Lue keskustelun säännöt.
Onko tässä riittävästi syitä eroon?
Lähtökuopissa
15.08.2020 |
Olen oikeastaan lähtöpäätöksen jo tehnyt, mutta mies tuskin on samaa mieltä kanssani. Siksi oikeastaan, ihan viimeiseksi vakuudeksi, haluaisin varmistaa, eroaisitteko itse vastaavassa tilanteessa?
- Mies kohtelee minua kivasti sanotaanko 70% ajasta, mutta loput 30% on arvostelua, vähättelyä ja vitsailua kustannuksellani.
- Mies haluaa elää kaupungissa, minä maalla. Elämme nyt kaupungissa ja mies on tyytyväinen, mutta minä kuljen mm. pitkää automatkaa pystyäkseni viettämään aikaani siellä, missä itse viihdyn ja missä läheiset ja harrastukset ovat. Se tulee kalliiksi ja väsyttää pidemmän päälle. Mies on tehnyt selväksi, ettei ikinä muuta maalle.
- Mies on äärimmäisen siisti, minä en. Tämä on johtanut siihen, että varon omassa kodissani ja pelkään, että jätän asioita väärään paikkaan. Koti on maksettu puoliksi, samoin kaikki huonekalut, mutta ne on valittu miehen maun mukaan ja siisteystason sanelee myös mieheni. Tunnen asuvani toisen nurkissa, en omassa kodissani.
- Mies ei halua minua enää, ei ole vuosiin halunnut, paria kertaa vuodessa ei varmaan lasketa. Myös kaikki muu kosketus ja hellyys loistaa poissaolollaan.
- Olen alle nelikymppinen eli elämää olisi vielä näin naimattomana ja lapsettomana kuitenkin edessä, vaikken teini olekaan. Muille kelpaisin kyllä.
- En ole taloudellisesti riippuvainen miehestäni.
- Miehelle hyvä ruoka on tärkeää. Minulle ei niinkään. En jaksaisi koko ajan kokata niin laadukkaita ja hyviä sapuskoja kuin hän vaatii, kun itsekin käyn töissä ja harrastuksissa. Kyllä hän itsekin kokkaa ja käy kaupassa, mutta joka päivä on vähintään keksittävä idea, mitä mahtavaa nyt syödä. Minulle riittäisi hyvin arkena vaikka paistettu kananmuna tai pakastekeitto.
- Mies on hirveän pihi. Hän kyllä kertoo iloisena, miten omaisuus karttuu, ja samalla paheksuu valintojani, kuten oman auton pitämistä - vaikka se on minulle henkireikä, jolla pääsen niihin maisemiin, jossa viihdyn. En elä toisten lompakolla enkä ole euroakaan hänelle velkaa, mutta ongelma onkin siinä, että hänen mielestään omalle puolisolle voi olla sen euronkin velkaa.
Hyviä puolia on ne perinteiset: mies ei juo, hoitaa raha-asiat jämptisti eikä ole väkivaltainen. Luotettava ja rehellinen, huumorintajumme natsaavat ja homma toimii ystävyystasolla. Siksi kai lähteminen onkin niin vaikeaa.
En halua loukata miestäni, mutta en vain pääse yli ajatuksesta, miten ihanaa olisi muuttaa pois yksin, omaan kotiin. En saa enää edes nukuttua kunnolla ja paino on pudonnut silkasta ahdistuksesta. Ahdistaa jäädä, mutta ahdistaa myös romahduttaa miehen hyvin toimiva maailma. Hänellä ei ole pienintäkään aavistusta ajatuksistani. Olemme olleet yli kymmenen vuotta yhdessä.
Kommentit (97)
38: voisin kertoa niitäkin. Mutta jos liikaa keskittyisin hyviin puoliin, ei minusta olisi lähtijäksi, enkä näe muuta tapaa miten voisin ikinä olla, jos nyt en suorastaan onnellinen, niin ainakin vähemmän ahdistunut.
En tiedä, mitä etäsuhde ratkaisisi. Olisimme silti ne samat ihmiset. Minä lietson hänestä jostain syystä tuollaisen despootin, ja hän kutistaa minut piipittäväksi hiireksi. Jonkun kovapäisemmän naisen kanssa, tai luonnostaan itselleen sopivamman kanssa hänessä ei ehkä korostuisi tuo pomottavuus niin pahasti eikä olisi tarve muokata puolisoa. Hän siis itsekin on jo vuosia puhunut vitsailevaan sävyyn siitä, miten muokkaa minusta parempaa ihmistä. Ja joissain asioissa onkin tehnyt minusta paremman version itsestäni.
