Rakastan ihmistä mutta tunnen itseni samalla liian surkeaksi olla tekemisissä

Pelko luo häpeää.

Mitä siis pelkäät? Mikä tai mitkä asiat menisivät lopullisesti rikki mikäli yrität puhua rakkaasi kanssa tai ekaksi tehdä se aloite?

Tuntuu haastavalta, tiedän. Kutenkin joskus myöhemmin enemmän katuu tekemättä jättämäänsä kuin tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos me heitettäis hiekkaa sun päälle ?

Zinc

auttaisko se ?

Hauskaa.

Ai olisi, no lähden hakemaan lapiota

Zinc

Voi surkeuden surkeus ;)

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Jos me heitettäis hiekkaa sun päälle ?

Zinc

auttaisko se ?

Joo, tee se. Se voi olla ikäänkuin ele vanhan hautaamisesta ja uudesta yrityksestä. Vaikka koko jutusta ei koskaan tulisi mitään, on hän jo antanut minulle uuden näkökulman.

ap

Vierailija kirjoitti:

Pelko luo häpeää.

Mitä siis pelkäät? Mikä tai mitkä asiat menisivät lopullisesti rikki mikäli yrität puhua rakkaasi kanssa tai ekaksi tehdä se aloite?

Tuntuu haastavalta, tiedän. Kutenkin joskus myöhemmin enemmän katuu tekemättä jättämäänsä kuin tehtyä.

Pikemmin kai häpeä luo pelkoa?

Mutta nyt on yksi harvinaisia mahdollisuuksia kasvuun ap:lla. 

Hyvä aihe

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aihe

Ja harvoin puhuttu. Näitä tunteita on kai vaikea tunnistaa, ainakaan juuri silloin tapahtumahetkellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aihe

Ja harvoin puhuttu. Näitä tunteita on kai vaikea tunnistaa, ainakaan juuri silloin tapahtumahetkellä. 

Niin. Voiko olla että sen joskus naamioi itselleen hyväksyttävämmäksi selotykseksi, kuten "Ei siitä kuitenkaan mitään tulisi". Ja asiaa voi perustella itselleen toisen ihmisen jollakin sopivalla puutteella. Niin ettei tarvitse katsoa itseään ja sitä, että oikeasti pelkää hylätyksi tulemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aihe

Ja harvoin puhuttu. Näitä tunteita on kai vaikea tunnistaa, ainakaan juuri silloin tapahtumahetkellä. 

Niin. Voiko olla että sen joskus naamioi itselleen hyväksyttävämmäksi selotykseksi, kuten "Ei siitä kuitenkaan mitään tulisi". Ja asiaa voi perustella itselleen toisen ihmisen jollakin sopivalla puutteella. Niin ettei tarvitse katsoa itseään ja sitä, että oikeasti pelkää hylätyksi tulemista.

Jotenkin tajusin jo kauan sitten paetessani ihmiseltä, johon olin syvästi ihastunut ja rakastunut, että pelkäsin sitä, etten riittäisi hänelle, hän saisi kauniimman ja paremman edes sormia napauttamatta jne jne. Kuvittelin päässäni tietäväni paremmin kuin hän, mitä hän haluaa, tuntee ja ajattelee ja millainen hän on. Ihan vaan omaa epävarmuuttani. 

No seuraava suhteeni sitten olikin sellainen, että me molemmat olimme epätasapainossa. Tällä kertaa sitten mies alkoi kuvitella tietävänsä minua paremmin mitä ajattelen ja tunnen, mutta hän ratkaisi asian toisin. Henkisellä väkivallalla. Hän aloitti kontrolloinnin sekä luomaan valheiden verkkoa minun ja muiden välille. Onneksi sain kasattua lopulta itseni ja lähdettyä. 

Perustuuko ap:n rakkaus tuon toisen ihmisen tuntemiseen vai haaveisiin? Jos tunnet hänet hyvin, niin varmaan pystyt arvioimaan miten hän sinuun suhtautuu.

Vierailija kirjoitti:

Perustuuko ap:n rakkaus tuon toisen ihmisen tuntemiseen vai haaveisiin? Jos tunnet hänet hyvin, niin varmaan pystyt arvioimaan miten hän sinuun suhtautuu.

