Taatusti tepsivä keino lopettaa kiusaaminen!

Omia lapsiani saa ja täytyy ehdottomasti ojentaa siinä missä muitakin, jos käyttäytyvät huonosti. Miksi ihmeessä vastustaisin tätä?

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 14:53"]

Mä tiedän yhden äidin, jota lapsi pyörittää ihan täysillä. Se kertoo aika paljon, kun tyttö koulussa uhkailee "kavereitaan", että jos ette tee niin kuin sanon, niin pyydän äidin tänne. Sepittelee sitten äidille tarinoitaan ja äiti hyökkää kouluun haukkumaan kaverit, opettajat, rehtorin jne. Omassa lapsessa ei tietenkään ole mitään vikaa.

Siihen te olette nyt pyrkimässä. Lapsista kasvaa entistä kurittomampia, kun tietävät, että äiti hoitaa kaikki ongelmatilanteet ja lapsi saa kaiken periksi muiden tunteista välittämättä.

[/quote]

Kummallisinta on se, että kaikki tuntevat tuollaisen äidin...

Äidin tehtävä on hoitaa ongelmatilanteet, joita koulu ei selvitä. Meillä tehosi ihan mukavasti rikosilmoitus. Kiusaaja pääsi poliisin pakeille.

Näin on, vastuu on vanhemmilla. Käyttäkää sitä vastuuta!

Olen samaa mieltä, että kiusaamistapaukset ovat usein paljon monimutkaisempia kuin voisi luulla ja että kiusaajakin on lapsi, usein vieläpä lapsi, jolla on omia ongelmia. Silti puolustan ja suojelen omiani.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 15:17"]

entäs kun se onkin ap sun oma kullannuppu, joka syrjii tai mollaa luokkakaveria, sillekin sit saa tulla jonkun isipappa sanomaan suorat sanat? Äläkä hetkeäkään edes luule, ettei sun lapset ikinä vois semmosta tehdäkään.

[/quote]

Miten tyhmä pitää ihmisen olla, että jaksaa jauhaa tätä samaa paskaa?

Jos mun lapseni olisi kiusaaja, häpeäisin silmät päästäni ja raahaisin sen niskapers-otteella pyytämään anteeksiantoa sekä hyvittämään tekemisensä.

Jos lapseni kiusaaman lapsen vahempi kävisi sanomassa omalleni suorat sanat, olisin lähinnä kiitollinen.

Rakastan lapsiani mutta vihaan kiusaamista. Sydämeni särkyisi, jos lapsistani tulisi kusipäisiä ihmisperseitä.

Miten te voitte olla käymättä itse puhuttelemassa, jos joku kiusaa lastanne? Mitä te sitten teette?

Minä sain kiusaamisen yläasteella loppumaan omalta kohdaltani sillä, että jossain kotibileissä join hirveät kännit, ja sen jälkeen ilmoitin kiusaajalleni (oli samoissa bileissä), että tapan itseni jos kiusaaminen ei lopu. Varmaan avauduin paljon muutakin, mutta ihan vakavissani uhkailin itsemurhalla. Tähän loppui kiusaaminen, mutta tätä keinoa en voi suositella kellekään..

Itse olen opettaja yläkoulussa ja jos missään tilanteessa saan selville, että jotain oppilastani (opetan n. 150 oppilasta) kiusataan, takaan, että kiusaaja muistaa "keskustelumme" lopun ikänsä. Kymmenen vuoden aikana olen selvitellyt kahta kiusaamistapausta, enkä parin keskustelutuokion jälkeen enää kuullut kiusatulta kiusaamisen jatkuneen...

Voi olla, että kiusaamisia on koulussamme enemmänkin, tärkeintä olisi, että kiusattu uskaltaisi jollekin opettajalle asiasta kertoa. Suurin osa kiusaamisista tapahtuu oppituntien ja koulun ulkopuolella, eikä opettaja sitä havaitse ellei joku siitä kerro...

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 15:17"]

entäs kun se onkin ap sun oma kullannuppu, joka syrjii tai mollaa luokkakaveria, sillekin sit saa tulla jonkun isipappa sanomaan suorat sanat? Äläkä hetkeäkään edes luule, ettei sun lapset ikinä vois semmosta tehdäkään.

[/quote]

Miten tyhmä pitää ihmisen olla, että jaksaa jauhaa tätä samaa paskaa?

Jos mun lapseni olisi kiusaaja, häpeäisin silmät päästäni ja raahaisin sen niskapers-otteella pyytämään anteeksiantoa sekä hyvittämään tekemisensä.

Jos lapseni kiusaaman lapsen vahempi kävisi sanomassa omalleni suorat sanat, olisin lähinnä kiitollinen.

Rakastan lapsiani mutta vihaan kiusaamista. Sydämeni särkyisi, jos lapsistani tulisi kusipäisiä ihmisperseitä.

