Lue keskustelun säännöt.
Mistä syystä teillä on mennyt välit omiin vanhempiin tai appivanhempiin? Siis täysin poikki?
14.08.2020 |
Pohdin siis tässä kipeän asian ääressä että mikä on riittävä syy katkoa välit.
Mulla itsellä narsisti-isä pieksi ja nöyryytti koko lapsuuden ja mun ollessa aikuinen kävi muutaman kerran käsiksi. Välit pysyivät vielä tuolloin vaikka kärsin silloinkin. Lopullinen niitti oli väkivallanteko joka kohdistui lapseeni.
Mua suku syyttää julmaksi ja kylmäksi kun ”julmasti hylkäsin” ja käyttäydyn ”itsekkäästi”.
En nyt sit tiedä että miten paljon enemmän olisi vielä pitänyt tuota menoa kestää. Varmaan loppuun saakka :(
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullehan kävi sitten niin hauskasti että olin pitkään se suosikkilapsi ja vaikka se kurjaa olikin sietää narsistin temppuja, siedin kuitenkin, autoin ja palvelin vuosiKYMMENIÄ. No sitten erehdyin kerran sanomaan vastaan 47-vuotiaana -siihen asti siis ollut ”kiltti” narsistin silmissä - ja tämä YKSI kerta riitti siihen että narsisti sai raivokohtauksen ja marssi pankin lakimiehen luo ja teki minut poissulkevan testamentin. Perintö menikin ns inhotulle lapselle. Toki saattaa olla että tässä vielä on ehkä 5-10v narsistilla päivä jäljellä ja tänä aikana ehtii taas vaihtaa testamentin saajaa (ja kiristää tietenkin sillä asialla).
Oikeesti, tollasten kanssa voi vaan hävitä. Ihan sama lopputulos on, vaikka ottaisin etäisyyttä ja pitäisit no-contact linjaa, kuin että mielistelet, nöyristelet ja alistut kaikessa.
Mikään normaali ajatuksenjuoksu ei narsistilla toimi silloin kun se saa ns narsistisen raivarin. Noissa kilareissa on monelta perheenseneltä lähtenyt henkikin, jos olette uutisia seuranneet.Tiedätkö, ulkopuolisesta se ois ihan oikeudenmukaiselta että perintö nimenomaan menisi 100% sille kiusatulle lapselle EIKÄ kultalapselle. Mieti mielessäsi mitä se kiusattu lapsi on saanut kokea koko sen ajan ja eikö se moraalisesti olisi oikwutettu korvaukseen?
Okei, sä palvelit tyrannia mutta onhan kiusaamisen uhri kuitenkin kärsinyt paaaaljon enemmän?Sorry, ei nyt heru empatiaa tästä.
Ei se kultalapsen asemakaan ole mitenkään tavoiteltava. Lapsi ei sitä roolia itse valitse ja kyllä siinä lapsen kasvu häiriintyy. Narsistiperheessä kaikki lapset ovat yhtä lailla uhreja. Yhtälailla niitä ns kultalapsia istuu terapeutin vastaanotolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullehan kävi sitten niin hauskasti että olin pitkään se suosikkilapsi ja vaikka se kurjaa olikin sietää narsistin temppuja, siedin kuitenkin, autoin ja palvelin vuosiKYMMENIÄ. No sitten erehdyin kerran sanomaan vastaan 47-vuotiaana -siihen asti siis ollut ”kiltti” narsistin silmissä - ja tämä YKSI kerta riitti siihen että narsisti sai raivokohtauksen ja marssi pankin lakimiehen luo ja teki minut poissulkevan testamentin. Perintö menikin ns inhotulle lapselle. Toki saattaa olla että tässä vielä on ehkä 5-10v narsistilla päivä jäljellä ja tänä aikana ehtii taas vaihtaa testamentin saajaa (ja kiristää tietenkin sillä asialla).
Oikeesti, tollasten kanssa voi vaan hävitä. Ihan sama lopputulos on, vaikka ottaisin etäisyyttä ja pitäisit no-contact linjaa, kuin että mielistelet, nöyristelet ja alistut kaikessa.
