Mitä mieltä lasten hankkimisesta tässä tilanteessa? (suvun sairaudet)
Mieheni äidillä oli skitsofrenia kuten myös tämän toisella tyttärellä ja tyttären molemmilla lapsilla. Minun puolellani mummoni siskolla oli kyseinen sairaus. Miehen on ollut nuorempana masentunut, tosin taustalla myös huono lapsuus. Oma isosiskoni on myös ollut hoidossa masennuksen takia. (tosin täälläkin taustalla erinäiset asiat lapsuudesta). Samoin syöpä on ollut minun isälläni alle 6-kymppisenä ja mieheni molemmat vanhemmat menehtyivät syöpään alle 60-vuotiaana.
Onko lasten hankkiminen ihan pommi? Uskoisin että olisimme oikein hyvät vanhemmat, talous ja parisuhde kunnossa ja muutenkin tilanne otollinen... Mielipiteitä? :(
Kommentit (34)
Mutku mä haluun, ni mä haluunjamähaluunjahaluun. Kun täällä kyselet, ni olet varmasti miettinyt, että miksi just SUN ja SUN MIEHES täytyis saada biologinen lapsi? Tosi painavat syyt pitäis olla noilla perintötekijöillä - sillä mitään väliä ole, millainen teidän suhde on tai taloudellinen tilanne. Niillä e pysty kumoamaan perintötekijöitä.
Tuossa tilanteessa tekisin sen lapsen, jos mulle joku pystyis vakuuttamaan, että just se lapsi tulisi keksimään keinon tän pallon pelastamiseksi. Ja juu, sitähän ei pysty kukaan ennustamaan oikeasti.
Tehkää hyvä teko ja adoptoikaa - älkää alkalo kuormittamaan tän maan terveydenhuoltoa entisestään.
Me ollaan miehen kanssa molemmat kaksisuuntaisia, kaksi raskautta takana, toinen keskeytetty, toinen (haluttu) meni kesken. Aiotaan kyllä joskus saada vielä lapsi, pidetään huoli että hänellä hyvä lapsuus millä suuri merkitys mielisairauden puhkeamisessa aikuisiällä -oli geenit mitä oli. Sairauksista ei tiedä milloin, miten ja miksi ne iskee, enkä kehottaisi noiden mainitsimiesi sairauksien takia olla hankkimatta lasta. Elämä tuo tullessaan kaikenlaista jokaiselle lapselle ja aikuiselle. Tsemppiä
Jos perinnöllisyysneuvonnassa saatte punaista valoa, olisiko sijais- tai tukivanhemmuus vaihtoehto?
Mun molempien vanhempien lähisukulaisilla (vanhemmalla/sisaruksella) oli skitsofrenia ja silti ollaan kaikki sisarukset mieleltämme terveitä. Nykyäänhän geenejäkin voidaan hyvin tutkia, voihan se olla ettei teiltä edes löydy mitään "yhteistä" tossa mielessä. Mutta kyllä mä noilla spekseillä uskaltaisin tehdä lapsia ilman mitään tutkimuksiakin. Vaikka alttius sairastua periytyisikin niin ei se automaattisesti tarkoita, että sairastuu. Varsinkin tuollaisen sairauden kohdalla luulisi, että geeneillä on lopulta vain osittaista merkitystä.
Ap vastaa: Adoptio todellakin on vaihtoehto, jos ei biologista lasta hankita. Kuitenkin, se ei ole varmaa saako lasta ennenkuin ikää on liikaa sekä adoptioon että biologisen lapsen hankintaan.
Sijais- ja tukivanhemmuudesta, miksei mutta uskoisin sen olevan henkisesti aika rankkaa etenkin itselleni kun lapsen kaipuu on kova ja kiintyisin lapseen varmasti todella paljon, vaikkei saisikaan kun se ei oma olekaan. Eli ensisijaisesti toiveissa ihan ihka oma lapsi meidän perheeseen, ainakin tällä hetkellä.
Perinnöllisyysneuvolaan täytyy olla yhteyksissä. Minun suvussani ei tosiaan ole mitään sairauksia siinä määrin kuin mieheni suvussa, mitä nyt tuo isotätini skitsofrenia jota miehen äidin suvussa taas tosi paljon. Se on hyvin surullista, sillä miehelläni on kuitenkin myös paljon lahjakkuutta ja älyä jota soisi siirtävän jälkipolvillekin.
