Vanhemmat rajasivat mieheni perintöni ulkopuolelle - katkaisin välit
Kyllä on pienipäistä porukkaa, vaikka koko lapsuuteni ja nuoruuteni sain kuulla sivistyksen arvosta. Todelliset syyt vanhempieni ratkaisuun olivat nämä:
-Mieheni on amisduunariyrittäjä, kun sukumme on laajalti korkeakoulutettua.
-Miehelläni on suuria, näkyviä tatuointeja.
-Mieheni polttaa tupakkaa.
-Mieheni juo keskikaljaa joskus jopa sunnuntaipäivisin.
Sillä ei ole väliä, että mieheni on pitänyt meistä huolta, elättänyt minut ja lapset monta vuotta kotona, maksanut yrittämisellään opintoni ja kaiken päälle ollut osallistuva ja lempeä isä.
Kommentit (90)
Vanhempasi tekivät juuri oikein. Ajattelepa, jos miehesi saa perintöä sinun vanhemmiltasi ja sen jälkeen kuolee. Silloin hänet perii hänen lapset tai ellei niitä ole, niin hänen vanhemmat, ellei niitä ole niin hänen sisaret jne. Siinä on helposti firmassa tai kesämökissä kiinni jopa ihmisiä, joita et tunne. Näin teoriassa.
Olipa selkeä provo heti ensimmäisestä lauseesta alkaen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempanasi rajaisin sinutkin testamentista varmuuden vuoksi.
Sepäs ei kovin helposti onnistuiskaan. Siihen tarvitsee nykyään todella painavan syyn, että voi jättää perinnöttömäksi.
Voi jättää vain lakiosan.
Pyydä vanhemmiltasi ennakkoperintöä omiin kuluihisi, jotta miehen ei tarvitse sinua elättää. Tai mene oikeasti työhön. Perintörahoistasi voit sitten maksaa miehellesi kaiken (lahja, josta lahjavero). Mikä on ongelma? Jos sinä kuolet ensiksi, ei sinun vanhempiesi ole pakko maksaa miehesi uuden puolison ja hänen au-lastensa elämistä. Ei todellakaan. Tosin voivat nyt ostaa talon vaikka Portugalista ja pistää kaikki rahat railakkaaseen elämiseen. Lapsethan ovat velvolliset itsensä elättämään ja omaisuutensa hankkimaan.
Minusta ap on ymmärtänyt perinnön ja lakien koko idean pieleen.
Kyllä se idea on jättää omaisuutta ja/tai rahaa sille seuraavalle sukupolvelle joka on verisukulaisia tai adoptiolapsia. Eli käytetään termiä "rintaperilliset".
Jos vainajan sisar tai eno perii, se on ikäänkuin poikkeustapaus kun vainajalla ei ole lapsia, ja sehän näkyy siinäkin että ko. tapauksessa perintöverot ovat suuremmat kuin rintaperillisillä.
Lisäksi rintaperillisten etu on lailla suojattu, eli heillä on aina oikeus ns. lakiosaan vanhempiensa perinnöstä. Toki myös puolisolla on usein oikeus johonkin, mutta hän ei voi halutessaankaan evätä lakiosaa vainajan rintaperillisiltä. Tätähän usein yritetään, varsinkin jos vainajan puoliso ei ole rintaperillisten äiti/isä.
Rintaperillisten aviopuolisoilla ei ole mitään lakisääteistä oikeutta periä, eikä mielestäni testamenttaus ole edes yleinen tapa.
Vanhemmat voivat muun kuin lakiosan omaisuudestaan toki sitten testamentata vaikka naapurin Labradorin noutajalle niin halutessaan.
Meillä on pidetty toivevävy myös rajattu vanhempieni jättämän perinnön ulkopuolelle. Ihan rutiinitoimi, toimii perinnön osalta kuin avioehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs väliä tuolla on? Sinähän vanhempasi perit. Eikös tuo miehen sulkeminen ulkopuolelle tehdä lähinnä teidän eron varalta?
