Lue keskustelun säännöt.
Autokoulu - milloin alkaa tuntua helpommalta?
Olen nyt käynyt neljä ajotuntia ja vieläkin hirvittää tilanteet. Tuntuu, että en osaa huomioida kevyttä liikennettä risteyksissä, kuollutta kulmaa kaistanvaihdoissa ja jännittää ei-valo risteyksissä milloin saan mennä jos käännyn vasempaan. Kuinka monen ajotunnin jälkeen on alkanut tuntua rennolta/sujuvalta? Ajelen suuressa kaupungissa keskusta-alueella joten tilanteita on heti autokoululta lähdettäessä. Ja liikenneympyrät kans jotenkin vaikeita. Peileihin en ehdi katsoa yhtään kun kaikki keskittyminen menee seuraavien tilanteiden ennakointiin ja eteenpäin katseluun. Onko rohkaisevia sanoja?
Kommentit (181)
Muistan itse että noin 15. ajokerralla sellainen suurin jännitys hävisi. En ollutkaan autokoulussa, vaan iskä opetti ajamaan joten ajotunteja kertyi paljon. Jos olisin ollut autokoulussa, koko kurssihan olisi jo loppusuoralla ennenkuin olisin jännityksestäni päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain juuri ajokortin heinäkuun lopulla. Monesti tulin ajotuntien jälkeen itkien kotiin, kun tunsin itseni epäonnistujaksi. Kaikki tuntui niin hankalalta, vaihteiden vaihto takkusi ja samalla olisi pitänyt pystyä havannoimaan tuhatta asiaa.
Muutamilla viimeisillä ajotunneilla olo oli jo hieman varmempi ja kaikki ei ollut niin kamalaa. Inssi meni jollain munkilla ekalla läpi, en olis ikinä uskonu.
Edelleen jännittää mennä auton rattiin joka kerta, mutta on sitä varmuuttakin tullut lisää. Yllättävät tilanteet on edelleen pahoja ja saattaa mennä polkimet sekaisin tai muuta tyhmää. Mutta aja aja aja aja aja! Siitä se lähtee.
Mun isä ja veli oli ajanut ennen autokoulua jo vuosia mopolla, traktorilla ja peltoautoilla. Heille autolla ajaminen oli alusta asti varmaa ja sujuvaa.
Aloitin itse autokoulun näin vanhempana, yli 30v. Jännitin jo etukäteen tosi paljon, eikä helpottanut kun istui rattiin ja edessä oli polkimiä, vipuja, ratti ja näyttöjä tusina :) Sitten vielä se tietoisuus että liikenteessä tosiaan tapahtuu paljon vahinkoja.
Ensimmäinen opettajani oli vähän turhan hermona itsekin koko ajan, mikä pahensi jännitystäni. Toinen opettajani oli jotenkin paljon rauhallisempi ja sai minutkin rentoutumaan, jolloin liikenteen seuraaminen sujui heti paljon paremmin.
Ekat pari tuntia olivat kauheat, sen jälkeen alkoi hieman helpottaa. Teorian läpikäyminen auttoi tosi paljon, etenkin interaktiivisten videoiden ja kuvien katselu ja arvuuttelu testeissä. Mikäli käyt autokoulua, ota selvää mitä kaikkea teoriamateriaalia teillä on, sillä yleensä autokouluilla on vaikka mitä harjoituskokeita jne joiden avulla voi harjoitella sekä liikennemerkkejä, -sääntöjä että -tilanteita :) Auton säätöjä voi myös "kuivaharjoitella" kotona mielikuvissa, niin että vaikka silmät kiinni suorittaa mäkilähdön tms. Kaikki tämmöinen rentouttaa ja auttaa hahmottamaan tositilanteessa mitä pitäisi tehdä!
Enemmän vaan ajotunteja ja loppu tulee sitten kun ajat omalla autolla. Sain kortin 2kk sitten ja onneksi on pihassa oma auto, enää ei ajaminen ahdista ja autokaan ei ole sammunut kertaakaan pariin viikkoon :D
Älä stressaa, kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ja veli oli ajanut ennen autokoulua jo vuosia mopolla, traktorilla ja peltoautoilla. Heille autolla ajaminen oli alusta asti varmaa ja sujuvaa.
Olin ajanut traktoria n. 10- vuotiaasta, 15v alkaen mopolla ja peltosutokin meill veljen kanssa oli.
Autolla ajeltiin metsä- ja peltoteillä ja piipahdettiimpa syrjäisillä maanteilläkin.
