Lue keskustelun säännöt.
En voi antaa 16-vuotiaalle yhtään rahaa kun se vie kaikki Mäkkäriin.
14.08.2020 |
Kotona on ruokaa, koulussa saa syödä, asiasta on riidelty jne.
Aina lupaa mutta niin sille vaan kulkiessa iskee nälkä ja taas mennään.
En anna enää rahaa, käyn ite ostamassa jos jotain tarvii.
Omaa rahaa sillä ei ole kun ei saanut kesätöitä.
Oonko liian tiukkis jos vaadin käyttämään rahansa (mun rahat) järkevämmin?
Kommentit (110)
Teinin ei tarvitse ottaa vastuuta rahankäytöstään, kun aina kinumalla lisää tulee. Lakkaa antamasta teinille lisää rahaa! Siirrät sen jäljellä olevan 100e pois tililtä ja ostat lahjakortin siihen liikkeeseen, mistä vaatteet ostaa. Ei pysty käyttämään sitä rahaa mäkkiin.
Ongelma teillä on nimenomaan sinä, joka annat lisää rahaa sen sijaan että sanoisit EI. Jos ei ole enää varaa ostaa vaatteita, niin sitten kulkee vanhoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Please laita se lapsi nyt edes kuraattorille, jotta saatte selville syökö se lapsi ahdistukseen/pahaan oloon/suruun vai mikä on. Koska syömishäiriöinen lapsi kyllä löytää keinot vaikka et antaisi pennin latia. Vaikka varastamalla.
En kyllä nyt osaa ihan vetää yhtäläisyysmerkkiä siihen että jos tykkää mäkkiruoasta niin on syömishäiriö.
Totta kai tulee nälkä jos ei syö kotona, ei siihen häiriötä tarvita.
Jos rahaa menee tolkuttomasti niin se on todennäköistä. Mäkkiruoka on halpaa, sitä saa paljon halvalla ja se on helppo oksentaa.
Vielä kerran, se ei syö koulussa eikä kotona. Eli syö nälkäänsä tietenkin siellä mäkissä.
Jos senkin oksentaisi pois, ei ois kun luut jäljellä.Kyse on nyt siitä että millä ruoalla sen nälän tyydyttää.
Kyllä voi olla syömishäiriö, eli ahmii ja sitten paastoaa, koska pelkää lihomista. Oksentaminenkaan ei ole poissuljettua, sillä 20% kaloreista säilyy kumminkin ja syömishäiriöinen selviää pitkiä aikoja pelkillä pienillä annoksilla.
No ei kyllä varmasti ole. Tätä aihetta en viitsi enempää kommentoida kun ei nyt ole kyse syömishäiriöstä vaan rahankäyttöhäiriöstä.
Sorry, mutta on aika järkyttävää teinin äidiltä ilmoittaa vaan ettei syömishäiriötä ole. Ne eivät näy ulospäin, vaan ovat mielenterveyden häiriöitä. Osalla ahmiminen on voimakkaampi tila, osalla laihdutustaipumukset, jotka sitten tasapainottelevat. Jos ahmiminen ja syömättömyys/kontrollointi ovat tasapainossa, ei syömishäiriö näy painossa vaikka se vaikuttaisi vakavalla tavalla nuoren itsetuntoon. Muita oireita ovat ns. bodychecking, eli esim. ranteiden, reisien, vatsan, kasvojen puristelu ja katselu, jatkuva ruuasta puhuminen tai sen ajattelu ja tietyt rutiinit/rituaalit ruokaan riittyen.
Et voi sanoa että ei ole syömishäiriö, mikäli lapsesi ei ole käynyt ammattilaisen arviossa. Ota asia vakavasti, oman lapsesi tähden.
Mistä sä nyt vedit tähän ahmimiset ja kaikki, voi apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Please laita se lapsi nyt edes kuraattorille, jotta saatte selville syökö se lapsi ahdistukseen/pahaan oloon/suruun vai mikä on. Koska syömishäiriöinen lapsi kyllä löytää keinot vaikka et antaisi pennin latia. Vaikka varastamalla.
En kyllä nyt osaa ihan vetää yhtäläisyysmerkkiä siihen että jos tykkää mäkkiruoasta niin on syömishäiriö.
Totta kai tulee nälkä jos ei syö kotona, ei siihen häiriötä tarvita.
Jos rahaa menee tolkuttomasti niin se on todennäköistä. Mäkkiruoka on halpaa, sitä saa paljon halvalla ja se on helppo oksentaa.
Vielä kerran, se ei syö koulussa eikä kotona. Eli syö nälkäänsä tietenkin siellä mäkissä.
Jos senkin oksentaisi pois, ei ois kun luut jäljellä.Kyse on nyt siitä että millä ruoalla sen nälän tyydyttää.
Kyllä voi olla syömishäiriö, eli ahmii ja sitten paastoaa, koska pelkää lihomista. Oksentaminenkaan ei ole poissuljettua, sillä 20% kaloreista säilyy kumminkin ja syömishäiriöinen selviää pitkiä aikoja pelkillä pienillä annoksilla.
No ei kyllä varmasti ole. Tätä aihetta en viitsi enempää kommentoida kun ei nyt ole kyse syömishäiriöstä vaan rahankäyttöhäiriöstä.
Sorry, mutta on aika järkyttävää teinin äidiltä ilmoittaa vaan ettei syömishäiriötä ole. Ne eivät näy ulospäin, vaan ovat mielenterveyden häiriöitä. Osalla ahmiminen on voimakkaampi tila, osalla laihdutustaipumukset, jotka sitten tasapainottelevat. Jos ahmiminen ja syömättömyys/kontrollointi ovat tasapainossa, ei syömishäiriö näy painossa vaikka se vaikuttaisi vakavalla tavalla nuoren itsetuntoon. Muita oireita ovat ns. bodychecking, eli esim. ranteiden, reisien, vatsan, kasvojen puristelu ja katselu, jatkuva ruuasta puhuminen tai sen ajattelu ja tietyt rutiinit/rituaalit ruokaan riittyen.
Et voi sanoa että ei ole syömishäiriö, mikäli lapsesi ei ole käynyt ammattilaisen arviossa. Ota asia vakavasti, oman lapsesi tähden.
