Lue keskustelun säännöt.
Karmiva juttu hyökkäyksen kohteeksi joutuneesta nuorisokodin työntekijästä Iltalehdessä
15.08.2020 |
En tiedä saako tänne linkata, mutta juttu tosiaan Iltalehdessä. Tekijät käytännössä kiduttivat työntekijää lähes tunnin ja aiheuttivat tälle ikuiset fyysiset ja henkiset vammat. Ja tuomioksi ehdollista, eikä uhri ole saanut mitään korvauksia, vaikka on työkyvytön. Huom kaikki alalle haluavat: lukekaa tuo juttu niin tiedätte varautua mitä pahimmillaan on odotettavissa.
Kommentit (303)
Vierailija kirjoitti:
Menthol-turvasumutin ohjaajille taskuun? Näin varmaan itse toimisin, kertomatta siitä kellekään. Mieluummin jokin itsepuolustuskeino ulottuvilla ääritilanteeseen, kuin ei mitään. Vaikka sais potkut töistä, kunhan henki säilyis.
Tuollainen turvasumute yhdystettynä sumutorveen ja siihen värjäysaineeseen voisi saada aikaan jonkinlaista kuria. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rikottu, tuhottu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikottu, tuhottu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rikottu, tuhottu kirjoitti:
Mä olin 15v kun lastenkodin ohjaajat kävivät väkivaltaisesti käsiksi ja kyllä, elinikäiset kivut siitä tuli ja ikuinen vamma. Sainko korvauksia? En! Asiasta tehtiin rikosilmoitus, mutta ensimmäinen hävisi, käskivät käydä asemalla tekemäs uuden. Kuulustelussa mua syyteltiin asioista, joista oli kuulemma todisteina kuvia, jännä että myöhemmin todettiin ettei mitään kuvia eikä todisteita ole. Mutta pieni kaupunki, jossa laitoksen johtaja oli hyvää pataa poliisien kanssa, niin eihän siitä mitään syytettä tullut. Lopulta monta vuotta myöhemmin asiasta KÄSKETTIIN tehdä uusi rikosilmoitus ja sitten se asia vasta tutkittiin.
"Mukavaa" nykyäänkin joutua käymään kuntoutuksessa kuntoutumassa, ihan vaan tuon takia mitä ne sairaat sekopäät tekivät aikoinaan. Vaikka teosta on jo vuosia, kipujen takia ei voi vieläkään ajatella esimerkiksi opiskelua tai muutakaan "normaalia" elämää. Mut kukapa sen normaalin elämän voikaan määritellä, eipä kai kukaan...
Mitä SINÄ teit että he kävivät väkivaltaisesti käsiksi?
Mikö sellainen toiminta lapsen taholta oikeuttaa aikuisen väkivaltaisen käytöksen paikassa jonka tulisi olla lapselle turvallinen?
Ei mikään oikeuta käymään toiseen ihmiseen käsiksi. Siellä paikassa ei väkivaltaa nuorten toimesta ollut, ohjaajien toimesta kylläkin oli aiheettomia kiinnipitoja, esimerkiks siksi jos ei palauttanut koulureppua ohjaajien toimistoon illalla klo 21 mennessä. Ja suljetulle ne niitä nuoria lähetti kuukausittain. Joka kuukausi vähintään yksi nuori kävi sen m1-tarkkailulähetteen verran suljetulla oleskelemassa, kunnes sieltä suljetulta ärähtivät laitoksen ohjaajille että se suljetulle laittaminen ei ole mikään syy silloin jos ohjaajat eivät pärjää nuorille. Se joka mun jalan kunnon tuhosi, niin se ei koskaan enää sen illan jälkeen siellä yhtäkään työvuoroa tehnyt. Toinen jatkoi ihan kuin mitään ei olis tapahtunut ja voivotteli jälkeenpäin että "voi voi kun ei saatu sun jalkaa vielä p*skempaan kuntoon, kun kävelykyky vielä jäi."
Ja nuoret oli joutuneet sinne lastenkotiin koska ei ole totelleet vanhempiaan missään asioissa. Jos olisit antanut puhelimesi vanhemmille näiden nätisti pyytäessä, et olisi joutunut koko lastenkotiin ja joutunut tilanteeseen, missä otetaan siinä tilanteessa vähän kovemmat keinot käyttöön.
