Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempien "epäoikeudenmukaisuus"
26.08.2013 |
Lapseni isovanhemmilla on lapsenlapset kolmen lapsensa kautta. Kahden muun perheen lapsia isovanhemmat käyvät katsomassa viikottain. Ottavat hoitoon ja pitävät yhteyttä. Meidän lastamme isovanhemmat ovat kerran lapsen juhlissa käyneet katsomassa, kun vähän vinkkasin, että nyt todellakin on syytä naamansa näyttää. Välimatka näiden kahden muun lapsenlapsen luo on pikkusen lyhyempi, kun meille, mutta ei merkittävästi. Kaikki lapsenlapset ovat taaperoiässä, mutta meidän lapsi osaa jo kysyä, että miksi isovanhemmat ovat vaan näiden muiden kanssa. Olen jo luopunut toivosta, että isovanhemmat korjaisivat asennettaan, mutta kuinka selitän asian lapselle?
Kommentit (114)
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 18:56"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 16:04"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 16:00"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 15:59"]
Käyttekö isovanhempien luona kylässä? Jos käytte, niin lopettakaa käynnit. Meillä alko kummasti kiinnostamaan isovanhempia, kun kyläilyt lopetettiin. Meidän koululainen oli serkkunsa puheista tehnyt johtopäätökset, että mummo ei olekaan kaikille yhtä nuiva, kun meidän porukalle. Anopin kanssa ollaan tultu toimeen, mutta välit ei kovin luontevat ole olleet.
[/quote]
Sullapa on hyvät neuvot, voi luoja. Muka aikuinen ihminen!
[/quote]
No anna itse parempi neuvo. Tämä neuvo toimii.
[/quote]
Veljen perhe teki juuri noin. Seuraavana jouluna isä ja äiti veivät minut ja pikkusiskon perheen Thaimaahan. Veljen perhe sai jouluilla kotimaassa. Perusteluna oli se, että "eivät ole nekään meillä käyneet".
Oli kälyn ilmeessä ihailemista, kun hän sai tietää köyhän opiskelijaperheen menettäneen kahden viikon unelmaloman. Sitä saa mitä tilaa.
[/quote]
Kiva kosto miniälle. Entä ne lapset? Entä veljesi?
En käsitä tuollaisia ihmisiä kuin sinä, siskosi ja vanhempasi. Naureskelette pienten lasten epätasa-arvoiselle kohtelulle. En tiedä, mitä hirveää se miniä teille on tehnyt, mutta vähintään olisi pitänyt pyytää niitä lastenlapsia mukaan.
Vanhemmuus on taitolaji ja isovanhemmat ovat edelleen vanhempia. Monet kestävät tyttäriään mutta eivät siedä poikansa vaimoa, kun sehän on sen pojan varastanut heiltä pois, muuttanut kaiken, on ilkeä ja inhottava jne. Todella monessa tapauksessa on molemmilla syytä katsoa peiliin. Minkälainen vanhempi ei tajua, että poikansa toimii niiden eväiden mukaan, jotka vanhemmat ovat sinne eväsrasiaan pakanneet? Jos jotain on hampaankolossa, niin yhteys omaan lapseen ja keskustellaan asia puhki. Ehkä sinne eväsrasiaan saadaan ujutettua jotain puuttuvaa tai ainakin voidaan luoda uudet aikuisten ihmisten pelisäännöt. Miniä on aivan samassa asemassa kuin tytärten puolisotkin, ja harvemmin näiden kanssa väännetään asioista tai syytetään tytärten toiminnasta. Ongelma onkin siinä, että niitä poikia ei alunperinkään kohdella samalla tavalla kuin tyttäriä näissä perheissä.
Epäreilut vanhemmat ovat epäreiluja isovanhempia ja kasvattavat myös lapsistaan epäreiluja. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Ehkä joku miniä joskus saa lisättyä siihen lusikkaan jotain positiivista, mutta epäreilua kohtelua on vaikea muuttaa, jos sitä on perheessä harrastettu aina ja sitä käytetään keinona kostaa, näpäyttää ja hallita.