Sorry sulle, en viitsi kirjoittaa kaikkea miksi tiedän ettei ole. Et voi olettaa pelkän tämän keskustelun perusteella syömishäiriötä kun et tiedä muita taustoja.
Voin vannoa ettei ole syömishäiriötä, syitä vaikka kuinka monia.
En viitsi jatkaa keskustelua koska meni nyt tähän.Kiitos vastanneille, tämä avasi silmiäni suuntasn ja toiseen!
Sinä et näe teinisi päähän, etkä voi tietää, onko siellä syömishäiriö vai ei. Satoja lapsia kärsii yksin, koska vanhemmat ajattelevat että sehän on ihan pyöreä, eihän se mikään syömishäiriö ole, ja mielikuva on se, että syömishäiriö = 30-kiloinen anorektikko. Minä olen kirjoittanut ketjuun useita syitä, miksi jatkuvat mäkkikäynnit isolla rahalla viittaavat syömishäiriöön, mutta sinä et yksinkertaisesti pysty antamaan yhtään perustetta sille, että teinilläsi ei olisi syömishäiriötä. Koska sinä et voi sitä tietää, vaan asian määrittelyyn tarvitaan ammattilaisen apua.
On todella surullista, että vuonna 2020 suhtautuminen on edelleen tällaista, ja vanhemmat eivät edes näe mahdollisena syömishäiriötä, vaikeuttaen lastensa avunsaantia.
Tässä on ongelmana myös rahan arvon ymmärtäminen ja talousasioihin kasvattaminen.
Jos teini saa rahaa vaatteisiin, mutta käyttää sen muuhun, ei hän ole vielä kypsä kantamaan vastuuta noin isoista ostoista. Silloin voitte korvamerkitä teinille sen 150€ vaatteisiin, mutta hän ei saa sitä käteen, vaan vanhemmat lähtee mukaan kauppaan ja maksaa ostokset.
Minäkin kannatan kohtuullista kuukausi/viikkorahaa ja sen saa käyttää mihin haluaa, tai säästää. Sen lisäksi ei tipu enää mitään, mutta vanhemmat voi hankkia tarpeelliset asiat, kuten vaatteet, harrastusvälineet, puhelimen jne. Ja säännöistä täytyy pitää kiinni.
Toinen asia on sitten roskaruuan mättäminen. Kielloista tulee helposti vastareaktio. Muistan että omista kavereista osa lihoi ihan älyttömästi kun muuttivat kotoa pois. Söivät pelkkiä herkkuja ja pikaruokaa, kun kerrankin saivat ja kotona oli ollut tosi tiukka linja sellaisten kanssa. Varmaan ihmisestä ja näläntunteen kokemisesta riippuu tällaiset myös. Mutta uskon että ainakin jotain on tehtävissä, jos jo lapsena oppii säännöllisten ruoka-aikojen tärkeyden, terveelliset ruuat yms. Ja sen, että joskus - siis joskus, ei joka päivä - on ok myös herkutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän paras ratkaisu ole pienehkö kiinteä kuukausiraha joka saa mennä mäkkiin, ja sitten isommat hankinnat sun maksamana. Muutaman kuukauden päästä saattaa pystyä hillitsemään käytöstään paremmin, kun on törmännyt seurauksiin.
Niin ja eihän teidän kotiruuat ole jotain yliterveellisiä, täysin suolattomia ja mauttomia ja rasvattomia? Oishan se kiva, että hän söisi edes kotona. Kouluruoka nyt vaan on pahaa.
Tämän tiukan kk-rahan mä otan nyt käyttöön taas.
Ja bensat sun muut maksan suoraa kavereille jatkossa.On meillä terveellistä paljon, mutta usein pitsaa, pastaa jne. ja teineille tuodaan oikeastaan mitä pyytävät kaupasta.
Haemme myös silloin tällöin koko perheelle sieltä Mäkkäristä.Ja kaapissa aina herkkuja enkä kovin paljoa niitä rajoita kun ei ole mitään terveys- eikä paino-ongelmia kenelläkään.
Syökö siis kotona kuitenkin niitä ruokia mistä tykkää ihan kunnon annoksia? Mietin vaan, et onko mahdollista että on kehittänyt siihen mäkkiin suunnilleen jonkun addiktion - mahdollisimman koukuttavaksihan se safka on suunniteltu. Itselläkin pieni mieliteko kaihertaa aina mäkkärin ohi ajaessa, vaikka harvoin tosiasiassa käyn.
Sulle virlä vastaan.
Syö kyllä, ja ihan normaalin teinin ruokahalulla, eikä silloin käy Mäkkärissä. Varsinkin silloin kun on kotona koko päivän niin syö ihan tavallisesti.
Ei hän joka päivä siis Mäkkärissä käy, siihen menisi jo se 200-300e pelkästään kuussa.
Mutta aina heti silloin kun on rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei nyt siellä joka päivä käy niin mitä haittaa tuosta nyt on. Parempi kuin jatkuva karkin mässytys tai kaljan juonti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän paras ratkaisu ole pienehkö kiinteä kuukausiraha joka saa mennä mäkkiin, ja sitten isommat hankinnat sun maksamana. Muutaman kuukauden päästä saattaa pystyä hillitsemään käytöstään paremmin, kun on törmännyt seurauksiin.
Niin ja eihän teidän kotiruuat ole jotain yliterveellisiä, täysin suolattomia ja mauttomia ja rasvattomia? Oishan se kiva, että hän söisi edes kotona. Kouluruoka nyt vaan on pahaa.
Tämän tiukan kk-rahan mä otan nyt käyttöön taas.
Ja bensat sun muut maksan suoraa kavereille jatkossa.On meillä terveellistä paljon, mutta usein pitsaa, pastaa jne. ja teineille tuodaan oikeastaan mitä pyytävät kaupasta.
Haemme myös silloin tällöin koko perheelle sieltä Mäkkäristä.Ja kaapissa aina herkkuja enkä kovin paljoa niitä rajoita kun ei ole mitään terveys- eikä paino-ongelmia kenelläkään.
Syökö siis kotona kuitenkin niitä ruokia mistä tykkää ihan kunnon annoksia? Mietin vaan, et onko mahdollista että on kehittänyt siihen mäkkiin suunnilleen jonkun addiktion - mahdollisimman koukuttavaksihan se safka on suunniteltu. Itselläkin pieni mieliteko kaihertaa aina mäkkärin ohi ajaessa, vaikka harvoin tosiasiassa käyn.
