Olen alkanut piikitellä miehelleni, miten lopetan?
Ihan hävettää tehdä aloitus aiheesta, mutta olen tosiaan saanut itseni kiinni puhumasta miehelleni ikävästi nyt melkeinpä päivittäin. Huomauttelen kiukkupäissäni asioista, joista en ennen välttämättä olisi sanonut mitään tai ainakaan ikävästi.
Monet asioista on kyllä sellaisia, että tuntuu että miehen pitäisi ihan itse älytä toimia fiksummin ja ärsyttää että joutuu edes sanomaan asiasta. Esim. mies jumittui aamulla tarpeilleen juuri sinne vessaan, mistä kouluun kiirehtivä tytär olisi tarvinnut tavaroita ja minä jouduin sitten hoitamaan asian. Itse osaan ottaa muidenkin tarpeet huomioon ja valita vessareissua varten sen vessan, josta kukaan ei todennäköisesti tarvitse heti mitään - tai jopa kiirehtiä toimitusta aamuisin niin, ettei tarvitse muutenkaan varata pönttöä puoleksi päiväksi. Jotenkin ärsytti koko asia niin paljon, että sanoin miehelle sitten rumasti.
Tiedän, että pitäisi olla rakentavampi, vaan kun rakentava palaute ei tunnu menevän ukolle perille ja muutenkin haluaisin että mies ajattelisi omilla aivoillaan enkä minä joutuisi aina ottamaan kaikkien puolesta kaikkea mahdollista huomioon. Joten tuntuu siltä, että samahan se on ilkeillä kun mikään ei koskaan muutu. Esim. tuossa vessaesimerkissä mies oli sitä mieltä, että niiden tärkeiden tavaroiden pitäisi olla eri vessassa kuin mihin herra itse suvaitsee ahterinsa parkkeerata. Miten tuollaiselle puhut rakentavasti?
Mutta mutta, tiedän että tässä kehityssuunnassa on ainekset katastrofiin, nimittäin ilkeilemällä pahennan tilannetta entisestään ja nakerran sen vähäisenkin kunnioituksen, mitä meidän välillämme näin ruuhkavuosien keskellä on jäljellä. Avioliitossa kun tuntuu pätevän sama kuin lastenkasvatuksessa: kannattaa valita taistelunsa.
Miten siis lopetan piikittelyn? Miten pidän mölyt mahassa, kun koko äijä ärsyttää arjen oravanpyörässä koska on välillä niin täysi uuno? En minäkään nimittäin ole täydellinen, joten joskus pitäisi vaan antaa olla.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä näemmä kaikki itsekkäät äijät nillittämässä ja loukkaantumassa ap:n miehen puolesta ja sivuuttamassa ap:n varsinaisen asian. Sitten ihmetellään, miksi naiset on aina niin vihaisia.
Sen varsinaisen asian voisi tuoda myös esiin.
Asia lukee jo otsikossa: "olen alkanut piikitellä miehelleni, miten lopetan?". Mutta ei, kun ei haluta nähdä eikä ymmärtää kun naiset on aina niin hulluja ja vaikeita.
Emme me osaa sinua neuvoa, kun esimerkkisi oli vessajuttu. Kuulostat hirveältä sen perusteella. Ei miehen vessassakäynti ole mikään kiukuttelun aihe. Me voimme sanoa ainoastaan, että lopeta piikittely. Miten sen teet on sinun oma asiasi. Koita hillitä käytöstäsi, sillä se antaa huonon mallin lapsillesi.
Joskus mies makaa sohvalla puhelimen kanssa kun itse laitan tiskejä, pyykkejä ja lasten iltapalaa valmiiksi. Sitten se haluaa näyttää mulle jotakin hassua eläinvideota eikä mulla kiinnosta yhtään, ärsyttää vaan. Eikä se johdu siitä eläinvideosta... Ap
Missä määrin tuo pettymys on epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ja missä määrin kateutta? Kykenetkö itse makaamaan rentona sohvalla ja näyttämään kissavideoita miehelle, joka hoitaa nuo jutut sillä aikaa? Jos et, mistä on kysymys - eikö hän mahdollista sitä, etkö pysty rentoutumaan, eivätkö lapset anna rauhaa?
