Taatusti tepsivä keino lopettaa kiusaaminen!

No ei kovin hyvä keino taida olla, jos jopa 5 kertaa olet käynyt kyykyttämässä lapsia.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 14:44"]

No ei kovin hyvä keino taida olla, jos jopa 5 kertaa olet käynyt kyykyttämässä lapsia.

[/quote]

Eiköhän kyse ole ollut eri lapsista, varmaan sekä kiusattuina että kiusaajina, urpo.

Katsos kun noita tilanteita tulee lapsille koulu-uran aikana yleensä useampia.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 14:44"]

No ei kovin hyvä keino taida olla, jos jopa 5 kertaa olet käynyt kyykyttämässä lapsia.

[/quote]

Jospa AP:llä on 5 lasta?

Kaksi lasta ja 5 kertaa äiti käynyt riehumassa...

Minunkin mielestäni kolmannen osapuolen puuttuminen on monessa mielessä paras tapa, vaikka ei välttämättä aina uhrin kannalta emotionaalisesti tyydyttävin. Toki voisi olla vielä parempi että tämä kolmas osapuoli olisi jotenkin vieraampi.

Yksi perhetuttuni kuuluu moottoripyöräkerhoon. Jonkun läheisen ihmisen lasta oli kiusattu koulussa (yläasteikiä vissiin kuitenkin) ja kerholaiset olivat sitten näyttäytyneet siinä koulun tuntumassa ja kiusaaminen oli loppunut. Kyse on siis ihan tavallisista ihmisistä, eikä mistään laittomuuksiin sekaantuneesta vähemmistöjärjestöstä. Mitään alaikäisten uhkailua tai muuta yliampumista asiaan ei toki myöskään liittynyt.

Ongelma henkilökohtaisessa puolustautumisessa on se, että vaikka voittaisi jonkun tappelun kiusaajaa vastaan, voi kiusaaja tulla myöhemmin kouluun veitsen tai tuliaseen kanssa säilyttääkseen kunniansa. Jos kiusaaja saa henkisesti tai fyysisesti korville täysi-ikäiseltä mieheltä, ei tällaista samanlaista reaktiota synny, koska nuhtelu ei ole samalla tavalla nolostuttava. Tarkoitan nyt siis vähän vanhempien poikien välistä kiusaamista tai vähän vanhempien poikien tyttöihin kohdistamaa kiusaamista.

Vaikuttaa siltä, että nykyajan lapset ovat melko kurittomia eivätkä ole olleet kova kovaa vastaan -tilanteessa koskaan aikaisemmin, päätellen siitä, miten hyvin tämä keino todellakin tepsii. Suosittelen kaikille, että puolustakaa ja suojelkaa lapsianne, välittäkää heille vahva viesti, että äiti auttaa kyllä ja pelätä ei tarvitse. Koulun mahdollisuudet puuttua asioihin ovat melko vähäiset.

Mä tiedän yhden äidin, jota lapsi pyörittää ihan täysillä. Se kertoo aika paljon, kun tyttö koulussa uhkailee "kavereitaan", että jos ette tee niin kuin sanon, niin pyydän äidin tänne. Sepittelee sitten äidille tarinoitaan ja äiti hyökkää kouluun haukkumaan kaverit, opettajat, rehtorin jne. Omassa lapsessa ei tietenkään ole mitään vikaa.

Siihen te olette nyt pyrkimässä. Lapsista kasvaa entistä kurittomampia, kun tietävät, että äiti hoitaa kaikki ongelmatilanteet ja lapsi saa kaiken periksi muiden tunteista välittämättä.

Tunnetteko lapsenne? Luotatteko heihin? Uskoutuvatko he teille?

Jos lastanne kiusataan, TEHKÄÄ SIITÄ LOPPU!

