Matkijaan kyllästynyt :(

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 13:48"]

Mulla on aivan samanlainen ANOPPI!  Ajatelkaa!

Eli anoppi kyräilee ja kyttää vaatetustasi (ja tyyliäni ylipäätään): katselee nyrpeänä nenän varttaan pitkin minua otsasta varpaisiin eikä tuolloin sano sanaakaan. Ei siis sanaakaan. Ja sitten seuraavalla kerralla huomaan hänen vaivihkaa hankkineen tismalleen jotakin samaa. Tässä vuosien aikana anoppi on kopioinut koruni, vaatteeni ja huonekaluni!

Minua ärsyttää tämä kopioiminen suunnattomasti (varsinkin kun itse en ole mikään massan mukana menijä), miehen mukaan mun pitäisi ottaa anopin teot kohteliaisuutena. Että anoppi ihailee ja tahtoo olla samanlainen kuin minä... Tiedä sitten miten tuohon voisi suhtautua rakentavasti... :/

[/quote]

Täällä sama ongelma! Parfyymikin piti ostaa just samaa.

En oikeasti halua pukeutua ja tuoksua samalta kun 30 vuotta vanhempi anoppini.

Harmittaa, tuoksu oli kiva ja olen käyttänyt sitä viimeiset viisi vuotta mutta nyt se menee vaihtoon.

[/quote]

Kysymys lihavoidusta aiheesta: liikutteko te sitten anopin kanssa paljonkin samoissa piireissä, vai missä ongelma?

Mä oon aina aatellu että tyylin matkiminen on kaveripiirissä ok (kun ollaan ohitettu teini-ikä), mutta työpaikalla hieman kiusallista.

Esimerkiksi mulla ja mun parhaalla kaverilla on hyvin samanlainen tyyli, ja matkitaan aina ihan avoimesti toinen toisiamme, jos tulee ostettua ihan samanlainen vaate ymv, niin silloin kysytään että haittaako jos ostan kans tuollaisen. Tässä ei ole mitään ongelmaa, koska ei olla samalla työpaikalla, ja aina kun mennään yhdessä jonnekkin niin voidaan soitella ja varmistaa ettei olla tekstiilikaksosia (ja kyllä ihan aikusten oikeasti välillä näin tehdään).

Mutta työpaikalla homma on mielestäni ihan eri. Ensinnäkin asiakkaille voi jäädä todella outo vaikutelma jos kahdella kollegalla on tismallisen saman väriset ja tyyliset vaatteet. Joskus noin käy vahingossa toki ihan työkavereiden kesken, silloin ollaan otettu asia huumorilla, ja jos on pitänyt liikkua jonnekkin ihmisten näkyville yhdessä, niin toinen on ottanut vaikka jakun/neuleen pois.

Mutta mun mielestä ois kyllä hyvin pimeetä jos joku työkaveri matkisi tuolla tavalla, että oltaisiin usein työpaikalla samoissa vaatteissa. Eihän se oikeasti kovin asiallista ole. Sitä en ymmärrä että jotku raivoaa että sisustus on kopioitu, eihän kukaan niitä asuntoja nyt yhtä aikaa kattele. Itse ottaisin kyllä puhtaasti kohteliaisuutena vaan :-)

Se on aivan eri asia ottaa VAIKUTTEITA jonkun muun tyylistä (suuren luokan julkkikset saavat runsaasti ilmaiseksi vaatteita jotta mainostaisivat niitä maksaville taviksille eli käytännössä maksattavat vaate"ostoksensa" taviksilla koska julkisuusarvo nostaa myös tuotteen hintaa) mutta en todellakaan kehtaisi käydä ostamassa juuri niitä samoja vaatekappaleita merkkeineen päivineen ja väreineen kaikkineen kuin joku tuntemani henkilö, oli se sitten perhepiirissä tai työpaikalla! Sillä se kertoo jo jostain oudosta palvonta-addiktiosta, erittäin huonosta itsetunnosta tai totaalisesta mielikuvituksettomuudesta.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:13"]

Olen tullut siihen tulokseen, että kaikilla vain ei tunnu oleman omaa persoonaa ja silloin täytyy kovasti matkia muita.

