Isovanhempien "epäoikeudenmukaisuus"

Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta olla tasaspuolinen. Mite lapsen vanhempi tulee vanhempiensa kanssa toimeen ja onko välit hyvät ja läheiset. Entäs lapsen toiset isovanhemmat.

Lapsen vanhempi (vanhemmat) tulevat toimeen isovanhempien kanssa. Ja en ole penäämässä täällä mitään oikeudenmukaisuutta. Minuun vaan sattuu lapseni puolesta. Enkä ole keksinyt kuinka asian lapselle selitän nyt saatika sitten tulevaisuudessa. Lapsen toiset isovanhemmat asuvat kaukana. Välit ovat lämpimät, mutta näkemiset valitettavan harvoin onnistuvat.

Tämä on asia, jota isovanhempien kannattaa miettiä todella tarkkaan. Lapsi, jota ei ole kohdeltu tasapuolisesti muiden kanssa muistaa hautaan asti isovanhempien piittaamattomuuden.  

Lapsi ei tule myöskään koskaan luottamaan isovanhempaan täysin, vaikka aikuistuu, päinvastoin katkeruus kasvaa. 

Siis oletko sinä miniä ja ne kaksi muuta tyttären perheitä? Se voisi ainakin olla yksi selitys. Tyttären lasten kanssa on paljon helpompaa usein. Itselläni ja anopilla on hyvät välit, mutta anopilla onkin vain poikia. Sen sijaan omien vanhempien kanssa huomaa, kuinka paljon helpompaa niillä on meidän lasten kuin veljen lasten kanssa. Mua saa uhmata (mun despoottista äitiyttä...:)), mun tekemisiin saa puuttua (sanon takaisin) ja mun lapsien kanssa saa operoida aika vapaasti. (tyyliin leikata tukan, jos siltä tuntuu) Sen sijaan veljen vaimo on kyllä hyvä äiti, mutta vanhemmat on ihan maha kipeänä aina veljen lasten kanssa, kun mikään ei ole hyvä. Annetaan väärin ruokaa, puetaan väärin, ei uskalla sanoa mitään jne. Se on paljon jännittyneempää heidän kanssaan, vaikka sinänsä yhtä rakkaita ovatkin.

Sama homma täällä.

Tänään harmittelin asiaa itsekseni. Huomasin taas, että johan on muiden lastenlasten kanssa vietetty aikaa, mutta meiltä ei edes kysellä kuulumisia. Kun soitellaankin, saan vain kuulla mitä muut ovat tehneet :/

En niinkään edes tarvitse mitään apua, olisi vain kiva jos jotenkin huomioitaisiin minunkin lapset. Taas yhdet synttärit vietimme ilman minun vanhempiani. Onneksi mieheni vanhemmat ovat elämässämme mukana. Vaikka eivät hekään hoitoon ota, mutta mielellään muuten lapsia näkevät :) Ja se on minusta mukavaa enkä vaadikaan sen enempää, en vaatisi omiltakaan vanhemmiltani.

Ei onneksi omat lapset ole kyselleet asiasta, toivottavasti ei koskaan kysykään. Tällaista tämä on ollut aina.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 14:16"]

Lapseni isovanhemmilla on lapsenlapset kolmen lapsensa kautta. Kahden muun perheen lapsia isovanhemmat käyvät katsomassa viikottain. Ottavat hoitoon ja pitävät yhteyttä. Meidän lastamme isovanhemmat ovat kerran lapsen juhlissa käyneet katsomassa, kun vähän vinkkasin, että nyt todellakin on syytä naamansa näyttää. Välimatka näiden kahden muun lapsenlapsen luo on pikkusen lyhyempi, kun meille, mutta ei merkittävästi. Kaikki lapsenlapset ovat taaperoiässä, mutta meidän lapsi osaa jo kysyä, että miksi isovanhemmat ovat vaan näiden muiden kanssa. Olen jo luopunut toivosta, että isovanhemmat korjaisivat asennettaan, mutta kuinka selitän asian lapselle?

[/quote]

En yhtään enää ihmettele tällaista käytöstä, kun olen vuosien varrella lukenut kymmeniä seuraavanlaisia aloituksia

-anoppi yrittää vääntyä meille, kun vauva syntyy, miten estän sen

-miehen äiti haluaa nähdä lasta, eihän minun tarvitse sitä sille näyttää

-miehen äiti haluaa tulla sairaalaan katsomaan vauvaa, en halua sinne kuin oman äitini

-oma äitini tulee kahdeksi viikoksi meille asumaan. Miten selitän miehelle, ettei hänen äidillään ole tänne mitään asiaa

Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. En minäkään mene sen lapsen perheeseen, missä minua kohdellaan huonosti.