Vierailija kirjoitti:
vastaako ap nyt helvetti, että miksi käytte vessassa ovi lukossa? muuten tämä provo oli tässä
Ei tuossa aloituksessa niin lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies makaa sohvalla ja sinä teet kotitöitä, hän olettaa sinun haluavan tehdä niitä töitä.
Onko miehet oikeasti noin tyhmiä?
Naisetko on niin vammaisia, että luulevat miesten osaavan lukea ajatuksia? -eri
Ja kun nainen sanoo asiasta, se nalkuttaa.
naiset eivät ymmärrä keskustelun ja nalkutuksen eroa. tämä on faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole enää parisuhteessa naisen kanssa. Tuota herkkua oli liiankin kanssa.
Harmi, ettet koskaan oppinut ottamaan muita huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies makaa sohvalla ja sinä teet kotitöitä, hän olettaa sinun haluavan tehdä niitä töitä.
Onko miehet oikeasti noin tyhmiä?
Naisetko on niin vammaisia, että luulevat miesten osaavan lukea ajatuksia? -eri
Ja kun nainen sanoo asiasta, se nalkuttaa.
naiset eivät ymmärrä keskustelun ja nalkutuksen eroa. tämä on faktaa.
Se on se sävy.
Ja se sävy alkaa kuulua miehenpuolen korvaan jo päiväkoti-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies makaa sohvalla ja sinä teet kotitöitä, hän olettaa sinun haluavan tehdä niitä töitä.
Onko miehet oikeasti noin tyhmiä?
Tässä se kiteytyy - kun kaikki olettaa puolin ja toisin, niin soppahan siitä seuraa. Minä oletan, että tästä ketjusta tulee todella kärkäs kolmen vartin sisään. Ap:n oletan eroavan kahden vuoden sisään.
Hyvä kun olet itse tiedostanut asian. Oma ex-vaimoni muuttui ilkeäksi nalkuttajaksi jo viiden yhteisen vuoden jälkeen. Erosin ja olen ollut onnellinen siitä saakka. Miehet jäävät liian usein huonoihin suhteisiin. Avioeroissa länsimaissa hakijana 2/3 nainen. Rohkaisen jokaista miestä nostamaan kissan pöydälle ja jos nainen ei muuta huonoa käytöstään - ota ero!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole enää parisuhteessa naisen kanssa. Tuota herkkua oli liiankin kanssa.
Harmi, ettet koskaan oppinut ottamaan muita huomioon.
Harmi ettet oppinut koskaan keskustelemaan yleisellä tasolla.
*eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain naisen tapa tehdä asioita. Huomannut tuon saman että naisilla on tapa korottaa itsensä miehen yläpuolelle. Sitten alkaa huomauttelu ja halveksunta. Itsessään ja käyttäymisessään naiset eivät huomaa mitään ongelmaa. Ap:n miehellä on varmasti myös asioita mistä häntä sapettaa, mutta ei sano niitä.
Olet oikeilla jäljillä. Mistä sen kadonneen kunnioituksen miestä kohtaan saisi kaivettua taas esille, kun ei tunnu löytyvän? Mies tuntuu kerta kaikkiaan lakanneen ottamasta minua tai lapsia enää mitenkään huomioon ja on vaikeaa olla kiva ihmiselle, jota ei vaikuta kiinnostavan. Vaan kun tarkemmin asiaa mietin, niin mitä olisin itse viimeksi tehnyt miehen eteen muuten kuin pitkin hampain? Karmea kierre, tähän kai ihmiset lopulta eroaakin... Pitäisi niellä ylpeys ja olla mukavampi vaan kun ei yhtään haluttaisi kun ei mieskään tunnu olevan. Aaargh. Ap
Mistä kaikki oikein alkoi?
Aika tyypillisesti siitä kun palasin töihin toisen lapsen saamisen jälkeen ja tuntui, että arjen työnjako perheessä ei ihan mennyt kuten olisin kahden työssäkäyvän aikuisen kohdalla odottanut. Ap
eli narsistialistajana haluat määrätä siitäkin. tyypillinen emakko
Kyllä, justiinsa niin emakko että oletin kotitöiden ja lastenhoidon menevän kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä 50/50 tällä vuosituhannella. Ap
Huomaatko, kuinka paljon käytät termejä "oletit", "ajattelit"? Mitä pidempään vaan oletat, sitä syvemmälle menet. Sinä voit olettaa vaikka saavasi kahvia ja lihapullia sänkyyn aamulla, mutta mahdollisuus siihen on kovin pieni jos miehesi ei tiedä että toivoisit sellaista.