[/quote]

Asiaa voi ajatella myös toiselta kantilta: kaikilla vain ei ole selkeää omaa makua esim. vaatteiden suhteen, jolloin on helpompaa napata tyylivinkkejä tyylikkäinä pitämiltään ihmisiltä.

Ihmisen vaatetus kun ei ole koko persoona. Onneksi.

Mulla on myös juuri tuollainen kollega, joka AINA osti samoja vaatteita. Mulla on myös työpaikalla kokoelma neuletakkeja ja olen monta kertaa joutunut vaihtamaan  takkia kesken päivää. Lopetin kertomasta vaatteiden ostopaikka ja  aloin ostamaan hieman kalliimpaa vaatetta ja hankkimaan vaatteeni työmatkoilta Helsingistä ja Tukholmasta. Mulberryä ja Malene Birgeriä hän ei kumma kyllä ole ostanut.

Kerran keroin kahvipöydässä käyneeni viikonloppuna sovittamassa uusia "hengettömiä" silmälaseja ja kerroin menevänsä seuraavana viikonloppuna tilaamaan kyseiset lasit. Kyseinen henkilö oli iltana päivänä marssinut oppikoulun ja tilannut silmälasit. Mitkä muutkaan kuin kehyksettömät lasit. Arvatkaapa ostinko  itse kehyksettömiä... Kerran hän myös teettää verhot kankaasta, jota itse suunnittelin, kun jouduin työmatkalle, ehkä ehtinyt käydä vielä Eurokankaassa.

Mukava tyyppi, mutta matkiminen on tosi rasittavaa!

" [quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 14:27"]

Nykyinen työkaveri kertoi hänen edellisessä työpaikassaan tapahtunutta, eli joku hieman vanhempi nainen oli saanut pakkomielteen hänen tyylistään ja häntä hävetti koska työpaikalla olivat lopulta kuin tekstiilikaksoset. Naisella oli paljon varavaatteita työpaikallaan eli jos näki että tällä oli vaikka musta neule päällä niin sellainen ilmestyi tämän vanhemman naisen ylle viimeistään aamulla kahvitauon aikaan! Hän oli huomauttanut asiasta nätisti että voisiko harkita jotain vaihtelua välillä kun näyttää tyhmältä kun kuljetaan saman näköisissä kuteissa ja että kohta meille nauretaan, mutta se nainen oli loukkaanunut verisesti ja alkanut uhkaamaan työpaikkakiusaussyytteellä!

Tämä yritti saada keikkoja toimiston ulkopuolelta jottei tarvitsisi nähdä matkijaa ja olla jatkuvan muotiseurannan kohteena, mutta sitten tapahtui jotain todellla friikkiä; hän oli pimeähkössä rivitaloasunnossaan katetulla terassilla kyykimässä ja siirtelemässä jotain kukkapurkkeja ja huomasi että jollain tavalla tuttu auto ajeli ohi muutaman kerran ja sitten tajusi tämä vanhempi nainen oli selvittänyt missä asuu koska yritti ajaa hiljaa talon takaa ja kurkkia sieltä tieltä päin sisään että miltä hänen kotona näyttää mutta ei ollut ainakaan heti hoksannut että tämä kyykki siinä pimeässä ja näki hänet. Olisi varmaan halunnut kopioida sisustuksensakin! Itse raivostuisin silmin nähden jos joku olisi noin pakkomielteinen minua ja omaisuuttani kohtaan!

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:19"]

Se on aivan eri asia ottaa VAIKUTTEITA jonkun muun tyylistä (suuren luokan julkkikset saavat runsaasti ilmaiseksi vaatteita jotta mainostaisivat niitä maksaville taviksille eli käytännössä maksattavat vaate"ostoksensa" taviksilla koska julkisuusarvo nostaa myös tuotteen hintaa) mutta en todellakaan kehtaisi käydä ostamassa juuri niitä samoja vaatekappaleita merkkeineen päivineen ja väreineen kaikkineen kuin joku tuntemani henkilö, oli se sitten perhepiirissä tai työpaikalla! Sillä se kertoo jo jostain oudosta palvonta-addiktiosta, erittäin huonosta itsetunnosta tai totaalisesta mielikuvituksettomuudesta.

