Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huvittava ero introverttien ja ekstroverttien välisessä kohtelussa tuli hyvin esiin koronan ansiosta
13.08.2020 |
Kun maailma oli avoinna ja aivan kaikkialla työelämässä oli ekstroverttien ympäristöä eikä oikeastaan missään ollut tilaa introverteille, pidettiin introvertteja huonoina työntekijöinä, outoina, sopeutumattomina, kyvyttöminä, kummallisina ja vaikka minä.
Kun rajoitukset alkoivat ja maailma muuttui enemmän introverteille luonnollisempaan suuntaan, kohtelu onkin ollut täysin erilaista. Vaikka työelämä pyöri normaalisti, nyt vain välissä etätöinä ja ilman jatkuvia sosiaalisi kohtaamisia, olikin yhtäkkiä kyseessä valtava kriisi ja kaikki ovat huolissaan siitä, miten nämä poloiset ekstrovertit nyt pärjäävät ja miten heitä voitaisiin huomioida. Jopa koronahuoli jäi toiseksi, kun murehdittiin ihmisten henkisestä hyvinvoinnista näin raskaan taakan alla.
Kysympähän vaan, että missä tämä kohtelu ja huoli oli silloin, kun meitä introverttejä vedettiin kölin ali päivä toisensa jälkeen ja jouduimme taipumaan ja joustamaan joka ikinen päivä, että olisimme edes jotenkin hyväksyttäviä ihmisiä???
Onko muiden työpaikoilla ollut samaa havaittavissa?
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä on tiimi, jossa on enemmän extroverttejä ja yksi jolla ADHD.
Yritin introverttinä päästä porukoihin sisään, mutta en yksinkertaisesti pystynyt.
En pysty enkä halua olla hirvittävän avoin esim perhetilanteesta ja ruotia omia yksityisasioita kahvipöydässä.
Tuntui, että muut loukkaantuivat kun en kertonut - miksi pitäisi?
Minä olen myös ihmetellyt näitä, jotka puhuvat heti kaikki henkilökohtaisetkin asiansa kaikille. Itse olen introvertti ja vuelä ujo uusien ihmisten kanssa ja tuntuu, että moni saa minusta ylimielisen kuvan kun en toitota heti jokaiselle omia asioitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä on tiimi, jossa on enemmän extroverttejä ja yksi jolla ADHD.
Yritin introverttinä päästä porukoihin sisään, mutta en yksinkertaisesti pystynyt.
En pysty enkä halua olla hirvittävän avoin esim perhetilanteesta ja ruotia omia yksityisasioita kahvipöydässä.
Tuntui, että muut loukkaantuivat kun en kertonut - miksi pitäisi?
Mistä päättelit, että muut loukkaantuivat? On meillä ainakin montakin ihmistä, jotka eivät yksityisasioitaan juurikaan ruodi kahvipöydässä, enkä ole kyllä huomannut minkäänlaista loukkaantumista.
Itse muuten koen olevani enemmän introverttiyden puolella, mutta mulla on diagnosoitu adhd, sen vuoksi pidän introverttiyden ja ekstoverttiyden määritelmiä todella epämääräisinä, koska koen, että esim. impulsiivisuus liittyy ihan muihin personaallisuuden alueisiin kuin tähän asiaan, samoin puheliaisuus.
En oikestaan nytkään jaksa tätä keskustelua, koska tiedän että nämä on sellaista ikuisuusvääntämistä ja kyökkipsykologit diagnosoivat itselleen milloin minkäkin personaallisuustyypin, Suomessa tällä hetkellä on yleisempää olla introvertti kuin ekstrovertti.
Ja voi hyvinkin olla, että minäkin olen väärässä siinä, että kumpi olen, kysynpä kuitenkin, että mitä väliä sillä edes on? Tällaiset jaottelut tuntuvat aina vain lisäävän eripuraa ja osa ihmisistä alkaa suorastaan vihamielisiksi sitä toista ryhmää kohtaan, miksi ei voida vain olla sellaisia kuin olemme? Tai voihan sitä itsestä ajatella mitä lystää, mutta jos jättäisi sen muiden lokeroimisen vähemmälle?
Mua taas ärsyttää se, että ääri-introt ja -ekstrot niputtaa meidät jotka jäädään ääripäiden välille samaan kastiin. Kyllä mua korpeaisi sinkkuna olla kaiket päivät yksin aivan kuten korpeaa liiallinen sosiaalisuus jatkuvasti. Jotain siltä väliltä jos saan elämääni niin se on ihannetila.
