myöskään tunne näitä isovanhempiaan käytännössä ollenkaan. Mitä tehdä...katkaistako välit kokonaan?

Luokaa avoin keskutelukulttuuri, niin ei jää mitään jossittelun varaan. Miehesi tehtävä on nyt kysyä isovanhemmilta aivan suoraan, missä mennään. Haluavatko olla lainkaan mukana teidän lapsenne elämässä? Ette voi määritellä, miten isovanhemmat ovat mukana elämässänne, mutta mielestäni on aivan asiallista varoittaa, että olette pettyneet, kun eivät halua olla teidän lapsenne kanssa. Jos isovanhemmat eivät osaa sanoa mitään, kiertelevät ja kaartelevat, niin jättäkää tosiaan asia heidän harteilleen. On paljon turhauttavampaa yrittää itse kaikkensa, jos mitään vastakaikua ei tule. Kun pallo on heillä, voitte hyvillä mielin odottaa, tuleeko sieltä mitään ja jos ei tule, on asia kaikin puolin selvä. Te tiedätte, missä mennään ja he tietävät, missä mennään.

Siskoni oli aikoinaan äidilleni todella paskamainen, teki kaikki kauheudet, mitä teini ja nuori aikuinen voi tehdä. Nolasi vanhempani täysin ja halveksi avoimesti.

Nyt kun hänellä on omia lapsia,on hän aivan ihmeissään, kun äitini ei haluakaan olla hoitoautomaatti, vaikka minun lasteni kanssa on tekemisissä päivittäin. Kuulemma isoäiti on epätasapuolinen ja ilkeä.

Olisiko kannattanut joskus 18v iässä miettiä, että ne paskoiksi nimittämänsä vanhemmat on jonain päivänä isovanhempia, joilla on muisti tallessa.

Todella inhottavaa, etteivät isovanhemmat osaa olla tasapuolisia. Tiedätkö, ovatko olleet lapsilleen aikoinaan tasapuolisia, vai oliko jo silloin jaottelua suosikkeihin ja ei-suosikkeihin?

Muutama selitys tulee mieleen, tuo, mitä oli jo aiemmin esitettykin, eli tyttären lapset ovat läheisempiä kuin pojan lapset. Eihän se aina päde, mutta olen huomannut esim. omalla kohdallani että näin valitettavasti useasti on.

Toinen syy, mitä, jos sisarustesi lapset käyttäytyvät paremmin kuin omasi. Itse ainakin pidän joidenkin kavereiden lapsista enemmän kuin toisten kavereiden. Ja kyllä se vaikuttaa siihen, kuinka usein heitä kutsun kylään/otan hoitoon jne.

Jotkut lapset vaan ovat huonosti kasvatettuja, esim. eivät tottele aikuisia. Kerron esimerkin yhden kaverin lapsesta, jota en enää juuri pyydä tänne leikkimään.

Sanon, ettei saa juosta sisällä, tämä juoksee vaan. Kun sanon että nyt pitää olla hiljaa, kun nukutan vauvaa, tämä vain mölisee. Sanon, että jokainen saa esim. vuorollaan tehdä jonkun jutun, tämä tönii muut lapset kumoon ja tekee itse. Sanon, ettei saa ottaa kädestä, tämä vaan ottaa, ja jos komennan napakammin, rupeaa itkemään. Ei siis osaa mitenkään huomioida muita, ja minulle tuo on raskasta omien lasten lisäksi, joten otan paljon mieluummin leikkimään sellaiset lapset, jotka osaavat ottaa toisetkin lapset huomioon.