Sijais- ja tukilapseen saa ja pitää kiintyä.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 19:54"]
Me ollaan miehen kanssa molemmat kaksisuuntaisia, kaksi raskautta takana, toinen keskeytetty, toinen (haluttu) meni kesken. Aiotaan kyllä joskus saada vielä lapsi, pidetään huoli että hänellä hyvä lapsuus millä suuri merkitys mielisairauden puhkeamisessa aikuisiällä -oli geenit mitä oli. Sairauksista ei tiedä milloin, miten ja miksi ne iskee, enkä kehottaisi noiden mainitsimiesi sairauksien takia olla hankkimatta lasta. Elämä tuo tullessaan kaikenlaista jokaiselle lapselle ja aikuiselle. Tsemppiä
[/quote]
Miksi, väenvängällä pitää tehdä biologinen lapsi? Joka kyllä perii tuon sairauden, kun se kerran molemmilla vanhemmilla on. Miten takaatte sen 'hyvän' lapsuuden, jos vaikka molemmille teille iskee 'masennus-kausi' yhtäaikaa? Tai maniassa hassaatte kaiken omaisuuden menemään?
Kun ihan kaikkia ei ole tarkoitettu lisääntymään, niin miksi ne 'sairaat', 'elinikäis-työttömät', 'päihderiippuvaiset' ja muuten vaan huono-osaisemmat on aina niitä innokkaimpia... En voi ymmärtää. Jos mulla ois sairaus, jonka tietäisin tulevan vaikuttamaan jälkeläisteni elämään, niin osaisin olla vastuullinen - jättäisin tekemättä.
Ette saa adoptiolasta noilla tiedoilla.
Ei se adoptiolapsi ole yhtään sen varmemmin terve.
oikeasti meillä kaikilla, siis aivan kaikilla on useampi kuin yksi vahvasti perinnöllinen taipumus johonkin vakavaan sairauteen. Osa niistä on vaan jo löytynyt kunkin kohdalla ja osaa ei. Useimpiin niistä vaikuttaa vahvasti myös ympäristö ja me emme vielä tiedä, illainen maailma tai yheiskunta tulee esim 20 vuoden päästä olemaan, ja mitä ominaisuuksia se suosii tai kammoaa. Lastenteko on joka tapauksessa tuurikauppaa. Tämän takia se "mitä minä haluan" on oikeasti ainoa oikea kysymys - minkään muuhun kun ei ole olemassa vastausta.
Ap vastaa:
Minä en koskaan ole ollut masentunut, ja miehenikin on yliopiston käynyt ja vastuullisessa työssä, ei mikään varttihullu siis. Mies on ollut siis masentunut, ei muuten "sekaisin". Hänen sisaruksensa lapsineen terveitä, samoin minun sukulaiseni serkkujani myöten ihan ns. täysipäisiä.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 19:54"]
Me ollaan miehen kanssa molemmat kaksisuuntaisia, kaksi raskautta takana, toinen keskeytetty, toinen (haluttu) meni kesken. Aiotaan kyllä joskus saada vielä lapsi, pidetään huoli että hänellä hyvä lapsuus millä suuri merkitys mielisairauden puhkeamisessa aikuisiällä -oli geenit mitä oli. Sairauksista ei tiedä milloin, miten ja miksi ne iskee, enkä kehottaisi noiden mainitsimiesi sairauksien takia olla hankkimatta lasta. Elämä tuo tullessaan kaikenlaista jokaiselle lapselle ja aikuiselle. Tsemppiä
[/quote]
Miksi, väenvängällä pitää tehdä biologinen lapsi? Joka kyllä perii tuon sairauden, kun se kerran molemmilla vanhemmilla on. Miten takaatte sen 'hyvän' lapsuuden, jos vaikka molemmille teille iskee 'masennus-kausi' yhtäaikaa? Tai maniassa hassaatte kaiken omaisuuden menemään?
Kun ihan kaikkia ei ole tarkoitettu lisääntymään, niin miksi ne 'sairaat', 'elinikäis-työttömät', 'päihderiippuvaiset' ja muuten vaan huono-osaisemmat on aina niitä innokkaimpia... En voi ymmärtää. Jos mulla ois sairaus, jonka tietäisin tulevan vaikuttamaan jälkeläisteni elämään, niin osaisin olla vastuullinen - jättäisin tekemättä.
[/quote]
No me ollaan molemmat töissä ja sairautemme kanssa ok, eli lääkitys ja terapia kunnossa. ja hyvä olla yhdessä toisen samanlaisen kanssa kun kumpikin tietää missä mennään, jos siis toinen esim masentunut niin apua osataan/toinen osaa hakea ja samoin manian kanssa. Kummallakin sairaus puhjennut lapsuuden kokemuksien ansiosta aikuisena (narsisti-äiti, hyväksikäyttäjä-isä), ei kulje suvussa ja tämän on lääkärit todenneet useiden vuosien tutkimuksien jälkeen. skitsofreniaa en lähtisi vertaamaan kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön koska aikaisemmin mainittu on paljon halvaannuttavampi henkisesti, sikäli lähdin vertaamaan omaa kokemustani koska nuo kaksi ovat ne "oikeat mielisairaudet" jotka ovat tiedossa.