Siksi varmaan olen aina ollut ns. parisuhdeihminen joka on joistain "läheisriippuvainen" kun siinä on sopivasti joku lähes koko ajan jos asutaan yhdessä. Jos vietän aivan yksin aamun kotona niin pakko sitä on päästä ihmisten ilmoille iltapäivästä ja jos päivä on mennyt töissä vaikka muiden seurassa on ihanaa olla kotona puolison seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut kenen mielestä koko intro- ja extroverttiys on ymmärretty ihan väärin? Siitä on tutkimuksiakin, että olit mitä tahansa, kaikki ihmiset lataavat akkujaan pääsääntöisesti olemalla yksin. Kyllä extroverttikin väsyy sosiaalisista kotkotuksista, mutta kestää niitä ehkä introvertti pidempään. Sosiaalisuus on taas sitten asia erikseen. Se, mikä toisaalta erottaa intro- ja extrovertin on tapa ilmaista itseään. Extrovertin koko luonne on niin ikään enemmän framilla maailmalle, kun taas introvertti kääntää kokemuksensa sisäisiksi pohdinnoiksi. Esim extrovertti saattaa helposti hölöttää ohi suunsa täysin inhimillisetkin, mutta sosiaalisesti normaalit ajatuksensa, kun taas introvertti jupisee niitä päänsä sisällä eikä välttämättä sano niitä ääneen. Toki on vielä erikseen käytöstavat jaautisminkirjo, kuten täällä mainittua, mutta extrovertillä näin käy todennäköisesti helpommin kuin introverttill kenellä ei muutenkaan ole taipumusta ilmaista itseään ulospäin.
Mielestäni sinäm olet ymmärtänyt väärin, introverttiys ja ekstorverttiys eivät nimenomaan kuvaa ihmisen puheliaisuutta vaan sitä, että väsyykö ihmisseurassa että pitää ladata akkuja, vai saako energiaa ihmisseurassasta, eli väsyy yksin olemisesta ja jaksaa olla vaikka töissä ihmishälinen keskellä, kotona suurperheen keskellä ja vielä vapaapäivinä tavata useita eri ihmisiä kahden päivän aikana ongelmitta ja käydä juhlissakin ja on silti levännyt viikonlopun jälkeen. Vastaavasti introvertti olisi tuollaisesta elämästä täysin uupunut.
Olet väärässä. Ei niin ekstroverttia ole, joka ei väsyisi jatkuvasta ihmiskuormasta.
Minä olen enfj ja erittäin ekstrovertti (kukaan ei ole 100% kumpaakaan) ja ihmissuhdetyössä. Todellakin tarvitsen lepoa ja yksinoloa työn vastapainoksi. Aivan kuten ihan jokainen ihminen.
Varmasti vähän väsyy, mutta tuskin niin paljon, että tarvitsee monta päivää toipumisaikaa niin, että pitää olla täysin yksin?
Ihan varmasti näinkin välillä käy. Ihmiset on erilaisia ja kaikilla on erilaisia tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut kenen mielestä koko intro- ja extroverttiys on ymmärretty ihan väärin? Siitä on tutkimuksiakin, että olit mitä tahansa, kaikki ihmiset lataavat akkujaan pääsääntöisesti olemalla yksin. Kyllä extroverttikin väsyy sosiaalisista kotkotuksista, mutta kestää niitä ehkä introvertti pidempään. Sosiaalisuus on taas sitten asia erikseen. Se, mikä toisaalta erottaa intro- ja extrovertin on tapa ilmaista itseään. Extrovertin koko luonne on niin ikään enemmän framilla maailmalle, kun taas introvertti kääntää kokemuksensa sisäisiksi pohdinnoiksi. Esim extrovertti saattaa helposti hölöttää ohi suunsa täysin inhimillisetkin, mutta sosiaalisesti normaalit ajatuksensa, kun taas introvertti jupisee niitä päänsä sisällä eikä välttämättä sano niitä ääneen. Toki on vielä erikseen käytöstavat jaautisminkirjo, kuten täällä mainittua, mutta extrovertillä näin käy todennäköisesti helpommin kuin introverttill kenellä ei muutenkaan ole taipumusta ilmaista itseään ulospäin.
Mielestäni sinäm olet ymmärtänyt väärin, introverttiys ja ekstorverttiys eivät nimenomaan kuvaa ihmisen puheliaisuutta vaan sitä, että väsyykö ihmisseurassa että pitää ladata akkuja, vai saako energiaa ihmisseurassasta, eli väsyy yksin olemisesta ja jaksaa olla vaikka töissä ihmishälinen keskellä, kotona suurperheen keskellä ja vielä vapaapäivinä tavata useita eri ihmisiä kahden päivän aikana ongelmitta ja käydä juhlissakin ja on silti levännyt viikonlopun jälkeen. Vastaavasti introvertti olisi tuollaisesta elämästä täysin uupunut.
Olet väärässä. Ei niin ekstroverttia ole, joka ei väsyisi jatkuvasta ihmiskuormasta.
Minä olen enfj ja erittäin ekstrovertti (kukaan ei ole 100% kumpaakaan) ja ihmissuhdetyössä. Todellakin tarvitsen lepoa ja yksinoloa työn vastapainoksi. Aivan kuten ihan jokainen ihminen.
Varmasti vähän väsyy, mutta tuskin niin paljon, että tarvitsee monta päivää toipumisaikaa niin, että pitää olla täysin yksin?