Isovanhemmat ovat todella omituisia. Toisinaan esittävät olevansa reippaita vaikka ovat yli 60 v-vuotiaita.

Mistä taaperosi tietää, mitä serkut tekevät? Oma kokemukseni taaperoikäisistä on se, että eivät todellakaan muista, kuka kävi ja koska eli heillä ei ole käsitystä siitä, ovatko nähneet tänä vuonna isoäitiä 2 kertaa vai 20, jos se isoäiti on eilen meillä käynyt.

Meillä ei taaperot keskenään juttele siitäkään, että isoäiti hoitaa useammin yhtä kuin toista. Eikä todellakaan taapero osaa kysyä, miksi mummi hoitaa enemmän serkkuja kuin häntä, siihen lapsen aivojen kapasiteetti ei todellakaan riitä! Taapero kun on 1-3v ikäinen eikä kykene muodostamaan aivoissaan noin abstraktia ongelmaa, koska ei voi tietää, miten usein isoäiti on muiden kanssa.

Paitsi tietty jos äiti muistaa joka päivä muistuttaa, niin sittenhän se lapsi alkaa kokea jäävänsä jostain paitsi. Mutta ei se silti itse keksi jostain vaille jäävänsä, äiti sen opettaa.

Harva aikuinenkaan kykenee miettimään, että kaverinsa on paljon enemmän muiden kuin hänen kanssaan, jos kaveri ei erikseen siitä kerro.

Minä olen miniä, toiset lapsenlapset ovat tyttären ja pojan. Aina olen anoppia ja appea kunnioittanut ja eikä ole ollut syytä heitä lapsellekaan haukkua. Lapseni täyttää kohta neljä. Ja asiasta alkoi kyselemään, kun serkkunsa kanssa väittelivät, että kumpi on isoäidin kulta. Itse en ole ollut paikalla, kun tätä keskustelua on käyty. Paikalla on ollut lapsen isä ja täti. Jos lasta asia osaa nyt jo vaivata pidän todennäköisenä, että vaivaa isompana vielä enemmän. Lapset vaihtavat (myöhemmin(kin)) tietoja keskenään. Jotain minun täytyy siihen aikuisena vastata. AP

Isovanhemmat saa vierailla ihan siellä missä itse haluavat! kyse ei ole mistään oikeudenmukaisuudesta! 

Haluatko ap että he tulevat velvollisuuden tunteesta teille? 

Minä en taas ymmärrä miten joku pahoittaa tälläista mielensä ja viitsii laskea montako kertaa isovanhemmat käy missäkin.

Niin ja mitä sun pitäisi lapsille selittää? mielestäni ei mitään, ongelma on sun päässä AP

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 14:39"]

Tämä on asia, jota isovanhempien kannattaa miettiä todella tarkkaan. Lapsi, jota ei ole kohdeltu tasapuolisesti muiden kanssa muistaa hautaan asti isovanhempien piittaamattomuuden.  

Lapsi ei tule myöskään koskaan luottamaan isovanhempaan täysin, vaikka aikuistuu, päinvastoin katkeruus kasvaa. 

[/quote]

Lapsi tuskin tietää asiasta mitään jos ei hänen vanhemmat valista!

Idiootteja vastauksia taas saa ap...

Mun äiti muistaa mainita aina mun lasten kuullen mitä on ostanut toisille lapsenlapsille, mitä on tehnyt heidän kanssaan, kuinka usein ovat olleet yötä jne. Eli meillä isoäiti itse tekee todella suuren numeron toisista lapsenlapsista. 

Ketään ei vaatia pitämääm kaikista lapsenlapsista yhtä paljon. Joku lapsista tulee vain läheisemmäksi, eikä sille voi mitään. Eikä minusta edes tarvitsekään voida. Onhan meillä omat ystävämmekin, joiden kanssa on erilaiset suhteet. Olisi sula mahdottumuus, että jokainen lapsenlapsi olisi samalla lailla läheinen. Lisäksi asiaan vaikuttaa suhde lapsen vanhempiin. Jos suhde ei ole paras mahdollinen, ei kyläily innosta.

Minua isovanhemmat kohtelivat epäoikeudenmukaisesti lapsena. Ja muistan sen hyvin pienestä jo. Teininä serkut olivat maailman parhaita ja minua aina moitittiin kaikesta. Lapsi vaistoaa asioita ja lapsi tajuaa asioita. Aikuiset ovat naiveja, jos muuta luulevat. Ap:lle sanoisin, että yritä olla neutraali. Lapsi tajuaa, mitä isovanhemmat tekevät ja todennäköisesti tulee isovanhempiaan vihaamaan, mutta lapsi ei voi sinua siitä syyttää. Voimia!