[/quote]

Sun mustavalkoisella raivoamisellasi niistä kyllä on jo kasvanut sellaisia, sorry.

Ope! Kerro tarkemmin. Mitä sanot ja miten? Kaipaan neuvoja t. toinen ope

Kahden kesken, varmistaen että oppilas ei nauhoita tai kuvaa keskustelua. Vaatii jämäkän ja tiukan otteen, usein se auttaa, että olen miespuolinen. Sanat pitää keksiä tapauskohtaisesti eli pitää hieman tuntea oppilasta, jotta voi ärähtää sillä tavalla, että kiusaaminen loppuu. Olen liian monta kertaa istunut palavereissa, joissa on mietitty kiusaamisen lopettamista keskustellen ja "päätä silitellen". Oman valvontaluokkani kohdalla yritän puuttua kaikkeen, mikä vähänkin haiskahtaa kiusaamiselta.

Joskus sen oman persoonan peliin laittamisella ja tietyn rajan ylittämisellä saadaan toimivia tuloksia. Saatan vedota myös siihen, että mikäli kiusaaminen ei lopu, seuraavat pari vuotta tässä koulussa tulevat olemaan kiusaajalle äärimmäisen haastavia, ymmärtänette mitä tarkoitan...

üppp

Pikkuveljeäni kiusattiin ala-asteella pahasti, fyysisestikin. Itse en siitä tiennyt, oltiin ison koulun eri pihoilla välitunnit eikä hän alkuun puhunut kenellekään. Pääpukari oli saman luokan poika, vanhempamme tunsivat toisensa, eivät läheisesti, mutta kuitenkin. Äiti otti (asiallisesti, mutta määrätietoisesti) yhteyttä kiusaajan äitiin, joka oli heti mukana kitkemässä kiusaamista. Siinä tehtiin niin, että vanhemmat ja pojat kohtasivat meillä jossain kahvipöydässä (meidät muut häädettiin pois tuijottelemasta) jossa asia selvitettiin ja itkien poika oli pyytänyt anteeksi. Kiusaaminen loppui siihen myös sitten muilta pojilta, koska tämä poika oli se kiusaajien kingi. Olennaista tuossa kai oli se, että kiusaajalla oli kivat, yhteistyöhaluiset vanhemmat, jotka heti tuomitsivat kiusaamisen. Se tapaaminen toimi siten, että kiusaaja sai myös selittää asiaa, jotenkin veljeni oli kai ärsyttänyt, ollut jotain väärinkäsitystä ainakin.

Itse olin koulussa heikkojen suojelija, ärhäkkäkin puolustaja. Mutta siinä roolissani tulin epähuomiossa kiusanneeksi ala-asteella meidän luokan poikaa, joka "ahdisteli" parasta ystävääni, oli kuolettavan ihastunut, ystäväni ei, hän jopa vähän "pelkäsi" poikaa ja koulumatkojen sinänsä viattomia ihastuneita lähestymisiä. Niinpä kettuilin pojalle ja eristin hänet meistä, käänsin käytännössä tyttöjä häntä vastaan. Tätä jatkui viikon pari. Olin oikein tyytyväinen ujon ystäväni suojelemisesta, poika alkoi luovuttaa hänen piirityksensä suhteen. Yhtenä päivänä opettaja marssi luokkaan ja sanoi, että nyt keskustelemme vaikeasta ja vakavasta asiasta. Olen saanut kuulla, että meidän luokalla kiusataan ja sellaista ei kertakaikkiaan hyväksytä. Nyt haluan, että tästä puhutaan ja tekijät ilmoittautuvat. En vilpittömästi ymmärtänyt, että tällä tarkoitettiin minua. Painostavan hiljaisuuden rikkoi yksi luokan tytöistä kertomalla siitä, miten suhtaudumme tuohon poikaan. Poika oli nolona, hiljaa ja vasta sillä hetkellä ymmärsin, miltä hänestä tuntuu, hän nöytti mielettömön surulliselta. Myönsin sitten, mitä olin tehnyt ja pyysin anteeksi ja lupasin, ettei se enää jatku eikä jatkunutkaan. Hävetti hirveästi. Muistan, että tuntui helpottavalta se, että sain selittää, miksi asia oli alkanut ja sitä pidettiin "lieventävänä asianhaarana", mutta keskusteltiin selväksi, että rajat oli ylitetty. Olin kauhusta kankea, että kerrotaanko tämä vanhemmille, mutta koska olin pahoillani ja homma loppui siihen, vanhemmille ei kerrottu. 