Kannatan ja kokemusta on täälläkin. Ei siitä koulun nyhväämisestä tullut mitään, koko ekaluokka meni tytöllä kiusaamisen pelkäämiseen. Aikuisten kesken puhuttiin ties montako kertaa, oli sitä sun tätä palaveria, joihin tuli kuraattori, rehtori, opettaja, molempien osapuolten vanhemmat jne. Toisen vanhemmat (vuotta vanhempi tyttö tämä kiusaaja) mussuttivat joka kerta ettei heidän tyttönsä kiusaa jne. Ei se homma edennyt mitenkään.

Lopulta paloi hermot ja pistin melkoisen karhun kokoisen veljeni (tytön kummisetä) odottelemaan koulun loppumista. Kun kiusaaja lähti kotimatkalle, puhutti veljeni tätä tuimasti, kuitenkin asiallisesti kiroilematta tms. Sanoi vain rauhallisesti, että jos vielä yhdenkin kerran kiusaa jotain lasta koulussa, tulee hän henk. koht. paikalle välitunnille, luokkaan ja koulumatkoille selvittämään tilannetta ja että anna olla viimeinen kerta kun kiusaat muita, erityisesti itseäsi nuorempia. Muuta ei tarvinnutkaan murahtaa tuon lisäksi. Karski olemus, tatuoinnit ja möreä ääni partoineen päivineen vissiin säikäytti riittävästi =D. Oikeasti veljeni on mitä lapsirakkain ja kiltein perheenisä.

Mutta se kiusaaminen loppuikin sitten siihen, kuin seinään! Olen niin kiitollinen ja tyttökin sai kouluilonsa takaisin.

Jos asiaa ei olisi niin pitkään jo palaveerattu ja setvitty monen tahon kanssa, olisin itse puhuttanut kiusaajaa. Nyt tuntui paremmalta antaa ns. ulkopuolisen hoitaa se homma. Jatkossa ilmoitan mahdollisesta kiusaamisesta opettajalle ja jos ei tilanne pikaisesti muutu, hoidan puhuttelut itse. Paha vaan kun en itse ole niin rauhallinen,että en mene takuuseen pystynkö hoitamaan asiaa yhtä viileästi kuin veljeni. Pelkään,että itse räjähdän tunnemyrskyssä ja haukun kiusaajan pystyyn niin pahasti kuin ikinä pystyn. Ei ehkä kovin aikuismaista...No, parempi sekin kuin että lapseni joutuisivat haukkumista kestämään jokikinen päivä koulussa!

tuo voi olla hyvä keino, ainoa miinus siinä on ehkä se, että aina ei voi olla ihan varma siitä, kuka kiusaa ja ketä. Omia lapsiaan tuppaa mielellään uskomaan, mutta entäs jos onkin niin, että se oma lapsi ei olekaan oikeasti kiusattu? Tämän vuoksi itse kannatan sitä, että joku ulkopuolinen on mukana ratkomassa asiaa, sellainen joka osaa katsoa asiaa objektiivisesti molempien näkökulmasta.

Tosin on varmasti paljon tapauksia, joissa ei ole epilystäkään, kuka on se kiusattu, ja jos tapaus on tällainen ja kiusaaminen oikeasti pahaa, niin ymmärrän ja hyväksyn sen, että vanhemmat puuttuu asiaan ap:n mainitsemalla tavalla. Uskon sen myös olevan tehokas tapa.

Juuri näin! Kannatan lämpimästi. Mistään hinnasta en alistu siihen, että lapsiani kiusataan, vaan sillä perusteella että se tapahtuu koulussa, jossa ammattilaiset kyllä hoitavat hommat.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 14:42"]

Ihanaa, kun tuossa aiemmassa ketjussa niin moni oli mielissään, kun jonkun kiusatun lapsen äiti oli käynyt puhuttelemassa kiusaajan tiukasti koulun pihalla!