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 15:17"]

Mun äiti muistaa mainita aina mun lasten kuullen mitä on ostanut toisille lapsenlapsille, mitä on tehnyt heidän kanssaan, kuinka usein ovat olleet yötä jne. Eli meillä isoäiti itse tekee todella suuren numeron toisista lapsenlapsista. 

[/quote]

Mistät tiedät ettei kerro samat jutut niille toisille lapsille?

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 15:06"]

Minä olen miniä, toiset lapsenlapset ovat tyttären ja pojan. Aina olen anoppia ja appea kunnioittanut ja eikä ole ollut syytä heitä lapsellekaan haukkua. Lapseni täyttää kohta neljä. Ja asiasta alkoi kyselemään, kun serkkunsa kanssa väittelivät, että kumpi on isoäidin kulta. Itse en ole ollut paikalla, kun tätä keskustelua on käyty. Paikalla on ollut lapsen isä ja täti. Jos lasta asia osaa nyt jo vaivata pidän todennäköisenä, että vaivaa isompana vielä enemmän. Lapset vaihtavat (myöhemmin(kin)) tietoja keskenään. Jotain minun täytyy siihen aikuisena vastata. AP

[/quote]

Ai siihen, kumpi on isoäidin kulta? Minusta on hyvin sairasta, että opetatte lapsesi siihen, että joku on toiselle rakkaampi kuin toinen. Sanot lapselle, että jokainen saa tykätä muista niin paljon kuin  tahtoo eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Vai ajattelitko, että sinulla on lupa määrätä isovanhempien tunteista? Pakotat heidät rakastamaan yhtä paljon tai poljet jalkaa?

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 15:16"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 14:39"]

Tämä on asia, jota isovanhempien kannattaa miettiä todella tarkkaan. Lapsi, jota ei ole kohdeltu tasapuolisesti muiden kanssa muistaa hautaan asti isovanhempien piittaamattomuuden.  

Lapsi ei tule myöskään koskaan luottamaan isovanhempaan täysin, vaikka aikuistuu, päinvastoin katkeruus kasvaa. 

[/quote]

Lapsi tuskin tietää asiasta mitään jos ei hänen vanhemmat valista!

[/quote]

Älä pidä lapsia tyhminä.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 15:06"]

Minä olen miniä, toiset lapsenlapset ovat tyttären ja pojan. Aina olen anoppia ja appea kunnioittanut ja eikä ole ollut syytä heitä lapsellekaan haukkua. Lapseni täyttää kohta neljä. Ja asiasta alkoi kyselemään, kun serkkunsa kanssa väittelivät, että kumpi on isoäidin kulta. Itse en ole ollut paikalla, kun tätä keskustelua on käyty. Paikalla on ollut lapsen isä ja täti. Jos lasta asia osaa nyt jo vaivata pidän todennäköisenä, että vaivaa isompana vielä enemmän. Lapset vaihtavat (myöhemmin(kin)) tietoja keskenään. Jotain minun täytyy siihen aikuisena vastata. AP

[/quote]

Hohhoijaa, nelivuotiaat tappelee, kumman perheellä on hienompi auto ja kumman äiti on parempi ja kumman isä voimakkaampi.

En toisaalta yhtään ihmettele, että teillä ei käydä, kun tunnut näin vaikealta ja hankalalta ihmiseltä. En minäkään varmaan mummona jaksaisi teillä käydä.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 15:17"]

Mun äiti muistaa mainita aina mun lasten kuullen mitä on ostanut toisille lapsenlapsille, mitä on tehnyt heidän kanssaan, kuinka usein ovat olleet yötä jne. Eli meillä isoäiti itse tekee todella suuren numeron toisista lapsenlapsista. 

[/quote]

Oletko  varma, ettei sitten toimi myös toisin päin

Äidilläni on tapana kehua siskoni lapsia minulle aina ja kehua muutenkin siskoani. Olin siitä katkera, kunnes siskoni kerran suuttui minulle ja huusi, että äiti aina kehuu minua ja minun lapsia hänelle, että olen äitini lellilapsi.

Eli äidilläni oli vain sellainen tapa, että kehui toista sisarusta toiselle. Luuli sen edistävän meidän välejä, eikä tajunnut, että olemme kilpailuhenkisiä äidin rakkaudesta ja lapsellisia ja kateellisia ja kadehdimme toisesta kuultuja kehuja.