Vanhemmat rajasivat mieheni perintöni ulkopuolelle - katkaisin välit
Kyllä on pienipäistä porukkaa, vaikka koko lapsuuteni ja nuoruuteni sain kuulla sivistyksen arvosta. Todelliset syyt vanhempieni ratkaisuun olivat nämä:
-Mieheni on amisduunariyrittäjä, kun sukumme on laajalti korkeakoulutettua.
-Miehelläni on suuria, näkyviä tatuointeja.
-Mieheni polttaa tupakkaa.
-Mieheni juo keskikaljaa joskus jopa sunnuntaipäivisin.
Sillä ei ole väliä, että mieheni on pitänyt meistä huolta, elättänyt minut ja lapset monta vuotta kotona, maksanut yrittämisellään opintoni ja kaiken päälle ollut osallistuva ja lempeä isä.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Siinä vaiheessa kun saat perinnön haltuusi, voitte hyödyntää sitä yhdessä miehesi kanssa ihan mielenne mukaan.
Mutta entä jos tulee ero? Miten mieheni saa takaisin rahat, jotka on sijoittanut minuun?
Olispa kannattanut sijoittaa pörssiosakkeisiin eikä keljuun akkaan! Sen hän huomaa ennemmin tai myöhemmin :DDD
Vierailija kirjoitti:
Olen näemmä vähemmistössä mutta olen osittain samaa mieltä aloittajan kanssa. Minusta nuo asiat sovitaan avioehdossa, ja mikäli näin ei ole haluttu tehdä, niin se on pari oma päätös. Ei pitäisi kuulua kenellekään muulle miten pari on päättänyt jakaa omaisuutensa erossa.
Tosin perijänhän on varsin helppo mitätöidä tuo. Sen kun ostaa rahalla jotain yhteistä tai vaikka kuittaa yhteisen asuntolainan tms. Tai jos kyseessä on kiinteä omaisuus, niin myy pois ja ostaa tilalle muuta molempien nimiin 50-50.
Mitä jos niitä vanhempia ei kiinnosta lapsen liitto ja keskinäiset sopimukset tuon taivaallista vaan HE haluavat että omaisuus pysyy omassa suvussa?
En tajua miksi ap haluaa perinnön väkisin mieluummin miehelle ja sitä kautta vaikka miehen uuden liiton lapsille kuin omille lapsilleen mutta kaikkea ei kai voi ymmärtääkään.
Nämä suomalaiset testamentit ja avioehdot on niin huvittavia, kun käytännössä sitä varallisuutta ei edes ole. Olen Yhdysvalloissa aviossa. Mies on hyvin rikkaasta perheestä. Ei sanaakaan avioehdoista tai testamenteista. Mies on vanhempansa nykyisin jo perinytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näemmä vähemmistössä mutta olen osittain samaa mieltä aloittajan kanssa. Minusta nuo asiat sovitaan avioehdossa, ja mikäli näin ei ole haluttu tehdä, niin se on pari oma päätös. Ei pitäisi kuulua kenellekään muulle miten pari on päättänyt jakaa omaisuutensa erossa.
Tosin perijänhän on varsin helppo mitätöidä tuo. Sen kun ostaa rahalla jotain yhteistä tai vaikka kuittaa yhteisen asuntolainan tms. Tai jos kyseessä on kiinteä omaisuus, niin myy pois ja ostaa tilalle muuta molempien nimiin 50-50.
Mitä jos niitä vanhempia ei kiinnosta lapsen liitto ja keskinäiset sopimukset tuon taivaallista vaan HE haluavat että omaisuus pysyy omassa suvussa?
No hehän eivät sitä kuitenkaan haudan takaa enää päätä mitä se perijä sillä omaisuudellaan tekee.
Nyt miehesi voi sijoittaa kaikki ekstrarahansa yritykseensä tai pörssiyhtiöihin, kun sinä olet jaloillasi ja tienaat perheelle hyvän elintason. Seuraavat 20 vuotta ainakin.
Minusta tuollainen testamentti voi ajaa aviopuolisot epäreiluun tilanteeseen, jos molemmat perii suunnilleen yhtä paljon mutta vain toisen vanhemmat tekee kyseisen testamentin. Silloin toisen omaisuus lähtee jakoon mutta toisen ei. Tämän takia on minusta reiluinta antaa parin päättää nämä asiat itse.
Vierailija kirjoitti:
Nämä suomalaiset testamentit ja avioehdot on niin huvittavia, kun käytännössä sitä varallisuutta ei edes ole. Olen Yhdysvalloissa aviossa. Mies on hyvin rikkaasta perheestä. Ei sanaakaan avioehdoista tai testamenteista. Mies on vanhempansa nykyisin jo perinytkin.
Amerikassa naisten tasa-arvo on kehitysmaiden luokkaa ja pysyykin sellaisena. Missään ei tehdä niin paljon murhia ja vakuutuspetoksia kuin USA:ssa, kun se ihannevaimo tai -mies vaihtuu tiuhaan tahtiin ja ero tulee vähän liian kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Nämä suomalaiset testamentit ja avioehdot on niin huvittavia, kun käytännössä sitä varallisuutta ei edes ole. Olen Yhdysvalloissa aviossa. Mies on hyvin rikkaasta perheestä. Ei sanaakaan avioehdoista tai testamenteista. Mies on vanhempansa nykyisin jo perinytkin.
Sanos muuta. Ja Suomessa tapellaan keski-ikäisten sisarusten kesken joka kulhosta ja kiposta kun vanhemmat kuolevat. Sitten ollaan loppuelämä riidoissa. "Kun se Lissu otti sen Mariskoolin" (joka on 35 e arvoinen uutena ja ei minkään arvoinen vanhana etenkin kun pappa piti siinä tekohampaitaan yöpöydällä.)
Ap:n pitäisi nyt ottaa piä persiistä ja pyytää anteeksi vanhemmiltaan. Sanoa suoraan, että "anteeksi olin tosi torvi, enkä ymmärtänyt yhtään mistä tässä on juridisesti kyse".