Niin tai näin, ei näin voi jatkua. Alan olla jo niin katkerakin ja kertakaikkisen poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehelläsi kenties hyvin paha ocd? Tai ehkä on vain ilkeä narsisti? Jonkinlainen käytöshäiriö ja kontrollin tarve kuitenkin.
43: on todettu ainakin paniikkihäiriö, jonka laukaisee ilmeisesti liiallinen kontrollin menettämisen pelko. Söi jossain vaiheessa siihen lääkkeitäkin, mutta jätti ne pois, koska alkoi voida paremmin ilmankin ja kohtaukset jäivät pois.
Ap älä tuhlaa ainoaa elämääsi elämällä jonkun toisen arvojen mukaan!
Kun itse lähdin huonosta suhteesta, mietin haluanko olla loppuikäni ihmisen kanssa, joka on pihi, pihtaa seksiä (seksielämä lopulta yhtä kuollut kuin teilläkin), ei kannusta eikä kehu, kontrolloi, puhuu ilkeästi, estää minua elämästä omannäköistä elämääni. No, kun tajusin, että olen vapaa ja minua pidättelee vain joku outo velvollisuudentunne, elämä muuttui todella paljon paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja koko se paniikkihäiriökin oli kummallinen juttu - kun itse kärsin vuosia sitten masennuksesta loppuunpalamisen takia, hän paheksui sitä itse asiassa aika syvästi. Kysyi happamana iltaisin, onhan lääkkeet otettu, hermostui täysin jos itkin töiden takia ja kivahti, ettei jaksa kuunnella tuollaista vaan minun on ratkaistava omat ongelmani.
Sen taannoisen pettämisen taustalla puolestaan olikin sitten se, että hän tuossa paniikkihäiriön puhkeamistilanteessaan haki lohtua ihmiseltä, joka ymmärtäisi ja jonka kanssa voi jakaa tällaisia herkkiäkin asioita. Tämä toinen kuulemma ymmärsi myös mielen järkkymistä. Minulla taas ei ollut lupaa olla heikko alun alkaenkaan.
No, sinänsä merkityksetöntä nyt, sehän on jo mennyttä. Mutta kun näitä asioita nyt lähtee tässä muistelemaan, niin kaikkea inhottavaahan tässä palaa mieleen.
Ap, tee itsellesi palvelus ja lähde tuosta suhteesta. Ansaitset niin paljon parempaa. <3 Toivon sinulle kaikkia hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: lle sopisi hieman samanlainen mies kuin itse olen. Tarvitsen läheisyyttä ja pidän keskusteluista, en ylitarkka ole siivouksesta, mutta pidän kodin suht siistinä. Tykkään laittaa ruokaa ja viihdyn kaupungissa sekä maalla.
Olet Ap liian nuori elämään liitossa jossa toinem on vain pelkkä ystävä enää, etkä saa kaipaamiasi asioita. Hyvä sydän sinulla vaikuttaa olevan, ja se jos mikä on tärkeää.
Löydät vielä jonkun ihanan ihmisen elämääsi, on hienoa että ajattelet miehesi tunteita etkä halua loukata.
Lähtökuopissa kirjoitti:
36: veikkaan, että aika moni nainen ei yltäisi edes siihen, mihin minä olen pystynyt. Tai en tiedä, kokeile itse:
- Hanki ura, niin että sinulla on varaa maksaa se kallis kaupunkikämppä. Seuraavaksi suunnitelmissa olisi muuten puolen miljoonan euron loft. Puolet tulee maksaa omasta pussista.
- Älä kuitenkaan tienaa enempää kuin miehesi, koska miehen kuuluu tienata enemmän.
- Organisoi urasi ohessa arjen pyöritys, niin että kaapissa on aina ruokaa tarjolla ja joka päivälle on herkullinen, proteiinipitoinen, kasvispainotteinen, FODMAP-ruokavalioon perustuva ateria suunniteltuna. HUOM! Opettele pilkkomaan oikein oikeanlaisilla veitsillä, muuten tulee sanomista.
- Kun täytät jääkaappia, tarkista esim. jogurttien ja rahkojen päivämäärät, jotta vanhemmat purkit ovat jääkaapissa taaempana ja uudemmat edempänä. Pidä huoli, ettei jääkaapissa ole ikinä mitään vanhentunutta. Korostan: ikinä.
