Lue keskustelun säännöt.
Matkijaan kyllästynyt :(
20.08.2013 |
Mikä saa ihmisen matkimaan ja kopioimaan suoraan jonkun toisen tyyliä?
Moni ajattelee varmaan että pitäisi olla imarreltu mutta kun en ole vaan ahdistaa ja siksi pakko avautua tänne kun muut menivät kahvitunnille :(
Ostin joitakin viikkoja sitten ohuen päällystakin ja koska tänään oli kylmempi aamu niin puin sen ylleni. Aamulla muutama työkaveri tuli kehumaan sitä ja eräs kysyi että mistä ostin. Mainitsin liikkeen, niin tämä eräs käväisi tänään ruokatunnilla hakemassa saman takin samassa värissä! Tämä omani ei kuitenkaan ole ihan mikään tusinatakki vaan arvioisin että näitä on Helsingissä korkeintaan 4-5 kpl eikä ollut mikään ihan halvimmasta päästä. Tuli vältitömästi esittelemään omaansa, sanoi noille muille että hän oli katsonut sitä ensin (vaikkei ensin edes tiennyt mistä olin sen ostanut koska kysyi ja hekin kuulivat kun kysyi!) ja he siinä ihmettelivät että kloonautuiko minun takki jossain välissä. Sitten toinen työkaveri oli kuullut kun hän oli valittanut jollekin että hänen viimeiset rahansa meni siihen takkiin. Ihan kuin se olisi ollut minun vika, kuin olisin jotenkin "pakottanut" hänet sen ostamaan!
Kyseiselle ihmiselle on jo jostain syystä "kertynyt" sama laukku, samat kengät ja sama huivi kuin minulla tässä viimeisten viikkojen aikana, eli jokainen ollut sellainen joita muut minulla kehuneet. Ensi kerralla en kerro tälle tyypille että mistä ostin, penkokoot vaikka koko pääkaupunkiseudun läpi jos haluaa löytää :(
En koe olevani mikään muodin edelläkävijä vaan ihan klassinen pukeutuja, joten siksi tämä myös kummastuttaa.
Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia esim. kavereista, työkavereista, sukulaisista tai tuntemattomista jotka matkivat? Miten olette toimineet kun alkanut ärsyttämään?
Kommentit (113)
Kummallista. Meillä uteliaisuutta aiheuttaa, jos joku on omilla asioillaan. Puhelujen kommentointi on huono käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei ole matkijaa vaatteiden suhteen töissä. Muunlaista matkimista kyllä löytyy.
ne on kateellisia teille, varmaan epävakaita persoonallisuuksia. psykologinen häiriö
Muoti ei ole kovinkaan monipuolista. Kun pukeutuu trendien mukaan tukee matkineeksi muitakin kun sitä yhtä työkaveria, joka lukee samoja naistenlehtiä tai seuraa samoja blogeja.
Uskon kyllä näitä kirjoituksia. Kyllä tälläisiä päästään sairaita matkijoita todella on olemassa.
Minulla on valitettavasti käly.... Joka ensin jankkasi ja yritti varmaan 3 kertaa selvittää mitä ihanaa hajuvettä käytän🤯 Sanoin eri tuoksun nimen kuin mitä oikeasti käytän, ja hän meni hankimaan sen. Ihmetteli kun ei tuoksu yhtä hyvältä.... 😅🤦♀️
Sitten alkoi ihailemaan merkkilaukkujani mutta niitä hänellä ei ollutkaan varaa sitten hankkia. Ajattelin että annan hänelle yhden kun ei ole mahdollisuutta hankkia itse.
No en ehtinyt antaa laukkua kun seuraavaksi hän alkoi kahdehtia elämäntyyliämme: autoa, kotia, ulkomaanmatkoja ja jälkikasvua ym ym.
lopulta matkiminen/ kateus kävi ylivoimaiseksi ja katkaisi välit ja esti somessa. Kauhea ihminen ja kokemus!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä näitä kirjoituksia. Kyllä tälläisiä päästään sairaita matkijoita todella on olemassa.
