Kerrostalo asujat! Kysymys?
Jos olette lähdössä ulos ja kuulette, että porraskäytävässä on ihmisiä/naapureita. Niin odotatteko, että he poistuvat, että ei tarvitse nähdä heitä. Vai menettekö vaan reilusti samaan aikaan käytävään.
Itse odotan aina, että porraskäytävä on tyhjä. Monta kertaa minulla on ollut takki päällä ja roskapusiit ym. kädessä ja en ole mennyt käytävään, kun kuulen että siellä on joku. Jostain syystä en vain halua nähdä naapureitani. Minua ei kiinnosta :D
Kommentit (30)
Odotan. Nykyään varsinkin. Kurkistan ovisilmästä, että valo on sammunut, ennen kuin avaan oven.
Joskus menen, joskus saatan odottaa hetken.
Itse odotan aina. Ahdistaa vaan naapurit. Yksikin nuori kakskymmpinen poika kääntää aina pään seinään, kun häntä tervehtii. Jaa.
Yleensä menen. Jos siellä on Jehovan todistajia yms., niin sitten en mene.
Niin suomalaista! Vältellään naapurin näkemistä viimeiseen asti ja ei edes tunneta saman rapun ihmisiä. Sitten ihmetellään, kun joku on maannut 2 kk asunnossa kuolleena...
Ei vaikuta naapurien toimet omaan liikkumiseeni, asia olisi tietysti toinen jos olisi syytä epäillä hengen tai terveyden olevan vaarassa.
Ei minulla tuota mitään vaikeutta tervehtiä naapureita porraskäytäväsää tai pihalla. Ei tulisi mieleenkään kuulostella, onko porraskäytävässä joku. Kummallista ihmisten pelkoa.
Mitä se naapuri voisi sinulle sanoa? Moi, hei, päivää?
Lol. Olen ujo, mutta en siltikään todellakaan odota. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi tuollaiseen.
Ap, teetpä ihan itse elämäsi hankalaksi.
Ei minuakaan kiinnosta naapurit, mutta voin hyvin tervehtiä heitä ohimennessäni. Ainakaan vielä ei kukaan ole tuppautunut kylään tai kutsunut minua kylään.
En varsinaisesti. Ahdistaa vaan sellaiset naapurit, jotka eivät tervehdi. Niitäkin on. Omassa rapussa ainakin 2. Jää vaan tosi hölmistynyt olo kun moikkaa ja ei tule mitään vastausta.
Odotan jos mahdollista. Jos olen menossa junaan tai bussiin ja on kiire, sitten menen.
Minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta tietää, kenen pökälemolskahduksia ja muita elämän ääniä kuuntelen. On mukavampaa asua anonyymisti.
Olen aina pyrkinyt olemaan anonyymi naapuri. Onneksi.
Nimittäin, asuin opiskeluaikana kaupungissa X ja yläkerrassani asui "Mikko" (asukaslistasta tiesin nimen). Opiskelun jälkeen muutin 130 km päähän ja sain työpaikan. Kuinka ollakaan, maailma on pieni, ja siellä työpaikassa oli tämä "Mikko". Kiitän onneani, etten tuntenut "Mikkoa" opiskeluasuntoajoilta.
Tunnen naapurit hyvin, joten menen ja sanon hyvät päivät.
En kyllä halua törmätä seinänaapureihini missään, koska jostain syystä lakkasivat vastaamasta tervehdykseen ja ne kohtaamiset on vaan vttumaisen ärsyttäviä kun tuntuu että tässä on nyt joku hämminki. Tekisi mieli pysäyttää ja kysyä että ONKO TÄSSÄ NYT JOKU ONGELMA
Tietysti menen ja moikkaan kaikkia tuttuja ja tuntemattomia, postinkantajaa ja siivoojia. Miksi en menisi?
En jaksa vastata uteluihin missä kävin, mihin olen menossa jne. Joten välttelen naapureitani.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä halua törmätä seinänaapureihini missään, koska jostain syystä lakkasivat vastaamasta tervehdykseen ja ne kohtaamiset on vaan vttumaisen ärsyttäviä kun tuntuu että tässä on nyt joku hämminki. Tekisi mieli pysäyttää ja kysyä että ONKO TÄSSÄ NYT JOKU ONGELMA
Joku tekemisesi heitä ärsyttää, mutta perisuomalaiseen tapaan mökötyshän se tehoaa parhaiten. Siitäs sai meluava naapuri kun näytin hapanta naamaa, toivottavasti ottaa opiksi ja hiljentää vähän! Eikä naapurilla hajuakaan miksi toinen mököttää :D
Vanhassa kodissani odotin usein hetken, jos kuulin liikettä. Se oli ns. pistetalo, eli yksi rappu ja 8 asuntoa per kerros. Tällä hetkellä asun lamellitalossa ylimmässä kerroksessa enkä odottele, sillä kerrosnaapureita on vain 2 enkä muutenkaan kuule tai näe ylös asti alempien kerrosten liikkujia. Jos kuulen, että kerrosnaapuri on käytävässä saatan odottaa että hän pääsee sisään, ettei tarvitse suotta tungeksia tasanteella levottoman ja ihmisrakkaan koirani kanssa.
Ihan mielelläni noin muuten kohtaan ja tervehdin naapureita, koira tekee kyllä sen että useamman kanssa on juteltu pitemmästikin.
Tietysti menen naapureiden kulkemisesta riippumatta, mutta hissiin en samanaikaisesti, ja jos joku änkeää kerroksesta niin ennemmin poistun kuin jään siihen altistumaan mahdolliselle koronatartunnalle. Tosin samassa rapussa on yksi rähisijäukko jota koetan välttää kohtaamasta, koska uhittelee ja sättii joka kerta, kerran telkesi hissinovenkin, se on mitään pelkäämätön psykopaatti.
Tietysti menen ja juttusille.