Vanhemmat rajasivat mieheni perintöni ulkopuolelle - katkaisin välit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs väliä tuolla on? Sinähän vanhempasi perit. Eikös tuo miehen sulkeminen ulkopuolelle tehdä lähinnä teidän eron varalta?

Teistäkö on reilua, että mieheni on tukenut minua kaikin mahdollisin tavoin sekä henkisesti että taloudellisesti ja mahdollistanut minun rakentaa haluamaani elämää, mutta sitten kun tulee ero, niin mikään minun ei kuulu hänelle?

Miksi mennä naimisiin, jos ei tahdo yhteistä elämää, yhteistä omaisuutta ja yhteistä vastuuta? Mikä avioliiton tarkoitus silloin on?

Hyvä ja kuuliainen vaimo tietenkin kieltäytyisi perinnöstä kun mieskään ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Siinä vaiheessa kun saat perinnön haltuusi, voitte hyödyntää sitä yhdessä miehesi kanssa ihan mielenne mukaan.

Mutta entä jos tulee ero? Miten mieheni saa takaisin rahat, jotka on sijoittanut minuun?

Miten tuo mitään muuttaa? Saathan sä oman perintöosuutesi jakaa miehesi kanssa sitten aikanaan tai antaa vaikka kokonaan miehelles jos huvittaa. 

Vanhempasi tekevät omaisuudellaan mitä haluavat eikä sinä ole heidän päätöksistään mitään syytä suuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö ymmärrä omaa etuasi?

Entä miehen etu? Ihanko oikeasti teistä on reilua, että mieheni on elättänyt minua vuosikaudet ja tarjonnut keskiluokkaisen elintason huolimatta kotona olemisestani ja opinnoistani, mutta erossa minun pitäisi ajaa vain omaa etuani?

Sillä tavallako te vastuun ajattelette?

Sinähän olet täysin vapaa lahjoittamaan perinnöstäsi vaikka puolet miehelle kun sitten perit?

Onhan tämä uskomaton keskustelu. Jos nainen olisi elättänyt miestä, niin ei puhettakaan siitä, etteikö sitä tulisi naiselle kompensoida. Tasa-arvossa on vielä paljon tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö ymmärrä omaa etuasi?

Entä miehen etu? Ihanko oikeasti teistä on reilua, että mieheni on elättänyt minua vuosikaudet ja tarjonnut keskiluokkaisen elintason huolimatta kotona olemisestani ja opinnoistani, mutta erossa minun pitäisi ajaa vain omaa etuani?

Sillä tavallako te vastuun ajattelette?

Eiköhän miehelläsi ole ihan oma suku, kenet mahdollisesti perii ja sinä omasi. Miehesi ei ole isäsi korvike, jota pitää kiittää isäsi omaisuudella.

Sen kun jaat perinnön miehesi kanssa, tai annat hänelle kokonaan. Ei ne sun vanhemmat sieltä haudan takaa mitään enää määräile

Hyvä. Toivottavasti tajuavat muuttaa testamnttia myös sinun osaltasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Siinä vaiheessa kun saat perinnön haltuusi, voitte hyödyntää sitä yhdessä miehesi kanssa ihan mielenne mukaan.

Mutta entä jos tulee ero? Miten mieheni saa takaisin rahat, jotka on sijoittanut minuun?

Haluat siis erota miehestäsi ja maksaa venhempiesi tienaamista rahoista miehelle elätyksesi?

Ootko töistä kuullut?

Tämä on jonkun sellaisen provo, joka on tajunnut, ettei perikään miehen suvun omaisuutta. (tuo on siis käytännössä avioehto perinnön osalta)

Kerron tositapauksen. Mieheni kaverille kävi niin, että olivat olleet "Maijan" kanssa yhdessä vuosia ja asuivat yhdessä. Saivat lapsenkin. Sitten vihdoin menivät naimisiin ja puolen vuoden kuluttua Maija vaati eroa, muutti yhteen miehen kaverin kanssa ja vaati miehen vanhemmiltaan saaman mökin puolikasosuutta. Maijan järkytys oli suuri, kun miehen vanhemmat olivat olleet kaukaa viisita ja mökissä oli ehto, ettei se voi kulkeutua miehen vaimolle. Niinpä oli turha temppu maijalta. (Kiinnitin jo häissä huomiota siihen, ettei morsian ollut ollenkaan onnesta sädehtivä ja arvokkaan oloinen.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Siinä vaiheessa kun saat perinnön haltuusi, voitte hyödyntää sitä yhdessä miehesi kanssa ihan mielenne mukaan.

Mutta entä jos tulee ero? Miten mieheni saa takaisin rahat, jotka on sijoittanut minuun?

Vaikka siten että annat ne hänelle? Vai etkö halua?