Ja addiktio varmasti on jonkinlainen. Jos on kotona, saattaa kurkkia jääkaapilla ja kysyä "voitasko hakee Mäkistä?".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna kuukausirahaa tai viikkoraha käyttöä varten millä nuori saa tehdä mitä lystää. Enempää et siinä kuussa anna. Kyllä nuori oppii kun tarpeeksi monta kertaa sanot ei. Hankinnat hoidatte yhdessä ja sinä maksat ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän paras ratkaisu ole pienehkö kiinteä kuukausiraha joka saa mennä mäkkiin, ja sitten isommat hankinnat sun maksamana. Muutaman kuukauden päästä saattaa pystyä hillitsemään käytöstään paremmin, kun on törmännyt seurauksiin.
Niin ja eihän teidän kotiruuat ole jotain yliterveellisiä, täysin suolattomia ja mauttomia ja rasvattomia? Oishan se kiva, että hän söisi edes kotona. Kouluruoka nyt vaan on pahaa.
Tämän tiukan kk-rahan mä otan nyt käyttöön taas.
Ja bensat sun muut maksan suoraa kavereille jatkossa.On meillä terveellistä paljon, mutta usein pitsaa, pastaa jne. ja teineille tuodaan oikeastaan mitä pyytävät kaupasta.
Haemme myös silloin tällöin koko perheelle sieltä Mäkkäristä.Ja kaapissa aina herkkuja enkä kovin paljoa niitä rajoita kun ei ole mitään terveys- eikä paino-ongelmia kenelläkään.
Syökö siis kotona kuitenkin niitä ruokia mistä tykkää ihan kunnon annoksia? Mietin vaan, et onko mahdollista että on kehittänyt siihen mäkkiin suunnilleen jonkun addiktion - mahdollisimman koukuttavaksihan se safka on suunniteltu. Itselläkin pieni mieliteko kaihertaa aina mäkkärin ohi ajaessa, vaikka harvoin tosiasiassa käyn.
Sulle virlä vastaan.
Syö kyllä, ja ihan normaalin teinin ruokahalulla, eikä silloin käy Mäkkärissä. Varsinkin silloin kun on kotona koko päivän niin syö ihan tavallisesti.Ei hän joka päivä siis Mäkkärissä käy, siihen menisi jo se 200-300e pelkästään kuussa.
Mutta aina heti silloin kun on rahaa.
Eiköhän se siitä, kun teet niinkuin suunnittelit ja rajoitat vapaasti käytettävän rahan saantia. Toisten makunystyröihin roskaruoka vaan uppoaa kuin kuuma veitsi voihin, etenki jos se vielä yhdistyy kivaan kavereiden kanssa hengailuun.
Ehkä vielä tekisin niin, että pariin kuukauteen sitä mäkkiä ei haeta kotiin ainakaan teinin ehdotuksesta, vaan vaikka sitten pitsaa tai jotain muuta mihin ei ole niin koukussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Please laita se lapsi nyt edes kuraattorille, jotta saatte selville syökö se lapsi ahdistukseen/pahaan oloon/suruun vai mikä on. Koska syömishäiriöinen lapsi kyllä löytää keinot vaikka et antaisi pennin latia. Vaikka varastamalla.
En kyllä nyt osaa ihan vetää yhtäläisyysmerkkiä siihen että jos tykkää mäkkiruoasta niin on syömishäiriö.
Totta kai tulee nälkä jos ei syö kotona, ei siihen häiriötä tarvita.
Jos rahaa menee tolkuttomasti niin se on todennäköistä. Mäkkiruoka on halpaa, sitä saa paljon halvalla ja se on helppo oksentaa.
Vielä kerran, se ei syö koulussa eikä kotona. Eli syö nälkäänsä tietenkin siellä mäkissä.
Jos senkin oksentaisi pois, ei ois kun luut jäljellä.Kyse on nyt siitä että millä ruoalla sen nälän tyydyttää.
Kyllä voi olla syömishäiriö, eli ahmii ja sitten paastoaa, koska pelkää lihomista. Oksentaminenkaan ei ole poissuljettua, sillä 20% kaloreista säilyy kumminkin ja syömishäiriöinen selviää pitkiä aikoja pelkillä pienillä annoksilla.
No ei kyllä varmasti ole. Tätä aihetta en viitsi enempää kommentoida kun ei nyt ole kyse syömishäiriöstä vaan rahankäyttöhäiriöstä.
Sorry, mutta on aika järkyttävää teinin äidiltä ilmoittaa vaan ettei syömishäiriötä ole. Ne eivät näy ulospäin, vaan ovat mielenterveyden häiriöitä. Osalla ahmiminen on voimakkaampi tila, osalla laihdutustaipumukset, jotka sitten tasapainottelevat. Jos ahmiminen ja syömättömyys/kontrollointi ovat tasapainossa, ei syömishäiriö näy painossa vaikka se vaikuttaisi vakavalla tavalla nuoren itsetuntoon. Muita oireita ovat ns. bodychecking, eli esim. ranteiden, reisien, vatsan, kasvojen puristelu ja katselu, jatkuva ruuasta puhuminen tai sen ajattelu ja tietyt rutiinit/rituaalit ruokaan riittyen.
Et voi sanoa että ei ole syömishäiriö, mikäli lapsesi ei ole käynyt ammattilaisen arviossa. Ota asia vakavasti, oman lapsesi tähden.
Sorry sulle, en viitsi kirjoittaa kaikkea miksi tiedän ettei ole. Et voi olettaa pelkän tämän keskustelun perusteella syömishäiriötä kun et tiedä muita taustoja.
Voin vannoa ettei ole syömishäiriötä, syitä vaikka kuinka monia.
En viitsi jatkaa keskustelua koska meni nyt tähän.Kiitos vastanneille, tämä avasi silmiäni suuntasn ja toiseen!
