Autokoulu - milloin alkaa tuntua helpommalta?
Olen nyt käynyt neljä ajotuntia ja vieläkin hirvittää tilanteet. Tuntuu, että en osaa huomioida kevyttä liikennettä risteyksissä, kuollutta kulmaa kaistanvaihdoissa ja jännittää ei-valo risteyksissä milloin saan mennä jos käännyn vasempaan. Kuinka monen ajotunnin jälkeen on alkanut tuntua rennolta/sujuvalta? Ajelen suuressa kaupungissa keskusta-alueella joten tilanteita on heti autokoululta lähdettäessä. Ja liikenneympyrät kans jotenkin vaikeita. Peileihin en ehdi katsoa yhtään kun kaikki keskittyminen menee seuraavien tilanteiden ennakointiin ja eteenpäin katseluun. Onko rohkaisevia sanoja?
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh ai mitä kuollutta kulmaa?
Mä en koskaa kuulukkaa ja autoillu 29 vuotta.Ehkä tuo liian hastavaa kapasiteeetillesi. Ei kaikkien hahmotuskyky riitä
Autokoulussa olisit kuullut jos olisit viitsinyt kuunnella. Millä nimellä sinä sitten kutsut kyseistä aluetta, jos et kutsu kuolleeksi kulmaksi?
Mä oon ihmetellyt että miten pk-seudun kehäteillä tasaisesti sattuu kolareita mutta tässähän se selvisi. Paras tuon kommentoijan siirtyä taksin käyttöön.
Ap:lle sanoisin että ajamaan oppii ajamalla. Ja paljon. Auto hallintalaitteiden käytöstä pitää tulla automaattisia ennen kuin pystyy kunnolla havainnoimaan liikennettä. Tähänkin auttaa ajaminen.
Isäni oli samanlainen, katsoi vain peileihin ja törmäsi KUOLLEESSA KULMASSA olleeseen mopoilijaan.
Meni pari vuotta jopa! Nyt vuosia takana 20 ja nautin ajosta...
Reilut miljoona kilometriä takana ja ammatikseni en ole ajanut päivääkään. Harrastusten puitteissa lähinnä kilsat tulleet.
Olin ohjannut autoa ennen autokoulua jo pienestä pitäen ensin isän sylistä ja sitten ihan kuskin paikalta isä vieressä, kun ajeltiin pienen pieniä metsäteitä. Sitten oli kavereiden kanssa jäärata-auto jne. vähän vanhempana. Autokoulussa opettaja kysyi, osaanko ajaa ja kun vastasin kyllä, niin ajeltiin suoraan 80km päähän isompaan keskustaan. Siellä vaihdettiin kuorma-autoon ja sama kysymys. Kun sanoin, että en ole kuorma-autolla ennen ajanut, niin pari kertaa kierrettiin joku halli ja siitä sitten keskustaan.
Vain ajamalla oppii ja ajamisen säännöllisyys on tärkeää. Muuten sitä taantuu ja unohtaa asioita. Rauhallisesti, maltilla ja askel askeleelta. Kun auton hallinta on kunnossa, niin silloin on aikaa keskittyä seuraamaan muita tiellä kulkijoita. Jos sitä taas tulee liian itsevarmaksi, niin sitten sattuu huolimattomuusvahinkoja. Liikenteessä pitää olla aina tarkkana, vaikka alla olisi kilometrejä vaikka kuinka. Joku muu voi tulla päälle ja tarkkaavaisena siltä voi jopa välttyä, kun huomaa asian ajoissa.
Minäkään en ole vielä ainakaan edes yrittänyt ajokoulussa käyntiä ja ajamista. Jotenkin sen kaikki jännittää liikaa ja samalla ajattelen, että ajaessa mennään liian lujaa muutenkin. En koskaan varmasti pysty ajokouluun edes menemään ja pitäisi saada opetuslupa esim vanhemmille. Tosin heistäkään kumpikaan ei ole hyvä opettaja, koska isäni kiirehtii ja hoputtaa, eikä omaa hyvää keskittymiskykyä. Äitini taas ei osaa itsekään kunnolla ajaa. Tosin itse tarvisin kyllä ajokorttia ja huolettaakin miten ajatus elämästä maaseudulla voi koskaan sujua ilman autoa. Olisi ehkä pitänyt heti vaan se ajaa, mutta silloin muutto sotki ja elämässä huono tilanne muutinkin ja niin se sitten jäi. Aikaahan toki olisi ( ja nyt jopa rahaakin), mutta en ole kovin innostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin vain, että jos useamman asian tekeminen yhtä aikaa on noin hasteellista niin olit missä vaiheessa tahansa niin tuo saattaa aiheuttaa vakavia vaikeuksia oppia ajamaan jos opitkin ja saat kortin tuurilla niin kuinka turvallista tuo on muille. Väitän, että ei kovinkaan..