Mikään normaali ajatuksenjuoksu ei narsistilla toimi silloin kun se saa ns narsistisen raivarin. Noissa kilareissa on monelta perheenseneltä lähtenyt henkikin, jos olette uutisia seuranneet.Tiedätkö, ulkopuolisesta se ois ihan oikeudenmukaiselta että perintö nimenomaan menisi 100% sille kiusatulle lapselle EIKÄ kultalapselle. Mieti mielessäsi mitä se kiusattu lapsi on saanut kokea koko sen ajan ja eikö se moraalisesti olisi oikwutettu korvaukseen?
Okei, sä palvelit tyrannia mutta onhan kiusaamisen uhri kuitenkin kärsinyt paaaaljon enemmän?Sorry, ei nyt heru empatiaa tästä.
Ei se kultalapsen asemakaan ole mitenkään tavoiteltava. Lapsi ei sitä roolia itse valitse ja kyllä siinä lapsen kasvu häiriintyy. Narsistiperheessä kaikki lapset ovat yhtä lailla uhreja. Yhtälailla niitä ns kultalapsia istuu terapeutin vastaanotolla.
Nimenomaan, lapsi ei voi itse valita sitä roolia. Joskus rooli saattaa jopa vaihtuakin. Narsisti myös tahallaan rikkoo sisarusten välit, kilpailuttaa heitä, peluuttaa toisia vastaan.
Meillä minä olin kiltti ja totteleva, kunnollinen ja ahkera, hyvä koulussa, kohtelias -ja silti se inhottu lapsi. Sisarus taas ilkeä ja pahansuopa, äyskivä ja ilkeilevä - ja silti se kultalapsi, jolle perintökin menee.
Mitään ei itse voi tehdä sille, minkä roolin se narsisti antaa, koska se tekee sen ITSENSÄ takia. Sen on pakko löytää inhokki jota se alistaa, polkee, vihaa ja jonka se haluaa tuhota, koska siihen inhokkiin siirretään oma viha, häpeä, huonommuus ja inho. Sen inhokin löytäminen on patologinen pakko narsistille. Joskus käy niin että jos inhokki sit äänestää jaloillaan ja lähtee lapsuudenperheestä, niin sittenpä pitää etsiä uusi inhokki, ja joku muu saa sen roolin.
Narsisti on paljon häiriintyneempi, sadistisempi, tuhoviettisempi ja ylipäätään VAARALLISEMPI kuin monesti yleisessä keskustelussa tai öehtieb kirjoituksissa annetaan ymmärtää.
Narsistista ei kyllä tahdo päästä eroon koskaan. Vaikka on ns välit poikki eikä halua olla tekemisissä rääkkääjänsä kanssa, niin ei se toinen osapuoli kunnioita tätä vaan tekee kaikenlaista kiusaa.
Uhkailukirjeet (puhelimitse ei voi tehdä niitä kun numero estetty), uhrin nimellä tehdyt lehtitilauksiet, sorakuorma uhrin nimellä tilattuna pihalle, nurkissa hiippailu hämärissä, viestien välittäminen välikäsien kautta... eihän tuo lopu koskaan!
Mitäänhän noille ei saa tehtyä, poliisia ei kiinnosta, lähestymiskiellon ehdot ei täyty, kiusaaminen ei ole rikoslaissa kunnolla määritelty.
Koko ajan saa olla valppaana ja pelossa. Välillä on pieni hetki rauhallista ja sitten taas tapahtuu.
Ylipäätään koko yhteiskunta ei ymmärrä tai tunnusta sitä että sadistinen ja vaarallinen kiusaaja voikin olla oma vanhempi. Ehei, kun ne ”vanhemmathan aina rakastaa lapsiaan”.
Isäni on heikko, itsekäs, epävakaa ääliö jonka kanssa en ole ollut tekemisissä sen jälkeen kun hänet viimeksi näin 16 vuotiaana (nyt 45).
Tunnen suurta myötätuntoa pääministeri Marinia kohtaan siitäkin syystä että ymmärrän hänen suhtautumistaan biologiseen isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Isä narsisti, tyranni, alkoholiriippuvainen, väkivaltainen. Äiti marttyyri, läheisriippuvainen, narsistinen. Veli, narsistinen, ilkeilijä. Ei vaan jaksanut sitä huonoa käytöstä enää. Minä olin sylkykuppi, mutta en ole enää. Sylkeköön toisiaan. Onneksi aikuisena saa ihan itse päättää kenen kanssa haluaa olla tekemisissä. Olen minäkin surrut tätä asiaa, että lapsuudenperheeni ei ole sellainen kuin olisin halunnut, eli rakastava, kannustava, hyväksyvä. Olen tätä kaikkea nyt omalle lapselleni, ja minusta on ihanaa huomata kuinka hyvän itsetunnon olen lapselleni antanut. Lapseni on myös hyvin empaattinen ja ajattelee muita ja miltä heistä tuntuu, ei ole mikään omaan napaan tuijottelija. Koin itse lapsena usein pahaa oloa, olen nyt aikuisena tajunnut mistä kaikki on johtunut. Kaikki on johtunut omien vanhempien omituisesta käytöksestä, rajattomuudesta, siitä että minua kohdeltiin huonosti, vaikka olin kiltti lapsi enkä tehnyt mitään tyhmyyksiä.