Jos taas käyttäytymisen pitää tulla "sydämestä" tai "miehen omasta älystä", niin tulos on taputeltu. Kukaan ei voi arvata mitä haluat. Rähjääminen siitä, että mies ei arvaa mitä kaipaat, vain pahentaa tilannetta. Puhu ammattilaiselle jos et usko minua; myös he sanovat, ettei toisen ajatuksia voi lukea.
Jos nainen lakkaa tekemästä yhteisen perheen eteen oman osuutensa, niin voiko hän nimittää miestä nalkuttavaksi pirttihirmuksi, jos tämä huomauttaa asiasta? Saako olla hämmästynyt ja järkyttynyt siitä, että mies odotti vaimoltaan jonkinlaista osallistumista - eihän hän herranen aika ollut voinut edes kuvitella sellaista edellytettävän, koska eihän hän tokikaan ole mikään ajatustenlukija...
Hei haloo, joku raja nyt siinäkin, miten aivottomina ja avuttomina te miehet täällä esitätte. Kyllä kai jokainen normaalijärjellä varustettu ihminen tajuaa, että aikuisen kuuluu tehdä osuutensa perheen töistä. Myös sen miehen.
WC on minun käsittääkseni ulostamista varten joten miehelläsi on siihen etuajo-oikeus. Jos jokin tavara on niin tärkeä että elämä kaatuu ellei sitä saa minuutin sisällä käsiinsä niin pitäkää se sitten vaikkapa omassa huoneessanne. Antakaa miehen vääntää makkaroita rauhassa!
Lopetat eroamalla niin mieskin on onnellinen ilman nalkuttavaa vaimoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain naisen tapa tehdä asioita. Huomannut tuon saman että naisilla on tapa korottaa itsensä miehen yläpuolelle. Sitten alkaa huomauttelu ja halveksunta. Itsessään ja käyttäymisessään naiset eivät huomaa mitään ongelmaa. Ap:n miehellä on varmasti myös asioita mistä häntä sapettaa, mutta ei sano niitä.
Olet oikeilla jäljillä. Mistä sen kadonneen kunnioituksen miestä kohtaan saisi kaivettua taas esille, kun ei tunnu löytyvän? Mies tuntuu kerta kaikkiaan lakanneen ottamasta minua tai lapsia enää mitenkään huomioon ja on vaikeaa olla kiva ihmiselle, jota ei vaikuta kiinnostavan. Vaan kun tarkemmin asiaa mietin, niin mitä olisin itse viimeksi tehnyt miehen eteen muuten kuin pitkin hampain? Karmea kierre, tähän kai ihmiset lopulta eroaakin... Pitäisi niellä ylpeys ja olla mukavampi vaan kun ei yhtään haluttaisi kun ei mieskään tunnu olevan. Aaargh. Ap
Mistä kaikki oikein alkoi?
Aika tyypillisesti siitä kun palasin töihin toisen lapsen saamisen jälkeen ja tuntui, että arjen työnjako perheessä ei ihan mennyt kuten olisin kahden työssäkäyvän aikuisen kohdalla odottanut. Ap
eli narsistialistajana haluat määrätä siitäkin. tyypillinen emakko
Kyllä, justiinsa niin emakko että oletin kotitöiden ja lastenhoidon menevän kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä 50/50 tällä vuosituhannella. Ap
Huomaatko, kuinka paljon käytät termejä "oletit", "ajattelit"? Mitä pidempään vaan oletat, sitä syvemmälle menet. Sinä voit olettaa vaikka saavasi kahvia ja lihapullia sänkyyn aamulla, mutta mahdollisuus siihen on kovin pieni jos miehesi ei tiedä että toivoisit sellaista.