- Harrasta liikuntaa, mielellään tavoitteellista lihaskuntoa, minimissään kahdesti viikossa. Mies kyllä neuvoo, miten voit toimia kuntosalillakin fiksummin. Muistathan aina pysyä hoikkana.
- Pukeudu tyylikkäästi mielellään mustiin, asiallisiin vaatteisiin, ja ehdottoman siististi myös kotona. Vain laadukkaisiin, kalliisiin materiaaleihin, mies neuvoo mielellään kyllä liikkeet, mistä sellaisia löytyy- kunhan maksat kaiken tietysti itse!
- Älä käy missään illanvietoissa ilman miestäsi tai jos käyt, tule kotiin ennen 23. Varaudu vitsailemaan alkoholiongelmastasi seuraavat päivät, vaikka et olisi juonut.
- Jos haluat lähteä matkoille, hotelliöitä viettämään tai mihin ikinä, järjestä reissut itse alusta loppuun, joka kerta.
- Älä sairastu, koska sitten et voi hoitaa omaa osuuttasi kotona. Tai siis sairastu vaan, kunhan se ei vaikuta työtehoosi kotona, raha-asioihisi tai ulkonäköösi.
- Hoida kaikki talouden laskut, roskat, lemmikit, pölyt ym. Ja muista tosiaan pitää se jääkaappi täynnä ruokaa!
- Kun menette nukkumaan, älä vaan koske kännykkään tai lue mitään, kun mies tulee sänkyyn. Miehen nukahtaessa on vallittava totaalinen, sataprosenttinen hiljaisuus, jota ei saa rikkoa. Koskee myös ylenpalttista asennonvaihtoa ja kääntymistä, oikeastaan kannattaa pysyä vaan paikallaan kunnes mies nukahtaa.
- Elä selibaatissa. Pysyvästi. Sano sinnikkäästi ei kaikille, jotka olisivat kiinnostuneita sinusta. Kun kahdesti vuodessa käy flaksi oman miehen kanssa, pure hammasta, koska pitkän tauon jälkeen se sattuu.
- Älä koske miehesi tavaroihin, tai jos kosket, palauta ne millilleen siihen, mistä ne otit.
- Älä puhu liian kovalla äänellä. Älä puhu mielellään ollenkaan aamuisin.
- Älä ikinä jätä yhtäkään vaatetta minnekään muualle kuin vaatekaappiin tai pyykkikoriin. Sama sääntö ei koske muuten miestä.
- Älä innostu liikaa, älä kiihdy, älä ole kärttyinen, älä kiukuttele. Palvele aina iloisin mielin!
- Ole valmis toimimaan kuskina aina tarvittaessa, mutta älä tee pienintäkään virhettä ratissa.
- Älä kuuntele mainstream-musiikkia. Se on noloa. Muista, että kaikki radiokanavat ovat p*rseestä.
- Haluatko ostaa jotain kotiin, vaikka amppeleita, pussilakanoita tai maton? Kysy mieheltä ensin lupa, jotta ostos varmasti soveltuu "yhteisen kodin" tyylin.
- Piilota vanhempiesi antamat joululahjat jonnekin, ne ovat joka tapauksessa mauttomia.
Joko laitan osoitetta tulemaan, mistä voit poimia tämän hyvän miehen? Minä vetäydyn ihan mielelläni johonkin sinkkukopperoon vaikka koko loppuelämäkseni. Olet oikeassa, jos parisuhde on tätä, niin aivan selvästi olen liian huono nainen parisuhteeseen. Ehkä osaat paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja huolehdi turvallisesta muutosta! Varsinkin, jos mies on eri mieltä erosta! Kokemuksesta puhun.
t. kirjoittaja 50/50
Tuntuu että tuolle miehelle sopisi tyylikkyyttä arvostava nainen, joka olisi valmis satsaamaan näyttävään elämään. Fitness-mimmi, esiintyjä tai seurapiirikaunotar. Vähän kovakin, jolla olisi jokin oma juttu tyyin saralla ja joka ei kuuntelisi mitään kettuilua keneltäkään.
AP: tunnut tunteellisemmalta, maanläheisemmältä ja tavallisemmalta. Olet varmaan onnellisempi jonkun relamman tyypin kanssa. Uskon sen erokeskustelunkin onnistuvan näistä lähtökohdista. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, hanki nyt siitä tukiverkosta apua lähtöpäätöksen toteuttamiseen.