Meitä on siis muitakin tämän kohtalon jakavia?! Minäpä onnistuin vielä valitsemaan puolisoksikin passiivis-agressiivisen narsistin. Eron jälkeen en taida kyllä enää pariutua, kun en selkeästi erota, kuka on hyvä ihminen ja kuka näyttelee alussa, mutta todellisuus onkin jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä narsisti, tyranni, alkoholiriippuvainen, väkivaltainen. Äiti marttyyri, läheisriippuvainen, narsistinen. Veli, narsistinen, ilkeilijä. Ei vaan jaksanut sitä huonoa käytöstä enää. Minä olin sylkykuppi, mutta en ole enää. Sylkeköön toisiaan. Onneksi aikuisena saa ihan itse päättää kenen kanssa haluaa olla tekemisissä. Olen minäkin surrut tätä asiaa, että lapsuudenperheeni ei ole sellainen kuin olisin halunnut, eli rakastava, kannustava, hyväksyvä. Olen tätä kaikkea nyt omalle lapselleni, ja minusta on ihanaa huomata kuinka hyvän itsetunnon olen lapselleni antanut. Lapseni on myös hyvin empaattinen ja ajattelee muita ja miltä heistä tuntuu, ei ole mikään omaan napaan tuijottelija. Koin itse lapsena usein pahaa oloa, olen nyt aikuisena tajunnut mistä kaikki on johtunut. Kaikki on johtunut omien vanhempien omituisesta käytöksestä, rajattomuudesta, siitä että minua kohdeltiin huonosti, vaikka olin kiltti lapsi enkä tehnyt mitään tyhmyyksiä.
Meitä on siis muitakin tämän kohtalon jakavia?! Minäpä onnistuin vielä valitsemaan puolisoksikin passiivis-agressiivisen narsistin. Eron jälkeen en taida kyllä enää pariutua, kun en selkeästi erota, kuka on hyvä ihminen ja kuka näyttelee alussa, mutta todellisuus onkin jotain ihan muuta.
Narsistin lapsi muuten monesti vetää puoleensa naristipoikaystäviäkin. Ovat valmiiksi kilttejä, miellyttämishaluisia ja ehkä vähän pelokkaita - narsisti haistaa tämän ja ottaa siitä itselleen hyvän tyttöystävän josta tulee se ”narsistinen lähde” jolla narsisti saa voimaa ja nostaa itseeän yläpuolelle.
Oletteko huomanneet että näistä välirikoista ei koskaan puhuta lehdissä tai virallisissa lähteissä (esim yle, tms). Koska suurin osa näistä ku-si-pää narsisti lapsenhakkaajista on suurta ikäluokkaa. On tiedossa että boomerieläkeläiset on suomen vaurain ihmisryhmä, jolla eniten tuloja käytettävissä ja he tekevät suurimman osan lehtitilauksista.
Nyt näitä maksukykyisiä panttereita sitten mielistellään ja varotaan visusti ettei heistä sanota pahaa sanaa tai mitenkään syyllistetä huonosta vanhemmuudesta.
Villi veikkaukseni on että tämä hirveä kaltoinkohtelu nousee räjähdysmäisellä tasolla tietoisuuteen ja lehtiin kun nuo paskiaiset ensin kuolee. Silloin niitä ei tarvitse mielistellä ja viimeinkin kaltoinkohdellut lapset uskaltavat avata suunsakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko huomanneet että näistä välirikoista ei koskaan puhuta lehdissä tai virallisissa lähteissä (esim yle, tms). Koska suurin osa näistä ku-si-pää narsisti lapsenhakkaajista on suurta ikäluokkaa. On tiedossa että boomerieläkeläiset on suomen vaurain ihmisryhmä, jolla eniten tuloja käytettävissä ja he tekevät suurimman osan lehtitilauksista.