Jos taas käyttäytymisen pitää tulla "sydämestä" tai "miehen omasta älystä", niin tulos on taputeltu. Kukaan ei voi arvata mitä haluat. Rähjääminen siitä, että mies ei arvaa mitä kaipaat, vain pahentaa tilannetta. Puhu ammattilaiselle jos et usko minua; myös he sanovat, ettei toisen ajatuksia voi lukea.
Jos nainen lakkaa tekemästä yhteisen perheen eteen oman osuutensa, niin voiko hän nimittää miestä nalkuttavaksi pirttihirmuksi, jos tämä huomauttaa asiasta? Saako olla hämmästynyt ja järkyttynyt siitä, että mies odotti vaimoltaan jonkinlaista osallistumista - eihän hän herranen aika ollut voinut edes kuvitella sellaista edellytettävän, koska eihän hän tokikaan ole mikään ajatustenlukija...
Hei haloo, joku raja nyt siinäkin, miten aivottomina ja avuttomina te miehet täällä esitätte. Kyllä kai jokainen normaalijärjellä varustettu ihminen tajuaa, että aikuisen kuuluu tehdä osuutensa perheen töistä. Myös sen miehen.
tässä vastauksessa kiteytyy suomalaisnaisen paskaisuus kaikessa komeudessaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain naisen tapa tehdä asioita. Huomannut tuon saman että naisilla on tapa korottaa itsensä miehen yläpuolelle. Sitten alkaa huomauttelu ja halveksunta. Itsessään ja käyttäymisessään naiset eivät huomaa mitään ongelmaa. Ap:n miehellä on varmasti myös asioita mistä häntä sapettaa, mutta ei sano niitä.
Olet oikeilla jäljillä. Mistä sen kadonneen kunnioituksen miestä kohtaan saisi kaivettua taas esille, kun ei tunnu löytyvän? Mies tuntuu kerta kaikkiaan lakanneen ottamasta minua tai lapsia enää mitenkään huomioon ja on vaikeaa olla kiva ihmiselle, jota ei vaikuta kiinnostavan. Vaan kun tarkemmin asiaa mietin, niin mitä olisin itse viimeksi tehnyt miehen eteen muuten kuin pitkin hampain? Karmea kierre, tähän kai ihmiset lopulta eroaakin... Pitäisi niellä ylpeys ja olla mukavampi vaan kun ei yhtään haluttaisi kun ei mieskään tunnu olevan. Aaargh. Ap
Mistä kaikki oikein alkoi?
Aika tyypillisesti siitä kun palasin töihin toisen lapsen saamisen jälkeen ja tuntui, että arjen työnjako perheessä ei ihan mennyt kuten olisin kahden työssäkäyvän aikuisen kohdalla odottanut. Ap
eli narsistialistajana haluat määrätä siitäkin. tyypillinen emakko
Kyllä, justiinsa niin emakko että oletin kotitöiden ja lastenhoidon menevän kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä 50/50 tällä vuosituhannella. Ap
Huomaatko, kuinka paljon käytät termejä "oletit", "ajattelit"? Mitä pidempään vaan oletat, sitä syvemmälle menet. Sinä voit olettaa vaikka saavasi kahvia ja lihapullia sänkyyn aamulla, mutta mahdollisuus siihen on kovin pieni jos miehesi ei tiedä että toivoisit sellaista.
Jos taas käyttäytymisen pitää tulla "sydämestä" tai "miehen omasta älystä", niin tulos on taputeltu. Kukaan ei voi arvata mitä haluat. Rähjääminen siitä, että mies ei arvaa mitä kaipaat, vain pahentaa tilannetta. Puhu ammattilaiselle jos et usko minua; myös he sanovat, ettei toisen ajatuksia voi lukea.
Jos nainen lakkaa tekemästä yhteisen perheen eteen oman osuutensa, niin voiko hän nimittää miestä nalkuttavaksi pirttihirmuksi, jos tämä huomauttaa asiasta? Saako olla hämmästynyt ja järkyttynyt siitä, että mies odotti vaimoltaan jonkinlaista osallistumista - eihän hän herranen aika ollut voinut edes kuvitella sellaista edellytettävän, koska eihän hän tokikaan ole mikään ajatustenlukija...