[/quote]

Todennäköisimmin mielikuvituksettomuudesta.

Mutta ap:n tapauksessa "matkija" on siis ostanut saman päällystakin, laukun, kengät ja huivin. Päällystakkia, laukkua ja luultavasti myöskään huivia ei käytetä työpaikalla, joten oletettavasti ap:tä siis harmittaa pelkästään jo sekin asia, että työkaveri omistaa samoja tavaroita kuin hän.

Mikään yksittäinen vaatekappale ei vielä tee koko tyyliä. Jos kahdella ihmisellä on samana päivänä jalassa samat kengät ja muuten erilainen vaatetus, se ei kyllä ole mitenkään silmiinpistävää samankaltaisuutta.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 13:48"]

Mulla on aivan samanlainen ANOPPI!  Ajatelkaa!

Eli anoppi kyräilee ja kyttää vaatetustasi (ja tyyliäni ylipäätään): katselee nyrpeänä nenän varttaan pitkin minua otsasta varpaisiin eikä tuolloin sano sanaakaan. Ei siis sanaakaan. Ja sitten seuraavalla kerralla huomaan hänen vaivihkaa hankkineen tismalleen jotakin samaa. Tässä vuosien aikana anoppi on kopioinut koruni, vaatteeni ja huonekaluni!

Minua ärsyttää tämä kopioiminen suunnattomasti (varsinkin kun itse en ole mikään massan mukana menijä), miehen mukaan mun pitäisi ottaa anopin teot kohteliaisuutena. Että anoppi ihailee ja tahtoo olla samanlainen kuin minä... Tiedä sitten miten tuohon voisi suhtautua rakentavasti... :/

[/quote]

Täällä sama ongelma! Parfyymikin piti ostaa just samaa.

En oikeasti halua pukeutua ja tuoksua samalta kun 30 vuotta vanhempi anoppini.

Harmittaa, tuoksu oli kiva ja olen käyttänyt sitä viimeiset viisi vuotta mutta nyt se menee vaihtoon.

[/quote]

Kysymys lihavoidusta aiheesta: liikutteko te sitten anopin kanssa paljonkin samoissa piireissä, vai missä ongelma?

[/quote]

Oletko tosissasi?

Onko sun mielestä normaalia että 30 vuotias ja 60 vuotias pukeutuvat samanlailla?

No onko se sitten automaattisesti epänormaalia, että 30-vuotias ja 60-vuotias pukeutuvat samalla tavalla? Kumpikaan ei toivottavasti hillu napapaidoissa ja mikroshortseissa kaupungilla.

Enkä itse asiassa edes kommentoinut pukeutumista, vaan tuota parfyymijuttua. Anteeksi etten ollut selväsanaisempi. Ihmettelin vain, mikä siinä on niin kamalaa, jos anoppi käyttää samaa hajuvettä.

Minun aiemmassa työpaikassa oli ihan pimeä päällikköasemassa oleva nainen. Ihan kuin hän olisi aina ollut kateellinen kaikille ihan kaikesta mitä vaan voi kuvitella. Tämä ilmeni myös matkimisena.

Muutama esimerkki tulee tässä, vaikka niistä kaikista kateus- ja matkimistapauksista voisi kirjoittaa pari sivua, eli niitä siellä kyllä riitti.

Herttainen ja tyylikäs sihteerimme sai mieheltään lahjaksi merkkilaukun ja me ihastelimme sitä ja rouva päällikkö katseli vähän kauempaa nyrpeänä siihen osallistumatta, niin yllättäen sama laukku jopa samassa kuosissa ja samassa koossa ilmestyi rouva päällikön pöydälle seuraavalla viikolla ja kun joku meni kysymään että "hei onko xxxxxx:ltä jäänyt laukku sinun paikalle vai onko tuo sinun uusi?" niin tämä vastasi että "en minä muuten olisi tätä halunnut mutta kun mies kävi ostamassa minulle".