Nyt näitä maksukykyisiä panttereita sitten mielistellään ja varotaan visusti ettei heistä sanota pahaa sanaa tai mitenkään syyllistetä huonosta vanhemmuudesta.Villi veikkaukseni on että tämä hirveä kaltoinkohtelu nousee räjähdysmäisellä tasolla tietoisuuteen ja lehtiin kun nuo paskiaiset ensin kuolee. Silloin niitä ei tarvitse mielistellä ja viimeinkin kaltoinkohdellut lapset uskaltavat avata suunsakin.
Onhan niistä vähän puhuttukin ja kirjojakin kirjoitettu. Katriina Järvinen on kirjoittanut kirjan "Kaikella kunnioituksella", kirjavinkissä sanotaan näin:
"Tämänhetkisissä terapiasuuntauksissa ovat olleet jo pitkään vallalla anteeksiannon ja unohtamisen korostukset. Todetaan, että vanhemmat tekivät parhaansa, ettei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus, ettei ole syytä katkaista välejä häikäilemättömästi valtaansa käyttäviin vanhempiin, koska he ovat silti vanhempia. Katriina Järvinen arvostelee ankarasti näitä näkemyksiä. Hän viittaa ohimennen tunnetun psykoanalyytikon Alice Millerin näkemyksiin, mutta mielestäni Millerin ajatusmaailma, mustan pedagogiikan käsite, on Järvisen taustalla laajemmaltikin. Vanhemmat eivät kertakaikkiaan aina ole hyviä, eikä heille tarvitse antaa anteeksi, ainakaan jos he eivät todella kadu tekemisiään."
Jörn Donnerin pika Otto Gabrielsson on kirjoittanut kirjan isästään:
https://www.tellerreport.com/news/2020-05-06-in-his-book--j%C3%B6rn-don…
Kysymys on miksi Donnerin tyylisiä ihmisiä niin ihaillaan julkisuudessa?
Narsistin lapsi on usein yksinäinen, koska yhteiskunta olettaa, että sinulla on hyvää tahtova perhe ja sitä ei sellainen ymmärrä, jolla on "normaali" perhe, että perhejäsenet eivät ole aina hyvää tahtovia, vaikka yrittäisi selittää. Olettavat, että "teillä on joku riita" ja "kyllä sinussa itsessäsikin on joku vika". En tietenkään ole täydellinen itse, mutta miten pärjätä perheenjäsenen kanssa, joka on narsisti, joka ei tahdo sinulle hyvää (vaikka tietenkin muuta väittää)? Tuntuu, että terapeutitkin on ihan hukassa asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko huomanneet että näistä välirikoista ei koskaan puhuta lehdissä tai virallisissa lähteissä (esim yle, tms). Koska suurin osa näistä ku-si-pää narsisti lapsenhakkaajista on suurta ikäluokkaa. On tiedossa että boomerieläkeläiset on suomen vaurain ihmisryhmä, jolla eniten tuloja käytettävissä ja he tekevät suurimman osan lehtitilauksista.
Nyt näitä maksukykyisiä panttereita sitten mielistellään ja varotaan visusti ettei heistä sanota pahaa sanaa tai mitenkään syyllistetä huonosta vanhemmuudesta.Villi veikkaukseni on että tämä hirveä kaltoinkohtelu nousee räjähdysmäisellä tasolla tietoisuuteen ja lehtiin kun nuo paskiaiset ensin kuolee. Silloin niitä ei tarvitse mielistellä ja viimeinkin kaltoinkohdellut lapset uskaltavat avata suunsakin.
Onhan niistä vähän puhuttukin ja kirjojakin kirjoitettu. Katriina Järvinen on kirjoittanut kirjan "Kaikella kunnioituksella", kirjavinkissä sanotaan näin:
"Tämänhetkisissä terapiasuuntauksissa ovat olleet jo pitkään vallalla anteeksiannon ja unohtamisen korostukset. Todetaan, että vanhemmat tekivät parhaansa, ettei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus, ettei ole syytä katkaista välejä häikäilemättömästi valtaansa käyttäviin vanhempiin, koska he ovat silti vanhempia. Katriina Järvinen arvostelee ankarasti näitä näkemyksiä. Hän viittaa ohimennen tunnetun psykoanalyytikon Alice Millerin näkemyksiin, mutta mielestäni Millerin ajatusmaailma, mustan pedagogiikan käsite, on Järvisen taustalla laajemmaltikin. Vanhemmat eivät kertakaikkiaan aina ole hyviä, eikä heille tarvitse antaa anteeksi, ainakaan jos he eivät todella kadu tekemisiään."
