Onko tässä riittävästi syitä eroon?
Olen oikeastaan lähtöpäätöksen jo tehnyt, mutta mies tuskin on samaa mieltä kanssani. Siksi oikeastaan, ihan viimeiseksi vakuudeksi, haluaisin varmistaa, eroaisitteko itse vastaavassa tilanteessa?
- Mies kohtelee minua kivasti sanotaanko 70% ajasta, mutta loput 30% on arvostelua, vähättelyä ja vitsailua kustannuksellani.
- Mies haluaa elää kaupungissa, minä maalla. Elämme nyt kaupungissa ja mies on tyytyväinen, mutta minä kuljen mm. pitkää automatkaa pystyäkseni viettämään aikaani siellä, missä itse viihdyn ja missä läheiset ja harrastukset ovat. Se tulee kalliiksi ja väsyttää pidemmän päälle. Mies on tehnyt selväksi, ettei ikinä muuta maalle.
- Mies on äärimmäisen siisti, minä en. Tämä on johtanut siihen, että varon omassa kodissani ja pelkään, että jätän asioita väärään paikkaan. Koti on maksettu puoliksi, samoin kaikki huonekalut, mutta ne on valittu miehen maun mukaan ja siisteystason sanelee myös mieheni. Tunnen asuvani toisen nurkissa, en omassa kodissani.
- Mies ei halua minua enää, ei ole vuosiin halunnut, paria kertaa vuodessa ei varmaan lasketa. Myös kaikki muu kosketus ja hellyys loistaa poissaolollaan.
- Olen alle nelikymppinen eli elämää olisi vielä näin naimattomana ja lapsettomana kuitenkin edessä, vaikken teini olekaan. Muille kelpaisin kyllä.
- En ole taloudellisesti riippuvainen miehestäni.
- Miehelle hyvä ruoka on tärkeää. Minulle ei niinkään. En jaksaisi koko ajan kokata niin laadukkaita ja hyviä sapuskoja kuin hän vaatii, kun itsekin käyn töissä ja harrastuksissa. Kyllä hän itsekin kokkaa ja käy kaupassa, mutta joka päivä on vähintään keksittävä idea, mitä mahtavaa nyt syödä. Minulle riittäisi hyvin arkena vaikka paistettu kananmuna tai pakastekeitto.
- Mies on hirveän pihi. Hän kyllä kertoo iloisena, miten omaisuus karttuu, ja samalla paheksuu valintojani, kuten oman auton pitämistä - vaikka se on minulle henkireikä, jolla pääsen niihin maisemiin, jossa viihdyn. En elä toisten lompakolla enkä ole euroakaan hänelle velkaa, mutta ongelma onkin siinä, että hänen mielestään omalle puolisolle voi olla sen euronkin velkaa.
Hyviä puolia on ne perinteiset: mies ei juo, hoitaa raha-asiat jämptisti eikä ole väkivaltainen. Luotettava ja rehellinen, huumorintajumme natsaavat ja homma toimii ystävyystasolla. Siksi kai lähteminen onkin niin vaikeaa.
En halua loukata miestäni, mutta en vain pääse yli ajatuksesta, miten ihanaa olisi muuttaa pois yksin, omaan kotiin. En saa enää edes nukuttua kunnolla ja paino on pudonnut silkasta ahdistuksesta. Ahdistaa jäädä, mutta ahdistaa myös romahduttaa miehen hyvin toimiva maailma. Hänellä ei ole pienintäkään aavistusta ajatuksistani. Olemme olleet yli kymmenen vuotta yhdessä.
Kommentit (97)
Harvinaisen tervejärkistä tekstiä tuossa tilanteessa. Tiedät itsekin että olet päätöksesi tehnyt. Kertomasi perusteella se on mielestäni oikea. M50v
Eli mies ei tiedä eikä välitä miltä susta tuntuu, ei välitä neuvotella mistään vaan pakottaa sinut tekemään kuten hän haluaa ja lisäksi pettää sinua ---
Oikein ihmettelen miksi olet yleensä aloittanut tuon suhteen ja miksi jatkat siinä? Eihän se edes ole parisuhde, olet vaan miehen kotiorja.
En edes kokonaan lukenut aloitusta, koska olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että jollet ole onnellinen, kannattaa erota. Ja sille toiselle osapuolelle kertoa tämä. Jos kyseessä on asia, jonka voi muuttaa, ehkä voi pysyä suhteessa jos toinen tajuaa että asioihin on oikeasti tultava muutos.