Epäreiluudessa on kyse vallankäytöstä. Suosimalla tiettyjä lastenlapsia isovanhempi kiristää ja laittaa nämä epäsuosiossa olevat "paikalleen". Hän käyttää valtaansa, onnistuu parhaimmillaan hajottamaan, repimään ja rikkomaan sisarusten ja serkusten välejä loppuiäksi. En ikinä kunnioittaisi vanhempiani, jos rupeaisivat tuollaiseen lapselliseen peliin enkä ottaisi vastaan matkoja, joilla näpäytetään veljeä siitä, ettei ole suostunut isovanhempien pelinappulaksi miellyttämään ja nuoleskelemaan heitä riittävän paljon.
[/quote]
Todella hyvin kirjoitettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 18:56"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 16:04"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 16:00"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 15:59"]
Käyttekö isovanhempien luona kylässä? Jos käytte, niin lopettakaa käynnit. Meillä alko kummasti kiinnostamaan isovanhempia, kun kyläilyt lopetettiin. Meidän koululainen oli serkkunsa puheista tehnyt johtopäätökset, että mummo ei olekaan kaikille yhtä nuiva, kun meidän porukalle. Anopin kanssa ollaan tultu toimeen, mutta välit ei kovin luontevat ole olleet.
[/quote]
Sullapa on hyvät neuvot, voi luoja. Muka aikuinen ihminen!
[/quote]
No anna itse parempi neuvo. Tämä neuvo toimii.
[/quote]
Veljen perhe teki juuri noin. Seuraavana jouluna isä ja äiti veivät minut ja pikkusiskon perheen Thaimaahan. Veljen perhe sai jouluilla kotimaassa. Perusteluna oli se, että "eivät ole nekään meillä käyneet".
Oli kälyn ilmeessä ihailemista, kun hän sai tietää köyhän opiskelijaperheen menettäneen kahden viikon unelmaloman. Sitä saa mitä tilaa.
[/quote]
Kiva kosto miniälle. Entä ne lapset? Entä veljesi?
En käsitä tuollaisia ihmisiä kuin sinä, siskosi ja vanhempasi. Naureskelette pienten lasten epätasa-arvoiselle kohtelulle. En tiedä, mitä hirveää se miniä teille on tehnyt, mutta vähintään olisi pitänyt pyytää niitä lastenlapsia mukaan.
Vanhemmuus on taitolaji ja isovanhemmat ovat edelleen vanhempia. Monet kestävät tyttäriään mutta eivät siedä poikansa vaimoa, kun sehän on sen pojan varastanut heiltä pois, muuttanut kaiken, on ilkeä ja inhottava jne. Todella monessa tapauksessa on molemmilla syytä katsoa peiliin. Minkälainen vanhempi ei tajua, että poikansa toimii niiden eväiden mukaan, jotka vanhemmat ovat sinne eväsrasiaan pakanneet? Jos jotain on hampaankolossa, niin yhteys omaan lapseen ja keskustellaan asia puhki. Ehkä sinne eväsrasiaan saadaan ujutettua jotain puuttuvaa tai ainakin voidaan luoda uudet aikuisten ihmisten pelisäännöt. Miniä on aivan samassa asemassa kuin tytärten puolisotkin, ja harvemmin näiden kanssa väännetään asioista tai syytetään tytärten toiminnasta. Ongelma onkin siinä, että niitä poikia ei alunperinkään kohdella samalla tavalla kuin tyttäriä näissä perheissä.
Epäreilut vanhemmat ovat epäreiluja isovanhempia ja kasvattavat myös lapsistaan epäreiluja. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Ehkä joku miniä joskus saa lisättyä siihen lusikkaan jotain positiivista, mutta epäreilua kohtelua on vaikea muuttaa, jos sitä on perheessä harrastettu aina ja sitä käytetään keinona kostaa, näpäyttää ja hallita.
Epäreiluudessa on kyse vallankäytöstä. Suosimalla tiettyjä lastenlapsia isovanhempi kiristää ja laittaa nämä epäsuosiossa olevat "paikalleen". Hän käyttää valtaansa, onnistuu parhaimmillaan hajottamaan, repimään ja rikkomaan sisarusten ja serkusten välejä loppuiäksi. En ikinä kunnioittaisi vanhempiani, jos rupeaisivat tuollaiseen lapselliseen peliin enkä ottaisi vastaan matkoja, joilla näpäytetään veljeä siitä, ettei ole suostunut isovanhempien pelinappulaksi miellyttämään ja nuoleskelemaan heitä riittävän paljon.
[/quote]
Todella hyvin kirjoitettu!
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 08:26"]
Mikä oli tilanne ennen lapsi?.