Jörn Donnerin pika Otto Gabrielsson on kirjoittanut kirjan isästään:
https://www.tellerreport.com/news/2020-05-06-in-his-book--j%C3%B6rn-don…
Kysymys on miksi Donnerin tyylisiä ihmisiä niin ihaillaan julkisuudessa?
Narsistin lapsi on usein yksinäinen, koska yhteiskunta olettaa, että sinulla on hyvää tahtova perhe ja sitä ei sellainen ymmärrä, jolla on "normaali" perhe, että perhejäsenet eivät ole aina hyvää tahtovia, vaikka yrittäisi selittää. Olettavat, että "teillä on joku riita" ja "kyllä sinussa itsessäsikin on joku vika". En tietenkään ole täydellinen itse, mutta miten pärjätä perheenjäsenen kanssa, joka on narsisti, joka ei tahdo sinulle hyvää (vaikka tietenkin muuta väittää)? Tuntuu, että terapeutitkin on ihan hukassa asian kanssa.
Tämä! Olen todella yksinäinen ja aika moni orastava ystävyys on kaatunut siihen että se ystävä on alkanut syyttelemään mua välirikosta, just tyyliin olit varmaan vaikea lpsi, olet lapsellinen kun riitelet, sovihan ne vanhat riidat jne.
Kun tää ei vaan ole mikään ”riita”. Narsistivanhempi on pahantahtoinen, haluaa tuhota minut, haluaa mulle kärsimystä ja vastoinkäymistä, kurjuutta ja pahaa.
Useimmat ei edes tajua että tällaisia julmia voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo Katariina Järvinen on varmaan ainoa joka tästä on kirjoittanut sen lapsen/uhrin näkökulmasta
Olen tässä jo yli 20v ajan lukenut lähes kaiken mitä narsisteista kirjoitetaan / mitä on tutkittu, ja lähes kaikki tutkimus ja teksti on vain ongelman kuvailua. Siis tyyliin tätä on narsismi, tästä se johtuu, näin se ilmenee.
Juuri mikään kirja ei anna OHJEITA mitä uhrin pitäisi tehdä, miten toimia, miten turvata oma henki ja terveys, mihin ottaa yhteyttä, millaista apua hakea. Tää on se huutava puute narsismin tutkimuksessa, uhreille ei ole mitään apua/tukea ellei ola varaa kalliiseen omaehtoiseen terapiaa .
Tuo Järvisen kirja on varmaan ainoita jossa on vähän oikeitakin ohjeita ja neuvoja. Pitää varmaan kohta kirjoittaa se kirja itse, olen ollut kohta 50v narsistin rääkkäämä ja häpäisemä ihminen... ja toki jotain keinojakin selviämiseen on taskun pohjalle jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempieni tekemä testamentti jossa mut suljettiin kokonaan pois ja kaikki testamentattiin suosikkilapselle.
Ei ole Suomessa mahdollista.
On se mahdollista. Testamentin edunsaajaksi voi määrätä ihan kenet tahansa, vaikkapa lellikkilapsensa.
Testamentin ulkopuolelle jätetyn lapsen pitää vain sitten pesänjaossa ymmärtää vaatia lakiosaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempieni tekemä testamentti jossa mut suljettiin kokonaan pois ja kaikki testamentattiin suosikkilapselle.
Ei ole Suomessa mahdollista.
On se mahdollista. Testamentin edunsaajaksi voi määrätä ihan kenet tahansa, vaikkapa lellikkilapsensa.
Testamentin ulkopuolelle jätetyn lapsen pitää vain sitten pesänjaossa ymmärtää vaatia lakiosaansa.
Jep. Se ei siis tule itsestään (niinkuin moni luulee). Jos ei riitauta testamenttia jossa kaikki on ohjattu suosikille, et tule edes lakiosaa samaan.