Siellä on tarkoitus oppia noudattamaan sääntöjä, vaikka se tuntuukin naurettavalta jos kyse on jostain repun viemisestä tiettyyn aikaan mennessä ohjaajille, mutta sekin on harjoitus, jolla nuoria valvennetaan tavalliseen elämään, jossa ei joka asiassa voi pullikoida vastaan ja täytyy oppia myös huolelliseksi ja katsomaan kelloakin, koska aikuiset eivät ole loputtomiin ohjaamassa ja muistuttamassa ja neuvomassa.
Moni tietenkin päätyy sitten vankiloihin ja siellähän se sitten mukavaa onkin, kun ei mitään reppua edes saa itselleen, josta voisi sitten vängätä ja voidaan käyttää paljon rajumpiakin rajoitustoimia kuin KIINNIPITO.
Jos vanhempien käytöksen takia joutuu laitokseen, koska kotona ei ole turvallista asua, niin sekö on sen alaikäisen nuoren syy?
Ja se ettei luovuta puhelinta laitoksen ohjaajalle, joilla ei ollut lain mukaan mitään lupia ottaa sitä multa(tiesivät sen itsekin!), niin sekö oikeuttaa käymään väkivaltaiseksi ja pahoinpitelemään nuori niin, ettei se koskaan pysty elämään niinkutsuttua normaalia elämää?
Siellä nuoret asui vanhempien käyttäytymisen takia, kun ei sossut kato voi oikein antaa alaikäisten asua juoppojen tai vastaavien kanssa.
Ja yksikään sen paikan 10 lapsesta/nuoresta ei tasan tarkkaan ole vankilassa. Sinnekö sun mielestä kaikki lastenkodissa eläneet nuoret automaattisesti joutuu? Aika p'ska käsitys sulla sit asiasta.
Tokihan se on joidenkin mielestä aina nuoren vika jos aikuisella pimahtaa päässä ja käy nuoreen käsiksi tollasessa paikassa. Ja ketä uskotaan? No tottakai aikuista, koska eihän aikuiset valehtele ja noudattavat lakiakin aina niin tunnollisesti.
Kummasti tuo paikka oli viime syksynä mainittuna ylen uutisjutussa jossa oli mainittuna laitokset jotka on saaneet huomautuksen OHJAAJIEN väärästä toiminnasta.
Uskon että väärinkäytöksiäkin tapahtuu, mutta todella vaikea tehdä mitään päätelmiä näin yksipuolisesta kertomuksesta, varsinkaan kun toisella osapuolella on vaitiolovelvollisuus. Sen verran olen nuorten kanssa ollut tekemisissä, että voivat "muistaa" asiat aivan miten sattuu, onpa sitä joutunut viattomia aikuisia ihan vankilaankin istumaan nuorten "muistamisten" takia, joten pahoittelut skeptisyydestäni.
Toivottavasti mainitsemasi asia selvitetään oikeudessa puolueettoman viranomaisen toimesta, muuta on todella vaikea sanoa.
Ja hienoa jos yksikään ei ole vankilassa, jotainhan siellä on sitten tehty oikeinkin. Itselläni ei ole mitään lastenkotilapsia vastaan, oma kaverinikin oli lastenkodissa kun oltiin teinejä ja pääasiassa huoltajiensa vuoksi (ei mitään kamalaa, olivat vain vanhoja ihmisiä eivätkä jaksaneet), silti se oli aika rajua menoa hänelläkin, olisi ollut varmasti ihan järkevää ottaa hältäkin se puhelin pois ja laittaa ikkuna jotenkin säppiin, ettei sieltä olisi voinut karata keskellä yötä omille teilleen.
En usko että asiaa missään enää selvitettäis koska siitä on kulunut yli 10vuotta... Tuskin siitä enää vois korvauksiakaan hakea ja mikään rahamäärä ei korvais sitä kivun määrää, joka siitä pahoinpitelystä aiheutui ja niitä kipuja on yhä tänäkin päivänä...