No kyllä minä ainakin saatan olla jopa 3 päivää olematta yhteyksissä kehenkään, some on kiinni yms. ja olen extrovertti. Mistä kumpuaa tämä tarve ahtaa extrovertit johonkin tiettyyn, kapeaan lokeroon ja sitten alapeukutetaan, kun joku ilmaisee olevansa yhtään mitään muuta kuin se läpimätä kuvatus siitä, millaisina osa introverteistä extroverttiä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttinä ärsyttää, kun muut pitävät jonain syrjäytyneenä ressukkana, vaikka puhtaasti omasta halustani viihdyn hyvin yksin kotona. Sitten pukkaa viestejä, että "oletko kunnossa?". Minulle riittää aivan mainiosti, että muutaman kuukauden välein on joku pieni sosiaalinen tapahtuma, esimerkiksi kahvi kaverin kanssa. En jaksaisi, että koko ajan olisi menossa jonnekin.
Tämä on just hyvä esimerkki introvertin itsekeskeisyydestä. Itse ajattelisin enemmin niin, että onpa kiva kun välinpitämättömässä maailmassa edes joku miettii onko toisella kaikki hyvin, vaikka kysymiseen ei olisikaan juuri itseni kohdalla tarvetta! Mistä kysyjä voisi sitä tietää?
Nykymaailman mielenpahoittajat on kyllä aikamoisia. Mitään ei voi yksinkertaisesti tehdä oikein. Jos kysyy - se on tunkeilua tai perustuu typerille olettamuksille toisen tilasta. Jos ei kysy - on välinpitämätön paska.
Alanuoli siitä, että tuomitsit koko introverttien ryhmän yhden kirjoittajan perusteella. Muuten olen samaa mieltä, mutta kohdistettuna tähän yhteen kirjoittajaan/hänen tavallaan ajatteleville.
Kyllä minunkin työpaikalla alkaa ekstrovertit hajoilemaan, kun koko ajan pitää keksiä Teamsiin kahvihetkiä, että saa pälättää työajalla jonkun kanssa. Itse en ole osallistunut yhteenkään noista, kuten en osallistunut toimistollakaan työpaikan kahvitauoille. Minun puolestani etätyöt saisi jatkua vaikka ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä on tiimi, jossa on enemmän extroverttejä ja yksi jolla ADHD.
Yritin introverttinä päästä porukoihin sisään, mutta en yksinkertaisesti pystynyt.
En pysty enkä halua olla hirvittävän avoin esim perhetilanteesta ja ruotia omia yksityisasioita kahvipöydässä.
Tuntui, että muut loukkaantuivat kun en kertonut - miksi pitäisi?
Minä olen myös ihmetellyt näitä, jotka puhuvat heti kaikki henkilökohtaisetkin asiansa kaikille. Itse olen introvertti ja vuelä ujo uusien ihmisten kanssa ja tuntuu, että moni saa minusta ylimielisen kuvan kun en toitota heti jokaiselle omia asioitani.
Minä olen ekstrovertti enkä kerro omia asioitani kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut kenen mielestä koko intro- ja extroverttiys on ymmärretty ihan väärin? Siitä on tutkimuksiakin, että olit mitä tahansa, kaikki ihmiset lataavat akkujaan pääsääntöisesti olemalla yksin. Kyllä extroverttikin väsyy sosiaalisista kotkotuksista, mutta kestää niitä ehkä introvertti pidempään. Sosiaalisuus on taas sitten asia erikseen. Se, mikä toisaalta erottaa intro- ja extrovertin on tapa ilmaista itseään. Extrovertin koko luonne on niin ikään enemmän framilla maailmalle, kun taas introvertti kääntää kokemuksensa sisäisiksi pohdinnoiksi. Esim extrovertti saattaa helposti hölöttää ohi suunsa täysin inhimillisetkin, mutta sosiaalisesti normaalit ajatuksensa, kun taas introvertti jupisee niitä päänsä sisällä eikä välttämättä sano niitä ääneen. Toki on vielä erikseen käytöstavat jaautisminkirjo, kuten täällä mainittua, mutta extrovertillä näin käy todennäköisesti helpommin kuin introverttill kenellä ei muutenkaan ole taipumusta ilmaista itseään ulospäin.
Mielestäni sinäm olet ymmärtänyt väärin, introverttiys ja ekstorverttiys eivät nimenomaan kuvaa ihmisen puheliaisuutta vaan sitä, että väsyykö ihmisseurassa että pitää ladata akkuja, vai saako energiaa ihmisseurassasta, eli väsyy yksin olemisesta ja jaksaa olla vaikka töissä ihmishälinen keskellä, kotona suurperheen keskellä ja vielä vapaapäivinä tavata useita eri ihmisiä kahden päivän aikana ongelmitta ja käydä juhlissakin ja on silti levännyt viikonlopun jälkeen. Vastaavasti introvertti olisi tuollaisesta elämästä täysin uupunut.
Taidat olla itse introvertti? Introverttien jatkuva kaakatus extroverteistä on samaa luokkaa kuin manspleinaaminen, missä miehet kertovat naisille minkälaisia he itse ovat ja miten heidän kuuluu missäkin tilanteessa tuntea tai kokea maailmaa.