No kun ei välttämättä pysty. Eihän mitään ongelmaa olisi, jos pystyisi. Kun ihmiselle on muodostunut kokemus, ettei häntä pystytä rakastamaan, se värittää hänen arviointiaan, hämärtää koko tutkan.  

Minä rakastan sinua, puutteistamme huolimatta ja juuri niiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustuuko ap:n rakkaus tuon toisen ihmisen tuntemiseen vai haaveisiin? Jos tunnet hänet hyvin, niin varmaan pystyt arvioimaan miten hän sinuun suhtautuu.

No kun ei välttämättä pysty. Eihän mitään ongelmaa olisi, jos pystyisi. Kun ihmiselle on muodostunut kokemus, ettei häntä pystytä rakastamaan, se värittää hänen arviointiaan, hämärtää koko tutkan.  

Jos kyseessä on hyvä ihminen (kuten ap mainitsi ajattelevansa), niin hänen sanomisiinsa voinee luottaa. Jos hän on sanonut esimerkiksi pitävänsä, niin se on varmasti totta. Toko jos ei tunne niin hyvin, ei tuollaistavoi tietää. Mut jotain voi päätellä siitä, jos ihminen näyttää viihtyvän seurassasi ja viettävän mielellään aikaa kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustuuko ap:n rakkaus tuon toisen ihmisen tuntemiseen vai haaveisiin? Jos tunnet hänet hyvin, niin varmaan pystyt arvioimaan miten hän sinuun suhtautuu.

No kun ei välttämättä pysty. Eihän mitään ongelmaa olisi, jos pystyisi. Kun ihmiselle on muodostunut kokemus, ettei häntä pystytä rakastamaan, se värittää hänen arviointiaan, hämärtää koko tutkan.  

Jos kyseessä on hyvä ihminen (kuten ap mainitsi ajattelevansa), niin hänen sanomisiinsa voinee luottaa. Jos hän on sanonut esimerkiksi pitävänsä, niin se on varmasti totta. Toko jos ei tunne niin hyvin, ei tuollaistavoi tietää. Mut jotain voi päätellä siitä, jos ihminen näyttää viihtyvän seurassasi ja viettävän mielellään aikaa kanssasi.

Kyse ei ole siitä, vaan siitä, ettei itse tunne olevansa sen toisen ihmisen rakkauden arvoinen. Eli ei koe ansaitsevansa tai pelkää, että toinen "tulee järkiinsä" ja lähtee tms. Ei siis siitä, että sinänsä pitäisi toista epäluotettavana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aihe

Ja harvoin puhuttu. Näitä tunteita on kai vaikea tunnistaa, ainakaan juuri silloin tapahtumahetkellä. 

Niin. Voiko olla että sen joskus naamioi itselleen hyväksyttävämmäksi selotykseksi, kuten "Ei siitä kuitenkaan mitään tulisi". Ja asiaa voi perustella itselleen toisen ihmisen jollakin sopivalla puutteella. Niin ettei tarvitse katsoa itseään ja

pelkää hylätyksi tulemista.

Itsellä juurikin pitkä kokemus vastaavasta tilanteesta jossa nainen sanoo rakastavansa kun asiaa kysyy mutta puheet ja käytös antavat ymmärtää muuten enemmänkin päinvastaista. Taustalla voisi olla em käytösmalli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustuuko ap:n rakkaus tuon toisen ihmisen tuntemiseen vai haaveisiin? Jos tunnet hänet hyvin, niin varmaan pystyt arvioimaan miten hän sinuun suhtautuu.

No kun ei välttämättä pysty. Eihän mitään ongelmaa olisi, jos pystyisi. Kun ihmiselle on muodostunut kokemus, ettei häntä pystytä rakastamaan, se värittää hänen arviointiaan, hämärtää koko tutkan.  

Jos kyseessä on hyvä ihminen (kuten ap mainitsi ajattelevansa), niin hänen sanomisiinsa voinee luottaa. Jos hän on sanonut esimerkiksi pitävänsä, niin se on varmasti totta. Toko jos ei tunne niin hyvin, ei tuollaistavoi tietää. Mut jotain voi päätellä siitä, jos ihminen näyttää viihtyvän seurassasi ja viettävän mielellään aikaa kanssasi.

Kyse ei ole siitä, vaan siitä, ettei itse tunne olevansa sen toisen ihmisen rakkauden arvoinen. Eli ei koe ansaitsevansa tai pelkää, että toinen "tulee järkiinsä" ja lähtee tms. Ei siis siitä, että sinänsä pitäisi toista epäluotettavana. 