öö... missä sanottu että usean asian tekeminen yhtä aikaa olisi ap:lle haasteellista?
Juuri itse kertoi, että tuntuu vaikealta yhtä aikaa seurata liikennettä, ajaa ja vielä huomioida peilit. Ei tuollaisesta ihmisestä voi tulla hyvin ja turvallisesti ajavaa!
Se on ikävä tosiasia..
Aloittelijan aivoja kuormittaa auton hallinta, eikä kapasiteettia riitä riittävästi muihin asioihin.
nuorille naisille pitäisi hankkia mopo millä trenaavat liikenteessä ajamista ennen ajokorttia.
Minulla ainakin meni hyvän aikaa, ennen kuin ajaminen rupesi sujumaan hyvin. Vaikka takana olikin 4 vuotta mopolla ajamista, niin auton ratissa kaikki tuntui niin hankalalta. Pää pyöri kuin pöllöllä yrittäen nähdä kaikki ympärillä tapahtuva. Mistä tulee muuta liikennettä, voinko mennä nyt, mitä liikennemerkkejä tulee vastaan ja missä menee se pyöräiliä joka äsken oli menossa samaan suuntaan.
Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa. Pysy rauhallisilla teillä äläkä lähde aivan keskustaan ajamaan jos tuntuu edes vähän siltä, että uskallus ei riitä.
Tsemppiä!
Minäkin kävin autokoulun vasta lähempänä kolmeakymmentä. Asuin silloin Helsingissä ja ajoin kortin siis siellä. Olin surkea kuski koko autokoulun ajan, eikä asiaa helpottanut opettaja, joka yhtäkkiä alkoi selittää, mitä kaikkea kamalaa OLISI VOINUT tapahtua äskeisessä tilanteessa, vaikka ajoin sen ihan hyvin. Kaikki ajotunnit ajoin sydän kurkussa ja kädet rattia puristaen.
Ajoin hetken kortin saatuani, mutta sitten minulle tuli vuoden tauko. Menin kakkosvaiheeseen (eli silloiseen kolmosvaiheeseen) ihan viime tingassa. En ollut ollut ratissa vuoteen, mutta jotenkin selvisin siitä.
Ostin pian sen jälkeen pienen automaattivaihteisen auton ja ajaminen alkoi sujua ja sain varmuutta. Monet asiat muuttuivat aivoissani automaattisiksi, eikä koko ajan tarvinnut enää käyttää keskittymiskapasiteettia paniikissa siihen, että ketä mä nyt väistän, oonko katsonut taustapeiliin tarpeeksi usein, paljonko tässä on nopeusrajoitus, saiko tässä nyt kääntyä, millä kaistalla mun pitäis olla jne.
Tähän päivään mennessä ei ainuttakaan kolaria tai muitakaan onnettomuuksia tai edes ylinopeussakkoa. Ajan ihan mielelläni.
Suosittelen automaattivaihteista autoa. Mäkilähdöt helpottuu ja jää enemmän aikaa havannointiin kun ei tarvitse koko ajan vaihtaa. Asun helsingin keskustassa ja en omista autoa, luovuin autosta seitsemän v sitten. Vuokraan tarpeen vaatiessa noin 2-3krt vuodessa lomareissuja varten ja huomannut automaatin helpottavan juuri havannoin osalta. Ns ajorutiini palautuu muutamassa tunnissa. M48.
Älä huoli, ei autolla ajoa ja liikenteen huomioimista vielä neljässä tunnissa kukaan opi, menet vaan rauhassa eteenpäin ja huomaat koko ajan oppivasi. Autokoulun jälkeen vasta kunnolla opitaan, muistathan jatkaa ajoja inssin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
nuorille naisille pitäisi hankkia mopo millä trenaavat liikenteessä ajamista ennen ajokorttia.