Eiköhän naiset tee tuota miehille huomattavasti enemmän ! :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut kenen mielestä koko intro- ja extroverttiys on ymmärretty ihan väärin? Siitä on tutkimuksiakin, että olit mitä tahansa, kaikki ihmiset lataavat akkujaan pääsääntöisesti olemalla yksin. Kyllä extroverttikin väsyy sosiaalisista kotkotuksista, mutta kestää niitä ehkä introvertti pidempään. Sosiaalisuus on taas sitten asia erikseen. Se, mikä toisaalta erottaa intro- ja extrovertin on tapa ilmaista itseään. Extrovertin koko luonne on niin ikään enemmän framilla maailmalle, kun taas introvertti kääntää kokemuksensa sisäisiksi pohdinnoiksi. Esim extrovertti saattaa helposti hölöttää ohi suunsa täysin inhimillisetkin, mutta sosiaalisesti normaalit ajatuksensa, kun taas introvertti jupisee niitä päänsä sisällä eikä välttämättä sano niitä ääneen. Toki on vielä erikseen käytöstavat jaautisminkirjo, kuten täällä mainittua, mutta extrovertillä näin käy todennäköisesti helpommin kuin introverttill kenellä ei muutenkaan ole taipumusta ilmaista itseään ulospäin.
Mielestäni sinäm olet ymmärtänyt väärin, introverttiys ja ekstorverttiys eivät nimenomaan kuvaa ihmisen puheliaisuutta vaan sitä, että väsyykö ihmisseurassa että pitää ladata akkuja, vai saako energiaa ihmisseurassasta, eli väsyy yksin olemisesta ja jaksaa olla vaikka töissä ihmishälinen keskellä, kotona suurperheen keskellä ja vielä vapaapäivinä tavata useita eri ihmisiä kahden päivän aikana ongelmitta ja käydä juhlissakin ja on silti levännyt viikonlopun jälkeen. Vastaavasti introvertti olisi tuollaisesta elämästä täysin uupunut.
Olet väärässä. Ei niin ekstroverttia ole, joka ei väsyisi jatkuvasta ihmiskuormasta.
Minä olen enfj ja erittäin ekstrovertti (kukaan ei ole 100% kumpaakaan) ja ihmissuhdetyössä. Todellakin tarvitsen lepoa ja yksinoloa työn vastapainoksi. Aivan kuten ihan jokainen ihminen.
Varmasti vähän väsyy, mutta tuskin niin paljon, että tarvitsee monta päivää toipumisaikaa niin, että pitää olla täysin yksin?
No kyllä minä ainakin saatan olla jopa 3 päivää olematta yhteyksissä kehenkään, some on kiinni yms. ja olen extrovertti. Mistä kumpuaa tämä tarve ahtaa extrovertit johonkin tiettyyn, kapeaan lokeroon ja sitten alapeukutetaan, kun joku ilmaisee olevansa yhtään mitään muuta kuin se läpimätä kuvatus siitä, millaisina osa introverteistä extroverttiä pitää.
Olet oikeassa, luin wikipedia määritelmän tästä asiasta ja se on kyllä muuttunut täysin siitä, mitä se jokunen vuosi sitten oli, eli enää ei olekkaan kyse tästä palautumisesta ihmiskontaktin jälkeen vaan jostain "orientoitumisesta" mitä en itse ainakaan edes ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan.
Lokerointi on typerää, mutta jos selkeät määritelmät jollekkin asialle on tehty, niin niiden mukaan tietenkin mennään jos asiasta puhutaan, mutta ei tuo niin selkeää enää ollutkaan.
Valtaosa ihmisistä ei ole kumpaakaan ääripäätä, vaan jotain siltä väliltä, myös osa niistä jotka on halunneet lokeroida itsensä jommaksikummaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttinä ärsyttää, kun muut pitävät jonain syrjäytyneenä ressukkana, vaikka puhtaasti omasta halustani viihdyn hyvin yksin kotona. Sitten pukkaa viestejä, että "oletko kunnossa?". Minulle riittää aivan mainiosti, että muutaman kuukauden välein on joku pieni sosiaalinen tapahtuma, esimerkiksi kahvi kaverin kanssa. En jaksaisi, että koko ajan olisi menossa jonnekin.
Tämä on just hyvä esimerkki introvertin itsekeskeisyydestä. Itse ajattelisin enemmin niin, että onpa kiva kun välinpitämättömässä maailmassa edes joku miettii onko toisella kaikki hyvin, vaikka kysymiseen ei olisikaan juuri itseni kohdalla tarvetta! Mistä kysyjä voisi sitä tietää?
Nykymaailman mielenpahoittajat on kyllä aikamoisia. Mitään ei voi yksinkertaisesti tehdä oikein. Jos kysyy - se on tunkeilua tai perustuu typerille olettamuksille toisen tilasta. Jos ei kysy - on välinpitämätön paska.