Ymmärrän kyllä tunteen. Mutta se toinenkin on vain ihminen omine epävarmuuksineen. Jos jatkuvasti näytät, että et kykene hänen kanssaan olemaan, niin kyllähän hän silloin jossain vaiheessa luovuttaa yrittämisen ja lähteekin. Koska kokee että sinä et halua häntä.

Siksi suosittelisin hakemaan tuohon keskusteluapua, ja mikäli koet että se ihminen on sen arvoinen, niin heittäytymään. Vähemmän se riskin realisoituminen (jos niin joskus kävisi) sattuu kuin ikuinen pelko ja yksinolo. Ja kyllä, tiedän mistä puhun.... ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aihe

Ja harvoin puhuttu. Näitä tunteita on kai vaikea tunnistaa, ainakaan juuri silloin tapahtumahetkellä. 

Niin. Voiko olla että sen joskus naamioi itselleen hyväksyttävämmäksi selotykseksi, kuten "Ei siitä kuitenkaan mitään tulisi". Ja asiaa voi perustella itselleen toisen ihmisen jollakin sopivalla puutteella. Niin ettei tarvitse katsoa itseään ja

pelkää hylätyksi tulemista.

Itsellä juurikin pitkä kokemus vastaavasta tilanteesta jossa nainen sanoo rakastavansa kun asiaa kysyy mutta puheet ja käytös antavat ymmärtää muuten enemmänkin päinvastaista. Taustalla voisi olla em käytösmalli.

Minä olen tuollainen nainen. Tosin johtuu epävarmuudesta ja siitä, että toinen osapuoli ei oikeasti ole ilmaissut tunteitaan ja käytöskin on ristiriitaista. En tiedä ymmärtävätkö ihmiset itse miltä heidän käytöksensä toiselta puolelta näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustuuko ap:n rakkaus tuon toisen ihmisen tuntemiseen vai haaveisiin? Jos tunnet hänet hyvin, niin varmaan pystyt arvioimaan miten hän sinuun suhtautuu.

No kun ei välttämättä pysty. Eihän mitään ongelmaa olisi, jos pystyisi. Kun ihmiselle on muodostunut kokemus, ettei häntä pystytä rakastamaan, se värittää hänen arviointiaan, hämärtää koko tutkan.  

Jos kyseessä on hyvä ihminen (kuten ap mainitsi ajattelevansa), niin hänen sanomisiinsa voinee luottaa. Jos hän on sanonut esimerkiksi pitävänsä, niin se on varmasti totta. Toko jos ei tunne niin hyvin, ei tuollaistavoi tietää. Mut jotain voi päätellä siitä, jos ihminen näyttää viihtyvän seurassasi ja viettävän mielellään aikaa kanssasi.

Kyse ei ole siitä, vaan siitä, ettei itse tunne olevansa sen toisen ihmisen rakkauden arvoinen. Eli ei koe ansaitsevansa tai pelkää, että toinen "tulee järkiinsä" ja lähtee tms. Ei siis siitä, että sinänsä pitäisi toista epäluotettavana. 

Ymmärrän kyllä tunteen. Mutta se toinenkin on vain ihminen omine epävarmuuksineen. Jos jatkuvasti näytät, että et kykene hänen kanssaan olemaan, niin kyllähän hän silloin jossain vaiheessa luovuttaa yrittämisen ja lähteekin. Koska kokee että sinä et halua häntä.

Siksi suosittelisin hakemaan tuohon keskusteluapua, ja mikäli koet että se ihminen on sen arvoinen, niin heittäytymään. Vähemmän se riskin realisoituminen (jos niin joskus kävisi) sattuu kuin ikuinen pelko ja yksinolo. Ja kyllä, tiedän mistä puhun.... ikävä kyllä.

Jos joku on onnistunut korjaamaan itsensä avustettuna tai omillaan, voisi kertoa vähän oivalluksistaan ja kokemuksistaan. 

Jätin tuollaisen nössön, joka vain tuhlasi aikaani omanarvontuntonsa kanssa kamppailessa. Jos ei ole valmis hakemaan apua ongelmiinsa ei kannata kuoppaan, jossa tämmöinen vie pohjamutiin. Viisas neuvo neideille.

Mee hoitoon vaikka