Minulla on valitettavasti käly.... Joka ensin jankkasi ja yritti varmaan 3 kertaa selvittää mitä ihanaa hajuvettä käytän🤯 Sanoin eri tuoksun nimen kuin mitä oikeasti käytän, ja hän meni hankimaan sen. Ihmetteli kun ei tuoksu yhtä hyvältä.... 😅🤦♀️
Sitten alkoi ihailemaan merkkilaukkujani mutta niitä hänellä ei ollutkaan varaa sitten hankkia. Ajattelin että annan hänelle yhden kun ei ole mahdollisuutta hankkia itse.
No en ehtinyt antaa laukkua kun seuraavaksi hän alkoi kahdehtia elämäntyyliämme: autoa, kotia, ulkomaanmatkoja ja jälkikasvua ym ym.
lopulta matkiminen/ kateus kävi ylivoimaiseksi ja katkaisi välit ja esti somessa. Kauhea ihminen ja kokemus!!!
Nolo!!! Hyi!!!
Hän on noteerannut, että syön lautasmallin mukaan ja valittelee syöneensä liikaa. Mitä siihen voi sanoa, kun itsellä ei lounasaikaan ole kovin iso nälkä (enkä ahda lautaselle liikaa ruokaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla yksinäinen ja haluaa olla mukana nuorempien jutuissa. Uteliaisuutta kun voi olla.
Ekku kirjoitti:
Voi olla yksinäinen ja haluaa olla mukana nuorempien jutuissa. Uteliaisuutta kun voi olla.
Tää on just tätä, ei voi tietää. Se joka tuntuu toisesta uteliaisuudelta voi toisesta olla lähes kohteliaisuutta, kun on kiinnostunut muista ihmisistä kunhan ei mene Ahaa- utelias äänenpainolla lausuttuihin kommentteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä näitä kirjoituksia. Kyllä tälläisiä päästään sairaita matkijoita todella on olemassa.
Minulla on valitettavasti käly.... Joka ensin jankkasi ja yritti varmaan 3 kertaa selvittää mitä ihanaa hajuvettä käytän🤯 Sanoin eri tuoksun nimen kuin mitä oikeasti käytän, ja hän meni hankimaan sen. Ihmetteli kun ei tuoksu yhtä hyvältä.... 😅🤦♀️
Sitten alkoi ihailemaan merkkilaukkujani mutta niitä hänellä ei ollutkaan varaa sitten hankkia. Ajattelin että annan hänelle yhden kun ei ole mahdollisuutta hankkia itse.
No en ehtinyt antaa laukkua kun seuraavaksi hän alkoi kahdehtia elämäntyyliämme: autoa, kotia, ulkomaanmatkoja ja jälkikasvua ym ym.
lopulta matkiminen/ kateus kävi ylivoimaiseksi ja katkaisi välit ja esti somessa. Kauhea ihminen ja kokemus!!!
Älä ole pahoillasi, kuulostaa epätasapainoiselta ihmiseltä.
Mitä väliä jollain vaatteilla? Tiedän useita naisia jotka on ottanut miehen sukunimen, vaikka heillä on sama etunimi kuin miehen siskolla. Kas vain, nimenvaihdon jälkeen miehen vaimolla ja siskolla on sama etunimi-sukunimi. Ihan törkeää viedä toisen nimi tyrkyttämällä itseään samaan sukuun. SAIRASTA. Avioituvien naisten aivopierut ei vaan lopu.
Nimi on identiteetti. Vaate on pelkkä vaate. Lisäksi miehesi sisko ja vaimo luultavasti joutuu olemaan tekemisissä ja sama nimi sekoittaa todellakin tunnistamista.
Miehen nimi otetaan silloinkin kun se aiheuttaa muille haittaa. Ja itsekkäät noitavaimot ei tietenkään kysele miesten siskoilta mitään, vaan menee ja varastaa heidän oman suvun nimet. Vaimo ei tule koskaan kuulumaan appiukon sukuun. Appiukon suvussa olevat abortoidaan sikiövaiheessa. Isän kunniaa kantavaa arvostetaan.