Toinen tyylikäs työkaveri ja myös tämän em. sihteerin ystävä, sai mieheltään lahjaksi kauniin rannekorun timanteilla jota tottakai ihailtiin, niin rouva päällikkö siirtyi taas taka-alalle murjottamaan. Kuten arvaatte niin hänen ranteeseensa ilmestyi se sama rannekoru seuraavalla viikolla! Minun oli pakko käydä kysymässä että "miten hieno, onko tuo muuten se sama malli kuin minkä xxxxxx sai mieheltään?" niin vastaus oli vakio "en minä muuten olisi tätä halunnut mutta kun mies kävi ostamassa minulle".

Keneltä se miehensä sitten mahtanut saada nuo tarkat ostovinkkinsä? ;)

Kyseinen henkilö oli niin äärettömän kateellinen että kun töissä oli jonkun toisen naisen synttärit ja tarjoilimme jotain hyvää ja kahviteltiin yhdessä, että jaksoi vielä vaivautua kommentoimaan tiuskaisemalla että "älä nyt kuvittele että tämä päivä kuuluisi mitenkään erityisesti vain sinulle!" ja käveli nenä pystyssä tiehensä. Varmasti vaati vielä kotonaan mieheltä oman täytekakun, kun muutkin sai?

Silti, aikuisten oikeasti en kuvitellut että tuollaisia ihmisiä on, mutta....!

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 16:17"]

Matkimisesta puheenollen olis muuten aika hauska tietää että moniko lukija matkii jonkun bloggaajan tyyliä täysin, ja vielä se että moniko bloggaaja matkii toista bloggaajaa ja kuvittelee että hän oli ensin? :D :D :D

[/quote]

Ainakin ne "Voi miten ihana uusi logolaukku Muru mäkin tahdon samanlaisen!" -fanittajat matkivat idolejaan minkä ehtivät.

up

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 16:17"]

Matkimisesta puheenollen olis muuten aika hauska tietää että moniko lukija matkii jonkun bloggaajan tyyliä täysin, ja vielä se että moniko bloggaaja matkii toista bloggaajaa ja kuvittelee että hän oli ensin? :D :D :D

[/quote]

Eikö se ole niiden blogien tarkoituskin? En itse lue muotiblogeja, mutta saan kyllä inspiraatiota muotilehdistä. Ei kaikkea tarvitse itse kelksiä! Mutta yksityishenkilön tyylin kopioiminen on kyllä vähän creepy, kuten ap:n tapauksessa. Itse jos näkisin työkaverillani jotain ihanaa jonka sitten ostaisin, en kyllä kehtaisi laittaa sitä töihin.

Täällä yksi tapaus, jossa matkiminen ei liity minuun itseeni vaan lapsemme vaatteisiin ja "varusteluun".

Veljelläni ja hänen avokillaan oli laskettu aika 2 kuukautta meidän jälkeen. Hankimme vauvalle valkoista nahkaa olevat vaunut. Yllättäen myös heille ilmestyi samanlaiset hetken kuluttua. Kaikista hankinnoistamme avokki uteli mistä on ostettu ja ostivat sitten myös samanlaisen turvakaukalon, haalarin, hoitopöydän alustan ja babysitterin. Myös ristiäiset olivat kopio omistamme.

Nyt serkukset ovat 2-vuotiaita ja edelleen matkiminen jatkuu. Monet jutut ovat vaan erivärisiä, koska lapset ovat eri sukupuolta. Veljeni ei tätä matkimista tajua, mutta avokillaan on muissakin asioissa huono itsetunto, eikä jotenkin luota omaan makuunsa, vaan aina täytyy hankkia samat jutut kuin meillä.

Mutta en ole ottanut tuosta liikaa stressiä, lähinnä huvittuneena seuraan tilannetta :)

[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 13:10"]

Mikä saa ihmisen matkimaan ja kopioimaan suoraan jonkun toisen tyyliä?