Alanuoli siitä, että tuomitsit koko introverttien ryhmän yhden kirjoittajan perusteella. Muuten olen samaa mieltä, mutta kohdistettuna tähän yhteen kirjoittajaan/hänen tavallaan ajatteleville.
Kerrotko vielä tarkemmin missä kohtaa yleistän? Ensin puhun introvertin (yksikössä) esimerkissä ja jatkossa puhun mielenpahoittajista sen enempää erittelemättä mihin muihin alaryhmiin nämä mielenp. kuuluvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan nähnyt ketjua, jossa ekstrovertit haukkuu introvertteja. Miksiköhän?
Mikä ekstroverttien synti on tämän ketjun mukaan. Se, että moni heistä kokee haadtavana olla etätöissä. Mitä pahaa on siinä, että joku kokee jotain ja sanoo sen. Hän kokee, ei hän ole toisilta mitään ottamassa pous, ei edes haukkumassa ketään.Onko se eritynen sisäinen maailma sellainen, että toisenlaiset ei saa kokea mitään. Toisenlaisilla ei ole mitään sisäistä maailmaa. Hiukan nyt vaikuttaa ymmärryksen puutteelta ja itsensä ylentämiseltä
Ai? Mä olen nähnyt useitakin. Niissä introverttejä haukutaan mm. ylimielisiksi.
Etsi tällainen ketju.
Millä perusteella ylimielisiksi siinä haukuttiin?
Mumä olen monta kertaa nähnyt täällä keskustelun, jossa suulaat ekstrovertit valittavat kun introvertit ovat hiljaa. -eri
Laita linkki.
Ja nimenomaan että puhuvat koko ihmisryhmästä, ei yksilöstä. En ole koskaan kuullut että ketään ekstrovertiksi itseään kutsuva haukkuisi introverttiryhmää hiljaisuudesta.
Hiljaisuudesta voi olla valitusta, kyn se johtaa johonkin haitalliseen lopputulokseen. Esim ei sanota kun pitäisi ja valitetaan myöhemmin. Muutenhan puhelias ihminen vaan tykkää, kun saa puhua. Puhelias ei tarkoita samaa kuin ekstrovertti.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/puhuisit-vahan-e…
https://www.vauva.fi/keskustelu/3023301/introvertit-arsyttaa
https://www.vauva.fi/keskustelu/3954740/ketju/tabu_introvertit_ujot_ars…
Siinä nyt heti muutama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut kenen mielestä koko intro- ja extroverttiys on ymmärretty ihan väärin? Siitä on tutkimuksiakin, että olit mitä tahansa, kaikki ihmiset lataavat akkujaan pääsääntöisesti olemalla yksin. Kyllä extroverttikin väsyy sosiaalisista kotkotuksista, mutta kestää niitä ehkä introvertti pidempään. Sosiaalisuus on taas sitten asia erikseen. Se, mikä toisaalta erottaa intro- ja extrovertin on tapa ilmaista itseään. Extrovertin koko luonne on niin ikään enemmän framilla maailmalle, kun taas introvertti kääntää kokemuksensa sisäisiksi pohdinnoiksi. Esim extrovertti saattaa helposti hölöttää ohi suunsa täysin inhimillisetkin, mutta sosiaalisesti normaalit ajatuksensa, kun taas introvertti jupisee niitä päänsä sisällä eikä välttämättä sano niitä ääneen. Toki on vielä erikseen käytöstavat jaautisminkirjo, kuten täällä mainittua, mutta extrovertillä näin käy todennäköisesti helpommin kuin introverttill kenellä ei muutenkaan ole taipumusta ilmaista itseään ulospäin.
Mielestäni sinäm olet ymmärtänyt väärin, introverttiys ja ekstorverttiys eivät nimenomaan kuvaa ihmisen puheliaisuutta vaan sitä, että väsyykö ihmisseurassa että pitää ladata akkuja, vai saako energiaa ihmisseurassasta, eli väsyy yksin olemisesta ja jaksaa olla vaikka töissä ihmishälinen keskellä, kotona suurperheen keskellä ja vielä vapaapäivinä tavata useita eri ihmisiä kahden päivän aikana ongelmitta ja käydä juhlissakin ja on silti levännyt viikonlopun jälkeen. Vastaavasti introvertti olisi tuollaisesta elämästä täysin uupunut.
Olet väärässä. Ei niin ekstroverttia ole, joka ei väsyisi jatkuvasta ihmiskuormasta.
Minä olen enfj ja erittäin ekstrovertti (kukaan ei ole 100% kumpaakaan) ja ihmissuhdetyössä. Todellakin tarvitsen lepoa ja yksinoloa työn vastapainoksi. Aivan kuten ihan jokainen ihminen.
Varmasti vähän väsyy, mutta tuskin niin paljon, että tarvitsee monta päivää toipumisaikaa niin, että pitää olla täysin yksin?