Olen itse aineopettajaopiskelija ja työskennellyt lasten kanssa. Monista lapsista väkivaltaisuus, rajattomuus yms näkyy jo alle kouluikäisenä. Kun ongelmista puhuu vanhempien kanssa syyttävät he aina jotain muuta, ei heidän kullanmurussaan voi mitään vikaa olla. Lapset ovat myös erittäin tietoisia omista oikeuksistaan, esimerkiksi koulussa opettajat joutuvat kestämään kuvaamista kesken tunnin kun puhelinta ei voi takavarikoida jne. Jos lapsi alkaa riehumaan ei häntä voi laittaa käytävään, ääritilanteessa ei auta muu kuin soittaa poliisit paikalle. Samaan aikaan täytyy pitää huoli ettei muut lapset joudu riehujan tulilinjalle, mutta kuitenkin täytyy myös pitää riehuja koko ajan omassa välittömässä valvonnassa. Mahdoton tehtävä.
Miten tähän voisi puuttua? Tärkeintä olisi suunnata enemmän resursseja jo lasten varhaiskasvatukseen. Monet käytöshäiriöt yms voidaan kitkeä vielä alle kouluikäisenä. Myös se edesauttaisi kaikkien hyvinvointia että esimerkiksi neurokirjon ongelmat osattaisiin tunnistaa ajoissa. Apua pitää saada riittävän ajoissa, ei vasta sitten kun kaikki on jo pielessä. Lasten psykiatrisen jonot pitää saada purettua, ihan kohtuutonta että masentunut lapsi joutuu odottamaan vaikkapa puoli vuotta hoitoonpääsyä. Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen pitää koskea kaikkia, monille lapsille se päikky on ainut paikka missä näkee normaaleja aikuisia ja normaaleja käytösmalleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse tästä 2017 vuoden jutusta?: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005255481.html
Muitakin vastaavia löytyi, eli kyllä työntekijät tietävät riskit. Tai siis olen varma että tietävät, koska itse en hakeutunut töihin nuorisokodille juuri tästä syystä aikanaan.
Voiko muuten joutua työkokokeiluun vastaavaan paikkaan, eli on pakko mennä käytännössä.
Ei taatusti voi, nuo on niin rankkoja paikkoja ja edellyttävät koulutusta alalle.
Tuollaisten nimet, asuinpaikat ja naamat pitäisi laittaa julki varoitukseksi muille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JÄrkyttävää tässä on se, että joka vuosi ilmestyy näitä nuoria lakimiesnaisia, jotka into pinkeenä on tarttumassa nuorisokotien rajoitustoimenpiteisiin.
Valitettavasti on olemassa nuoria, jotka on vaaraksi muille, ja joita varten pitäisi olla vartijoita ja mahdollisuus rajoittaa.
Tästä tosiasiasta ei pääse mihinkään.
Kenenköhän lakimiehen omantunnon kontolla on nyt näiden nuorisokotien ohjaajien kuolemat? Kiinnostaisi tietää.
Sama on suljetulla oikeuspsykiatrisella. Ihmisiä on pakko päästää vapaaksi ja jossakin vaiheessa kun suunnitellaan kotiuttamista, niin jos tämä potilas ei suostu tuettuun asumiseen, niin häntä ei voi sinne pakottaa.
Sitten katsotaan näitä lööppejä, jossa joku entinen potilas tappaa viattomia ohikulkijoita :/
Kun ei saa rajoitaa....
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oikeusdiskurssin tulosta. Kaikilla on oikeuksia, muttei velvollisuuksia. Tämä nuorten tilanne on se äärimmäinen seuraus yhteiskunnassa, jossa ei aikuisilta/vanhemmilta vaadita mitään. Ei moni pysty itse rakentamaan järkevää elämää, ilman työtä ei ole arkirytmiä ja ilmaisella rahalla taataan tämän hulluuden jatkuminen.
Tämä on osaksi rakenteellinen ongelma. Sosiaaliturvajärjestelmä luo näitä ongelmia, vaikka hyvää tarkoittaakin. Huumeet kärjistäneet tilannetta entisestään.
Mielestäsi siis jengimaissa on jengit pitämässä toistensa puolia siksi koska on niin hyvä sosiaalijärjestelmä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oikeusdiskurssin tulosta. Kaikilla on oikeuksia, muttei velvollisuuksia. Tämä nuorten tilanne on se äärimmäinen seuraus yhteiskunnassa, jossa ei aikuisilta/vanhemmilta vaadita mitään. Ei moni pysty itse rakentamaan järkevää elämää, ilman työtä ei ole arkirytmiä ja ilmaisella rahalla taataan tämän hulluuden jatkuminen.
