13-vuotiaan puhelin putosi ja hajosi, 11v heitti omansa portaikkoon jotta saisi myös uuden - kuinka toimisit?

En ymmärrä tätä kauheaa rangaistushimoa mikä täällä aina herää. Kauhea tarve joillakin päästä kurittamaan lapsiaan henkisesti. Lapsille on tärkeintä loppupeleissä se, että tulevat vanhempiensa puolesta tasapuolisesti kohdeltua. Kannattaisi molempien kanssa keskustella asia selväksi ja sanoa, että puhelimen tahallaan rikkominen oli väärin ja ylipäätään puhelimesta pitää pitää hyvää huolta. Voit myös sanoa, että koska puhelimet olivat niin kalliit, saavat tytöt kompensoida kotitöillä hankintoja ja että jos puhelimen hajottaa uudestaan, niin sitten saa 20 euron perusluurit, kunnes oppivat olemaan rikkomatta puhelimiaan.

Kannattaisi ihan jo perhesovun nimissä olla lapsilla samanlaiset luurit, niin ei tarvitse hautoa sisaruskateutta nuorelta iältä.

Muutaman kuukauden ajan voisi käyttää näppäinpuhelinta. Meillä teini yritti ilmeisesti samaa kerran. Luuri oli toimiva mutta kolhiintunut. Annoin vaihtoehdoksi vanhan näppäinpuhelimen. Tyytyi kuitenkin "rikkomaansa" puhelimeen sitten lopulta.

Meillä aikuiset määrää, mitä tehdään ja mitä ostetaan. Lapset ei hypi silmille merkkivaatimuksien kanssa.

-isä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta eletään aika sairaasa yhteiskunnassa jos koulussakin tarvitaan sitä älypuhelinta että tullaan hyväksytyksi. Mitään älykästä siinä laitteessa ei ole vaan degeneraatiota ja ulkonäkökeskeistä meemipaskaa.

Noin sitä sanotaan kaikesta teknologiasta. Näin jonkun ikivanhan mielipidekirjoituksen, jossa koulun opettaja valitti kun opiskelijoilla ei ollut enää käytössä omaa liitutaulua vaan he kirjoittivat paperille. Siinä pohdittiin, että tulevaisuudessa lapset eivät enää osaa käyttää liitutaulua sotkematta ja mitä ihmettä tehdään sitten kun paperi loppuu. Lasten muistikin huononee, kun kaiken voi kirjoittaa paperille eikä tarvitse itse muistaa mitään.

Älykännykkä ei vaan paranna lasten oppimistuloksia yhtään, päinvastoin. Eikä sillä ole mitään tekoa ulkoamuistamisen kanssa, vaan sillä että kännykässä on paljon kaikkea ihan muuta puuhaa millä voi kivasti korvata keskittymisen oppimiseen.

Liitutaulu-aikana kyse olisi ollut samasta kuin jos oppilaat olisivat vieneet tunneille narupuhelimia ja pelikortteja.

Pointtini olikin, että melkein kaikki uusi teknologia nähdään pahana. Jos toi kommentoija tykkää katsoa degeneraatiota aiheuttavaa meemipaskaa, niin se on hänen oma ongelmansa. Älykännyäkin voi käyttää järkevästi. Minulla on omassani instan ja muiden lisäksi Kindle ja useita kielenoppimisappeja.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä sama kuvio ollut täällä tyyliin viime vuonna mutta silloin poikalapsilla?

Usko pois, kyllä näitä piisaa. Yläasteen opettajana olen useamman kerran todistanut kun puhelin on pudotettu pönttöön tai sen päällä on jopa hypitty. Kotona sitten varmaan surusilmin valehtelevat kuinka puhelin "vahingossa" putosi tai kastui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään kannata lapselle antaa mitään ikivanhaa Nokiaa edes rangaistuksena. Siis niin vanhaa, että sillä ei voi juuri muuta kuin soittaa ja tekstata. Siinä se lapsi helposti putoaa pois sosiaalisista ympyröistä, kun viestintä tapahtuu jossain somekanavassa eikä kukaan jaksa sille yhdelle aina erikseen tekstata tai soittaa. Ikivanhan puhelimen antamisessa ei mielestäni ole pitkällä aikavälillä sen enempää järkeä kuin aina "vahingon" sattuessa tuliterän puhelimen ostaminen.