Hei haloo, joku raja nyt siinäkin, miten aivottomina ja avuttomina te miehet täällä esitätte. Kyllä kai jokainen normaalijärjellä varustettu ihminen tajuaa, että aikuisen kuuluu tehdä osuutensa perheen töistä. Myös sen miehen.
Kyllä kai. Mutku ei tajua. Kun mies ei ajattele samalla tavalla. Jos tulee yllätyksenä niin a) et ole vielä koskaan asunut miehen kanssa tai b) ero luvassa. Popparit esiin, ketju paranee :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain naisen tapa tehdä asioita. Huomannut tuon saman että naisilla on tapa korottaa itsensä miehen yläpuolelle. Sitten alkaa huomauttelu ja halveksunta. Itsessään ja käyttäymisessään naiset eivät huomaa mitään ongelmaa. Ap:n miehellä on varmasti myös asioita mistä häntä sapettaa, mutta ei sano niitä.
Olet oikeilla jäljillä. Mistä sen kadonneen kunnioituksen miestä kohtaan saisi kaivettua taas esille, kun ei tunnu löytyvän? Mies tuntuu kerta kaikkiaan lakanneen ottamasta minua tai lapsia enää mitenkään huomioon ja on vaikeaa olla kiva ihmiselle, jota ei vaikuta kiinnostavan. Vaan kun tarkemmin asiaa mietin, niin mitä olisin itse viimeksi tehnyt miehen eteen muuten kuin pitkin hampain? Karmea kierre, tähän kai ihmiset lopulta eroaakin... Pitäisi niellä ylpeys ja olla mukavampi vaan kun ei yhtään haluttaisi kun ei mieskään tunnu olevan. Aaargh. Ap
Mistä kaikki oikein alkoi?
Aika tyypillisesti siitä kun palasin töihin toisen lapsen saamisen jälkeen ja tuntui, että arjen työnjako perheessä ei ihan mennyt kuten olisin kahden työssäkäyvän aikuisen kohdalla odottanut. Ap
eli narsistialistajana haluat määrätä siitäkin. tyypillinen emakko
Kyllä, justiinsa niin emakko että oletin kotitöiden ja lastenhoidon menevän kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä 50/50 tällä vuosituhannella. Ap
Huomaatko, kuinka paljon käytät termejä "oletit", "ajattelit"? Mitä pidempään vaan oletat, sitä syvemmälle menet. Sinä voit olettaa vaikka saavasi kahvia ja lihapullia sänkyyn aamulla, mutta mahdollisuus siihen on kovin pieni jos miehesi ei tiedä että toivoisit sellaista.
Jos taas käyttäytymisen pitää tulla "sydämestä" tai "miehen omasta älystä", niin tulos on taputeltu. Kukaan ei voi arvata mitä haluat. Rähjääminen siitä, että mies ei arvaa mitä kaipaat, vain pahentaa tilannetta. Puhu ammattilaiselle jos et usko minua; myös he sanovat, ettei toisen ajatuksia voi lukea.
Jos nainen lakkaa tekemästä yhteisen perheen eteen oman osuutensa, niin voiko hän nimittää miestä nalkuttavaksi pirttihirmuksi, jos tämä huomauttaa asiasta? Saako olla hämmästynyt ja järkyttynyt siitä, että mies odotti vaimoltaan jonkinlaista osallistumista - eihän hän herranen aika ollut voinut edes kuvitella sellaista edellytettävän, koska eihän hän tokikaan ole mikään ajatustenlukija...
Hei haloo, joku raja nyt siinäkin, miten aivottomina ja avuttomina te miehet täällä esitätte. Kyllä kai jokainen normaalijärjellä varustettu ihminen tajuaa, että aikuisen kuuluu tehdä osuutensa perheen töistä. Myös sen miehen.
Millaisen katastrofin oletat syntyvän, jos nainen jättää oman osansa tekemättä?
Kotityöt tulee tehtyä uudella omalla tavalla.
Ehkei niin fiinisti, mutta riittävästi kuitenkin.
Yleensä ne kotityöt kuitenkin "vaativat naisen tekemän viimeisen silauksen"...
Kodin tulee näyttää naisen hallitsemalta. Että kehtaa pyytää vieraitakin. Niitähän varten sitten näytetään kuinka siistiä ja huoliteltua on, vaikka yleensä on hieman huolettomamman näköistä.