Tämä on osaksi rakenteellinen ongelma. Sosiaaliturvajärjestelmä luo näitä ongelmia, vaikka hyvää tarkoittaakin. Huumeet kärjistäneet tilannetta entisestään.
Mielestäsi siis jengimaissa on jengit pitämässä toistensa puolia siksi koska on niin hyvä sosiaalijärjestelmä???
Samaa mieltä. Ei niussä sosiaaliturvattomissa maissa nuoret mene minnekään mäkkärin kassalle minimipalkalla vaan päätyvät myymään huumeita tai muuhun rikolliseen toimintaan. Eilen kylmäsi katsoa Huumebisnes Oy:ta, jossa nuori mies selitti, kuinka hän pitää ampumisesta ja ensimmäisen ihmisen ampumisen jälkeen hän tahtoi ampua lisää ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nuorisokotiin joutuvat yleensä ne kaikkein pahimmat tapaukset. Ei ole mikään ihme, että noin kävi.
Miksi helvetissä noissa paikoissa valvotaan yksin? Ainakin kolme pahaa pahoinpitelyä ja yksi henkirikos on tapahtunut noissa laitoksissa tässä viimeisinä vuosina, kaikissa työntekijä on ollut YKSIN yövuorossa. Itse olen psykiatrialla töissä ja en todellakaan suostuisi valvomaan yksin, eikä kukaan työkaverikaan. Kaikki tietää että riskit kasvaa ihan älyttömästi.
Varmaan että omistajat saavat paremmat osingot. Yleensähän noi laitosnuoret tainnutetaan unilääkkeillä, jolloin on helpompi vahtia, mutta kun niitäpä ei ole pakko syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa ymmärtää, tekijät olivat vielä lapsia. Onneksi oikeus ymmärsi tämän.
Sarkasmi.
Vierailija kirjoitti:
Menthol-turvasumutin ohjaajille taskuun? Näin varmaan itse toimisin, kertomatta siitä kellekään. Mieluummin jokin itsepuolustuskeino ulottuvilla ääritilanteeseen, kuin ei mitään. Vaikka sais potkut töistä, kunhan henki säilyis.
Myös lastenkodin valvojilla on lakisääteinen oikeus hätävarjeluun. Sitä ei voi kukaan ottaa heiltä pois. Lainmukainen hätävarjelu laillisin välinein on täysin sallittua ja jos joku siitä hyvästä potkut yrittäisi antaa, olisi kyseessä laiton irtisanominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
". . . nuorisokotiin joutuvat yleensä ne kaikkein pahimmat tapaukset. Ei ole mikään ihme, että noin kävi.[/quote]
Miksi helvetissä noissa paikoissa valvotaan yksin? Ainakin kolme pahaa pahoinpitelyä ja yksi henkirikos on tapahtunut noissa laitoksissa tässä viimeisinä vuosina, kaikissa työntekijä on ollut YKSIN yövuorossa. Itse olen psykiatrialla töissä ja en todellakaan suostuisi valvomaan yksin, eikä kukaan työkaverikaan. Kaikki tietää että riskit kasvaa ihan älyttömästi."
"Työntekijä oli pyytänyt että paikalle lähetettäisiin toinen työntekijä koska ilta oli ollut levoton mutta esimies sanoi että sijaista ei saada paikalle.
Sijaista ei saada paikalle? Silloin esimies itse menee paikalle kun tarve vaatii!
On halvempaa pitää yksi työntekijä töissä kuin useampia.[/quote]
Halvempaa riskeerta työntekijän henki ja terveys. Tuollainen esimies vaihtoon välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa sosiaalialan arkeen. Tätä me joudumme sietämään, kun ei ole poliittista tahtoa ratkaista ongelmia lainsäädännöllä, korvamerkitä tarpeeksi rahaa sosiaalipuolelle, ja kunnollista palkkaa haluavat ammattilaiset siirtyvät muihin tehtäviin.
julkisen sektorin nainen huutamassa lisää palkkaa, yllätys. miten se raha ja palkka estää nämä psykopaattien tekoset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse aineopettajaopiskelija ja työskennellyt lasten kanssa. Monista lapsista väkivaltaisuus, rajattomuus yms näkyy jo alle kouluikäisenä. Kun ongelmista puhuu vanhempien kanssa syyttävät he aina jotain muuta, ei heidän kullanmurussaan voi mitään vikaa olla. Lapset ovat myös erittäin tietoisia omista oikeuksistaan, esimerkiksi koulussa opettajat joutuvat kestämään kuvaamista kesken tunnin kun puhelinta ei voi takavarikoida jne. Jos lapsi alkaa riehumaan ei häntä voi laittaa käytävään, ääritilanteessa ei auta muu kuin soittaa poliisit paikalle. Samaan aikaan täytyy pitää huoli ettei muut lapset joudu riehujan tulilinjalle, mutta kuitenkin täytyy myös pitää riehuja koko ajan omassa välittömässä valvonnassa. Mahdoton tehtävä.