No kyllä minä ainakin saatan olla jopa 3 päivää olematta yhteyksissä kehenkään, some on kiinni yms. ja olen extrovertti. Mistä kumpuaa tämä tarve ahtaa extrovertit johonkin tiettyyn, kapeaan lokeroon ja sitten alapeukutetaan, kun joku ilmaisee olevansa yhtään mitään muuta kuin se läpimätä kuvatus siitä, millaisina osa introverteistä extroverttiä pitää.
Olet oikeassa, luin wikipedia määritelmän tästä asiasta ja se on kyllä muuttunut täysin siitä, mitä se jokunen vuosi sitten oli, eli enää ei olekkaan kyse tästä palautumisesta ihmiskontaktin jälkeen vaan jostain "orientoitumisesta" mitä en itse ainakaan edes ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan.
Lokerointi on typerää, mutta jos selkeät määritelmät jollekkin asialle on tehty, niin niiden mukaan tietenkin mennään jos asiasta puhutaan, mutta ei tuo niin selkeää enää ollutkaan.
Valtaosa ihmisistä ei ole kumpaakaan ääripäätä, vaan jotain siltä väliltä, myös osa niistä jotka on halunneet lokeroida itsensä jommaksikummaksi.
Wikipedian sisältö asiasta on paljolti pelkkää mutuilua, jos katsot tarkasti niin aika moneen lauseen perässä lukee että "lähde?" tai "kenen mukaan?", ei siis tällä kertaa kovin luotettava tiedon lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan nähnyt ketjua, jossa ekstrovertit haukkuu introvertteja. Miksiköhän?
Mikä ekstroverttien synti on tämän ketjun mukaan. Se, että moni heistä kokee haadtavana olla etätöissä. Mitä pahaa on siinä, että joku kokee jotain ja sanoo sen. Hän kokee, ei hän ole toisilta mitään ottamassa pous, ei edes haukkumassa ketään.Onko se eritynen sisäinen maailma sellainen, että toisenlaiset ei saa kokea mitään. Toisenlaisilla ei ole mitään sisäistä maailmaa. Hiukan nyt vaikuttaa ymmärryksen puutteelta ja itsensä ylentämiseltä
Ai? Mä olen nähnyt useitakin. Niissä introverttejä haukutaan mm. ylimielisiksi.
Etsi tällainen ketju.
Millä perusteella ylimielisiksi siinä haukuttiin?
Mumä olen monta kertaa nähnyt täällä keskustelun, jossa suulaat ekstrovertit valittavat kun introvertit ovat hiljaa. -eri
Laita linkki.
Ja nimenomaan että puhuvat koko ihmisryhmästä, ei yksilöstä. En ole koskaan kuullut että ketään ekstrovertiksi itseään kutsuva haukkuisi introverttiryhmää hiljaisuudesta.
Hiljaisuudesta voi olla valitusta, kyn se johtaa johonkin haitalliseen lopputulokseen. Esim ei sanota kun pitäisi ja valitetaan myöhemmin. Muutenhan puhelias ihminen vaan tykkää, kun saa puhua. Puhelias ei tarkoita samaa kuin ekstrovertti.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/puhuisit-vahan-e…
https://www.vauva.fi/keskustelu/3023301/introvertit-arsyttaa
https://www.vauva.fi/keskustelu/3954740/ketju/tabu_introvertit_ujot_ars…
Siinä nyt heti muutama.
Ja tässä vielä varsinainen Helmi, haukutaan jo introverttien ulkonäkökin:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4245844/ketju/onko_introvertit_ja_ujot_…
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minunkin työpaikalla alkaa ekstrovertit hajoilemaan, kun koko ajan pitää keksiä Teamsiin kahvihetkiä, että saa pälättää työajalla jonkun kanssa. Itse en ole osallistunut yhteenkään noista, kuten en osallistunut toimistollakaan työpaikan kahvitauoille. Minun puolestani etätyöt saisi jatkua vaikka ikuisesti.
Eihän he hajoile. Anna heidän pitää kahvihetkensä. Ei se sinulta ole pois.
Tässä paremmin tietoa, edes joltain asiantuntijalta: "https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/mieli/luulitko-olevasi-ekstr…"
Ja tuossa on puhetta myös siitä, miksi ei kannattaisi lähteä lokerointiin. Laitan joitakin lainauksia tähän:
"Olisi liian yksinkertaista leimata joku ekstrovertiksi tai introvertiksi, koska käyttäytyminen vaihtelee eri tilanteissa. Esimerkiksi sukujuhlissa ulospäinsuuntautunut, puhetta johtava tyyppi saattaa olla töissä hiljainen ja vetäytyvä."
"
Luokittelu laittaa persoonallisuuden piirteet karkeaan järjestykseen, mutta ei kerro syvällisemmin, miten merkittävä kyseinen ominaisuus on.
Ajatellaan esimerkiksi rekrytointitilannetta, jossa urheiluvalmentaja kysyy kandidaateilta, missä lajissa nämä ovat parhaita: jalkapallossa, jääkiekossa vai keihäänheitossa? Jari Litmanen vastaa: ”Jalkapallossa.” Myös psykologi Jari Lipsanen on paras jalkapallossa.