Todellakin saa ikivanhan Nokian, jos itse sössii puhelimensa. Siinähän oppii sitten pysymään ruodussa, kun hetkeksi ulkopuolelle kaikesta.

Mä tarjoan tuon "romun" vain siksi, että itse saa lapsen kiinni, kun haluan. Ei mua kiinnosta hänen sosiaalinen statuksensa, on saanut oppia sen kantapään kautta.

Eikä tippunut ryhmistään pois parin kuukauden ajalta. Kaverit ovat ihmisiä myös ja heilläkin on kotikasvatus. Tai ehkä nää on vaan henkisesti lahjaampia kuin moni muu.

Enemmän niitä alkoi tässä nurkissa olemaan, kun jalkautuivat kyläilemään. Ennen lähinnä muksu oli huoneessaan ja kaverit omissaan. Nyt mä opin tuntemaan paremmin sen koko parikymmen henkisen lauman, jossa lapsi pyörii. Win-win.

Sama ilmiö meillä. Puhelin oli oikeasti rikki (ei tahallisesti) jonkin aikaa. Yllättäen kavereita oli talo täynnä aina koulun jälkeen. Söivät jääkaapin tyhjäksi ja vaimon suklaat hävisi ihmeellisellä tavalla....

mihin 11 vuotias tarvitsee puhelinta?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä kauheaa rangaistushimoa mikä täällä aina herää. Kauhea tarve joillakin päästä kurittamaan lapsiaan henkisesti. Lapsille on tärkeintä loppupeleissä se, että tulevat vanhempiensa puolesta tasapuolisesti kohdeltua. Kannattaisi molempien kanssa keskustella asia selväksi ja sanoa, että puhelimen tahallaan rikkominen oli väärin ja ylipäätään puhelimesta pitää pitää hyvää huolta. Voit myös sanoa, että koska puhelimet olivat niin kalliit, saavat tytöt kompensoida kotitöillä hankintoja ja että jos puhelimen hajottaa uudestaan, niin sitten saa 20 euron perusluurit, kunnes oppivat olemaan rikkomatta puhelimiaan.

Kannattaisi ihan jo perhesovun nimissä olla lapsilla samanlaiset luurit, niin ei tarvitse hautoa sisaruskateutta nuorelta iältä.

Eiköhän 11 ja 13 vuotiaiden kanssa ole puhuttu puhelimen käytöstä ja tahallaan rikkomisesta jo monet kerrat. Tai meillä ainakin, kun ekalla saivat puhelimensa.

Lapset saavat puhelimensa ikätasoisesti.

Lapset saavat tasapuolista kohtelua, jos käyttäytyvät tasapuolisesti. Lapset usein ovat eri ihmisiä ja meillä kohdellaan heitä oman itsensä mukaan. Ei ole olemassa yhtä tapaa kaikille, tasapuolisesti. Epäreiluudessa ei siltikään tarvitse elää.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään kannata lapselle antaa mitään ikivanhaa Nokiaa edes rangaistuksena. Siis niin vanhaa, että sillä ei voi juuri muuta kuin soittaa ja tekstata. Siinä se lapsi helposti putoaa pois sosiaalisista ympyröistä, kun viestintä tapahtuu jossain somekanavassa eikä kukaan jaksa sille yhdelle aina erikseen tekstata tai soittaa. Ikivanhan puhelimen antamisessa ei mielestäni ole pitkällä aikavälillä sen enempää järkeä kuin aina "vahingon" sattuessa tuliterän puhelimen ostaminen.