Miten tähän voisi puuttua? Tärkeintä olisi suunnata enemmän resursseja jo lasten varhaiskasvatukseen. Monet käytöshäiriöt yms voidaan kitkeä vielä alle kouluikäisenä. Myös se edesauttaisi kaikkien hyvinvointia että esimerkiksi neurokirjon ongelmat osattaisiin tunnistaa ajoissa. Apua pitää saada riittävän ajoissa, ei vasta sitten kun kaikki on jo pielessä. Lasten psykiatrisen jonot pitää saada purettua, ihan kohtuutonta että masentunut lapsi joutuu odottamaan vaikkapa puoli vuotta hoitoonpääsyä. Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen pitää koskea kaikkia, monille lapsille se päikky on ainut paikka missä näkee normaaleja aikuisia ja normaaleja käytösmalleja.
Ohis, mutta ihmettelen miksi peruskoululaisilla yleensäkin saa olla kännykät oppitunneilla? Eikö oikeasti kouluilla ole oikeutta määrätä, että oppitunneilla ei saa olla kännyköitä?
Jos vanhemmilla on kesken koulupäivän jotain erityisen tärkeää asiaa, voisivat soittaa koulun kansliaan/opettajainhuoneeseen niinkuin ennen kännykkäaikaa.
Laissa pitäisi säätää, että useampi työntekijä yöllä töissä.
Turvanapit ja tarv. vartijat.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös töissä nuorisokodissa ja väkivallan uhka on läsnä harva se päivä. Henkistä väkivaltaa ja uhkailua on päivittäin. On erittäin vaarallista, kun kiintymyssuhdehäiriöisillä lapsilla ja nuorilla on vain oikeuksia - ei mitään velvollisuuksia eikä vastuuta. Tällainen tilanne pahentaa käytöshäiriöitä entisestään. En kannata natsikuria enkä sitä, että työntekijät saisivat tehdä mitä vaan, mutta tämäkään linja ei toimi, missä lapset ja nuoret tietävät, että he voivat tehdä ihan mitä sattuu, vaikka hakata, ilman että mistään koituu mitään todellisia seurauksia. Ymmärrän sen, että traumatisoitunut lapsi ja nuori tarvitsee rakkautta ja hyväksyntää, mutta sellainen nuori tarvitsee kaiken vastapainoksi myös selkeät rajat. Rajat ovat rakkautta, rajattomuus on yksi kaltoinkohtelun muodoista.
Tiedän jo nyt, että vaihdan asiakaskuntaa ja työpaikkaa, sillä en jaksa enää elää jännityksessä ja pelätä joka vuoron aikana, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vaihtuvuus alalla on suurta, enkä ihmettele. Vaikka miten tekisi sydämellä töitä, niin tämä ei ole sen arvoista, että menettää oman terveytensä. Palkka on surkea työn vaativuuteen ja vaarallisuuteen nähden.
Tietääkseni 3 entistä työkaveriani + minä itse aikoinaan (samassa) lastensuojelulaitoksessa kolmivuorossa vuosia työskennelleitä on sairastunut/sairastanut rintasyöpään. Toki voi olla sattumaa mutta stressi /(mm. yövuoroissa yksin) jännitys siellä oli välillä melkoinen.
Todistin esimrkiksi muutaman kerran läheltäpiti tilanteita, mm. kun rautapuntti lensi työkaverin pään vierestä vain sentin ohi, jättäen ammottavan reiän oveen. Työkaveri oli vain koputtanut oveen ja sanoi ihan ystävällisesti että ruoka on valmista.
Kuulun heihin jotka ovat vaihtaneet täysin toiselle alalle juurikin turvattomuuden vuoksi, enkä ole katunut.