Mopoa ei saa ajaa ilman ajokorttia
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni 5 simulaattorituntia niin 5 ajotuntia olis minimi. Epäilen kyllä että olis mahdollista oppia ajamaan 5 ajotunnilla... Tais olla päälle 20 aiemmin?
Kun tuntien määrä puolittui, niin niiden pituus samalla tuplaantui.
Mulle tuli sellainen "kyllä mä tämän osaan" -oivallus vasta ihan viimeisellä ajotunnilla, sitä ennen oli yleensä vain kamalaa. Ja sen jälkeen ajovarmuus kehittyi vasta seuraavien parin vuoden aikana, kun sai itse ajaa omassa rauhassa. Nykyään autoilen päivittäin ja ajan huoletta pitkiäkin matkoja, vieraissa kaupunkikeskustoissa, huonokuntoisilla sivuteillä jne ja pidän itseäni ihan varmana kuskina. Taskuparkkeerata en kyllä osaa vieläkään.
Pikkuhiljaa auton ohjaaminen käy enemmän ja enemmän helpoksi, rutiiniksi jopa automaatioksi. Näin tuntuu käyvän kaikille. Sitten voi keskittymisensä ohjata havainnointiin. Ja sekin helpottuu jonkun verran mielestäni. Alkuun vaan riittävän hissukseen, jotta aivot pysyvät perässä.
Vierailija kirjoitti:
No ei tosiaan ihme jos neljän tunnin jälkeen ei vielä homma ole hallussa. Kyllä se siitä, otat vaan iisisti.
Kysymykseen en osaa vastata, olen niin vanha etten muista miten se meni.
Kyllä se siitä lähteen sujumaan, ajan ja ajokokemuksen myötä - älä huoli
/kahden ajo-opetettavan tytön isä
Kyllä se siitä kun saat sen kortin ja pääset yksin rauhassa ajamaan hiljaiseen aikaan. Autokoulussa tuppaa tulemaan ihan kaikki haasteet heti (hyvä tietää mitä se on). Itellä oli ehkä helpompaa kun oli jo mopo/kevarikortti taskussa ja päivittäistä ajoa töihin/kouluun. Mutta kyllä minuakin hirvitti kun auto tuntui niin isolta ja olen uusissa tilanteissa megajännittäjä niin että jalat tärisee. Autokoulu sijaitsi kaupungin keskustassa kattoparkissa. Sai kyllä opetella heti mäkilähtöä, kaupunkiliikenteen sekaan ujuttautumusta, kaistanvaihtoa, taskuparkkia... saavuimme myös pimeäajossa syrjätien onnettomuuspaikalle ensimmäisinä, se oli kamalaa. Kuski puristuksissa ratin ja penkin välissä, apparin pää tajuttomana tuulilasissa.
Kyllä sitä sitten kuitenkin kun kortin sai ja ajeli ahkerasti uskaltaa luottaa että osaa, muistaa vaan ennakoida muita, sillä ihmiset siellä ajaa, virheitä voi käydä kaikille ja mukaan mahtuu aina minäminä ihmisiä.
Itellä helpotti valitettavasti vasta kun olin saanut kortin ja ajelin ensi kertaa yksin omassa rauhassa. Oli ihan järkyttävät suorituspaineet koko autokoulun ajan. Menin ihan lukkoon, kun joku istui vieressä arvioimassa ja tarkkailemassa. Jälkikäteen kyllä ihmetetyttää, miten onnistuin selviämään ajokokeesta kunnialla läpi ekalla yrittämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nuorille naisille pitäisi hankkia mopo millä trenaavat liikenteessä ajamista ennen ajokorttia.
Mopoa ei saa ajaa ilman ajokorttia
Mopoa saa ajaa ilman korttia jos on tarpeeksi vanha. Eli korttivaatimus ei kosketa.
Mullakin alkoi helpottaa vasta kun pääsin itse rauhassa ajelemaan. Ajotunteja oli musta tosi vähän, en ehtinyt oppia mitään kunnolla. Ajamiseen ei ehtinyt muodostua minkäänlaista rutiinia. En esim. Pystynyt puhumaan ajaessani tai omaksumaan ohjeita kunnolla, kaikki keskittyminen meni itse auton liikuttamiseen ja liikenteen havainnointiin.
Suoritin inssin rimaa hipoen ja aika paljon kauhistuttaa silloiset ajotaitoni.. olen edelleen varovainen kuski vaikka kortti ollut jo 15 vuotta ja autoilen suht paljon.