Olisiko muut olleet jo silloin enenmmän tekemisissään keskenään ja tulleet läheisemmiksi. aina kuvitellaan että lapsen myötä voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä ja kaikki aikaisempi käytös unohtuu.
[/quote]
Tässä varmaankin on jotain perää. Isovanhemmat eivät kyläilleet juurikaan kenelläkään ennen isovanehmmuutta. Nämä muut perheet ovat aikaisemmin asuneet isovanhempien luona esim. häätöjen vuoksi (aikana ennen lapsia). Taustalla on monia ongelma. Nykyään tilanteet ovat kunnossa. Me emme ole apua tarvinneet. Olemme osanneet asiamme niin hoitaa. Kylässä olemme käyneet säännöllisesti jo ennen lasta. Olin jo silloin sitä mieltä, että mieheni vanhemmat ansaistsevat huomiomme siinä, missä omat vanhempani. Esim. juhlapyhät jaoimme vanhempiemme kesken ennen lasta. Viimeisen vuoden aikana olemme siirtäneet juhlapyhät omaan kotiimme. AP
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 14:39"]
Tämä on asia, jota isovanhempien kannattaa miettiä todella tarkkaan. Lapsi, jota ei ole kohdeltu tasapuolisesti muiden kanssa muistaa hautaan asti isovanhempien piittaamattomuuden.
Lapsi ei tule myöskään koskaan luottamaan isovanhempaan täysin, vaikka aikuistuu, päinvastoin katkeruus kasvaa.
[/quote]
Peukutin tätä ylöspäin, koska näinhän se on. Toinen puoli asiassa vaan on se, että jos se isovanhempi ei tunne mitään velvollisuutta kyseistä lapsenlasta kohtaan, niin häntä tuskin hetkauttaa suuntaan tai toiseen kyseisen lapsenlapsen katkeruus.
Olen itsekin ollut se ei-pidetty lapsenlapsi. Päätin kun isovanhempani kuolivat ollessani 12-v että pisaraakaan en itke heidän peräänsä. Enkä itkenyt. Sen verran törkeää oli se toisten serkkujen suosiminen.
Mitäs jos lopettaisit tuollaisen kyttäämisen ja mittaamisen. Pääasia, että on edes jonkunlaiset välit. Ainahan sitä on läheisempiä sukulaisia ja etäisempiä. Kaikista ei nyt vaan tykkää yhtä paljon, eikä tule yhtä hyvin juttuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 09:18"]
Mitäs jos lopettaisit tuollaisen kyttäämisen ja mittaamisen. Pääasia, että on edes jonkunlaiset välit. Ainahan sitä on läheisempiä sukulaisia ja etäisempiä. Kaikista ei nyt vaan tykkää yhtä paljon, eikä tule yhtä hyvin juttuun.
[/quote]
En mittaa, enkä kyttää. En ole peräämässä lahjoja, hoitajaa, kotia. En kyttää. Otan vastaan sen tiedon, mikä minulle annetaan. En perään kysele.Enkä vaadi. Vaan mietin kuinka asian hoidan lapseni kannalta parhain päin. AP
Mä en tajua miksi suurin osa ei tajua mitä hyvät ja tasapuoliset isovanhemmat voivat antaa parhaimmillaan lapsenlapsilleen. Mulla oli käsittämättämättömän ihana Ukki, vain yksi eikä mummoja ollenkaan ja häneltä sain paljon rakkautta ja huomiota. Mun miehelle ukki oli myös tärkeä, jonka kanssa opeteltiin kaikkea traktorilla ajamisesta alkaen. Omat lapseni ovat jääneet tälläiseltä suhteelta melkein kokonaan paitsi. Yhdet isovanhammat suosivat toisia lapsenlapsia eivätkä tee mun lasten kanssa oikein mitään ja toiset isovanhemmat ovat niin kiireisiä ettei heillä ole aikaa lapsenlapsilleen.
Mä olen sitä mieltä, että molemmat osapuolet saisivat toisistaan paljon irti, mutta jos isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset, niin mitäpä sille voi. Itse toivon täydestä sydämestäni, että osaan olla hyvä mummo. Tasapuolinen, rakastava ja olen kiinnostunut itse lapsista ja heidän ajatuksistaan ja tykkäämisen kohteista. Toivon, että voin jättää positiivisen jälken tuleviin lapsenlapsiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä mummo hoitaa nimenomaan pojan lapsia, meidän kahden tyttären lapsia huomattavasti vähemmän.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 09:18"]
Mitäs jos lopettaisit tuollaisen kyttäämisen ja mittaamisen. Pääasia, että on edes jonkunlaiset välit. Ainahan sitä on läheisempiä sukulaisia ja etäisempiä. Kaikista ei nyt vaan tykkää yhtä paljon, eikä tule yhtä hyvin juttuun.