Sisintä kirpaisee ilkeästi kun lukee näistä ohjaajiin kohdistuneista teoista, sillä suurin osa alalla työskentelevistä henkilöistä on oikeasti ihan huippuhyviä tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen että minkälaisia pysyviä fyysisiä vammoja tuollaisesta voi tulla, siis kuristamisesta ja ehkä laudalla hakkaamisesta? Eikö siinä voi ainakin luita murtua, mutta luuthan paranevat. Mikä siis on tuollaisessa käsittelyssä syntyvä vamma joka ei koskaan parane? Hermovaurio, aivovamma? Uskon siis että kamalaa ollut mutta ihmettelen vain. Sitä en myöskään ihan tajua miten yksi pahoinpitely aikuisiällä voinut viedä pysyvästi työkyvyn muuten aiemmin psyykkisesti terveeltä ihmiseltä, jolla ei ainakaan jutun perusteella ollut mitään pahempia ongelmia tai traumoja menneisyydessä mitkä olisivat vaikuttaneet työkykyyn. En siis vähättele tätäkään asiaa vaan mietin. En ymmärrä muitakaan sellaisia tapauksia, joissa on menetetty työkyky yhden aikuisiällä yllättäen sattuneen trauman vuoksi, tyyliin pahoinpitely, onnettomuus, raiskaus tms. Ja siis psyykkisen oireilun vuoksi työkyky mennyt. Kaikella kunnioituksella, mietin tätä ihan omasta kokemuksesta käsin enkä tajua.
Onko sinua koskaan kuristettu? Mene kamppailutunneille. Siellä turvallisesti pariharjoitellaan kuristuksesta irrottautumista. Tiedät sen loppuvan taputuksella sillä sekunnilla, jos irrottautuminen ei onnistu tai alkaa tuntua pahalta. Ja usko pois, se tuntuu todella pahalta jo sekunnin jälkeen.
Sitten kuvitte tilanne, jossa olet kiinni sidottuna ja täysin avuttomana ja joku täysin tietoisesti kuristaa sinua eikä lopeta, vaikka sinun olisi paha olla. Et voi edes riuhtoa et huutaa. Et saa henkeä ja keuhkosi ovat kuin tulessa. Et tiedä miksi näin tapahtuu, et ole provosoinut, olet totellut, olet ollut "yhteistyökykyinen". Samalla toinen hakkaa sinua laudalla ja potkii. Tätä kestää tunnin ajan.
Miksiköhän voisi olla niin, että uhrilla voi olla hyvinkin vaikeita psyykkisiä oireita tuollaisen jälkeen ja 50-vuotiaan fysiikkakin voi olla hyvin hidas jälkiä korjaamaan. Hapeton tila aivoissa voi saada aikaan vaikeita aivovammoja jo lyhyenkin katkon jälkeen.
Kiitos vastauksesta, en uskonut että kukaan vastaisi vaan korkeintaan alapeukuttaisi, mutta kun mietin ihan tosissani. Ei, minua ei ole koskaan kuristettu, mutta voin kuvitella miten kipeää se tekee ja kuinka kamala tilanne on varmasti ollut. Olen kuitenkin kokenut monia sellaisia asioita jotka vertautuvat henkisen ja osittain fyysisenkin puolen vaikutuksissaan tuon tyyliseen tapahtumaan. Ei minulla siis ole vaikeuksia ymmärtää miksi joku tilanne on traumaattinen sen vuoksi, että kaikki tapahtuu yllättäen provosoimatta ja aiheuttaa suurta tuskaa jo pelkän pelon tai epävarmuuden vuoksi. En myöskään epäile sitä etteikö tuossa tilanteessa syntyisi uhrille hyvin vaikeita tunteita ja psyykkisiä oireita, mutta sitä en ymmärrä kuinka ne voivat viedä työkyvyn tuollaisessa tapauksessa, jossa on koettu vain yksi trauma. Miten yksi kauhea, mutta sinänsä tavallinen traumakokemus kypsässä aikuisiässä voi viedä normaalisti aiemmin toimineelta henkisesti terveeltä ihmiseltä työkyvyn loppuelämäksi, eikö sellaisella ihmisellä ole mitään tukiverkostoa ympärillä joka tukisi häntä vai onko puute resilienssissä? Ymmärtäisin jos pitäisi vaikka puoli vuotta tai vuoden sairauslomaa, ja palaisi vasta sitten töihin, mutta tietenkin eri paikkaan ja ei ehkä enää ongelmanuorten pariin. Se oli kyllä hyvä huomio, että vanhemman ihmisen keho toipuu vaurioista heikommin. Sitä en huomannut ajatellakaan. Aivovammaa tosin pohdin itsekin, juurikin tuosta kuristamisesta tai kenties kovasta päähän kohdistuneesta iskusta johtuen. Ikävä tapaus..