Silti olin autokoulussa ja kaupunkiliikenteessä ihan paniikissa.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen automaattivaihteista autoa. Mäkilähdöt helpottuu ja jää enemmän aikaa havannointiin kun ei tarvitse koko ajan vaihtaa. Asun helsingin keskustassa ja en omista autoa, luovuin autosta seitsemän v sitten. Vuokraan tarpeen vaatiessa noin 2-3krt vuodessa lomareissuja varten ja huomannut automaatin helpottavan juuri havannoin osalta. Ns ajorutiini palautuu muutamassa tunnissa. M48.
Ei siinä mitään aikaa lisää tule. Vaihtaminen tapahtuu kädellä/jalalla, pää tekee sitten ihan muuta. Silleen ytimekkäästi vielä, vaihtaminen tapahtuu kuin itsestään. Jos ei tämmöiseen koordinaatioon kykene, on vaaraksi liikenteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niiiiin tutulta! Sain ajokortin kesäkuun alussa pitkän prosessin jälkeen 29-vuotiaana. Ajotunnit olivat minulle todella jännittäviä ja tuntien jälkeen tuntui, ettei tästä tule mitään. Itkujakin tuli välillä tuntien jälkeen.
En päässyt inssistä ekalla kerralla läpi. Insseissä olin todella jännittynyt, paitsi viimeisellä läpäistyllä kerralla jolloin jotenkin osasin rentoutua ja vakuutin itselleni, että ”osaan tämän kyllä, näytän niille”. Hyväksytyn ajokokeen jälkeen olen ajanut todella paljon, jotta saisin varmuutta ajamiseen.
Teorian kertaaminen ja mielikuvaharjoittelut lisäävät itseluottamusta ja varmuutta ajotunneilla. Tykkäsin myös paljon olla muiden kyydissä ja katsoin miten he ajavat ja pyysin välillä selostamaan ajoaan. Bussissakin menin ihan eteen istumaan, kuvittelin vaihtavani vaihteita, katselin opasteita ja peilejä, kaistoja yms.
Minulla vaihtui puolessavälissä prosessia ajo-opettaja ja se auttoi myös. Hän osasi kannustaa oikealla tavalla ja oli hyvin rauhallinen.
Tsemppiä! Kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ajo-opettajastakin millainen ilmapiiri ajotunneilla on. Löytyy niitä luonnevikaisiakin opettajia, jotka nauttii toisen pelosta ja kokemattomuudesta ja sit naljailee sopivassa kohtaa suoritusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajo-opettajalla on paljon vaikutusta turvalliseen oppimisilmapiiriin ja todellakin se automaattivaihteinen auto on kaupunkiolosuhteissa suorastaan fiksu valinta niin ei tarvitse jokaisessa risteyksessä erikseen vaihteita rämplätä vain on enemmän aikaa seurata joka suunnasta ilmestyviä fillaristeja etc.. 1 risteyksen kaupungit ovat tietty eri asia :) mut puhun nyt pks hki-espoo-vantaa akselilla ajamisesta.
Kävin autokoulun 19-20 vuotiaana. Ajaminen jai aika vähiin, kun se jostain syystä ahdisti. Olen nyt 30, enkä ole koskaan autoa tarvinnut. Asun Helsingisdä aika lähellä keskustaa. Jos joskus tarvitsen autoa, niin menen uudellern autokuluun. Eipä se korttikaan uudistuksen jälkeen ole enää voimassa kuin 5 vuotta tästä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ajo-opettajastakin millainen ilmapiiri ajotunneilla on. Löytyy niitä luonnevikaisiakin opettajia, jotka nauttii toisen pelosta ja kokemattomuudesta ja sit naljailee sopivassa kohtaa suoritusta.
Kavereillani oli ihan hirveä opettaja, joka huusi ja kiroili. Yhdelle ystävälkeni hän sanoi ensimmäisen ajotunnin jälkeen, että tämä ei koskaan tule saamaan korttia. Olin itse eri autokoulussa ja minulla oli ihana opettaja!
Mäkin olin tosi epävarma kuski alkuun ja ihmettelen miten edes sain kortin.
Kun jouduin työn takia ajamaan autolla enemmän, niin meni ainakin vuosi ennen kuin ajaminen alkoi tuntua rennommalta ja ei enää pelottanut sillä tavalla kuin alussa.
Treeniä treeniä ja treeniä. Ei siinä muuta voi. Kyllä se siitä, ajan kanssa :)
Itse suoritin automaattivaihde-ajokortin.
Kaikille muille asia tuntuu olevan iso ongelma ja edelleen saan säännöllisesti kommenttia, että milloin menen suorittamaan "oikean" ajokortin.