Tätä keinoa olen itse menestyksellisesti käyttänyt noin 5 kertaa kahden lapseni koulu-uran aikana, eikä ole tarvinnut kertaakaan pelätä, että lapsiani kiusattaisiin ja he kärsisivät enkä minä edes tietäisi asiasta. Lapset tietävät, että mulle kannattaa kertoa, niin kiusaaminen päättyy siihen, satavarmasti.

Vastustan nykyaikaista lässytystä, jonka mukaan asiat pitäisi selvittää aikuisten kesken oppilashuoltoryhmissä tms. ja sitten lapset kättelemään ja se on siinä, useimmiten kiusaajaa ei edes rankaista. Tärkeää tietenkin sekin on, että puhutaan ja keskustellaan, mutta kuulemani mukaan kiusaaminen jatkuu tällaisissa tapauksissa lähes aina.

Kun vieras aikuinen tulee yllättäen paikalle ja puhuttelee kunnolla, niin että korvat soi vielä viikon kuluttua, niin sepä keino tepsii!

t. nimim. Kokemusta on!

[/quote] Juuri näin. Kiusaajan vanhemmat ovat useimmiten huonoja kasvattajia, ja on hyvä että joku edes puuttuu heidän kakaroittensa tekemisiin. Itse asiassa näille vanhemmillekin sopisi kunnon selkäsauna.

Itse yritän kasvattaa lapsiani niin että heillä itsellään on eväitä: itseluottamusta, tunneälyä ja sosiaalisia taitoja ratkaista kiusaamistilanteita. Toki tässä kotonakin ratkotaan jos eripuraa kavereiden kesken, mutta enpä usko että koulun pihaan menisin jotain yhtä tiettyä lasta kovistelemaan. Ne hoidettaisiin sitten open kanssa.

Mitä, jos kiusaaja onkin kiusattu. Minusta tarvitaan sitä laajempaa näkemystä.

Nämä asiat ovat kuitenki aina huomattavasti monimutkaisempia, kuin että paha lapsi aina silkkaa pahuuttaan kiusaa kilttiä lasta. Maailma on niin mustavalkoinen vain jos näemme sen pelkästään toisen osapuolen lasien läpi.

Paras tapa on venata kiusaajaa kotimatkalla tai jopa vapaa-ajalla ja kytätä sellainen rako ettei muita ole näkemässä. Ottaa kiusaaja puhutteluun ja sanoa kylmän rauhallisesti sen kummemmin kenenkään yhden oppilaan kiusaamiseen viittaamatta, että jos ei kaikki kiusaaminen tai vähänkään siihen viittaava lopu, saa maksaa siitä kalliisti. Uhkailu, se auttaa ja saa kiusaajan varpailleen. Uhkailu, alaikäisenkään, ei minusta ole enää siinä kohtaa tuomittavaa jos toinen osapuoli on aiheuttanut jatkuvaa piinaa muille alaikäisille. Ja etenkin jos omat lapseni olisivat saaneet jatkuvasti pahasti kärsiä. Itse varmaan sanoisin, että jos ei lopu, saa pimeällä varoa selustaansa ulkona ja kotona, sillä poski poskesta, hammas hampaasta... Ja että silmä seuraa ja korva kuulee, mitä ikinä tekeekin ja missä onkaan. En koskaan tekisi mitään oikeasti, mutta kiusaaja on ansainnut pienen pelon persauksiinsa. Niin ja myös laittaisin jonkun muun asialle jottei voisi yhdistää kiusatun vanhempiin niin helposti.

Joo, kyllä toi joillakin toimii. Mutta jos kyse isommista, vaikka yläasteikäisistä, niin todennäköisempää on, että lasta kiusataan vielä enemmän. 