Ei puhelimella tarvitse tehdä mitään muuta kuin soittaa ja tekstata. Puhuminen on sitten tarkoitettu ihan naamatusten suoritettavaksi kommunikoinniksi, jota ihminen on jo 300 tuhatta vuotta harjoittanut ennen siirtymistä näihin antisosiaalisiin vakoilulaitteisiin.

Vierailija kirjoitti:

mihin 11 vuotias tarvitsee puhelinta?

Ei mihinkään muuhun kuin kavereille soittamiseen tai tekstittelyyn että milloin tavataan.

Minulla ei ole "äly"laitteita vastaan mitään mutta kun nillä edes tehtäisiin älyä kehittäviä juttuja. Ilmeisesti ihminen on silti perusluonteeltaan metsästäjä keräilijä. Tee temppu, saa palkinto ja istu aloillasi.

Vakuutusyhtiössä töissä olleena voin todeta, että hyvin harva puhelin menee oikeasti vahingossa rikki, kyllä niitä pudotellaan ihan tarkoituksella että saa sitten korvauksilla hankittua uuden mallin. Aina vahingoissa tuli iso piikki kun uusi iPhone tuli markkinoille. Kas kun ihmisten kömpelyys yhtäkkiä lisääntyi.

Itsellä ollut monenlaisia kännyköitä 20 vuotta eikä YHTÄÄN ole vielä mennyt rikki. Lähimmäksi pääsi rintataskussa ollut puhelin, joka jäi alle kun kaaduin juostessani asfaltilla. Lasi vähän naarmuuntui, mutta edelleen toimi hyvin. Enkä laittanut vakuutukseen.

Kummasti puhelimista (ja muustakin omaisuudesta) pitää huolen kun sen joutuu omasta pussista maksamaan. Lapsilla ei pitäisi olla mitään älypuhelimia ollenkaan.

Eikö puhelimen pitäisi kuitenkin olla vain yhteydenpitoväline, että voi soittaa ja viestitellä vanhemmilleen ja kavereilleen?  Samalla turvallisuuskysymys, eli ei voi ottaa lapselta puhelinta pois rangaistukseksi jostakin.  Ei se mikään statussymboli tai vanhempien vallankäytön väline saisi olla. Alunperinkin kohtuuhintaiset peruspuhelimet, ettei tulisi mieleenkään särkeä tahallaan, kun kummempaa ei kuitenkaan saa ennen kuin itse ostaa isompana omilla rahoillaan. 

Heittäisin molemmat pennut niska-/perseotteella pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Eikö puhelimen pitäisi kuitenkin olla vain yhteydenpitoväline, että voi soittaa ja viestitellä vanhemmilleen ja kavereilleen?  Samalla turvallisuuskysymys, eli ei voi ottaa lapselta puhelinta pois rangaistukseksi jostakin.  Ei se mikään statussymboli tai vanhempien vallankäytön väline saisi olla. Alunperinkin kohtuuhintaiset peruspuhelimet, ettei tulisi mieleenkään särkeä tahallaan, kun kummempaa ei kuitenkaan saa ennen kuin itse ostaa isompana omilla rahoillaan. 

Puhelimella voi tehdä kaikenlaista kivaa, piirtää, muokata kuvia, pelata monia pelejä, myös sanaristikoita ja sudokuja. Olen mummoikäinen ja käytän puhelinta moneen toimintaa.

Ja on tosi kätevää, kun vaikkapa kirjastokortti on aina mukana digitaalisena, samoin pankkiyhteydet, digihesari ja ip-lehdet, saa ajan kulumaan odotustilanteissa.

Pystyn hyvin kuvittelemaan diginatiivin ajatusmaailman puhelimen suhteen. Rajat täytyy lapsille olla ja rikkomalla ei saa mitään periksi, mutta en ymmärrä tätä evankelisluterilaista rangaistusmentaliteettiakaan.

Lapset omaksuvat vanhempiensa arvomaailman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä oli ostaa ensiksi hajottaneelle paljon hienompi tilalle?