Molemmat osaavat pelata jonkin verran jääkiekkoa, mutta keihäänheitto ei luonnistu. Heillä on samanlainen lajiprofiili, vaikka todellisuudessa tulokset eivät ole lainkaan vertailukelpoisia.
Pelkkää testitulosta katsomalla valmentaja saattaisi tehdä pelaajavalinnassaan emämunauksen."
"Pahimmillaan persoonallisuustyypeistä voi tulla itseään toteuttavia ennusteita.
Kun uskoo otsaansa lyödyn leiman, voi alkaa rajoittaa itseään. Mutta esimerkiksi ujokin ihminen pystyy esiintymään viidensadan ihmisen edessä, jos saa riittävästi harjoitusta ja tukea. Hän ei ehkä nauti kokemuksesta, mutta ei myöskään rajoita itseään tarpeettomasti."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan nähnyt ketjua, jossa ekstrovertit haukkuu introvertteja. Miksiköhän?
Mikä ekstroverttien synti on tämän ketjun mukaan. Se, että moni heistä kokee haadtavana olla etätöissä. Mitä pahaa on siinä, että joku kokee jotain ja sanoo sen. Hän kokee, ei hän ole toisilta mitään ottamassa pous, ei edes haukkumassa ketään.Onko se eritynen sisäinen maailma sellainen, että toisenlaiset ei saa kokea mitään. Toisenlaisilla ei ole mitään sisäistä maailmaa. Hiukan nyt vaikuttaa ymmärryksen puutteelta ja itsensä ylentämiseltä
Ai? Mä olen nähnyt useitakin. Niissä introverttejä haukutaan mm. ylimielisiksi.
Etsi tällainen ketju.
Millä perusteella ylimielisiksi siinä haukuttiin?
Mumä olen monta kertaa nähnyt täällä keskustelun, jossa suulaat ekstrovertit valittavat kun introvertit ovat hiljaa. -eri
Laita linkki.
Ja nimenomaan että puhuvat koko ihmisryhmästä, ei yksilöstä. En ole koskaan kuullut että ketään ekstrovertiksi itseään kutsuva haukkuisi introverttiryhmää hiljaisuudesta.
Hiljaisuudesta voi olla valitusta, kyn se johtaa johonkin haitalliseen lopputulokseen. Esim ei sanota kun pitäisi ja valitetaan myöhemmin. Muutenhan puhelias ihminen vaan tykkää, kun saa puhua. Puhelias ei tarkoita samaa kuin ekstrovertti.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/puhuisit-vahan-e…
https://www.vauva.fi/keskustelu/3023301/introvertit-arsyttaa
https://www.vauva.fi/keskustelu/3954740/ketju/tabu_introvertit_ujot_ars…
Siinä nyt heti muutama.
Me naisten artikkeli ja pari vauvapalstan provoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainut kenen mielestä koko intro- ja extroverttiys on ymmärretty ihan väärin? Siitä on tutkimuksiakin, että olit mitä tahansa, kaikki ihmiset lataavat akkujaan pääsääntöisesti olemalla yksin. Kyllä extroverttikin väsyy sosiaalisista kotkotuksista, mutta kestää niitä ehkä introvertti pidempään. Sosiaalisuus on taas sitten asia erikseen. Se, mikä toisaalta erottaa intro- ja extrovertin on tapa ilmaista itseään. Extrovertin koko luonne on niin ikään enemmän framilla maailmalle, kun taas introvertti kääntää kokemuksensa sisäisiksi pohdinnoiksi. Esim extrovertti saattaa helposti hölöttää ohi suunsa täysin inhimillisetkin, mutta sosiaalisesti normaalit ajatuksensa, kun taas introvertti jupisee niitä päänsä sisällä eikä välttämättä sano niitä ääneen. Toki on vielä erikseen käytöstavat jaautisminkirjo, kuten täällä mainittua, mutta extrovertillä näin käy todennäköisesti helpommin kuin introverttill kenellä ei muutenkaan ole taipumusta ilmaista itseään ulospäin.
Mielestäni sinäm olet ymmärtänyt väärin, introverttiys ja ekstorverttiys eivät nimenomaan kuvaa ihmisen puheliaisuutta vaan sitä, että väsyykö ihmisseurassa että pitää ladata akkuja, vai saako energiaa ihmisseurassasta, eli väsyy yksin olemisesta ja jaksaa olla vaikka töissä ihmishälinen keskellä, kotona suurperheen keskellä ja vielä vapaapäivinä tavata useita eri ihmisiä kahden päivän aikana ongelmitta ja käydä juhlissakin ja on silti levännyt viikonlopun jälkeen. Vastaavasti introvertti olisi tuollaisesta elämästä täysin uupunut.
Olet väärässä. Ei niin ekstroverttia ole, joka ei väsyisi jatkuvasta ihmiskuormasta.
Minä olen enfj ja erittäin ekstrovertti (kukaan ei ole 100% kumpaakaan) ja ihmissuhdetyössä. Todellakin tarvitsen lepoa ja yksinoloa työn vastapainoksi. Aivan kuten ihan jokainen ihminen.