Poikani oli pienempänä kuulemma kiusaaja. Yhden kiusatun isä uhkasi poikaani kerran poliisilla, huusi naama punaisena 3. luokkaiselle. Sain tietää asiasta toiselta äidiltä, jonka paikalla ollut poika oli kertonut tapauksesta paljon myöhemmin. Tämä äiti oli asiasta hyvin tuohtunut, siis tämä isän toiminnasta. En tiedä, loppuiko kiusaaminen tähän. En edes tiedä millaista tuo kiusaaminen oli ollut. Minulle ei tästä kiusaamisesta kukaan ikinä kertonut. Nämä kiusatun vanhemmt tunsin oikein hyvin. Pojat olivat samassa harrastuksessakin luokkakaveriiden lisäksi. Nämä vanhemmat olivat aina puheliaita ja hymyileviä minulle. Ikinä eivät maininneet kiusaamisesta, vaikka tilaisuuksia oli kymmeniä. Päättivät hoitaa asian huutamalla pojalle. Just. No, toivottavasti auttoi.

AP jatkaa:

Totta kai lapsen pitää oppia myös puolustautumaan ja puolustamaan itseään sekä jonkin verran myös "kestämään". Mutta ainakin omassa koulussamme on muutamia samanlaisia tapauksia kuin aiemman ketjun aloituksessa eli lapsia, jotka ovat olleet koko koulun riesana ja kauhuna alusta asti ja joille ei oikein kukaan ole voinut mitään. Jos siis tällainen selvästi pelottava ja ennen kaikkea selkeästi vanhempi kaveri käy päälle, lapsen pitää saada apua vanhemmiltaan, koska koulussahan on tietenkin kiellettyä antaa samalla mitalla takaisin. Mainittakoon, että myös nämä tyypit oppivat kerrasta, kun kunnolla konahtaa.

Omassa lapsuudessani oli itsestään selvää, ettei pienempiä kiusata tai on raukkis, nämä lait eivät päde nykyisin.

Minä olen itse ollut rankasti kiusattu koko ala- ja yläasteiän. Nyt minulla on lapsi, jota on vähän kiusattu, mutta joka myös on kiusannut vähän. (Kiusannut vähemmän, tullut enemmän kiusatuksi.) Kun sattuneesta syystä tiedän vallan hyvin, kuinka vitun pahalta yhteen ihmiseen kohdistuva jatkuva kiusaaminen vuosikausien ajan tuntuu, niin luonnollisesti mulla ei ole lähtökohtaisesti yhtään sympatiaa kiusaamista kohtaan. Mutta kyllä ymmärrys on karttunut, kun on nähnyt tilanteita täältä toiseltakin puolen. Kiusaaminenkaan asiana ei ole täysin mustavalkoista, kuten täällä tuohtuneet kiusattujen vanhemmat toitottavat.

On ihan yhtä vaikeaa puolustaa omaa lasta kiusaamiselta, kuin estää se, että oma lapsi kiusaa. Kiusaava lapsi ei ole läpeensä paha. (Vaikka aiemmin ajattelin, että kaikki kiusaajat ovat vähintään demonien riivaamia ja patologisen luonnevikaisia). Ihan tavallisetkin lapset kiusaavat joskus. Siihen tulee toki puuttua. Mutta en usko oikeuden ottamista omiin käsiin. Me emme äiteinä kuitenkaan tiedä kaikkea, mitä koulun pihalla tapahtuu. Se oma kiusattu lapsi ei ehkä olekaan niin avuton ja viaton kuin miltä näyttää!

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 14:51"]

Suosittelen kaikille, että puolustakaa ja suojelkaa lapsianne, välittäkää heille vahva viesti, että äiti auttaa kyllä ja pelätä ei tarvitse.

[/quote]

Muuten hyvä, mutta ainakin jos pojasta uhrina/kiusaajana kyse, paras, jos isä hoitaa asian. Näin meillä toimittiin ja 100% onnistuminen.

entäs kun se onkin ap sun oma kullannuppu, joka syrjii tai mollaa luokkakaveria, sillekin sit saa tulla jonkun isipappa sanomaan suorat sanat? Äläkä hetkeäkään edes luule, ettei sun lapset ikinä vois semmosta tehdäkään.