On olemassa riski, että jos ryhdyt "neuvottelemaan" asiasta miehen kanssa, hän puhuu sinut pyörtämään päätöksesi, lupaa ehkä muuttua jne., mutta tuskin pystyy tekemään niin pysyvästi, jos on noin pikkumaiset tavat ja tottumukset, joihin sinun on sopeuduttava..
Jos pitää väistyä omalta sohvaltaan, on todellakin parempi, että hankit sohvan, johon sinulla on yksinoikeus (tai jonka joku on valmis jakamaan kanssasi samanaikaisesti).
- Ja nythän ei ilmeisestikään rahan puute ja lapset ole esteenä lähtemiselle, kuten monille voi olla.
Tuossa miehen tavassa kommunikoida ja suhteen laadussa on niin monta red flagia, että lähtisin epäröimättä. Kokisin, etten edes haluaisi enää yrittää mitään pariterapiaa vaan päästä vain omilleni, omaan rauhaan, omaan turvalliseen ja ihanaan pesäkoloon jossa kukaan ei päällepäsmäröi, petä ja vähättele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on jokseenkin vanhanaikainen käsitys avioliitosta. Me ollaan puolisoina paitsi rakastavaiset, myös kumppanit, vedetään yhtä köyttä samaan suuntaan, 15 vuotta jo. Puolison vähättely ei kuulu onnelliseen liittoon, millään prosenttiosuudella, eikä moista asenneongelmaa voi mun silmissäni myöskään kompensoida millään muulla.
Kiitos teille tosi paljon, että olette jaksaneet kommentoida tätä pitkää avautumistani! Olen kyllä tuota erokeskustelua paljon miettinytkin.
Ei varmasti jää näiden kirjoitusten jälkeen epäselväksi, että välillämme on paljonkin selvittämättömiä asioita ja katkeruuksia, enkä varmasti ole itsekään ollut täydellinen. Onhan tämäkin epäreilua miestä kohtaan - hautoa nyt eroa varoittamatta miestä etukäteen yhtään.
Ajattelin, että erossa vetoan yhtään syyttelemättä vaan faktoihin, joita aloitusviestissäkin nostin esiin: jos toinen haluaa kaupunkiin ja toinen maalle (tässä tapauksessa muuten "maalle" on kehyskunta lähellä Helsinkiä), toinen on väistämättä onneton. Ja ne ominaisuudet, joita hän puolisoltaan kaipaa, eivät ole sellaisia, jotka minussa luontaisesti olisivat, mutta se ei estä ystävyyttä. Tavallaanhan mikään ei muutu, kun mies ei ole minusta naisena edes kiinnostunut. Osoitteeni vaan vaihtuu ja vien kirjani mennessäni. Näin on parempi molemmille.
Olen selvittänyt jo, mihin muutan ja mistä hankin asunnon. Tiedän, miten hoidan asunnon myyntikuviot ja mitä ehdotan sen suhteen miehelle. Toivon, että jos saan esitettyä asiani neutraalisti, hän hetken pähkäiltyään pystyisi hyväksymään asiaan ja olemaan yhteistyökykyinen. Ja toivon hänelle kaiken tämän jälkeen kuitenkin sitä, että hän löytäisi elämässään onnen, tasapainon ja oikean rakkauden.
Eron nostaminen esiin on niin kamalan vaikea asia, että kun sen kerran teen, siitä ei enää ole kyllä paluuta takaisin, vaikka puheet olisivat miten kauniit tahansa. Saa kyllä jäädä ihan ainutkertaiseksi kokemukseksi tällainen.
Ero tai pariterapia. Ero on varmasti ihan hyvä vaihtoehto.
Kuitenkin sinuna miettisin omaa rooliasi tuossa dynamiikassa, ettet kohta ole jonkun toisen miehen kanssa samassa tilanteessa.
Hyvä ap, hyvä suunnitelma. Terästäydy sen varalta, ettei keskustelu menekään kuten ajattelit. Mies saattaa yllättäen reagoida miten vaan, joten varaudu äläkä anna ylipuhua. Tsemppiä!
Tuosta miehestä eroaminen voi olla fyysisesti vaarallista. Mieshännon jo ollut pitkään henkisesti väkivaltainen. Hän ei välttämättä hyväksy lähtöä. Sinun kannattaa tehdä se silloin, kun mies on poissa ja tavata sen jälkeen vain jilkisissa tiloissa.
Eroaisin. Ja se kävisi varmaan helpostikin koska ei ole lapsia ja eron jälkeen olisi helppoa hankkia asunto erossa saamilla rahoilla muuttotappiokunnan halvoilla hinnoilla ja tukiverkon muuttoavulla.