Onko muita kirjasuosituksia vielä? Sellaisia mielellään missä olisi ohjeita narsistin uhrille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla onkin sitten vissiin käynyt hyvä tuuri kun ei kukaan ole syyllistänyt välien katkaisemisesta isääni vaikka syynä oli "vain" hänen narsistinen käytöksensä eikä fyysinen väkivalta tms. Minun kantani on se ettei todellakaan tarvitse pelkästä velvollisuudentunnosta pitää vanhempiaan elämässään.
Jotku perintöasiat eivät voisi minua vähempää kiinnostaa. Päätin jo ennen välien katkaisua luopuvani aikanaan isäni perinnöstä (jos sitä sattuisi jäämään) koska miksi ihmeessä haluaisin nähdä vaivaa ikävän ihmisen omaisuusjuttujen selvittelyyn. Pystyn kyllä itse pitämään sen verran huolta raha-asioistani ettei perinnön menettäminen aiheuta suurta tuskaa. Mieluummin valitsen etäisyyden ja siitä seuranneen levollisen mielen.
Vierailija kirjoitti:
Tuo Katariina Järvinen on varmaan ainoa joka tästä on kirjoittanut sen lapsen/uhrin näkökulmasta
Olen tässä jo yli 20v ajan lukenut lähes kaiken mitä narsisteista kirjoitetaan / mitä on tutkittu, ja lähes kaikki tutkimus ja teksti on vain ongelman kuvailua. Siis tyyliin tätä on narsismi, tästä se johtuu, näin se ilmenee.Juuri mikään kirja ei anna OHJEITA mitä uhrin pitäisi tehdä, miten toimia, miten turvata oma henki ja terveys, mihin ottaa yhteyttä, millaista apua hakea. Tää on se huutava puute narsismin tutkimuksessa, uhreille ei ole mitään apua/tukea ellei ola varaa kalliiseen omaehtoiseen terapiaa .
Tuo Järvisen kirja on varmaan ainoita jossa on vähän oikeitakin ohjeita ja neuvoja. Pitää varmaan kohta kirjoittaa se kirja itse, olen ollut kohta 50v narsistin rääkkäämä ja häpäisemä ihminen... ja toki jotain keinojakin selviämiseen on taskun pohjalle jäänyt.
Erittäin samaa mieltä. Ongelmaa vain kuvaillaan ja kuvaillaan, ja toki se on vaikeata ymmärtää milloin on narsistin uhri, itseäänkin pitää katsoa kriittisesti, mutta oikeita uhreja on jo aika paljon ja pitäisi jo siirtyä ratkaisuihin. Mitä se Katariina Järvinen on niistä sanonut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Katariina Järvinen on varmaan ainoa joka tästä on kirjoittanut sen lapsen/uhrin näkökulmasta
Olen tässä jo yli 20v ajan lukenut lähes kaiken mitä narsisteista kirjoitetaan / mitä on tutkittu, ja lähes kaikki tutkimus ja teksti on vain ongelman kuvailua. Siis tyyliin tätä on narsismi, tästä se johtuu, näin se ilmenee.Juuri mikään kirja ei anna OHJEITA mitä uhrin pitäisi tehdä, miten toimia, miten turvata oma henki ja terveys, mihin ottaa yhteyttä, millaista apua hakea. Tää on se huutava puute narsismin tutkimuksessa, uhreille ei ole mitään apua/tukea ellei ola varaa kalliiseen omaehtoiseen terapiaa .
Tuo Järvisen kirja on varmaan ainoita jossa on vähän oikeitakin ohjeita ja neuvoja. Pitää varmaan kohta kirjoittaa se kirja itse, olen ollut kohta 50v narsistin rääkkäämä ja häpäisemä ihminen... ja toki jotain keinojakin selviämiseen on taskun pohjalle jäänyt.
Erittäin samaa mieltä. Ongelmaa vain kuvaillaan ja kuvaillaan, ja toki se on vaikeata ymmärtää milloin on narsistin uhri, itseäänkin pitää katsoa kriittisesti, mutta oikeita uhreja on jo aika paljon ja pitäisi jo siirtyä ratkaisuihin. Mitä se Katariina Järvinen on niistä sanonut?
No se että kukaan ei anna ohjeita johtuu siitä, että mitkään ohjeet EI TEHOA. Narsisti ei parane joten ainoa ohje on välit poikki.
