Aintaisitko anteeksi kumppanillesi yhden syrjähypyn?

Antaisin varmasti anteeksi mutta en jäisi suhteeseen. Meille molemmille on 100% selvästi sovittu että ollaan yksiavioisia joten en hyväksyisi sen sopimuksen rikkomista ja arvostus puolisoa kohtaan katoaisi täysin. Mikään ei ole itsensä huijaamisen arvoista. Ihmisellä on oma elämä elettävänä. Eläkää sitä.

Annoin kerran, vaikka vähän vakavampi tapaus olikin. Enään en, missään nimessä.

Ollaan saatu asia pois päiväjärjestyksestä vaikka kyseinen nainen aika ajoin vielä onneaan kokeileekin.

Miestäni en omista joten näillä mennään, joko mun kanssa tai jonkun muun kanssa.

Terveisiä s....lle ja kaikkea hyvää 😍

Hyvin harvoin se jää yhteen kertaan. Kun kerran jää kiinni niin on ensi kerralla varovaisempi. Se ensimmäinen kerta on kaikkein vaikein, mutta sitten rima laskee roimasti uusintaa varten. Eli en jatkaisi suhdetta. Se kerta olisi ainoa kerta tähän mennessä, mutta tulee hyppäämään uudestaan vieraaseen sänkyyn jos tulee otolliset olosuhteet.

Se riippuu. Jos olisimme olleet naimisissa jotain 40 vuotta, ja hän hairahtuisi kerran, mielestäni tällaisen voisi vielä ymmärtää; ihmiset ihastuvat ja tekevät virheitä. Tai jos hän esimerkiksi kertoisi minulle ajautuneensa syrjähyppyyn kerran vaikkapa sellaisena aikana, kun meillä on ollut vaikeaa (esim. erittäin stressaava pikkulapsiaika, jolloin vaimoa ei usein edes hirveästi haluta). Anteeksiantoani helpottaisi myös se, jos mies itse kertoisi teostaan minulle ja katuisi sitä tosissaan. Salailua en arvosta tippaakaan, enkä sitä, että saisin syrjähypyn tietooni jotain muuta kautta.

Jos mies kuitenkin pettäisi minua vain muutaman aviovuoden jälkeen, vaikka suhteessamme olisi kaikki ihan hyvin, niin se ei todellakaan olisi hyvä merkki. Ja sellaista minun olisi paljon vaikeampi antaa anteeksi.

Antaisin todennäköisesti anteeksi tai ainakaan ei olisi automaattinen eron syy. En ole itsekään ollut elämässäni täydellinen enkä vaadi sitä muiltakaan. Mulle pahempi petturuus puolisolta olisi vaikka yhteisten rahojen (vaikka asunnon) häviäminen johonkin peleihin joka konkreettisesti vaikuttaisi myös mun elämään pahasti. En tarkoita että olisin rahakeskeinen sinänsä mutta pointti oli että se tekisi suurta hallaa myös mun henkilökohtaiselle elämälle, kenties hyvin pitkään. Pettäminen taas ei konkreettisesti tee mulle hallaa paitsi jos ei käytä ehkäisyä tai ei käy testissä ja tuo sukupuolitaudin joka aiheuttaa mulle peruuttamatonta vahinkoa. Toisen elämän ja terveyden vaarantaminen noin pahasti olisi varmaankin syy eroon.

En antaisi, homma olisi sitä myöten selvä

Up

Luulin, että en antaisi, mutta annoin kuitenkin kun osuikin omalle kohdalle. Suhdetta en antaisi anteeksi missään nimessä.

En. Eikä kyse ole  vain siitä, että nainen antaisi jonkun mahdollisesti tuntemattoman ehkä tautisen polkea itseään, joka sekin on paha. Vaan luottamuksen menemisestä pettämisestä jos kykenee tuollaisessa asiassa pettämään "rakastamansa" niin pystyy missä asiassa vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut syrjähypyn yhden kerran enkä kadu anteeksi antoani. Suhdetta en olisi antanut anteeksi. Tein myös selväksi, että jos se toistuu, lusikat menevät jakoon saman tien. Tietääkseni sitä ei ole sen koommin tapahtunut. Olen sitä mieltä, että jokainen tekee virheitä, mutta samaa virhettä ei pidä toistaa vaan virheistä pitää oppia.

Kyllä, kertavirhe voi sattua periaatteessa kelle vain jos olosuhteet on tarpeeksi otolliset, mutta useamman kerran on jo patologista ja merkki luonnehäiriöstä. 

nim.merk. Uskovainen

Nimimerkistä päätellen huumorimielellä liikenteessä.

Tarkoitatko että jos jää kerran kiinni niin se pitää antaa anteeksi? 

Onko susta uskovaisuus huumorimieltä :) Ihan oikeasti olen uskovainen.

En ajattele että "pitää" antaa anteeksi, siitä ei ole kyse. Mutta saan antaa anteeksi, koska itsekin olen saanut niin paljon Häneltä anteeksi <3 Jos suhde jatkuu (Raamatun mukaanhan saa erota jos toinen pettää, mutta ei tarvitse jos sopu löytyy) se tarkoittaa tietenkin sitä, että toinen oikeasti katuu ja tekee parannuksen, ja molemmat tekee lujasti töitä suhteen eteen. Automaatiota anteeksiantoon ei ole, ei ihmisillä eikä Jumalallakaan. 

Mikä teidän uskovaisten mielestä on pettämistä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa pettäjän kanssa jäämään suhteeseen/liittoon? Talous kärsisi, kiva kaverisuhde loppuisi, lapset saa hienon esimerkin pettämisen sallimisesta, marttyyriys?

Mun tapauksessa se, että en halunnut menettää puolta lasteni lapsuudesta sen takia, että ukko ei saa sitä pysymään housuissaan. Ja se olis käynyt jos olisimme eronneet, mies on kuitenkin hyvä ja rakas isä lapsilleen. Jos olisin tiennyt saavani ja haluavani totaaliyksinhuoltajuuden, ero olisi tullut samantien. 

Tympeää kännistä lyhytkestoista ja ei-tyydyttävää nylkytystä siivouskaapissa joka kaduttaa ja jossa ei mitään kliimaksia vai ennalta suunniteltua ja harkittua nussimista työmatkalla kun perhe odottelee kotona ja josta ei pienintäkään katumusta?

En. Ei syrjähyppy niin vaan yllättäen tapahdu. Se vaatii puolisolta monta tietoista päätöstä joissa loukkaa minua.