Sinä et näe teinisi päähän, etkä voi tietää, onko siellä syömishäiriö vai ei. Satoja lapsia kärsii yksin, koska vanhemmat ajattelevat että sehän on ihan pyöreä, eihän se mikään syömishäiriö ole, ja mielikuva on se, että syömishäiriö = 30-kiloinen anorektikko. Minä olen kirjoittanut ketjuun useita syitä, miksi jatkuvat mäkkikäynnit isolla rahalla viittaavat syömishäiriöön, mutta sinä et yksinkertaisesti pysty antamaan yhtään perustetta sille, että teinilläsi ei olisi syömishäiriötä. Koska sinä et voi sitä tietää, vaan asian määrittelyyn tarvitaan ammattilaisen apua.
On todella surullista, että vuonna 2020 suhtautuminen on edelleen tällaista, ja vanhemmat eivät edes näe mahdollisena syömishäiriötä, vaikeuttaen lastensa avunsaantia.
En voi olla vastaamatta sulle vielä.
Sä haluat ihan väkisin diagnosoida syömishäiriön siksi että teini syö mieluummin mäkkärissä kuin kotona. Silloin kun sillä on rahaa. Ei joka päivä.
Muuten syö ihan normaalisti.
Lähipiirissä on ollut syömishäiriö, ja teinin suhtautuminen siihen, hänen puheensa, syömisensä arjessa silloin kun ei ole rahaa, hänen terveytensä, sopusuhtainen vartalonsa, voisin jatkaa tätä vaikka miten, kaikki kertovat että hänellä nyt vaan ei ole syömishäiriötä.
Rauhoitu asiasi kanssa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on ongelmana myös rahan arvon ymmärtäminen ja talousasioihin kasvattaminen.
Jos teini saa rahaa vaatteisiin, mutta käyttää sen muuhun, ei hän ole vielä kypsä kantamaan vastuuta noin isoista ostoista. Silloin voitte korvamerkitä teinille sen 150€ vaatteisiin, mutta hän ei saa sitä käteen, vaan vanhemmat lähtee mukaan kauppaan ja maksaa ostokset.
Minäkin kannatan kohtuullista kuukausi/viikkorahaa ja sen saa käyttää mihin haluaa, tai säästää. Sen lisäksi ei tipu enää mitään, mutta vanhemmat voi hankkia tarpeelliset asiat, kuten vaatteet, harrastusvälineet, puhelimen jne. Ja säännöistä täytyy pitää kiinni.
Toinen asia on sitten roskaruuan mättäminen. Kielloista tulee helposti vastareaktio. Muistan että omista kavereista osa lihoi ihan älyttömästi kun muuttivat kotoa pois. Söivät pelkkiä herkkuja ja pikaruokaa, kun kerrankin saivat ja kotona oli ollut tosi tiukka linja sellaisten kanssa. Varmaan ihmisestä ja näläntunteen kokemisesta riippuu tällaiset myös. Mutta uskon että ainakin jotain on tehtävissä, jos jo lapsena oppii säännöllisten ruoka-aikojen tärkeyden, terveelliset ruuat yms. Ja sen, että joskus - siis joskus, ei joka päivä - on ok myös herkutella.
Kyllä se näin on. Laitan nyt selkeän kk-rahan ja itse käyn sitten vaatteetkin maksamassa.
Kiitos mielipiteistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Please laita se lapsi nyt edes kuraattorille, jotta saatte selville syökö se lapsi ahdistukseen/pahaan oloon/suruun vai mikä on. Koska syömishäiriöinen lapsi kyllä löytää keinot vaikka et antaisi pennin latia. Vaikka varastamalla.
En kyllä nyt osaa ihan vetää yhtäläisyysmerkkiä siihen että jos tykkää mäkkiruoasta niin on syömishäiriö.
Totta kai tulee nälkä jos ei syö kotona, ei siihen häiriötä tarvita.
Jos rahaa menee tolkuttomasti niin se on todennäköistä. Mäkkiruoka on halpaa, sitä saa paljon halvalla ja se on helppo oksentaa.
Vielä kerran, se ei syö koulussa eikä kotona. Eli syö nälkäänsä tietenkin siellä mäkissä.
Jos senkin oksentaisi pois, ei ois kun luut jäljellä.Kyse on nyt siitä että millä ruoalla sen nälän tyydyttää.
Kyllä voi olla syömishäiriö, eli ahmii ja sitten paastoaa, koska pelkää lihomista. Oksentaminenkaan ei ole poissuljettua, sillä 20% kaloreista säilyy kumminkin ja syömishäiriöinen selviää pitkiä aikoja pelkillä pienillä annoksilla.
No ei kyllä varmasti ole. Tätä aihetta en viitsi enempää kommentoida kun ei nyt ole kyse syömishäiriöstä vaan rahankäyttöhäiriöstä.
Sorry, mutta on aika järkyttävää teinin äidiltä ilmoittaa vaan ettei syömishäiriötä ole. Ne eivät näy ulospäin, vaan ovat mielenterveyden häiriöitä. Osalla ahmiminen on voimakkaampi tila, osalla laihdutustaipumukset, jotka sitten tasapainottelevat. Jos ahmiminen ja syömättömyys/kontrollointi ovat tasapainossa, ei syömishäiriö näy painossa vaikka se vaikuttaisi vakavalla tavalla nuoren itsetuntoon. Muita oireita ovat ns. bodychecking, eli esim. ranteiden, reisien, vatsan, kasvojen puristelu ja katselu, jatkuva ruuasta puhuminen tai sen ajattelu ja tietyt rutiinit/rituaalit ruokaan riittyen.
Et voi sanoa että ei ole syömishäiriö, mikäli lapsesi ei ole käynyt ammattilaisen arviossa. Ota asia vakavasti, oman lapsesi tähden.
Sorry sulle, en viitsi kirjoittaa kaikkea miksi tiedän ettei ole. Et voi olettaa pelkän tämän keskustelun perusteella syömishäiriötä kun et tiedä muita taustoja.
Voin vannoa ettei ole syömishäiriötä, syitä vaikka kuinka monia.
En viitsi jatkaa keskustelua koska meni nyt tähän.Kiitos vastanneille, tämä avasi silmiäni suuntasn ja toiseen!