Opettaja toimi tässä musta hyvin. Me ei ymmärretty, että kiusataan, kun ei ollut mitään fyysistä. Siinö keskustelussa tuli hyvin selväksi, että oltiin (minä siis etunenässä) ylireagoitu ja oltu julmia, ilkeitä. Teki hyvää tajuta toisen osapuolen tilanne. Opettaja oli myös fiksu siinä, ettei kertonut, kuka hänelle oli kertonut. Sitä ei spekuloitu ollenkaan. Juttu ratkesi tällä keskustelulla, muistan silti pyytäneeni anteeksi joskus teininä ja vielä luokkakokouksessa uudelleen. Luokalle teki hyvää se, että opettaja näytti ns. kaapin paikan. Meillä ei kiusata, piste. Ja jotenkin hoiti sen homman niinkin, että myöskään mua ei siitö alettu sitten enempää riepotella tai pojan asioita ruotia. Luokkahenki palautui hyväksi.

48, aivan, opettavainen tarina! Muistan itse alaluokilta luokasta tytön, joka varmaan vieläkin on sitä mieltä, että piti heikkojen puolia jne. Oli sellainen tiukkaluonteinen päällepäsmäri. Todellisuudessa hän itse aiheutti varmasti jokaiselle mielipahaa ja saattoi ottaa kuvitellusta tilanteesta jonkun hampaisiinsa vain "oikeudenmukaisuuden nimissä". Lapsilla itsellään ei välttämättä juuri ole sitä kokonaiskuvaa tilanteesta. Kerran otin jossain luokkakokouksessa tuon puheeksi (tämä tyttö muutti pois kolmosella ja kukaan ei tiedä, missä on ja millä nimellä), että pelkäsin ko. tyttöä ja ahdistuin hänestä. Aika moni huokaisi samaa ja loppujen lopuksu yhteinen fiilis oli se, että hän itse tavallaan kiusasi muita, vaikka tarkoitti hyvää.

Paras keino on hakata kiusaajan vanhemmat. Kiusaaminen loppuu takuulla.

on kyllä toisissakin kiusaajien vanhemmissakin vikaa.

omaa tytärtä kiusaa naapurin poika koko ajan pihassa, ja pojan vanhemmat eivät koskaan puutu asiaan mitenkään.

Heidän mielestä lasten kuuluu tapella ja selvittää itse riidat, olen osittain samaa mieltä mutta kun mukana on väkivalta. Lapsilla on ikä eroo 2vuotta ja poika on se vanhempi. Potkii, hakkaa ja tönii selästä yllättäen ilman mitään syytä.

Kun sanon asiasta niin sanovat että ei tie mitä pitäis tehä.

Sama ralli jatkuu päivästä toiseen ja on  vai ajan kysymys millon käy jotain pahempaa. Kun "vain" että hampaat menee huulenläpi.

Tuntee itsensä kyllä huonoksi äidiks kun ei lapsi ole turvassa edes äidin silmien alla.

Muistan eräs kesä kun lapsen kaveri, naapuri, puraisi meidän tyttöä. Ihan niin että jäi kunnon punaiset hampaanjäljet, jotka näkyivät monta päivää. Tyttö oli ihan hysteerinen ja itki kivusta ja varmaan osaksi myös säikähdyksestä. Menin naapuriin selvittämään asiaa, ja tän toisen tytön äiti NAUROI! Oli sitä mieltä että on ne lapset vaan niin hassunhauskoja kun tolleen yhtäkkiä vaan purevat toisiaan, heh heh!! (Sitä en tietenkään tiedä että mikä sai naapurintytön tekemään tuon, voihan se olla että oma tyttönikin teki jotain, mutta tuo äidin reaktio oli aika omituinen.) Tyttöni ei enää leikkinyt naapurin kans ja monta vuotta myöhemminkin muisteli sitä tyttöä, joka häntä puri. 

Minua yritettiin ala-asteella kiusata useampaan otteeseen. Paras tapa lopettaa fyysinen ja henkinen pahoinpitely oli turpaanveto. Opettajien, kuraattorien sun muiden lässytykset olivat yhtä tyhjän kanssa: kun uskalsi monottaa itseään isompia poikia ihan huolella, niin sai olla rauhassa.

Valitettavasti kiusaamiseen puututaan kunnon sanktioin tai lapset ottavat oikeuden omiin  käsiinsä.

Meillä kivakoulujärjestelmä on hoitanut homman ja vanhemmille ilmoitettu koteihin asiasta. Kiusaaminen on loppunut kuin seinään.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 15:06"]

Mitä, jos kiusaaja onkin kiusattu. Minusta tarvitaan sitä laajempaa näkemystä.

[/quote]

usein näin onkin. Mutta jos oikealla tavalla ja aikuismaisesti mutta todella tiukasti käy lapsen puhuttelemassa niin siitä ei kyllä jää mitään traumoja, päinvastoin.

Eri asia sitten jos vanhempi käy koulun pihalla haukkumassa ja uhkailemassa tai muuten raivoamassa.

No älä nyt ainakaan pidä tyttöä pihalla samaan aikaan tämän hullun kiusaajan kanssa!