Tuo Järvinen ei sekään kovin hyviä ohjeita anna, mutta sentään sen että ei pidä antaa anteeksi, ei pidä olla tekemisissä, ei pidä tuntea syyllisyyttä ja pitää luopua kaikesta toivosta että narsisti muuttuisi. Minäkin narsistin hakkaama ja rääkkäämä yhä lapsellisesti toivon että jos se vielä muuttuisi, jos se vielä alkaisi rakastamaan, jos se vielä tulisi järkiinsä jne.
Se irtautuminen pitää tehdä sekä konkreettisesti että henkisesti. Mä olen onnistunut vasta tossa konkreettisessa (ei välejä) mutta tuo toinen onkin vaikeampi. Pieni lapsi minussa salaa toivoo että vanhempi kuitenkin rakastaisi.
No ei se rakasta. Se vihaa ja haluaa tuhota ja satuttaa.
Olisko kellään mitään youtube linkkiä jossa olisi juuri niitä ohjeita, eli ei siis ongelman kuvausta? Eli ohjeita miten selvitä ja miten puolustautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Katariina Järvinen on varmaan ainoa joka tästä on kirjoittanut sen lapsen/uhrin näkökulmasta
Olen tässä jo yli 20v ajan lukenut lähes kaiken mitä narsisteista kirjoitetaan / mitä on tutkittu, ja lähes kaikki tutkimus ja teksti on vain ongelman kuvailua. Siis tyyliin tätä on narsismi, tästä se johtuu, näin se ilmenee.Juuri mikään kirja ei anna OHJEITA mitä uhrin pitäisi tehdä, miten toimia, miten turvata oma henki ja terveys, mihin ottaa yhteyttä, millaista apua hakea. Tää on se huutava puute narsismin tutkimuksessa, uhreille ei ole mitään apua/tukea ellei ola varaa kalliiseen omaehtoiseen terapiaa .
Tuo Järvisen kirja on varmaan ainoita jossa on vähän oikeitakin ohjeita ja neuvoja. Pitää varmaan kohta kirjoittaa se kirja itse, olen ollut kohta 50v narsistin rääkkäämä ja häpäisemä ihminen... ja toki jotain keinojakin selviämiseen on taskun pohjalle jäänyt.
Erittäin samaa mieltä. Ongelmaa vain kuvaillaan ja kuvaillaan, ja toki se on vaikeata ymmärtää milloin on narsistin uhri, itseäänkin pitää katsoa kriittisesti, mutta oikeita uhreja on jo aika paljon ja pitäisi jo siirtyä ratkaisuihin. Mitä se Katariina Järvinen on niistä sanonut?
No se että kukaan ei anna ohjeita johtuu siitä, että mitkään ohjeet EI TEHOA. Narsisti ei parane joten ainoa ohje on välit poikki.
Tuo Järvinen ei sekään kovin hyviä ohjeita anna, mutta sentään sen että ei pidä antaa anteeksi, ei pidä olla tekemisissä, ei pidä tuntea syyllisyyttä ja pitää luopua kaikesta toivosta että narsisti muuttuisi. Minäkin narsistin hakkaama ja rääkkäämä yhä lapsellisesti toivon että jos se vielä muuttuisi, jos se vielä alkaisi rakastamaan, jos se vielä tulisi järkiinsä jne.
Se irtautuminen pitää tehdä sekä konkreettisesti että henkisesti. Mä olen onnistunut vasta tossa konkreettisessa (ei välejä) mutta tuo toinen onkin vaikeampi. Pieni lapsi minussa salaa toivoo että vanhempi kuitenkin rakastaisi.No ei se rakasta. Se vihaa ja haluaa tuhota ja satuttaa.
Tämä! Eihän sitä itsekään halua, että tilanne olisi niin paha, ettei asialle mitään muuta voi kun pistää välit poikki ja se ei auta asiaa yhtään, että suurin osa ihmisistä ei ymmärrä ollenkaan mistä on kyse. Minulla kesti vuosia vertaistukiryhmässä tajuta sen, että tämä asia ei tule muuttuman, ja pistämään narskuvanhemman suvun syyttelyn saattelemana välit poikki.
Tuo on narsistin perusmenoa, häpäisy ja lapsen tuhoaminen. Monet luulee että narsisti on vaan vähän tuhma. Ne on monesti paljon tuhmia. Liki aina narsisti on sadisti, se sadismin aste vaihtelee.
Mutta joo, tällaisen kaltoinkohdellun ja hakatun on tosi kiva kuulla syyttelyt siitä että olet hirveä ja paha lapsi.