Wtf, TAVALLINEN TRAUMAKOKEMUS... Tuossa tapauksessa ei ollut mitään tavallista. Tavallinen trauma voisi olla esim. läheisen kuolema, oma sairastuminen ja jo sellaisissa tapauksissa yksilön psyykkinen toimintakyky voi järkkyä niin paljon ettei pysty palaamaan työelämään koskaan. Tässä kyseessä kuitenkin kidutus, murhan yritys jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen että minkälaisia pysyviä fyysisiä vammoja tuollaisesta voi tulla, siis kuristamisesta ja ehkä laudalla hakkaamisesta? Eikö siinä voi ainakin luita murtua, mutta luuthan paranevat. Mikä siis on tuollaisessa käsittelyssä syntyvä vamma joka ei koskaan parane? Hermovaurio, aivovamma? Uskon siis että kamalaa ollut mutta ihmettelen vain. Sitä en myöskään ihan tajua miten yksi pahoinpitely aikuisiällä voinut viedä pysyvästi työkyvyn muuten aiemmin psyykkisesti terveeltä ihmiseltä, jolla ei ainakaan jutun perusteella ollut mitään pahempia ongelmia tai traumoja menneisyydessä mitkä olisivat vaikuttaneet työkykyyn. En siis vähättele tätäkään asiaa vaan mietin. En ymmärrä muitakaan sellaisia tapauksia, joissa on menetetty työkyky yhden aikuisiällä yllättäen sattuneen trauman vuoksi, tyyliin pahoinpitely, onnettomuus, raiskaus tms. Ja siis psyykkisen oireilun vuoksi työkyky mennyt. Kaikella kunnioituksella, mietin tätä ihan omasta kokemuksesta käsin enkä tajua.
Onko sinua koskaan kuristettu? Mene kamppailutunneille. Siellä turvallisesti pariharjoitellaan kuristuksesta irrottautumista. Tiedät sen loppuvan taputuksella sillä sekunnilla, jos irrottautuminen ei onnistu tai alkaa tuntua pahalta. Ja usko pois, se tuntuu todella pahalta jo sekunnin jälkeen.
Sitten kuvitte tilanne, jossa olet kiinni sidottuna ja täysin avuttomana ja joku täysin tietoisesti kuristaa sinua eikä lopeta, vaikka sinun olisi paha olla. Et voi edes riuhtoa et huutaa. Et saa henkeä ja keuhkosi ovat kuin tulessa. Et tiedä miksi näin tapahtuu, et ole provosoinut, olet totellut, olet ollut "yhteistyökykyinen". Samalla toinen hakkaa sinua laudalla ja potkii. Tätä kestää tunnin ajan.
Miksiköhän voisi olla niin, että uhrilla voi olla hyvinkin vaikeita psyykkisiä oireita tuollaisen jälkeen ja 50-vuotiaan fysiikkakin voi olla hyvin hidas jälkiä korjaamaan. Hapeton tila aivoissa voi saada aikaan vaikeita aivovammoja jo lyhyenkin katkon jälkeen.