[/quote]
En mittaa, enkä kyttää. En ole peräämässä lahjoja, hoitajaa, kotia. En kyttää. Otan vastaan sen tiedon, mikä minulle annetaan. En perään kysele.Enkä vaadi. Vaan mietin kuinka asian hoidan lapseni kannalta parhain päin. AP
[/quote]
No mitä sä sitten kitiset? Puhut asiat lapselle parhain päin ja annat asian olla. Elämästä ei saa kaikkea epäoikeudenmukaisuutta eikä vääryyttä siivottua pois vaikka kuinka yrittäisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin samaistua täysin ap:n tilanteeseen. Meilläkin on näin, isovanhemmat suosivat yhden perheen lapsia muiden kustannuksella. Muille ei riitä aika eikä energia, kun hössätään yhden perheen asioita aivan tajuttomasti.
Me olemme pahoittaneet mielemme, myös lapsemme on tämän huomannut ja meiltä kysellyt, miksi tietyt lapset saavat olla mummolassa niin paljon useammin kuin hän. Herkät lapset huomaavat tällaisia asioita. Mitäs siihen sitten selität..
Me olemme myöskin pohtineet syitä tähän. Välit ovat hyvät, olemme olleet aina aikaisemmin paljon tekemisissä, kaikki lapsenlapset asuvat suhteellisen saman välimatkan päässä, kaikki ovat suunnilleen samanikäisiä. Anoppi on ennen ollut melkein naurettavan tarkka omien lastensa tasa-arvon suhteen, keksitkin on laskettu ja jaettu tasan kaikille. Mutta vähitellen tilanne on vain lipsunut siihen, että yksi perhe saa aivan naurettaviin mittasuhteisiin menevän paljon huomiota ja me muut jäämme ilman. Miksi näin? Ovatko isovanhemmat väsyneitä, kun hoitavat yksia lapsia niin paljon? Ovatko meidän muiden isommat lapset niin tylsiä, kun eivät ole enää söpöjä taaperoita? Meidän lasta ovat isovanhemmat kehuneet helpoksi, joten ei siinäkään pitäisi olla syytä siihen, että häntä ei enää kutsuta kylään.
Tavallaan ymmärrän, että isovanhemmillakin saa olla oma elämä, mutta mielestäni on silti erittäin tärkeää, että lapsia kohdellaan tasavertaisesti. Lapselle todellakin syntyy traumoja ja huonoa itsetuntoa, jos häntä syrjitään.
AP mainitsi myös, että ovat hoitaneet asiansa hyvin, eivätkä varsinaisesti tarvitse apua. Näin meilläkin, pärjätään ilman hoitoapua ihan hyvin ja muutenkin asiat ovat kunnossa ja olemme vastuullisia aikuisia. Olemmekin miettineet, voisiko tämäkin olla syy siihen, että isovanhemmat eivät osallistu arkeemme, ehkä he kokevat, että meillä on kaikki kunnossa ja emme tarvitse apua? Sillä suosikkiperheellä kun on aina kaikki levällään, ehkäpä siksi isovanhemmat rynnistävät sinne auttamaan?
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 14:59"]
Mistä taaperosi tietää, mitä serkut tekevät? Oma kokemukseni taaperoikäisistä on se, että eivät todellakaan muista, kuka kävi ja koska eli heillä ei ole käsitystä siitä, ovatko nähneet tänä vuonna isoäitiä 2 kertaa vai 20, jos se isoäiti on eilen meillä käynyt.
Meillä ei taaperot keskenään juttele siitäkään, että isoäiti hoitaa useammin yhtä kuin toista. Eikä todellakaan taapero osaa kysyä, miksi mummi hoitaa enemmän serkkuja kuin häntä, siihen lapsen aivojen kapasiteetti ei todellakaan riitä! Taapero kun on 1-3v ikäinen eikä kykene muodostamaan aivoissaan noin abstraktia ongelmaa, koska ei voi tietää, miten usein isoäiti on muiden kanssa.