Moni ajattelee varmaan että pitäisi olla imarreltu mutta kun en ole vaan ahdistaa ja siksi pakko avautua tänne kun muut menivät kahvitunnille :(

Ostin joitakin viikkoja sitten ohuen päällystakin ja koska tänään oli kylmempi aamu niin puin sen ylleni. Aamulla muutama työkaveri tuli kehumaan sitä ja eräs kysyi että mistä ostin. Mainitsin liikkeen, niin tämä eräs käväisi tänään ruokatunnilla hakemassa saman takin samassa värissä! Tämä omani ei kuitenkaan ole ihan mikään tusinatakki vaan arvioisin että näitä on Helsingissä korkeintaan 4-5 kpl eikä ollut mikään ihan halvimmasta päästä. Tuli vältitömästi esittelemään omaansa, sanoi noille muille että hän oli katsonut sitä ensin (vaikkei ensin edes tiennyt mistä olin sen ostanut koska kysyi ja hekin kuulivat kun kysyi!) ja he siinä ihmettelivät että kloonautuiko minun takki jossain välissä. Sitten toinen työkaveri oli kuullut kun hän oli valittanut jollekin että hänen viimeiset rahansa meni siihen takkiin. Ihan kuin se olisi ollut minun vika, kuin olisin jotenkin "pakottanut" hänet sen ostamaan!

Kyseiselle ihmiselle on jo jostain syystä "kertynyt" sama laukku, samat kengät ja sama huivi kuin minulla tässä viimeisten viikkojen aikana, eli jokainen ollut sellainen joita muut minulla kehuneet. Ensi kerralla en kerro tälle tyypille että mistä ostin, penkokoot vaikka koko pääkaupunkiseudun läpi jos haluaa löytää :(

En koe olevani mikään muodin edelläkävijä vaan ihan klassinen pukeutuja, joten siksi tämä myös kummastuttaa.

Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia esim. kavereista, työkavereista, sukulaisista tai tuntemattomista jotka matkivat? Miten olette toimineet kun alkanut ärsyttämään?

[/quote]

Kuulostatte molemmat kypsymättömiltä persoonallisuushäiriöisiltä pennuilta. Kasva aikuiseksi ja mene oikeaan työhön.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 19:13"]

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 16:17"]

Matkimisesta puheenollen olis muuten aika hauska tietää että moniko lukija matkii jonkun bloggaajan tyyliä täysin, ja vielä se että moniko bloggaaja matkii toista bloggaajaa ja kuvittelee että hän oli ensin? :D :D :D

[/quote]

Eikö se ole niiden blogien tarkoituskin? En itse lue muotiblogeja, mutta saan kyllä inspiraatiota muotilehdistä. Ei kaikkea tarvitse itse kelksiä! Mutta yksityishenkilön tyylin kopioiminen on kyllä vähän creepy, kuten ap:n tapauksessa. Itse jos näkisin työkaverillani jotain ihanaa jonka sitten ostaisin, en kyllä kehtaisi laittaa sitä töihin.

[/quote]

Mutta onko se tosiaan henkilön tyylin kopioimista, jos yksikin vaatekappale on samanlainen? Varsinkin jos puhutaan asusteista.

Kopioijat tuppaavat olemaan tyhjiä ja yksinkertaisia ihmispoloja. Ei omaa persoonaa eikä näkemystä. Ja tällä en tarkoita yhden samanlaisen vaatekappaleen ilmestymistä jollekin vaan systemaattista kopiointia.

up

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 10:08"]

Kyllä tuo ap sun tavaralla leveily on aika lapselllisen kuuloista juttua. olette kyllä aika alkuolion tasolla, en sano että lapsen tasolla, koska jos lalpselle ei opeta pahuutta ja ilkeyttä niin lapsi on luonnostaan hyvä, antaa pois toisen paidan jos itsellä on kaksi, ei tee pahaa kenellekään. kaikki paha tulee siitä aikuisen käskystä. esimerkistä.

[/quote]

Missä kohtaa alkup. kirjoittaja leveili tavaroillaan, ja eikö se muka ole yhtään leveilevä tyyppi joka ostaa tismalleen sen saman tavaran tai vaatteen??? Se joka ostaa sen ensin on aina se leveilevä tapaus, siis sinun (ontuvan) logiikkasi mukaan???