Vierailija kirjoitti:

Sen kun jaat perinnön miehesi kanssa, tai annat hänelle kokonaan. Ei ne sun vanhemmat sieltä haudan takaa mitään enää määräile

Minä olen laittanut lausekkeen, että perintö jää sukulaiselleni eikä sitä jaeta avioeron myötä. 

Jos sen tuhlaa avioliiton aikana, niin se on sitten hänen asiansa. 

Vierailija kirjoitti:

Sen kun jaat perinnön miehesi kanssa, tai annat hänelle kokonaan. Ei ne sun vanhemmat sieltä haudan takaa mitään enää määräile

Mitä järkeä papereita on sitten juristien kanssa kirjoitella, jos niillä ei ole mitään merkitystä? Minä olen nyt siinä luulossa, että kun perin vanhempieni omaisuuden, niin en voi lahjoittaa sitä miehelleni.

Onko juristeja paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kun jaat perinnön miehesi kanssa, tai annat hänelle kokonaan. Ei ne sun vanhemmat sieltä haudan takaa mitään enää määräile

Mitä järkeä papereita on sitten juristien kanssa kirjoitella, jos niillä ei ole mitään merkitystä? Minä olen nyt siinä luulossa, että kun perin vanhempieni omaisuuden, niin en voi lahjoittaa sitä miehelleni.

Onko juristeja paikalla?

En ole juristi, mutta miten luulet, että kuka seuraa, jos lahjoitat koko omaisuutesi miehellesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kun jaat perinnön miehesi kanssa, tai annat hänelle kokonaan. Ei ne sun vanhemmat sieltä haudan takaa mitään enää määräile

Mitä järkeä papereita on sitten juristien kanssa kirjoitella, jos niillä ei ole mitään merkitystä? Minä olen nyt siinä luulossa, että kun perin vanhempieni omaisuuden, niin en voi lahjoittaa sitä miehelleni.

Onko juristeja paikalla?

En ole juristi, mutta miten luulet, että kuka seuraa, jos lahjoitat koko omaisuutesi miehellesi?

Niin kuka estää lahjoittamista, mutta jos ei halua lahjoittaa, niin ehkä tämä sitten vaikuttaa avioerossa. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä uskomaton keskustelu. Jos nainen olisi elättänyt miestä, niin ei puhettakaan siitä, etteikö sitä tulisi naiselle kompensoida. Tasa-arvossa on vielä paljon tekemistä.

No ei todellakaan ole yhdenkään perittävän asia antaa perintöään miniälle tai vävylle jos ei niin halua.

Mun mielestä lainsäädäntöönkin voisi ottaa ehdon jonka mukaan perintö ei mene perittävän puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kun jaat perinnön miehesi kanssa, tai annat hänelle kokonaan. Ei ne sun vanhemmat sieltä haudan takaa mitään enää määräile

Mitä järkeä papereita on sitten juristien kanssa kirjoitella, jos niillä ei ole mitään merkitystä? Minä olen nyt siinä luulossa, että kun perin vanhempieni omaisuuden, niin en voi lahjoittaa sitä miehelleni.

Onko juristeja paikalla?

En ole juristi, mutta miten luulet, että kuka seuraa, jos lahjoitat koko omaisuutesi miehellesi?

Ymmärsin niin, että vanhempieni paperin idea on nimenomaan se, ettei minulle lahjoitettua omaisuutta saa lahjoittaa miehelleni. Siksi he paperin tekivät.

Omaisuushan tulee minulle vasta vanhempieni kuoleman jälkeen. Mitä hyötyä paperista olisi, jos se ei koskisi kuoleman jälkeistä tilannetta?

Tuohan on ihan itsestään selvää. Meillä toimitaan näin perinnön lisäksi lahjakirjojen kanssa, vaikka kyseessä oletettavasti paljon perintöä pienemmät summat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kun jaat perinnön miehesi kanssa, tai annat hänelle kokonaan. Ei ne sun vanhemmat sieltä haudan takaa mitään enää määräile

Mitä järkeä papereita on sitten juristien kanssa kirjoitella, jos niillä ei ole mitään merkitystä? Minä olen nyt siinä luulossa, että kun perin vanhempieni omaisuuden, niin en voi lahjoittaa sitä miehelleni.

Onko juristeja paikalla?

En ole juristi, mutta miten luulet, että kuka seuraa, jos lahjoitat koko omaisuutesi miehellesi?

Ymmärsin niin, että vanhempieni paperin idea on nimenomaan se, ettei minulle lahjoitettua omaisuutta saa lahjoittaa miehelleni. Siksi he paperin tekivät.

Omaisuushan tulee minulle vasta vanhempieni kuoleman jälkeen. Mitä hyötyä paperista olisi, jos se ei koskisi kuoleman jälkeistä tilannetta?

Olet oikeassa, mutta kuka sitä mielestäsi seuraa, jos toimit vanhempiesi tahdon vastaisesti?

Vanhempasi tekivät sen avioeron varalta, eli erossa mies ei voi saada puolia kaikesta omaisuudesta.