No en koskaan. Olen tyytyväinen tähän, omistan automaattivaihteisen auton, enkä koe tarvetta manuaalille.
Automaattivaihteisen ajamisen oppiminen oli helppoa, niin ehti paremmin keskittyä liikennesääntöihin ja havainnointiin.
Kortin suorittamisesta alle vuosi, ajan liki päivittäin. Olen ajanut Helsingissä, sekä pitkiä matkoja moottoriteillä. Ajaminen ei pelota, automaattivaihteisella ajaminen on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse suoritin automaattivaihde-ajokortin.
Kaikille muille asia tuntuu olevan iso ongelma ja edelleen saan säännöllisesti kommenttia, että milloin menen suorittamaan "oikean" ajokortin.No en koskaan. Olen tyytyväinen tähän, omistan automaattivaihteisen auton, enkä koe tarvetta manuaalille.
Automaattivaihteisen ajamisen oppiminen oli helppoa, niin ehti paremmin keskittyä liikennesääntöihin ja havainnointiin.
Kortin suorittamisesta alle vuosi, ajan liki päivittäin. Olen ajanut Helsingissä, sekä pitkiä matkoja moottoriteillä. Ajaminen ei pelota, automaattivaihteisella ajaminen on ihanaa.
No jos on tarpeeksi uusi auto. Vanhoissa automaattivaihteiset ovat harvinaisia.
Tulevaisuudessa kaikki henkilöautot on automaattivaihteisia. Manuaalivaihteiset ajoneuvot jää vähitellen käytöstä pois.
Itse ajan kumpaakin (asutaan itärajan lähellä, perheessä kaksi autoa käytännön syistä). On hämmentävää, miten manuaalin ajamisen ajotaito heikkenee, jos ei aja vähään aikaan. Itselläni se aina palautuu, koska ajan säännöllisesti myös manuaalia. Mut tuttavaperheessä vaihtoivat, koska katsoivat, että aiheutuu vaaratilanteita, jos ajaa välillä manuaalilla ja välillä automaattivaihteisella.
Ajan silloin tällöin myös Helsingin ja muiden suurempien kaupunkien keskustoissa, kun tarvetta on. Sekä opetan poikaani opetusluvalla. Pojalla on ollut useampi peltoauto tätä ennen ja löytyy traktori- ja mopokortit. Suurin haaste on oikean asenteen opettaminen, ja en ole ollenkaan varma, miten siinä onnistun, vaikka kovasti yritän. En ole varma, onnistuisiko autokoulu sen paremmin. Itselläni on nyt ainakin vuoden päivät tässä aikaa, alle puolivälin olemme menossa ja takana on useampi tuhat kilometriä (matka-ajoa, mutta myös eri kaupunkien keskustoissa).
Mitä ap:lle haluaisin sanoa, niin, varmasti helpottaa. Mutta mikä olisi tärkeää, on se, että jatkaisi ajamista kortin saamisen jälkeen. Tavalla tai toisella. Ajokorti on vasta alku, sen jälkeen pitää hankkia rutiinia ajamiseen. Muuten käy kuin kaltaisilleni nelikymppisille perheenäideille, jotka eivät uskalla rattiin tarttua, vaikka kortti on joskus tullut hankittua. Koska mies ajaa. Tai muusta syystä. Ja jotenkin onnistuvat ilman ajamista selviytymään, vaikka asuisivat täällä itärajankin lähellä, jossa välimatkat on usein pitkiä.
joten ap, suunnittele, miten jatkat ajamista kortin saamisen jälkeen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse suoritin automaattivaihde-ajokortin.
Kaikille muille asia tuntuu olevan iso ongelma ja edelleen saan säännöllisesti kommenttia, että milloin menen suorittamaan "oikean" ajokortin.No en koskaan. Olen tyytyväinen tähän, omistan automaattivaihteisen auton, enkä koe tarvetta manuaalille.
Automaattivaihteisen ajamisen oppiminen oli helppoa, niin ehti paremmin keskittyä liikennesääntöihin ja havainnointiin.
Kortin suorittamisesta alle vuosi, ajan liki päivittäin. Olen ajanut Helsingissä, sekä pitkiä matkoja moottoriteillä. Ajaminen ei pelota, automaattivaihteisella ajaminen on ihanaa.No jos on tarpeeksi uusi auto. Vanhoissa automaattivaihteiset ovat harvinaisia.
No ei minunkaan autoni mikään uusinta uutta ole, mutta kävi tuuri kun etsin itselleni autoa. Ja kyllähän automaattivaihteisia autoja löytyy, ei ne mitään harvinaisuuksia ole.
Vähitellen se helpoottaa. Harva osaa heti.