Voisitteko käydä pariterapiassa yhdessä? Suhteenne ei vaikuta terveeltä parisuhteelta, jos et saa edes tarpeillesi tyydytystä. Jos mies ei aavista ajatuksiasi, oletteko edes keskenänne puineet tilannetta? Asioista pitää keskustella! Selvää on, että kompromisseja joutuu aina tekemään, mutta kuvauksesi perusteella joudut tinkimään omasta hyvinvoinnistasi liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäisit yksin maalla, talvella on pimeää.
Pidät kuitenkin siitä, että miehesi tuo sinulle turvaa ja luotat häneen.
Olet varmaan mensan jäsen? Not.
Eroaisin jo ihan vähättelevän puheen takia. Se ei kuulu rakkauteen.
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäisit yksin maalla, talvella on pimeää.
Pidät kuitenkin siitä, että miehesi tuo sinulle turvaa ja luotat häneen.
???
No ei nyt niin hirveesti turvaa näytä tuovan, ja ihmeellisesti useat naiset selviää ihan hyvin "maalla pimeässä." Kristus.
Syyksi riittää halu eroon. Ei tarvi selitellä miksi. Se on jokaisen oma asia.
Voi että. Surullista. Entä pariterapia? Saisitte solmuja auki ja pitemmällä aikavälillä ehkä parisuhteen hyviä muutoksia ja seksikin luistaisi?
Mites yhteinen talous? Meillä laitetaan prossaosuus nettotuloista, ei mitään puoliksi maksamisia. Puoliksi maksamiset on kaverisuhteen juttuja, jossa ei niin tarkkaa, ei puolisoiden välisiä. Meinasin vaan, et tuossa noin, jos itseäni ajattelisin, niin talouskin tuollaisenaan hiertäisi.
Kompromissejahan yhteiselämä vaatii. Asumiseen ja suunnitelmiin ja muihin. Ajankäyttöön. Ruoanlaittoon jne.
Mun mies puhuu minulle ja minusta aina kauniisti. 99.9 %. Hyvin harvassa on ne jäätävät riidat, joissa puhutaan rumasti ja epäkunnioittavasti ja silloin se on molemminpuolista.. Että en edes laskisi niitä mukaan. Tuo 30 % on liikaa. Kunnioitus on ihan ykkösjuttu.
Ja se seksi. Mielestäni meillä on vähän ja meil on kerran viikossa. Lomalla enemmän, jopa 3-4. Joskus onnistutaan pääsemään kahteen arkenakin. Tuo pari kertaa vuodessa on kyl jo tosi paha, et eihän sitä ole enää. Onko miehellä masennusta?
23: itsekin mietin ihan päivittäin, miten olen ollut niin lapanen, että olen en päätynyt tällaiseen tilanteeseen!
Ei suhde tietenkään näin alkanut. Sain kuulla olevani ihana ja kaunis, ja olimme kuin ketkä tahansa vastarakastuneet. Sitten arkeen hiipi pieninä annoksina kritiikki ja tyytymättömyys. Ja sitten isompina annoksina.
Koska olin niin kipeän, toivottoman rakastunut, ensimmäiset vuoden skarppasin ja miellytin miestä, koska halusin hänen olevan onnellinen ja voivan hyvin.
Vuosien kuluessa tilanne kääntyi siihen, etten vaan halunnut enempää riitaa, kritiikkiä ja tyytymättömyyttä. Halusin vaan olla rauhassa. Venyin ja luovuin minulle tärkeistä asioista, jotta kotirauha pysyy.
Ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että kun hän aamulla tukee aamukahvinsa kanssa olkkariin ja käskee väistämään, minä oikeasti väistän pois alta. Omalta sohvaltani, josta maksoin puolet, vaikka se oli minun makuuni oikeastaan liian kallis.
Ja tässä on vielä se ihme, että työelämässä pärjään ihan hyvin, ystäviä on ja perhettäkin. Minut tunnetaan iloisena, auttavaisena ihmisenä, jolla on elämässä kaikki hyvin.
Miten tuolla yhdellä ihmisellä voi olla niin valtavasti valtaa minuun? En itsekään tajua.
Lähtökuopissa kirjoitti:
23: itsekin mietin ihan päivittäin, miten olen ollut niin lapanen, että olen en päätynyt tällaiseen tilanteeseen!
Ei suhde tietenkään näin alkanut. Sain kuulla olevani ihana ja kaunis, ja olimme kuin ketkä tahansa vastarakastuneet. Sitten arkeen hiipi pieninä annoksina kritiikki ja tyytymättömyys. Ja sitten isompina annoksina.
Koska olin niin kipeän, toivottoman rakastunut, ensimmäiset vuoden skarppasin ja miellytin miestä, koska halusin hänen olevan onnellinen ja voivan hyvin.