Sinä et näe teinisi päähän, etkä voi tietää, onko siellä syömishäiriö vai ei. Satoja lapsia kärsii yksin, koska vanhemmat ajattelevat että sehän on ihan pyöreä, eihän se mikään syömishäiriö ole, ja mielikuva on se, että syömishäiriö = 30-kiloinen anorektikko. Minä olen kirjoittanut ketjuun useita syitä, miksi jatkuvat mäkkikäynnit isolla rahalla viittaavat syömishäiriöön, mutta sinä et yksinkertaisesti pysty antamaan yhtään perustetta sille, että teinilläsi ei olisi syömishäiriötä. Koska sinä et voi sitä tietää, vaan asian määrittelyyn tarvitaan ammattilaisen apua.
On todella surullista, että vuonna 2020 suhtautuminen on edelleen tällaista, ja vanhemmat eivät edes näe mahdollisena syömishäiriötä, vaikeuttaen lastensa avunsaantia.
En voi olla vastaamatta sulle vielä.
Sä haluat ihan väkisin diagnosoida syömishäiriön siksi että teini syö mieluummin mäkkärissä kuin kotona. Silloin kun sillä on rahaa. Ei joka päivä.
Muuten syö ihan normaalisti.Lähipiirissä on ollut syömishäiriö, ja teinin suhtautuminen siihen, hänen puheensa, syömisensä arjessa silloin kun ei ole rahaa, hänen terveytensä, sopusuhtainen vartalonsa, voisin jatkaa tätä vaikka miten, kaikki kertovat että hänellä nyt vaan ei ole syömishäiriötä.
Rauhoitu asiasi kanssa nyt.
Syömishäiriö ei näy puheista, koska se on ihan äärimmäisen helppo piilottaa, ja myös monilla muuten ihan normaaleilla on syömishäiriötaipumuksia. Usein uuden syömishäiriön "kuherruskuukaudella" ei edes ajattele olevansa syömishäiriöinen, vaan se on ihan normaalia ja luontevaa. Se, ettei syö kotiruokaa vaan haluaa aina sitä samaa mäkkiruokaa, on syömishäiriön oire (etenkin EDNOS-taipumukset, eli ritualistinen syömiskäyttäytyminen). Monella 16-vuotiaalla vielä onkin homma jollain tasolla kontrollissa, mutta entä kun muuttaa pois kotoa? Karkaako homma käsistä?
Voi hyvin olla, ettei lapsellasi ole ainakaan aktiivista syömishäiriötä, ja se on hyvä. Mutta se, että suhtaudut niin negatiivisesti siihen, että asiaa tutkittaisiin, on ongelma. Et kai muitakaan ongelmia ohittaisi olankohautuksella, kun nyt on kaikki ulkoisesti ihan hyvin?
Teidän täytyy opettaa teinille rahankäyttöä. Muuten hän on pian niitä, jotka 18 täytettyään ottaa kaikki mahdolliset kulutusluotot ja pikavipit ja sitten ihmetelläänkin, että mitäs nyt.
Tuo vaateraha on ihan hyvä opetus hänelle. 150e on annettu vaatteisiin ja lisää ei tipu. Tämän sanotte hänelle erittäin selvästi moneen kertaan. Ja myös sen, että jos tuhlaa sen muuhun niin se on hänen oma valintansa. Sanot, että sitten menee töihin tienaamaan, jos lisää rahaa haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Please laita se lapsi nyt edes kuraattorille, jotta saatte selville syökö se lapsi ahdistukseen/pahaan oloon/suruun vai mikä on. Koska syömishäiriöinen lapsi kyllä löytää keinot vaikka et antaisi pennin latia. Vaikka varastamalla.
En kyllä nyt osaa ihan vetää yhtäläisyysmerkkiä siihen että jos tykkää mäkkiruoasta niin on syömishäiriö.
Totta kai tulee nälkä jos ei syö kotona, ei siihen häiriötä tarvita.
Jos rahaa menee tolkuttomasti niin se on todennäköistä. Mäkkiruoka on halpaa, sitä saa paljon halvalla ja se on helppo oksentaa.
Vielä kerran, se ei syö koulussa eikä kotona. Eli syö nälkäänsä tietenkin siellä mäkissä.
Jos senkin oksentaisi pois, ei ois kun luut jäljellä.Kyse on nyt siitä että millä ruoalla sen nälän tyydyttää.
Kyllä voi olla syömishäiriö, eli ahmii ja sitten paastoaa, koska pelkää lihomista. Oksentaminenkaan ei ole poissuljettua, sillä 20% kaloreista säilyy kumminkin ja syömishäiriöinen selviää pitkiä aikoja pelkillä pienillä annoksilla.
No ei kyllä varmasti ole. Tätä aihetta en viitsi enempää kommentoida kun ei nyt ole kyse syömishäiriöstä vaan rahankäyttöhäiriöstä.
Sorry, mutta on aika järkyttävää teinin äidiltä ilmoittaa vaan ettei syömishäiriötä ole. Ne eivät näy ulospäin, vaan ovat mielenterveyden häiriöitä. Osalla ahmiminen on voimakkaampi tila, osalla laihdutustaipumukset, jotka sitten tasapainottelevat. Jos ahmiminen ja syömättömyys/kontrollointi ovat tasapainossa, ei syömishäiriö näy painossa vaikka se vaikuttaisi vakavalla tavalla nuoren itsetuntoon. Muita oireita ovat ns. bodychecking, eli esim. ranteiden, reisien, vatsan, kasvojen puristelu ja katselu, jatkuva ruuasta puhuminen tai sen ajattelu ja tietyt rutiinit/rituaalit ruokaan riittyen.
Et voi sanoa että ei ole syömishäiriö, mikäli lapsesi ei ole käynyt ammattilaisen arviossa. Ota asia vakavasti, oman lapsesi tähden.
Sorry sulle, en viitsi kirjoittaa kaikkea miksi tiedän ettei ole. Et voi olettaa pelkän tämän keskustelun perusteella syömishäiriötä kun et tiedä muita taustoja.
Voin vannoa ettei ole syömishäiriötä, syitä vaikka kuinka monia.
En viitsi jatkaa keskustelua koska meni nyt tähän.Kiitos vastanneille, tämä avasi silmiäni suuntasn ja toiseen!