Vai onko se muka kohteliaisuutta vieraita kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain naisen tapa tehdä asioita. Huomannut tuon saman että naisilla on tapa korottaa itsensä miehen yläpuolelle. Sitten alkaa huomauttelu ja halveksunta. Itsessään ja käyttäymisessään naiset eivät huomaa mitään ongelmaa. Ap:n miehellä on varmasti myös asioita mistä häntä sapettaa, mutta ei sano niitä.
Olet oikeilla jäljillä. Mistä sen kadonneen kunnioituksen miestä kohtaan saisi kaivettua taas esille, kun ei tunnu löytyvän? Mies tuntuu kerta kaikkiaan lakanneen ottamasta minua tai lapsia enää mitenkään huomioon ja on vaikeaa olla kiva ihmiselle, jota ei vaikuta kiinnostavan. Vaan kun tarkemmin asiaa mietin, niin mitä olisin itse viimeksi tehnyt miehen eteen muuten kuin pitkin hampain? Karmea kierre, tähän kai ihmiset lopulta eroaakin... Pitäisi niellä ylpeys ja olla mukavampi vaan kun ei yhtään haluttaisi kun ei mieskään tunnu olevan. Aaargh. Ap
Mistä kaikki oikein alkoi?
Aika tyypillisesti siitä kun palasin töihin toisen lapsen saamisen jälkeen ja tuntui, että arjen työnjako perheessä ei ihan mennyt kuten olisin kahden työssäkäyvän aikuisen kohdalla odottanut. Ap
eli narsistialistajana haluat määrätä siitäkin. tyypillinen emakko
Kyllä, justiinsa niin emakko että oletin kotitöiden ja lastenhoidon menevän kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä 50/50 tällä vuosituhannella. Ap
sinun kotitöihisi kuuluu miehen alistaminen ja sen vessakäyntien rajoittaminen?
onko 9-vuotias joku kehitysvammainen joka ei osaa huolehtia itsestään?
rakennapa kulta pieni siitä toisesta vessasta itsellesi ja mussulesi hampaidenpesutaivas.
ja raivaa ne tekokukkasi ja posliinikissasi roskiin niin on helpommat kotityötkin
Kas, tuikkukuppimies on lopultakin uusinut kuvastoaan: kevätverhojen ja tuikkukippojen tilalle ovat ilmestyneet tekokukat ja posliinikissat.
Sääli, että viestien tyyli on säilynyt yhtä lapsellisena jankkauksena kuin aina ennenkin.
Ja nyt se on jo siirtynyt äidin luota mummolaan - kuka muu kuin selma 85 v. harrastaa posliinikissoja ja tekokukkia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain naisen tapa tehdä asioita. Huomannut tuon saman että naisilla on tapa korottaa itsensä miehen yläpuolelle. Sitten alkaa huomauttelu ja halveksunta. Itsessään ja käyttäymisessään naiset eivät huomaa mitään ongelmaa. Ap:n miehellä on varmasti myös asioita mistä häntä sapettaa, mutta ei sano niitä.
Olet oikeilla jäljillä. Mistä sen kadonneen kunnioituksen miestä kohtaan saisi kaivettua taas esille, kun ei tunnu löytyvän? Mies tuntuu kerta kaikkiaan lakanneen ottamasta minua tai lapsia enää mitenkään huomioon ja on vaikeaa olla kiva ihmiselle, jota ei vaikuta kiinnostavan. Vaan kun tarkemmin asiaa mietin, niin mitä olisin itse viimeksi tehnyt miehen eteen muuten kuin pitkin hampain? Karmea kierre, tähän kai ihmiset lopulta eroaakin... Pitäisi niellä ylpeys ja olla mukavampi vaan kun ei yhtään haluttaisi kun ei mieskään tunnu olevan. Aaargh. Ap
Mistä kaikki oikein alkoi?