Paitsi tietty jos äiti muistaa joka päivä muistuttaa, niin sittenhän se lapsi alkaa kokea jäävänsä jostain paitsi. Mutta ei se silti itse keksi jostain vaille jäävänsä, äiti sen opettaa.
Harva aikuinenkaan kykenee miettimään, että kaverinsa on paljon enemmän muiden kuin hänen kanssaan, jos kaveri ei erikseen siitä kerro.
[/quote]
Joo mietin aivan samaa. Ei meillä ainakaan opienet tiedä serkkujen tekemisistä mitään tai edes osaisi jotenkin arvostelle , että miksi toisten kanssa ollaan enemmän kuin toisten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis. Tätä ketjua kun lukee, niin ihan oikeasti alkaa miettiä, että tosi monella on luetun ymmärtämisen taito heikko. Alkupäässä ketjua erityisesti on aivan hulluja (tai sitten hullujen) vastauksia. Loppupäästä esimerkki:
"No mitä sä sitten kitiset? Puhut asiat lapselle parhain päin ja annat asian olla." Mutta kun kyse oli juuri siitä, miten se 'parhain päin' puhuminen onnistuu, mitä kannattaa sanoa. Kummaa väkeä.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 09:23"]
En mittaa, enkä kyttää. En ole peräämässä lahjoja, hoitajaa, kotia. En kyttää. Otan vastaan sen tiedon, mikä minulle annetaan. En perään kysele.Enkä vaadi. Vaan mietin kuinka asian hoidan lapseni kannalta parhain päin. AP
[/quote]
Meillä on juuri niin, että miehen sisko vaatii, mittaa ja kyttää paljonko äitinsä hoitaa kenenkäkin lapsia ja pitää huolen, että mummo hoitaa heidän lapsia ja ottaa yökylään ja mökille. Laittaa lapset itse soittamaan mummolle, että koska pääsee taas yökylään. Ja tämä kyllä toimii. Mummo ei sitten serkkujen hoitamiselta enää sitten muita jaksakaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 10:19"]
Ohis. Tätä ketjua kun lukee, niin ihan oikeasti alkaa miettiä, että tosi monella on luetun ymmärtämisen taito heikko. Alkupäässä ketjua erityisesti on aivan hulluja (tai sitten hullujen) vastauksia. Loppupäästä esimerkki:
"No mitä sä sitten kitiset? Puhut asiat lapselle parhain päin ja annat asian olla." Mutta kun kyse oli juuri siitä, miten se 'parhain päin' puhuminen onnistuu, mitä kannattaa sanoa. Kummaa väkeä.
[/quote]
Ai, että pointti olikin se, että ap ei osaa sanoa lapselle asioita parhain päin. No sanoo vaikka, että "annin perhe tarvitsee juuri nyt enemmän apua ja siksi mummi on siellä enemmän" tai "kyllä mummi tulee taas meillekin, mummilla on juuri nyt ollut vähän kiireitä, mitäs jos piirtaisit mummille vaikka kivan kuvan"
jne. ei pitäisi olla liian vaikeaa aikuisen ihmisen sanoa asiat myönteisesti.
Mitäs muuten tapahtuisi, jos soittaisit itse mummolle ja kyselisit lapsen yökyläilymahdollisuutta tms? Ilman provoisoimista "toisten eduilla". Sanoisit vaikka, että lapsi on kysellyt, milloin hän pääisisi mummolaan?
Olen itse samassa tilanteessa ja ymmärrän mielipahasi täysin, myös sukunne suhteet vaikuttavat hyvin samanlaisilta. Yritän itse ohjata ajatteluani niin, että etsin hyviä puolia tilanteesta. Koska emme saaneet apua vaikeissakaan tilanteissa, mieheni ja minun suhde on luja ja kestävä. Tuskin tällaista olisi, jos mummo olisi kipittänyt yölläkin auttamaan itkevän vauvan hoidossa, niin kuin nyt tuntuu tekevän.