Sinä et näe teinisi päähän, etkä voi tietää, onko siellä syömishäiriö vai ei. Satoja lapsia kärsii yksin, koska vanhemmat ajattelevat että sehän on ihan pyöreä, eihän se mikään syömishäiriö ole, ja mielikuva on se, että syömishäiriö = 30-kiloinen anorektikko. Minä olen kirjoittanut ketjuun useita syitä, miksi jatkuvat mäkkikäynnit isolla rahalla viittaavat syömishäiriöön, mutta sinä et yksinkertaisesti pysty antamaan yhtään perustetta sille, että teinilläsi ei olisi syömishäiriötä. Koska sinä et voi sitä tietää, vaan asian määrittelyyn tarvitaan ammattilaisen apua.
On todella surullista, että vuonna 2020 suhtautuminen on edelleen tällaista, ja vanhemmat eivät edes näe mahdollisena syömishäiriötä, vaikeuttaen lastensa avunsaantia.
En voi olla vastaamatta sulle vielä.
Sä haluat ihan väkisin diagnosoida syömishäiriön siksi että teini syö mieluummin mäkkärissä kuin kotona. Silloin kun sillä on rahaa. Ei joka päivä.
Muuten syö ihan normaalisti.Lähipiirissä on ollut syömishäiriö, ja teinin suhtautuminen siihen, hänen puheensa, syömisensä arjessa silloin kun ei ole rahaa, hänen terveytensä, sopusuhtainen vartalonsa, voisin jatkaa tätä vaikka miten, kaikki kertovat että hänellä nyt vaan ei ole syömishäiriötä.
Rauhoitu asiasi kanssa nyt.
Syömishäiriö ei näy puheista, koska se on ihan äärimmäisen helppo piilottaa, ja myös monilla muuten ihan normaaleilla on syömishäiriötaipumuksia. Usein uuden syömishäiriön "kuherruskuukaudella" ei edes ajattele olevansa syömishäiriöinen, vaan se on ihan normaalia ja luontevaa. Se, ettei syö kotiruokaa vaan haluaa aina sitä samaa mäkkiruokaa, on syömishäiriön oire (etenkin EDNOS-taipumukset, eli ritualistinen syömiskäyttäytyminen). Monella 16-vuotiaalla vielä onkin homma jollain tasolla kontrollissa, mutta entä kun muuttaa pois kotoa? Karkaako homma käsistä?
Voi hyvin olla, ettei lapsellasi ole ainakaan aktiivista syömishäiriötä, ja se on hyvä. Mutta se, että suhtaudut niin negatiivisesti siihen, että asiaa tutkittaisiin, on ongelma. Et kai muitakaan ongelmia ohittaisi olankohautuksella, kun nyt on kaikki ulkoisesti ihan hyvin?
Suhtsudunko nyt olankohautuksella tähän rahankäyttöongelmaan? En.
Tämä syömishäiriö on täysin kehittämä ongelma, tietämättä mistään mitään.
Mun ei tarvi sulle enempää selittää miksi sellaista ole.
Mulla on kyllä häiriöistä tietoa ja syömishäiriötä on paljon, mutta meillä sitä nyt ei ole.
On tosi outoa että sä hyökkäät tuon diagnoosisi kanssa ja syytät mua välinpitämätyömyydestä.
Kai mä nyt tiedän asioita lapsestani hieman tarkemmin kuin sinä vaikken kaikkea sulle perustelekaan.
Sä vaan päätit että tuollainen häiriö nyt on ja vaikka sanoisin mitä, vedät asiaa aina vaan pidemmälle. Toivottavasti et tee tuota oikeassa elämässä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Teidän täytyy opettaa teinille rahankäyttöä. Muuten hän on pian niitä, jotka 18 täytettyään ottaa kaikki mahdolliset kulutusluotot ja pikavipit ja sitten ihmetelläänkin, että mitäs nyt.
Tuo vaateraha on ihan hyvä opetus hänelle. 150e on annettu vaatteisiin ja lisää ei tipu. Tämän sanotte hänelle erittäin selvästi moneen kertaan. Ja myös sen, että jos tuhlaa sen muuhun niin se on hänen oma valintansa. Sanot, että sitten menee töihin tienaamaan, jos lisää rahaa haluaa.
in täytyy tehdä.
Ja on tehtykin ja kaikille muille se on mennyt perille.
Kärsivällisyyttä ja jämäkkyyttä tässä vain kai tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Please laita se lapsi nyt edes kuraattorille, jotta saatte selville syökö se lapsi ahdistukseen/pahaan oloon/suruun vai mikä on. Koska syömishäiriöinen lapsi kyllä löytää keinot vaikka et antaisi pennin latia. Vaikka varastamalla.
En kyllä nyt osaa ihan vetää yhtäläisyysmerkkiä siihen että jos tykkää mäkkiruoasta niin on syömishäiriö.
Totta kai tulee nälkä jos ei syö kotona, ei siihen häiriötä tarvita.
Jos rahaa menee tolkuttomasti niin se on todennäköistä. Mäkkiruoka on halpaa, sitä saa paljon halvalla ja se on helppo oksentaa.
Vielä kerran, se ei syö koulussa eikä kotona. Eli syö nälkäänsä tietenkin siellä mäkissä.
Jos senkin oksentaisi pois, ei ois kun luut jäljellä.Kyse on nyt siitä että millä ruoalla sen nälän tyydyttää.
Kyllä voi olla syömishäiriö, eli ahmii ja sitten paastoaa, koska pelkää lihomista. Oksentaminenkaan ei ole poissuljettua, sillä 20% kaloreista säilyy kumminkin ja syömishäiriöinen selviää pitkiä aikoja pelkillä pienillä annoksilla.
No ei kyllä varmasti ole. Tätä aihetta en viitsi enempää kommentoida kun ei nyt ole kyse syömishäiriöstä vaan rahankäyttöhäiriöstä.
Sorry, mutta on aika järkyttävää teinin äidiltä ilmoittaa vaan ettei syömishäiriötä ole. Ne eivät näy ulospäin, vaan ovat mielenterveyden häiriöitä. Osalla ahmiminen on voimakkaampi tila, osalla laihdutustaipumukset, jotka sitten tasapainottelevat. Jos ahmiminen ja syömättömyys/kontrollointi ovat tasapainossa, ei syömishäiriö näy painossa vaikka se vaikuttaisi vakavalla tavalla nuoren itsetuntoon. Muita oireita ovat ns. bodychecking, eli esim. ranteiden, reisien, vatsan, kasvojen puristelu ja katselu, jatkuva ruuasta puhuminen tai sen ajattelu ja tietyt rutiinit/rituaalit ruokaan riittyen.