Vuosien kuluessa tilanne kääntyi siihen, etten vaan halunnut enempää riitaa, kritiikkiä ja tyytymättömyyttä. Halusin vaan olla rauhassa. Venyin ja luovuin minulle tärkeistä asioista, jotta kotirauha pysyy.
Ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että kun hän aamulla tukee aamukahvinsa kanssa olkkariin ja käskee väistämään, minä oikeasti väistän pois alta. Omalta sohvaltani, josta maksoin puolet, vaikka se oli minun makuuni oikeastaan liian kallis.
Ja tässä on vielä se ihme, että työelämässä pärjään ihan hyvin, ystäviä on ja perhettäkin. Minut tunnetaan iloisena, auttavaisena ihmisenä, jolla on elämässä kaikki hyvin.
Miten tuolla yhdellä ihmisellä voi olla niin valtavasti valtaa minuun? En itsekään tajua.
Voi että.. Ei tuo voi noin jatkua. Nosta kissa pöydälle. Ero ei välttämättä ole pahin asia mitä sun elämässä tapahtuisi. Oletko uskonnollinen? Ehkä outo kysymys. Mitä jos putkahtaisit paksuksi? Miltä elämäsi näyttäytyy 5, 10, tai 15 v päästä?
Ai moni haluaisi tuollaisen miehen? Vähättelevä ja ilkeä on ainakin itselle melkoinen turn-off.
Se että teillä ei kosketella eikä ole sek siä ja hellyyttä on jo syy eroon. Muutenhan te olette vain sisko ja veli tai kämppäkaverit. Kuten sanoit, sulla on elämää vielä edessä! Tee vaikka heti Tinder-profiili ja huomaat kuinka paljon parempia miehiä on ja sulla on vielä ottajia. You go girl!
No nyt kyllä vaikuttaa että tuo mies on todella hyvä, elintavat yms. , ja nainen on se ongelmien aiheuttaja kun haluaa elää huonosti.
Eli miehen kannattas ottaa uusi nainen
36: veikkaan, että aika moni nainen ei yltäisi edes siihen, mihin minä olen pystynyt. Tai en tiedä, kokeile itse:
- Hanki ura, niin että sinulla on varaa maksaa se kallis kaupunkikämppä. Seuraavaksi suunnitelmissa olisi muuten puolen miljoonan euron loft. Puolet tulee maksaa omasta pussista.
- Älä kuitenkaan tienaa enempää kuin miehesi, koska miehen kuuluu tienata enemmän.
- Organisoi urasi ohessa arjen pyöritys, niin että kaapissa on aina ruokaa tarjolla ja joka päivälle on herkullinen, proteiinipitoinen, kasvispainotteinen, FODMAP-ruokavalioon perustuva ateria suunniteltuna. HUOM! Opettele pilkkomaan oikein oikeanlaisilla veitsillä, muuten tulee sanomista.
- Kun täytät jääkaappia, tarkista esim. jogurttien ja rahkojen päivämäärät, jotta vanhemmat purkit ovat jääkaapissa taaempana ja uudemmat edempänä. Pidä huoli, ettei jääkaapissa ole ikinä mitään vanhentunutta. Korostan: ikinä.
- Harrasta liikuntaa, mielellään tavoitteellista lihaskuntoa, minimissään kahdesti viikossa. Mies kyllä neuvoo, miten voit toimia kuntosalillakin fiksummin. Muistathan aina pysyä hoikkana.
- Pukeudu tyylikkäästi mielellään mustiin, asiallisiin vaatteisiin, ja ehdottoman siististi myös kotona. Vain laadukkaisiin, kalliisiin materiaaleihin, mies neuvoo mielellään kyllä liikkeet, mistä sellaisia löytyy- kunhan maksat kaiken tietysti itse!
- Älä käy missään illanvietoissa ilman miestäsi tai jos käyt, tule kotiin ennen 23. Varaudu vitsailemaan alkoholiongelmastasi seuraavat päivät, vaikka et olisi juonut.
- Jos haluat lähteä matkoille, hotelliöitä viettämään tai mihin ikinä, järjestä reissut itse alusta loppuun, joka kerta.
- Älä sairastu, koska sitten et voi hoitaa omaa osuuttasi kotona. Tai siis sairastu vaan, kunhan se ei vaikuta työtehoosi kotona, raha-asioihisi tai ulkonäköösi.
- Hoida kaikki talouden laskut, roskat, lemmikit, pölyt ym. Ja muista tosiaan pitää se jääkaappi täynnä ruokaa!