Taidat itse olla perin pohjin toisten matkija ja nyt osui vaan omaan nilkkaan kun joku otti asian esiin!!!

uppia

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 21:55"]

Ymmärrän aloittajaa, itselläni myös kokemusta matkijasta lähipiirissä. Olen itsekin näiden vuosien ajan ajatellut olevani lapsellinen tuskastuessani matkimisesta, mutta en voi sille mitään. Se vaan on ärsyttävää, etenkin kun hän ei koskaan avoimesti kysy tyyliin "hei onpa kiva xxx haittaako jos minä hankin samanlaisen", vaan se on sellaista kyräilyä pääasiassa. Samanlaiset jutut vaan ilmaantuvat hänelle.

Matkiminen on jossain määrin vaatetyylin matkimista, kodin sisustuksen matkimista yms., ja se mistä vedin herneen nenään aikanaan oli se, kun hän haki opiskelemaan samalle alalle kuin minä. Vain hetkeä ennen hän oli hakenut aivan muihin kouluihin, ja sitten tuli keskustelemaan aiheesta opiskelemaan hakeminen kanssani, ja kerroin mikä on oma unelmani ja minne aion hakea, ja parin kuukauden kuluttua sain kuulla hänen olevan menossa kyseisen alan (ei mikään ihan tavallisin ala) pääsykokeeseen. Nykyään olemme sitten samassa ammatissa. No, eipä siinä mitään sinänsä. Ei sentään samassa työpaikassa.

Lisäksi molemmilla on lapsia ja hän on kova vertailemaan lapsia keskenään.

Arghhhhh!

[/quote]

Sun tapauksessa ärtymyksesi kuulostaa ymmärrettävältä, ja toivottavasti sä myös viestität tälle matkijalle, ettet pidä hänen tavastaan. Esim niin, että rajoitat vapaa-aikana hengailua yhdessä, yhdessä viihteellä käymistä, kyläilyä, varsinkin shoppailua yhdessä, saatika samoissa harrastuksissa yhdessä käymistä...

Ainakin mun nuoruudessa ihmiset olivat enemmän tai vähemmän kuutamolla, kun piti keksiä jotain lukion jälkeen. Olikin yleistä, että joko "kaikki menevät sinne tekuun", tai sitten vedettiin huumoriksi ja "lyötiin vetoa tuopista", kuka pääsee johonkin oppilaitokseen, pidettiin välivuotta, tai muuta vastaavaa. Itse menin opiskelemaan samaan, (ei mihinkään massa-opinahjoon), kuin luokkakaverini. Ihmettelin, mitä keksisin, ja kaveri ehdotti alaa, kysyi ootko ajatellut tällaista, hän menee sinne, jopa hänen äitinsäkin on siellä. Jostain ihmiset nappasivat sen idean, minne mennä.

Teininä meidän pikkukaupungissa oli yleistä matkia ja paljon, monella piti olla jotkut samanlaiset tietynlaiset ja tietyllä tavalla koristellut kengät, takit, samalla lailla revityt ja ommellut farkut, samanmerkkisiä puseroita... ja just jotkut tietyt parfyymit, kaikilla pojilla oli kouros ja naisilla jotain... oli eri nuorisoryhmiä, mutta ryhmien sisällä tosi paljon samaa. Ei ollut nettiä, vaan teinityyli tuli samasta koulusta.

Opiskeluaikana pikku hiljaa väheni sellainen, mutta edelleen hengailtiin paljon yhdessä kaveriporukassa, pyydettiin samoihin harrastuksiin (tosin ne oli sellaisia muotilajeja), käytiin juhlimassa yhdessä, reissuissa jne. Jossain vaiheessa ei enää ollut niin suotavaa ostella samoja vaatteita, alkoi tulla kuittia, jos joku osti saman, erikoisen vaatteen mikä toisella oli, ja niin porukan hitaimmatkin kypsyivät omaan juttuun. Mutta mä esim olin niin touhukas opiskelun, töiden, harrastusten ja muiden menojen kanssa, etten varmaan olisi edes välittänyt, jos jollain olisi silloin ollut sama vaate kuin mulla :)

Mutta kyllähän aikuisten ihmisten systemaattinen kopioiminen työpaikalla on jo outoa, jos nää jutut ovat näin kuin täällä kerrotaan. Saati pusikossa kyykisteleminen :)