Aika tyypillisesti siitä kun palasin töihin toisen lapsen saamisen jälkeen ja tuntui, että arjen työnjako perheessä ei ihan mennyt kuten olisin kahden työssäkäyvän aikuisen kohdalla odottanut. Ap
eli narsistialistajana haluat määrätä siitäkin. tyypillinen emakko
Kyllä, justiinsa niin emakko että oletin kotitöiden ja lastenhoidon menevän kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä 50/50 tällä vuosituhannella. Ap
sinun kotitöihisi kuuluu miehen alistaminen ja sen vessakäyntien rajoittaminen?
onko 9-vuotias joku kehitysvammainen joka ei osaa huolehtia itsestään?
rakennapa kulta pieni siitä toisesta vessasta itsellesi ja mussulesi hampaidenpesutaivas.
ja raivaa ne tekokukkasi ja posliinikissasi roskiin niin on helpommat kotityötkin
Kas, tuikkukuppimies on lopultakin uusinut kuvastoaan: kevätverhojen ja tuikkukippojen tilalle ovat ilmestyneet tekokukat ja posliinikissat.
Sääli, että viestien tyyli on säilynyt yhtä lapsellisena jankkauksena kuin aina ennenkin.
Ja nyt se on jo siirtynyt äidin luota mummolaan - kuka muu kuin selma 85 v. harrastaa posliinikissoja ja tekokukkia?
Pysykää aiheessa!
Naurattaa nämä palstamammojen kotityöt. Nykynainen ei osaa edes siivota tai laittaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain naisen tapa tehdä asioita. Huomannut tuon saman että naisilla on tapa korottaa itsensä miehen yläpuolelle. Sitten alkaa huomauttelu ja halveksunta. Itsessään ja käyttäymisessään naiset eivät huomaa mitään ongelmaa. Ap:n miehellä on varmasti myös asioita mistä häntä sapettaa, mutta ei sano niitä.
Olet oikeilla jäljillä. Mistä sen kadonneen kunnioituksen miestä kohtaan saisi kaivettua taas esille, kun ei tunnu löytyvän? Mies tuntuu kerta kaikkiaan lakanneen ottamasta minua tai lapsia enää mitenkään huomioon ja on vaikeaa olla kiva ihmiselle, jota ei vaikuta kiinnostavan. Vaan kun tarkemmin asiaa mietin, niin mitä olisin itse viimeksi tehnyt miehen eteen muuten kuin pitkin hampain? Karmea kierre, tähän kai ihmiset lopulta eroaakin... Pitäisi niellä ylpeys ja olla mukavampi vaan kun ei yhtään haluttaisi kun ei mieskään tunnu olevan. Aaargh. Ap
Mistä kaikki oikein alkoi?
Aika tyypillisesti siitä kun palasin töihin toisen lapsen saamisen jälkeen ja tuntui, että arjen työnjako perheessä ei ihan mennyt kuten olisin kahden työssäkäyvän aikuisen kohdalla odottanut. Ap
eli narsistialistajana haluat määrätä siitäkin. tyypillinen emakko
Kyllä, justiinsa niin emakko että oletin kotitöiden ja lastenhoidon menevän kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä 50/50 tällä vuosituhannella. Ap
sinun kotitöihisi kuuluu miehen alistaminen ja sen vessakäyntien rajoittaminen?
onko 9-vuotias joku kehitysvammainen joka ei osaa huolehtia itsestään?
rakennapa kulta pieni siitä toisesta vessasta itsellesi ja mussulesi hampaidenpesutaivas.
ja raivaa ne tekokukkasi ja posliinikissasi roskiin niin on helpommat kotityötkin
Kas, tuikkukuppimies on lopultakin uusinut kuvastoaan: kevätverhojen ja tuikkukippojen tilalle ovat ilmestyneet tekokukat ja posliinikissat.
Sääli, että viestien tyyli on säilynyt yhtä lapsellisena jankkauksena kuin aina ennenkin.
Ja nyt se on jo siirtynyt äidin luota mummolaan - kuka muu kuin selma 85 v. harrastaa posliinikissoja ja tekokukkia?
Halveksitko mummoja?
Kas, tuikkukuppimies on lopultakin uusinut kuvastoaan: kevätverhojen ja tuikkukippojen tilalle ovat ilmestyneet tekokukat ja posliinikissat.
Sääli, että viestien tyyli on säilynyt yhtä lapsellisena jankkauksena kuin aina ennenkin.