Kiitos vastauksesta, en uskonut että kukaan vastaisi vaan korkeintaan alapeukuttaisi, mutta kun mietin ihan tosissani. Ei, minua ei ole koskaan kuristettu, mutta voin kuvitella miten kipeää se tekee ja kuinka kamala tilanne on varmasti ollut. Olen kuitenkin kokenut monia sellaisia asioita jotka vertautuvat henkisen ja osittain fyysisenkin puolen vaikutuksissaan tuon tyyliseen tapahtumaan. Ei minulla siis ole vaikeuksia ymmärtää miksi joku tilanne on traumaattinen sen vuoksi, että kaikki tapahtuu yllättäen provosoimatta ja aiheuttaa suurta tuskaa jo pelkän pelon tai epävarmuuden vuoksi. En myöskään epäile sitä etteikö tuossa tilanteessa syntyisi uhrille hyvin vaikeita tunteita ja psyykkisiä oireita, mutta sitä en ymmärrä kuinka ne voivat viedä työkyvyn tuollaisessa tapauksessa, jossa on koettu vain yksi trauma. Miten yksi kauhea, mutta sinänsä tavallinen traumakokemus kypsässä aikuisiässä voi viedä normaalisti aiemmin toimineelta henkisesti terveeltä ihmiseltä työkyvyn loppuelämäksi, eikö sellaisella ihmisellä ole mitään tukiverkostoa ympärillä joka tukisi häntä vai onko puute resilienssissä? Ymmärtäisin jos pitäisi vaikka puoli vuotta tai vuoden sairauslomaa, ja palaisi vasta sitten töihin, mutta tietenkin eri paikkaan ja ei ehkä enää ongelmanuorten pariin. Se oli kyllä hyvä huomio, että vanhemman ihmisen keho toipuu vaurioista heikommin. Sitä en huomannut ajatellakaan. Aivovammaa tosin pohdin itsekin, juurikin tuosta kuristamisesta tai kenties kovasta päähän kohdistuneesta iskusta johtuen. Ikävä tapaus..
Wtf, TAVALLINEN TRAUMAKOKEMUS... Tuossa tapauksessa ei ollut mitään tavallista. Tavallinen trauma voisi olla esim. läheisen kuolema, oma sairastuminen ja jo sellaisissa tapauksissa yksilön psyykkinen toimintakyky voi järkkyä niin paljon ettei pysty palaamaan työelämään koskaan. Tässä kyseessä kuitenkin kidutus, murhan yritys jne...
Hyvä luoja, hän ei todellakaan tajua. Jättäisi sitten kommentoimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nuorisokotiin joutuvat yleensä ne kaikkein pahimmat tapaukset. Ei ole mikään ihme, että noin kävi.
Miksi helvetissä noissa paikoissa valvotaan yksin? Ainakin kolme pahaa pahoinpitelyä ja yksi henkirikos on tapahtunut noissa laitoksissa tässä viimeisinä vuosina, kaikissa työntekijä on ollut YKSIN yövuorossa. Itse olen psykiatrialla töissä ja en todellakaan suostuisi valvomaan yksin, eikä kukaan työkaverikaan. Kaikki tietää että riskit kasvaa ihan älyttömästi.
Miksi suhtaudut noin ikävällä tavalla potilaisiisi?
Minä myös tein yksityisellä nuorisopsykiatrialla vähän aikaa yötöitä. Yksin tietenkin. Lopetin muutaman viikon päästä, kun ajattelin, että oma henki on kuitenkin tärkeintä. Huoneita ei saanut tarkistaa, vaikka niissä oli teräaseita. Nuoret saivat tulla huumeissaan ja humalassa ja olivat agressiivisia.
Uhosivat öisin, että et sää huo ra meille mitään voi. Joten päätin, että ei ole minun paikkani.
Kevapuolella on myös paljon väkivaltaa työntekijöitä kohtaan, mutta ei niin suunnitelmallista ja raakaa. Tein kevapuolella kaksi vuotta töitä ja sain muutaman kerran turpaan, yhden aivotärähdyksen ja sormea väännettiin niin, että nivelsiteet sormessa vahingoittuivat.
Hoitoalalta lähdin sitten pois ihan muiden syiden takia. Mutta ihmettelin, ettei työsuojelu edes puuttunut henkikökuntaan kohdistuvaan väkivaltaan
Minä olen päiväkodissa töissä ja osaan holding-otteen vallan hyvin, mutta silti mietityttäisi sitä tehdä lapsen vanhempien edessä, koska vanhemmat voivat joskus olla hyvin raivoisia kun on kyse heidän omasta lapsestaan, viimeistään siinä vaiheessa jos lapsi alkaa kirkumaan että aiaiaiaiaiia sattuuuuuu ja kuulostaa siltä kuin henkeä vietäis, niin kyllä vanhemmat ihan varmasti puuttuisi siihen tilanteeseen. Vaikka itse tiedän, ettei lapsille oikeasti siinä niin hirveästi satu (jonkin verran toki voi, ihan siitä omasta riuhtomisestaan johtuen), mutta tottakai vanhemmilla tekee paljon pahempaa nähdä oma lapsensa niin poissa tolaltaan.
Voi siis olla, etten käyttäisi ammattitaitoani tuollaisessa tilanteessa vaan lähtisin myös vain pois paikalta.