Saatananmoista natsimeininkiä täällä, ihan niinkuin me oltas jotain epäihmisiä. Kyllä minulla, niin Minulla on Oikeus saattaa maailmaan lapsi jos niin käy, tuolla teidän ajattelutavallanne ei maailmassa olisi ketään koska aina olisi vaara tulevan lapsen saada diapetes/syöpä/aids...tai jos se penska vaikka on läski ja köyhä!
Totta kai uskallatte hankkia lapsen. Tässä tietoa: "Skitsofreniaan kyllä liittyy tietty perinnöllinen komponentti ja se on suurin, jos molemmilla vanhemmilla on skitsofrenia, silloinkaan se ei ole automaatio, että lapsi sairastuu ollenkaan tai jos sairastuu, ei se välttämättä ole skitsofrenia. Teoreettinen mahdollisuus pienene e ennestään, jos vain toisella vanhemmalla on tauti, tai kauempana suvussa. Ihmiskunnassa skitsofreniaa esiintyy noin yhdellä sadasta. Identtisistä kaksosistakin sairastuu vain noin 50 % vaikka molemmilla vanhemmilla olisi tauti." "Pelkkä perinnöllisyys ei suoraan ratkaise sairastumista ja onkin todennäköistä, että monella on korjaavia prosesseja pienentämässä perinnöllisyyden taakkaa ja tarvitaan myös ympäristövaikutteita. Toisaalta voi olla ympäristössä niin paljon suojaavia tekijöitä, että sekin auttaa."
Kukaan meistä ei ole turvassa psyyken sairauksilta.
En missään tapauksessa hankkisi lapsia tuossa tilanteessa. On paljon parempi olla koskaan syntymttä kuin sairastaa skitsofreniaa.
Hei ap,
terveyskirjasto.fi:ssä sanotaan skitsofrenian periytymisestä näin:
Tutkimusten valossa erilaiset perinnölliset tekijät lisäävät alttiutta sairastua skitsofreniaan. Noin joka kymmenes lapsi sairastuu elinaikanaan skitsofreniaan, jos jompikumpi hänen vanhemmistaan sairastaa skitsofreniaa. Toistaiseksi suurelta osin tuntemattomien perinnöllisten tekijöiden lisäksi erilaiset ympäristötekijät vaikuttavat sairauden kehittymiseen. Identtisen kaksosen riski sairastua skitsofreniaan on noin 50 %, jos hänen kaksosparinsa jo sairastaa skitsofreniaa.
Tämän perusteella lapsenne sairastumisriski olisi vähemmän kuin 10% ja sairastumisriskiin vaikuttavat muutkin tekijät kuin geenit. Sukunne sairauksien vuoksi lapsia ei kannata jättää tekemättä, merkitystä on ainoastaan sillä, että pystytte tarjoamaan lapselle hyvän ja vakaan kasvuympäristön.
Tunnen monta varttihullua lehtoria ja lääkäriä.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 20:27"]
Ap vastaa:
Minä en koskaan ole ollut masentunut, ja miehenikin on yliopiston käynyt ja vastuullisessa työssä, ei mikään varttihullu siis. Mies on ollut siis masentunut, ei muuten "sekaisin". Hänen sisaruksensa lapsineen terveitä, samoin minun sukulaiseni serkkujani myöten ihan ns. täysipäisiä.
[/quote]Kun ne ykiopiston käymiset tai vaikka onnistuneet kauppareissut ei vaikuta siihen perimään!! Ei ole mitään väliä sillä, miten hyvin sulla ja miehelläs taloudellisesti tai uran kannalta menee. Teillä on yhdessä lisääntymisessä Iso Riski. Mikä menee edelle?? Se, että saatte ehdottomasti biologisen, todennäköisesti sairaan, lapsen? Mikä olisi tarpeaksi paha perinnöllinen sairaus, että ymmärretäis olla lisääntymättä??
Täytyy nyt oikaista. Tottakai sijoitettuun lapseen saa kiintyä ja se on toivottavaa. Jos sinulle tulee vauvana sijoitettu lapsi, joka asuu luonasi kenties täysi-ikäiseksi, niin tietenkin kiinnyt. Siihen myös lapsella on oikeus.
Ei ole mitään perinnöllistä syytä jättää lasta hankkimatta ja apn viestin perusteella ei myöskään muutakaan syytä, miksi suosittelisin vapaaehtoisesti langattoman elämää. T. Lt
Olisiko teillä mahdollisuutta perinnöllisyysneuvontaan? Melkoinen sairaustaakka suvussanne kuitenkin on.
Kai teidän pitää miettiä kahta asiaa: Mitä jos teistä jompi kumpi sairastuu lasten vielä asuessa kotona, ja mitä jos lapsenne sairastuu. Elämä on kuitenkin epävarmaa eikä sellaisia sukuja ole, joissa ei mitään sairauksia olisi. Syöpäriski ei välttämättä ole perinnöllinen, sitä ainakin voisi selvitellä perinnöllisyysneuvonnan kautta.