Itse olen pari kertaa kysellyt, pääsisikö lapsi kyläilemään. Aluksi luvataan, tottakai saa tulla. Kerron ilouutisen lapselle ja kohta mummo soittaa, ettei jaksakaan :(
Ihme väkeä täällä. Kummallisen hyökkäyksen kohteeksi on ap joutunut, vaikka kyllä noista kirjotuksista saa kuvan, että ihan täysipäinen ja parhaansa yrittävä ihminen on kyseessä. Eikä kyllä tule kuvaa, että yrittää omaa vastuutaan asiasta karttaa. Kurjat isovanhemmat. Minullekin tuli mieleen, että jos teillä vaan ei isovanhempien mielestä ole tarpeeksi vaikeaa. Ongelmatapauksia huomioidaan paremmin. Kummasti lapselle käsketään asiat selittää parhain päin. Se keino toimii ehkä vielä muutaman vuoden, mutta kyllä kouluiässä tajuaa jo paljon paremmin kuinka toisia suositaan. Teini-iässä homma sitten kolahtaa kunnolla. Valitettavasti vihana, katkeruutena ja mahdollisesti huonona itsetuntona. Vanhempien täytyy muistaa vahvistaa lapsen itsetuntoa, että isovanhempien piittaamattomuus tee siihen niin syvää jälkeä. Onneksi teillä on välittävät isovanhemmat toisella puolella. Heistä lapsi saa hyvän esimerkin terveestä suhteesta lapsen ja isovanhemman välillä.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 14:59"]
Mistä taaperosi tietää, mitä serkut tekevät? Oma kokemukseni taaperoikäisistä on se, että eivät todellakaan muista, kuka kävi ja koska eli heillä ei ole käsitystä siitä, ovatko nähneet tänä vuonna isoäitiä 2 kertaa vai 20, jos se isoäiti on eilen meillä käynyt.
Meillä ei taaperot keskenään juttele siitäkään, että isoäiti hoitaa useammin yhtä kuin toista. Eikä todellakaan taapero osaa kysyä, miksi mummi hoitaa enemmän serkkuja kuin häntä, siihen lapsen aivojen kapasiteetti ei todellakaan riitä! Taapero kun on 1-3v ikäinen eikä kykene muodostamaan aivoissaan noin abstraktia ongelmaa, koska ei voi tietää, miten usein isoäiti on muiden kanssa.
Paitsi tietty jos äiti muistaa joka päivä muistuttaa, niin sittenhän se lapsi alkaa kokea jäävänsä jostain paitsi. Mutta ei se silti itse keksi jostain vaille jäävänsä, äiti sen opettaa.
Harva aikuinenkaan kykenee miettimään, että kaverinsa on paljon enemmän muiden kuin hänen kanssaan, jos kaveri ei erikseen siitä kerro.
[/quote]
Joo mietin aivan samaa. Ei meillä ainakaan opienet tiedä serkkujen tekemisistä mitään tai edes osaisi jotenkin arvostelle , että miksi toisten kanssa ollaan enemmän kuin toisten...
[/quote]
Vältyt kyllä tekemästä tyhmiä kommentteja, jos luet koko ketjun.
Kuten 98 epäili, taitaa olla varsin yleistä se, että käenpoikia ja mustialampaita auttamalla vanhemmat tuntevat olevansa tarpeellisia ja lapsi, joka hoitaa hyvin asiansa, jää kuin huomaamatta vähemmälle. Sama homma jatkuu lastenlasten kanssa ja jälleen se asiansa aina hyvin hoitanut saa huomata, että isovanhempien ajasta ja huomiosta riittää hänen perheelleen vain rippeet.
Sillä eihän se mitään tarvitse, joka itse pärjää.
sanonpa pari asiaa, itae oon siis 16v tyttö ja oma isoäitini puhuu musta koko ajan paskaa, jaksaa muistuttaa kuinka huono olen. ihmettelen tätä koska mulla on kolme muuta sisarusta, yksi asuu kaukana mut muut on melkein saman ikäsiä kun minä, isoäiti on kokoajan lellimässä niitä, ostaa kaiken jne ja kun tulee käymään huutaa mulle kokoajan vaikka minä oon meistä se joka tekee kotona ihan kaiken. tiskaan, siivoan laitan ruokaa hoidan lemmikin jne ja silti mummi jaksaa muistuttaa kuinka paska olen. pitäis kuulemma hukuttaa mereen ettei tarvia kestää... en ole mitää väärää tehny ja käyny välillä aina kattomassa sitä jne mut eipä enää huvita, tuntuu musta tosi pahalta toi sen käytöa, onko tää sitten oikein?
Mielensäpahoittajamarttyyrien lapsista tulee samanlaisia mielensäpahoittajia.
Miettikääpä opettajia, kun näiden mielensäpahoittajien lapset tulevat kouluun. Ei ihme, että niin iso osa opettajista halauisi vaihtaa ammattia.