- Kun menette nukkumaan, älä vaan koske kännykkään tai lue mitään, kun mies tulee sänkyyn. Miehen nukahtaessa on vallittava totaalinen, sataprosenttinen hiljaisuus, jota ei saa rikkoa. Koskee myös ylenpalttista asennonvaihtoa ja kääntymistä, oikeastaan kannattaa pysyä vaan paikallaan kunnes mies nukahtaa.
- Elä selibaatissa. Pysyvästi. Sano sinnikkäästi ei kaikille, jotka olisivat kiinnostuneita sinusta. Kun kahdesti vuodessa käy flaksi oman miehen kanssa, pure hammasta, koska pitkän tauon jälkeen se sattuu.
- Älä koske miehesi tavaroihin, tai jos kosket, palauta ne millilleen siihen, mistä ne otit.
- Älä puhu liian kovalla äänellä. Älä puhu mielellään ollenkaan aamuisin.
- Älä ikinä jätä yhtäkään vaatetta minnekään muualle kuin vaatekaappiin tai pyykkikoriin. Sama sääntö ei koske muuten miestä.
- Älä innostu liikaa, älä kiihdy, älä ole kärttyinen, älä kiukuttele. Palvele aina iloisin mielin!
- Ole valmis toimimaan kuskina aina tarvittaessa, mutta älä tee pienintäkään virhettä ratissa.
- Älä kuuntele mainstream-musiikkia. Se on noloa. Muista, että kaikki radiokanavat ovat p*rseestä.
- Haluatko ostaa jotain kotiin, vaikka amppeleita, pussilakanoita tai maton? Kysy mieheltä ensin lupa, jotta ostos varmasti soveltuu "yhteisen kodin" tyylin.
- Piilota vanhempiesi antamat joululahjat jonnekin, ne ovat joka tapauksessa mauttomia.
Joko laitan osoitetta tulemaan, mistä voit poimia tämän hyvän miehen? Minä vetäydyn ihan mielelläni johonkin sinkkukopperoon vaikka koko loppuelämäkseni. Olet oikeassa, jos parisuhde on tätä, niin aivan selvästi olen liian huono nainen parisuhteeseen. Ehkä osaat paremmin.
Kuulostaa siltä, ettet rakasta miestä. Hyviin puoliin osuu ainakin 10 % miehistä, et kerro hänestä yksilönä mitään hyvää puolta.
Siksi yhteiselämäkin tuntuu raskaalta.
Olen elänyt piiiiitkään sinkkuna, enää en mene tuollaiseen yleissuhteeseen, vaikken löytäisi oikeaa erityissuhdettakaan.
Lähtökuopissa kirjoitti:
23: itsekin mietin ihan päivittäin, miten olen ollut niin lapanen, että olen en päätynyt tällaiseen tilanteeseen!
Ei suhde tietenkään näin alkanut. Sain kuulla olevani ihana ja kaunis, ja olimme kuin ketkä tahansa vastarakastuneet. Sitten arkeen hiipi pieninä annoksina kritiikki ja tyytymättömyys. Ja sitten isompina annoksina.
Koska olin niin kipeän, toivottoman rakastunut, ensimmäiset vuoden skarppasin ja miellytin miestä, koska halusin hänen olevan onnellinen ja voivan hyvin.
Vuosien kuluessa tilanne kääntyi siihen, etten vaan halunnut enempää riitaa, kritiikkiä ja tyytymättömyyttä. Halusin vaan olla rauhassa. Venyin ja luovuin minulle tärkeistä asioista, jotta kotirauha pysyy.
Ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että kun hän aamulla tukee aamukahvinsa kanssa olkkariin ja käskee väistämään, minä oikeasti väistän pois alta. Omalta sohvaltani, josta maksoin puolet, vaikka se oli minun makuuni oikeastaan liian kallis.
Ja tässä on vielä se ihme, että työelämässä pärjään ihan hyvin, ystäviä on ja perhettäkin. Minut tunnetaan iloisena, auttavaisena ihmisenä, jolla on elämässä kaikki hyvin.
Miten tuolla yhdellä ihmisellä voi olla niin valtavasti valtaa minuun? En itsekään tajua.
Henkistä väkivaltaa, jota et tunnista?
Kertomasi perusteella tuntuu, että elätte miehen elämää ja olet tullut osaksi hänen elämäänsä eikä niin, että olisitte yhdessä luoneet yhteisen kompromissielämän, jossa molemmat tulevat vastaan. Eroaisin tai sitten vaihtoehto on etäsuhde, asutte kahta erilaista elämää, mutta hengailette välillä. Miettisin olisinko onnellinen niin, vai onko vaan helpompi erota kunnolla. Selkeästi kärsit tuossa tilanteessa.
On ihan riittävästi syytä .