Eikö omaa identiteettiä ole kun muiden nimiä pitää varastaa? Miehet ei tätä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on myös käynyt näin. Luulen että jouduin todistamaan jonkinlaista sairastumista.
Mulla oli kaveri x, lopulta mulla oli vihollinen x, ja itse seurasin tilanteen kehittymistä häkeltyneenä. Henkilö oli ennen hyvin erityylinen kuin minä.
Samoissa projekteissa työskentelevä x aloitti klassisesti näillä joka talvisilla takkiplagioinneilla.
Sitten tuli projekti jossa eräs sinkkumies kiinnostui minusta, sinkkunaisesta. X on naimisissa oleva perheellinen.
Hän alkoi käyttäytyä hyökkäävästi, jopa ilkeästi, ja hankkia kampe kerrallaan samaa kuin minulla.
Vitsikästä tässä, että olen köyhä ja minulla ei ole juuri uutta, joten hän joutui saalistamaan pitkin nettiä ja kirppareita että löysi saman kaltaisia ajasta pudonneita kledjuja.
Olimme molemmat ruskeatukkaisia, ja smalltalkina kerran puhuin vaalentamishaluistani. Viikon kuluttua hän oli vaalentanut tukkansa. Minä en sitten viittinyt.
Pikkujouluihin hän pukeutui jo täysin minuksi, tukka oli taas ruskea ja laitettu samanlaisella tavalla kun minulla. Hän oli hankkinut voimakkuudettomat silmälasit samaa kehysmallia kuin minulla (mistä lie löytänyt koska köyhän pokat on vanhat ja muodittomat). Hyvin samankaltainen takki, samat kengät, sama meikkityyli. Hänestä oli tullut kaksoseni. Halusi jatkuvasti keskustella minusta kiinnostuneen miehen kanssa kahden kesken ja vei tätä jatkuvasti toiseen huoneeseen ja pitkin nurkkia.
Tähän mennessä hän oli jo alkanut kopioida facepäivitykseni, joihin lavasti samanlaiset valokuvatkin mitä minä arjestani napsin.
Haali faceensa myös kaikki minun erityiset mielenkiinnon kohteeni näkyville muka omina harrastuksinaan. Kyse oli marginaali hommista joista hän ei ollut ennen kuullutkaan.
Kokoajan hän kävi hyökkäävämmäksi minua kohtaan. Aloin olla vähän surullinenkin siitä hänen muutoksestaan.
Lopulta tuli kiljumaan naamalle jostain pikkuvirheestäni. Sai parkumiskohtauksia kun kuuli rivineni välistä sellaista mitä siellä ei todella ollut, eli kuuli kaiken sanomani negatiivisella korvalla.
Ryntäsi puuttumaan joka asiaan mitä keskustelin projektin muiden henkilöiden kanssa.
Projektin päätyttyä poistin hänet kaikista medioista ja totesin vaan että kurjaa tommonen sekoaminen, että ihmisen identiteetti katoaa täysin ja näköjään siitä ei kovin onnelliseksi tule, päin vastoin.
Olihan siinä vuosien varrella älyttömiä juttuja joista mietin miten joku kehtaa. Mutta tuo lopullinen pimeneminen selvensi että jonkun sairaustilan alkusoittoja ne on olleet.
Jäi silti vähän ällöttävä olo, ei tuo mukavaa ole, vaan jollain tavalla jopa hiukan pelottavaa.
Meillä on töissä vanhempi työkaveri, joka on alkanut syömään välipaloja kuten monet muutkin tekee. Hän on kovasti kiinnostunut muiden työasioista vaikka ne eivät häneen liitytään. Ja työpaikan peliharrastuksista. En tiedä onko hän utelias vai haluaako hän olla "mukana" vaikkei itse osallistumaan.