Varmasti vähän väsyy, mutta tuskin niin paljon, että tarvitsee monta päivää toipumisaikaa niin, että pitää olla täysin yksin?
No kyllä minä ainakin saatan olla jopa 3 päivää olematta yhteyksissä kehenkään, some on kiinni yms. ja olen extrovertti. Mistä kumpuaa tämä tarve ahtaa extrovertit johonkin tiettyyn, kapeaan lokeroon ja sitten alapeukutetaan, kun joku ilmaisee olevansa yhtään mitään muuta kuin se läpimätä kuvatus siitä, millaisina osa introverteistä extroverttiä pitää.
Olet oikeassa, luin wikipedia määritelmän tästä asiasta ja se on kyllä muuttunut täysin siitä, mitä se jokunen vuosi sitten oli, eli enää ei olekkaan kyse tästä palautumisesta ihmiskontaktin jälkeen vaan jostain "orientoitumisesta" mitä en itse ainakaan edes ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan.
Lokerointi on typerää, mutta jos selkeät määritelmät jollekkin asialle on tehty, niin niiden mukaan tietenkin mennään jos asiasta puhutaan, mutta ei tuo niin selkeää enää ollutkaan.
Valtaosa ihmisistä ei ole kumpaakaan ääripäätä, vaan jotain siltä väliltä, myös osa niistä jotka on halunneet lokeroida itsensä jommaksikummaksi.
Wikipedian sisältö asiasta on paljolti pelkkää mutuilua, jos katsot tarkasti niin aika moneen lauseen perässä lukee että "lähde?" tai "kenen mukaan?", ei siis tällä kertaa kovin luotettava tiedon lähde.
Mitä lähdettä tälle tarvii, kun vedenpitävät extrovertit ovat täällä kuorossa todenneet jo tiedossa olevan faktan, eli sen, että väsyvät ennen pitkää sosiaalisesti kanssakäymisestä siinä missä introvertitkin? Muuttuuko tämä todellinen koettu kokemus siitä, jos joku introvertti määrittelee itselleen asian totena toisin? Miksi sitä on niin vaikeaa hyväksyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan nähnyt ketjua, jossa ekstrovertit haukkuu introvertteja. Miksiköhän?
Mikä ekstroverttien synti on tämän ketjun mukaan. Se, että moni heistä kokee haadtavana olla etätöissä. Mitä pahaa on siinä, että joku kokee jotain ja sanoo sen. Hän kokee, ei hän ole toisilta mitään ottamassa pous, ei edes haukkumassa ketään.Onko se eritynen sisäinen maailma sellainen, että toisenlaiset ei saa kokea mitään. Toisenlaisilla ei ole mitään sisäistä maailmaa. Hiukan nyt vaikuttaa ymmärryksen puutteelta ja itsensä ylentämiseltä
Ai? Mä olen nähnyt useitakin. Niissä introverttejä haukutaan mm. ylimielisiksi.
Etsi tällainen ketju.
Millä perusteella ylimielisiksi siinä haukuttiin?
Mumä olen monta kertaa nähnyt täällä keskustelun, jossa suulaat ekstrovertit valittavat kun introvertit ovat hiljaa. -eri
Laita linkki.
Ja nimenomaan että puhuvat koko ihmisryhmästä, ei yksilöstä. En ole koskaan kuullut että ketään ekstrovertiksi itseään kutsuva haukkuisi introverttiryhmää hiljaisuudesta.
Hiljaisuudesta voi olla valitusta, kyn se johtaa johonkin haitalliseen lopputulokseen. Esim ei sanota kun pitäisi ja valitetaan myöhemmin. Muutenhan puhelias ihminen vaan tykkää, kun saa puhua. Puhelias ei tarkoita samaa kuin ekstrovertti.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/puhuisit-vahan-e…
https://www.vauva.fi/keskustelu/3023301/introvertit-arsyttaa
https://www.vauva.fi/keskustelu/3954740/ketju/tabu_introvertit_ujot_ars…
Siinä nyt heti muutama.
Esim viimeisessä 2014 joku yksilö kokee ärsytystä introverteista. Hänkään ei kutsu ekstroverttilaumaa mukaan haukkumiseen, eikä sitä laumaa ketjussa olekaan yleistämässä ja me henkeä puhkumassa.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on just hyvä esimerkki introvertin itsekeskeisyydestä. Itse ajattelisin enemmin niin, että onpa kiva kun välinpitämättömässä maailmassa edes joku miettii onko toisella kaikki hyvin, vaikka kysymiseen ei olisikaan juuri itseni kohdalla tarvetta! Mistä kysyjä voisi sitä tietää?
Nykymaailman mielenpahoittajat on kyllä aikamoisia. Mitään ei voi yksinkertaisesti tehdä oikein. Jos kysyy - se on tunkeilua tai perustuu typerille olettamuksille toisen tilasta. Jos ei kysy - on välinpitämätön paska.