Onko oikein että kotona oleva joutuu tekemään kaikki kotityöt?

On.

Vierailija kirjoitti:

On.

Silloinkin kun kotona olo ei ole vapaaehtoinen valinta?

Jos vaikka mies on töissä klo 7:30-16:30 ja sinä makaat himassa, niin sinä teet ne kotityöt.

Mikäli toinen on kotona yksin, niin mielestäni on. Jos taas on lapsia niin kyllä sitten pitää vähän jakaa töitä. että se kotona oleva saa hetken omaa aikaa.

Onko oikein jos tienaa enemmän, saa tehdä vähemmän kotitöitä?

No on! Jos toinen on töissä esim 8 tuntia päivässä, niin kotona olevalla ei taatusti mene kuin murto-osa siitä ajasta kauppareissuun, siivoukseen, lasten kanssa oleiluun ym. Toki molemmat ylläpitää kotia siivoamalla omat sotkunsa heti pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On.

Silloinkin kun kotona olo ei ole vapaaehtoinen valinta?

Ihan sama, olet kotona silti. Ja oikeasti kotitöihin ei mene montaa minuuttia päivässä, jos asiat ovat vähänkään normaalisti.

Riippuu tietenkin monesta asiasta:

Miksi ollaan kotona? Onko kotona oleva äitiyslomalla eli päätyö on vauvan hoitaminen päivällä, hoitovapaalla eli päätyö lasten hoitaminen ei siivous, työttömänä ilman, että tekee monta tunia työhakemuksia joka päivä, opiskeleeko täyaikaisesti

Miten on perheen talous jaettu? Onko täysin omat rahat  myös, jos toinen on hoitovapaalla hoitamassa yhdessä suunniteltua, toivottua ja hankittua lasta. Vaikka ei tekisi kotitöitä, niin silti tämä olisi epäreilua, että toisen tulot vähenee yhteisen lapsen takia.

Asumistyyppi: omakotitalo, kerrostalo, rivitalo

Perheenjäsenten lukumäärä

huolehtiiko työssäkäyvä vaatteensa pyykkikoriin, pudottaako tyhjät sipsipussit lattialle, jättääkö jarruraidat pesemättä vessassa, viekö astiansa tiskikoneeseen eli sellaista pientä huolehtimista.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka mies on töissä klo 7:30-16:30 ja sinä makaat himassa, niin sinä teet ne kotityöt.

Ok. Eli silloinhan työelämästä syrjäytyneen kannattaa asua yksin ei ole niin paljon kotitöitä kuin perheellisellä.

On, jos todella saa rauhassa niitä myös tehdä, eli kun työssä käyvä tulee kotiin vaihtuu lastenvahtivuoro hänelle ja kotolainen voi alkaa kunnolla kodin töihin. 

Vähän kiinni siitä, jaetaanko myös tulot eli jos olet kotona, mutta maksat puolet yhteisistä kuluista, niin sitten teet vain puolet kotitöistä. Mutta jos työssäoleva maksaa kaikki yhteiset kulut, on kotityöt se sinun osuutesi perheen elatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka mies on töissä klo 7:30-16:30 ja sinä makaat himassa, niin sinä teet ne kotityöt.

Ok. Eli silloinhan työelämästä syrjäytyneen kannattaa asua yksin ei ole niin paljon kotitöitä kuin perheellisellä.

Aivan ehdottomasti kannattaakin, jos ainoa syy olla parisuhteessa on kotitöiden jakaminen.

Meillä on 250 m2 koti ja koska jokainen huolehtii koko ajan normaalin järjestyksen pysymisestä, niin siivous on helppoa ja nopeaa. Ruokaa pitää syödä joka tapauksessa, joten siihen nyt menee hieman aikaa, mutta senkin tekemisen voi tehdä järkevästi. Samoin kaupassa voi käydä vain kerran viikossa, eli ei se ole iso juttu. Tai tilata himaan sapuskat. Vessan pesaisee minuutissa, keittiön pöytätasot parissa minuutissa jne.

Fiksua. 

Mieheni on jäämässä työttömäksi, joten mukavaa tulla siistiin kotiin, jossa kotitekoinen ruoka odottaa, pyykit on pesty, ripustettu ja viikattu ja lapset odottavat kotiinpalaavaa äitiä iloisina ja reippaina.

Mies on käynyt suihkussa, vaihtanut puhtaat vaatteet ja odottaa minua valmiina kaikkeen siihen, mitä haluan tehdä. 

Ihanaa!

Mikä tässäkin on ongelma? Jos toinen on töissä ja vaikka ei olisikaan, minä aina kaikki kotityöt olen tehnyt olen kotona tai en, niin kotityöläisen työpäivä loppuu klo 17.00 Sen jälkeen on taloudessa kaksi tasa-arvoista kotityön tekijää. Työpäiväni loppuu siihen. Hyvin ehtii päivän aikana siivota, pestä pyykit, käydä kaupassa ja järjestää ja prepata ruuat puolivalmiiksi iltaa varten.

Vierailija kirjoitti:

huolehtiiko työssäkäyvä vaatteensa pyykkikoriin, pudottaako tyhjät sipsipussit lattialle, jättääkö jarruraidat pesemättä vessassa, viekö astiansa tiskikoneeseen eli sellaista pientä huolehtimista.

En löisi hynttyitä yhteen sellaisen ihmisen kanssa, joka tekee näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka mies on töissä klo 7:30-16:30 ja sinä makaat himassa, niin sinä teet ne kotityöt.

Ok. Eli silloinhan työelämästä syrjäytyneen kannattaa asua yksin ei ole niin paljon kotitöitä kuin perheellisellä.

Sen perheellisen elättää se puoliso. Yksinelävä on vastuussa itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 250 m2 koti ja koska jokainen huolehtii koko ajan normaalin järjestyksen pysymisestä, niin siivous on helppoa ja nopeaa. Ruokaa pitää syödä joka tapauksessa, joten siihen nyt menee hieman aikaa, mutta senkin tekemisen voi tehdä järkevästi. Samoin kaupassa voi käydä vain kerran viikossa, eli ei se ole iso juttu. Tai tilata himaan sapuskat. Vessan pesaisee minuutissa, keittiön pöytätasot parissa minuutissa jne.

Meillä on pieni asunto ja paljon tavaraa. Muu perhe on tavaroita hommannut ja siivoaminen siksi vaikeaa. Meillä ei kukaan muu tee kodin eteen mitään kuin minä, ei edes laita ruokaa.

Riippuu monesta tekijästä. 

- kuka osallistuu talouden ja kotonaolijan kuluihin ja millä panoksella

- ollaanko kotonaolosta yhtä mieltä

- johtuuko kotonaolo halusta vai pakosta (työttömyys/ sairaus/ sairas lapsi tms) 

- kotonaolijan ja työssäolijan henkilökohtaiset voimavarat ja terveys

....

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässäkin on ongelma? Jos toinen on töissä ja vaikka ei olisikaan, minä aina kaikki kotityöt olen tehnyt olen kotona tai en, niin kotityöläisen työpäivä loppuu klo 17.00 Sen jälkeen on taloudessa kaksi tasa-arvoista kotityön tekijää. Työpäiväni loppuu siihen. Hyvin ehtii päivän aikana siivota, pestä pyykit, käydä kaupassa ja järjestää ja prepata ruuat puolivalmiiksi iltaa varten.

Meillä ei lopu kotityöt kello 17 tai edes kello 18 vaan pitää passata koko ilta. Kaipa se oikein on kun on työelämästä syrjäytynyt ja joutuu aina kotona olemaan.