Et voi sanoa että ei ole syömishäiriö, mikäli lapsesi ei ole käynyt ammattilaisen arviossa. Ota asia vakavasti, oman lapsesi tähden.
Sorry sulle, en viitsi kirjoittaa kaikkea miksi tiedän ettei ole. Et voi olettaa pelkän tämän keskustelun perusteella syömishäiriötä kun et tiedä muita taustoja.
Voin vannoa ettei ole syömishäiriötä, syitä vaikka kuinka monia.
En viitsi jatkaa keskustelua koska meni nyt tähän.Kiitos vastanneille, tämä avasi silmiäni suuntasn ja toiseen!
Sinä et näe teinisi päähän, etkä voi tietää, onko siellä syömishäiriö vai ei. Satoja lapsia kärsii yksin, koska vanhemmat ajattelevat että sehän on ihan pyöreä, eihän se mikään syömishäiriö ole, ja mielikuva on se, että syömishäiriö = 30-kiloinen anorektikko. Minä olen kirjoittanut ketjuun useita syitä, miksi jatkuvat mäkkikäynnit isolla rahalla viittaavat syömishäiriöön, mutta sinä et yksinkertaisesti pysty antamaan yhtään perustetta sille, että teinilläsi ei olisi syömishäiriötä. Koska sinä et voi sitä tietää, vaan asian määrittelyyn tarvitaan ammattilaisen apua.
On todella surullista, että vuonna 2020 suhtautuminen on edelleen tällaista, ja vanhemmat eivät edes näe mahdollisena syömishäiriötä, vaikeuttaen lastensa avunsaantia.
En voi olla vastaamatta sulle vielä.
Sä haluat ihan väkisin diagnosoida syömishäiriön siksi että teini syö mieluummin mäkkärissä kuin kotona. Silloin kun sillä on rahaa. Ei joka päivä.
Muuten syö ihan normaalisti.Lähipiirissä on ollut syömishäiriö, ja teinin suhtautuminen siihen, hänen puheensa, syömisensä arjessa silloin kun ei ole rahaa, hänen terveytensä, sopusuhtainen vartalonsa, voisin jatkaa tätä vaikka miten, kaikki kertovat että hänellä nyt vaan ei ole syömishäiriötä.
Rauhoitu asiasi kanssa nyt.
Syömishäiriö ei näy puheista, koska se on ihan äärimmäisen helppo piilottaa, ja myös monilla muuten ihan normaaleilla on syömishäiriötaipumuksia. Usein uuden syömishäiriön "kuherruskuukaudella" ei edes ajattele olevansa syömishäiriöinen, vaan se on ihan normaalia ja luontevaa. Se, ettei syö kotiruokaa vaan haluaa aina sitä samaa mäkkiruokaa, on syömishäiriön oire (etenkin EDNOS-taipumukset, eli ritualistinen syömiskäyttäytyminen). Monella 16-vuotiaalla vielä onkin homma jollain tasolla kontrollissa, mutta entä kun muuttaa pois kotoa? Karkaako homma käsistä?
Voi hyvin olla, ettei lapsellasi ole ainakaan aktiivista syömishäiriötä, ja se on hyvä. Mutta se, että suhtaudut niin negatiivisesti siihen, että asiaa tutkittaisiin, on ongelma. Et kai muitakaan ongelmia ohittaisi olankohautuksella, kun nyt on kaikki ulkoisesti ihan hyvin?
Suhtsudunko nyt olankohautuksella tähän rahankäyttöongelmaan? En.
Tämä syömishäiriö on täysin kehittämä ongelma, tietämättä mistään mitään.
Mun ei tarvi sulle enempää selittää miksi sellaista ole.
Mulla on kyllä häiriöistä tietoa ja syömishäiriötä on paljon, mutta meillä sitä nyt ei ole.
On tosi outoa että sä hyökkäät tuon diagnoosisi kanssa ja syytät mua välinpitämätyömyydestä.Kai mä nyt tiedän asioita lapsestani hieman tarkemmin kuin sinä vaikken kaikkea sulle perustelekaan.
Sä vaan päätit että tuollainen häiriö nyt on ja vaikka sanoisin mitä, vedät asiaa aina vaan pidemmälle. Toivottavasti et tee tuota oikeassa elämässä kenellekään.
Se rahankäyttö vaikuttaa suoraan talouteesi, kun taas teinin syömishäiriö on vain teinin omaa elämänlaatua heikentävä ongelma. Suomessa saat teinille yhdellä Wilma-viestillä asiantuntijan selvittämään asiaa, mutta kyse on omasta asenteellisuudestasi.
En yhtään ihmettele jos ap:n penska ei avaudu mäkkisalaisuuksistaan tai ongelmistaan ap:lle kun mammaa kiinnostaa vaan omat massit :D
Itse teininä tarjosin muille, koska minulla oli huono itsetunto ja "ostin" kavereiden suosion sillä. Kalliita lahjoja, ravintolareissuja yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Please laita se lapsi nyt edes kuraattorille, jotta saatte selville syökö se lapsi ahdistukseen/pahaan oloon/suruun vai mikä on. Koska syömishäiriöinen lapsi kyllä löytää keinot vaikka et antaisi pennin latia. Vaikka varastamalla.
En kyllä nyt osaa ihan vetää yhtäläisyysmerkkiä siihen että jos tykkää mäkkiruoasta niin on syömishäiriö.
Totta kai tulee nälkä jos ei syö kotona, ei siihen häiriötä tarvita.
Jos rahaa menee tolkuttomasti niin se on todennäköistä. Mäkkiruoka on halpaa, sitä saa paljon halvalla ja se on helppo oksentaa.
Vielä kerran, se ei syö koulussa eikä kotona. Eli syö nälkäänsä tietenkin siellä mäkissä.
Jos senkin oksentaisi pois, ei ois kun luut jäljellä.Kyse on nyt siitä että millä ruoalla sen nälän tyydyttää.