Kun olisitte ostaneet samanlaisen olisi sekä säästynyt rahaa ja hermoja.

Kyllä mun mielestä vanhemmalla lapsella voi olla kalliimpi puhelin kuin nuoremmalla. Osaa pitää paremmin huolta.

Ei kovin hyvää huolta ole apn lapsi pitänyt, ei kai se puhelin muuten olisi hajonnut. En millään tajua miksi ap palkitsee lapsensa huolimattomuudesta kalliimmalla puhelimella kun vanhastakaan ei pitänyt hyvää huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö puhelimen pitäisi kuitenkin olla vain yhteydenpitoväline, että voi soittaa ja viestitellä vanhemmilleen ja kavereilleen?  Samalla turvallisuuskysymys, eli ei voi ottaa lapselta puhelinta pois rangaistukseksi jostakin.  Ei se mikään statussymboli tai vanhempien vallankäytön väline saisi olla. Alunperinkin kohtuuhintaiset peruspuhelimet, ettei tulisi mieleenkään särkeä tahallaan, kun kummempaa ei kuitenkaan saa ennen kuin itse ostaa isompana omilla rahoillaan. 

Puhelimella voi tehdä kaikenlaista kivaa, piirtää, muokata kuvia, pelata monia pelejä, myös sanaristikoita ja sudokuja. Olen mummoikäinen ja käytän puhelinta moneen toimintaa.

Ja on tosi kätevää, kun vaikkapa kirjastokortti on aina mukana digitaalisena, samoin pankkiyhteydet, digihesari ja ip-lehdet, saa ajan kulumaan odotustilanteissa.

Pystyn hyvin kuvittelemaan diginatiivin ajatusmaailman puhelimen suhteen. Rajat täytyy lapsille olla ja rikkomalla ei saa mitään periksi, mutta en ymmärrä tätä evankelisluterilaista rangaistusmentaliteettiakaan.

Lapset omaksuvat vanhempiensa arvomaailman.

Olen 65-vuotias ja lähes koko työurani askarrellut tietokoneiden parissa. Siltikin minulla on muutaman kympin maksanut vanha nokialainen.

No 11-vuotiaalle ei kyllä uutta puhelinta kun tahallaan ja kateuttaan rikkoi. Saisi olla kokonaan ilman puhelinta jonkun aikaa.

Mutta miksi 13-vuotias ei saisi saada uutta hienoa älypuhelinta jos teini sellaista toivoo? Kun kerran synttärit ja edellinen puhelin meni vahingossa rikki. Mun mielestä vahingosta ei pitäisi rangaista. Sellainen kun voi käydä ihan aikuisellekin. Ehkä vain muistuttaisin että uuden puhelimen kanssa pitää olla huolellisempi tai seuraavan saa ostaa sitten omista rahoista.

Vierailija kirjoitti:

Molemmille Prismasta Nokia-merkin näppäinpuhelin. Halvin maksaa noin 25 euroa. Siinähän sitten oppii pitämään parempaa huolta tavaroistaan. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä järkeä on maksaa puhelimesta monta sataa euroa. Olen 36- vuotias köyhä työtön nainen, eikä minulla ole koskaan ollut älypuhelinta. Jouduin viime vuonna ostamaan uuden puhelimen kun vuodelta 2011 peräisin ollut Nokian peruspuhelin ei enää toiminut. Myyjäkin sanoi akun olleen jo turvonnut eli käytön olleen jo vaarallista. Nokia-merkin petuspuhelimeni maksoi muuten 40 euroa, joten jopa "tuhlasin". Ensin harkitsin toki 25 euron puhelinta.

Ai kun olet hyvä.

"Venttiseiska" marssiantennilla on sopiva viestiväline. Kuntokin kasvaa kohisten. Se tosin on radio, mutta kuitenkin.....

Toruisit tyttöä: senkin löppäkynsi

Toruisit poikaa: senkin idiootti