Kyllä voi olla syömishäiriö, eli ahmii ja sitten paastoaa, koska pelkää lihomista. Oksentaminenkaan ei ole poissuljettua, sillä 20% kaloreista säilyy kumminkin ja syömishäiriöinen selviää pitkiä aikoja pelkillä pienillä annoksilla.
No ei kyllä varmasti ole. Tätä aihetta en viitsi enempää kommentoida kun ei nyt ole kyse syömishäiriöstä vaan rahankäyttöhäiriöstä.
Sorry, mutta on aika järkyttävää teinin äidiltä ilmoittaa vaan ettei syömishäiriötä ole. Ne eivät näy ulospäin, vaan ovat mielenterveyden häiriöitä. Osalla ahmiminen on voimakkaampi tila, osalla laihdutustaipumukset, jotka sitten tasapainottelevat. Jos ahmiminen ja syömättömyys/kontrollointi ovat tasapainossa, ei syömishäiriö näy painossa vaikka se vaikuttaisi vakavalla tavalla nuoren itsetuntoon. Muita oireita ovat ns. bodychecking, eli esim. ranteiden, reisien, vatsan, kasvojen puristelu ja katselu, jatkuva ruuasta puhuminen tai sen ajattelu ja tietyt rutiinit/rituaalit ruokaan riittyen.
Et voi sanoa että ei ole syömishäiriö, mikäli lapsesi ei ole käynyt ammattilaisen arviossa. Ota asia vakavasti, oman lapsesi tähden.
Sorry sulle, en viitsi kirjoittaa kaikkea miksi tiedän ettei ole. Et voi olettaa pelkän tämän keskustelun perusteella syömishäiriötä kun et tiedä muita taustoja.
Voin vannoa ettei ole syömishäiriötä, syitä vaikka kuinka monia.
En viitsi jatkaa keskustelua koska meni nyt tähän.Kiitos vastanneille, tämä avasi silmiäni suuntasn ja toiseen!
Sinä et näe teinisi päähän, etkä voi tietää, onko siellä syömishäiriö vai ei. Satoja lapsia kärsii yksin, koska vanhemmat ajattelevat että sehän on ihan pyöreä, eihän se mikään syömishäiriö ole, ja mielikuva on se, että syömishäiriö = 30-kiloinen anorektikko. Minä olen kirjoittanut ketjuun useita syitä, miksi jatkuvat mäkkikäynnit isolla rahalla viittaavat syömishäiriöön, mutta sinä et yksinkertaisesti pysty antamaan yhtään perustetta sille, että teinilläsi ei olisi syömishäiriötä. Koska sinä et voi sitä tietää, vaan asian määrittelyyn tarvitaan ammattilaisen apua.
On todella surullista, että vuonna 2020 suhtautuminen on edelleen tällaista, ja vanhemmat eivät edes näe mahdollisena syömishäiriötä, vaikeuttaen lastensa avunsaantia.
En voi olla vastaamatta sulle vielä.
Sä haluat ihan väkisin diagnosoida syömishäiriön siksi että teini syö mieluummin mäkkärissä kuin kotona. Silloin kun sillä on rahaa. Ei joka päivä.
Muuten syö ihan normaalisti.Lähipiirissä on ollut syömishäiriö, ja teinin suhtautuminen siihen, hänen puheensa, syömisensä arjessa silloin kun ei ole rahaa, hänen terveytensä, sopusuhtainen vartalonsa, voisin jatkaa tätä vaikka miten, kaikki kertovat että hänellä nyt vaan ei ole syömishäiriötä.
Rauhoitu asiasi kanssa nyt.
Syömishäiriö ei näy puheista, koska se on ihan äärimmäisen helppo piilottaa, ja myös monilla muuten ihan normaaleilla on syömishäiriötaipumuksia. Usein uuden syömishäiriön "kuherruskuukaudella" ei edes ajattele olevansa syömishäiriöinen, vaan se on ihan normaalia ja luontevaa. Se, ettei syö kotiruokaa vaan haluaa aina sitä samaa mäkkiruokaa, on syömishäiriön oire (etenkin EDNOS-taipumukset, eli ritualistinen syömiskäyttäytyminen). Monella 16-vuotiaalla vielä onkin homma jollain tasolla kontrollissa, mutta entä kun muuttaa pois kotoa? Karkaako homma käsistä?
Voi hyvin olla, ettei lapsellasi ole ainakaan aktiivista syömishäiriötä, ja se on hyvä. Mutta se, että suhtaudut niin negatiivisesti siihen, että asiaa tutkittaisiin, on ongelma. Et kai muitakaan ongelmia ohittaisi olankohautuksella, kun nyt on kaikki ulkoisesti ihan hyvin?
Suhtsudunko nyt olankohautuksella tähän rahankäyttöongelmaan? En.
Tämä syömishäiriö on täysin kehittämä ongelma, tietämättä mistään mitään.
Mun ei tarvi sulle enempää selittää miksi sellaista ole.
Mulla on kyllä häiriöistä tietoa ja syömishäiriötä on paljon, mutta meillä sitä nyt ei ole.
On tosi outoa että sä hyökkäät tuon diagnoosisi kanssa ja syytät mua välinpitämätyömyydestä.Kai mä nyt tiedän asioita lapsestani hieman tarkemmin kuin sinä vaikken kaikkea sulle perustelekaan.
Sä vaan päätit että tuollainen häiriö nyt on ja vaikka sanoisin mitä, vedät asiaa aina vaan pidemmälle. Toivottavasti et tee tuota oikeassa elämässä kenellekään.Se rahankäyttö vaikuttaa suoraan talouteesi, kun taas teinin syömishäiriö on vain teinin omaa elämänlaatua heikentävä ongelma. Suomessa saat teinille yhdellä Wilma-viestillä asiantuntijan selvittämään asiaa, mutta kyse on omasta asenteellisuudestasi.
Ymmärrätkö sä lukemaasi ollenkaan vai paasaatko vain sokeasti agendaasi?
Syökö siis kotona kuitenkin niitä ruokia mistä tykkää ihan kunnon annoksia? Mietin vaan, et onko mahdollista että on kehittänyt siihen mäkkiin suunnilleen jonkun addiktion - mahdollisimman koukuttavaksihan se safka on suunniteltu. Itselläkin pieni mieliteko kaihertaa aina mäkkärin ohi ajaessa, vaikka harvoin tosiasiassa käyn.