Teistäkö on reilua, että mieheni on tukenut minua kaikin mahdollisin tavoin sekä henkisesti että taloudellisesti ja mahdollistanut minun rakentaa haluamaani elämää, mutta sitten kun tulee ero, niin mikään minun ei kuulu hänelle?
Miksi mennä naimisiin, jos ei tahdo yhteistä elämää, yhteistä omaisuutta ja yhteistä vastuuta? Mikä avioliiton tarkoitus silloin on?
Voi sua naurettavaa ja tyhmää pikku reppanaa. Voit tietenkin itse valita vaikka antaisit exällesi erossa koko omaisuutesi, vaikka olisitkin perinyt sen vanhemmiltasi. Oletko mennyt naimisiin tajuamatta, mitä avio-oikeus tarkoittaa? No, et ole ainoa tyhmä maan päällä.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Siinä vaiheessa kun saat perinnön haltuusi, voitte hyödyntää sitä yhdessä miehesi kanssa ihan mielenne mukaan.
Juu ja voit vaikka antaa kaiken hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Siinä vaiheessa kun saat perinnön haltuusi, voitte hyödyntää sitä yhdessä miehesi kanssa ihan mielenne mukaan.
Mutta entä jos tulee ero? Miten mieheni saa takaisin rahat, jotka on sijoittanut minuun?
Sä annat ne hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kun jaat perinnön miehesi kanssa, tai annat hänelle kokonaan. Ei ne sun vanhemmat sieltä haudan takaa mitään enää määräile
Mitä järkeä papereita on sitten juristien kanssa kirjoitella, jos niillä ei ole mitään merkitystä? Minä olen nyt siinä luulossa, että kun perin vanhempieni omaisuuden, niin en voi lahjoittaa sitä miehelleni.
Onko juristeja paikalla?
Voi luoja mikä tampio. Et ole ikinä riidoista kuullut? Avioehto suojaa siltä varalta. Ei omaa tahtoa poista millään lailla. Ainoastaan vie toiselta oikeuden VAATIA sun rahaasi ja voittaa ne itselleen vaikka oikeusteitse. Mutta antaa saat omaasi aina. Jos haluat.
Vanhempasi todennäköisesti ovat jo tehneet uuden testamentin ja sinä tulet saamaan vain lakiosan perinnöstä tai lahjoittavat omaisuutensa hyväntekeväisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi todennäköisesti ovat jo tehneet uuden testamentin ja sinä tulet saamaan vain lakiosan perinnöstä tai lahjoittavat omaisuutensa hyväntekeväisyyteen.
Kuulostaa järkevämmältä kuin jättää yhtään lisää rahaa ap:lle, joka ei ymmärrä mistään mitään ja katkoo välit vanhempiinsa oman typeryytensä tähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kun jaat perinnön miehesi kanssa, tai annat hänelle kokonaan. Ei ne sun vanhemmat sieltä haudan takaa mitään enää määräile
Mitä järkeä papereita on sitten juristien kanssa kirjoitella, jos niillä ei ole mitään merkitystä? Minä olen nyt siinä luulossa, että kun perin vanhempieni omaisuuden, niin en voi lahjoittaa sitä miehelleni.
Onko juristeja paikalla?
En ole juristi, mutta miten luulet, että kuka seuraa, jos lahjoitat koko omaisuutesi miehellesi?
Ymmärsin niin, että vanhempieni paperin idea on nimenomaan se, ettei minulle lahjoitettua omaisuutta saa lahjoittaa miehelleni. Siksi he paperin tekivät.
Omaisuushan tulee minulle vasta vanhempieni kuoleman jälkeen. Mitä hyötyä paperista olisi, jos se ei koskisi kuoleman jälkeistä tilannetta?
Jos lahjakirjassa ei ole tuota samaa ehtoa, sulle jo lahjoitettu omaisuus ei ole avio-oikeudelta suojattu, vaan jos eroatte, sun on pakko osittaa se miehesi kanssa. Jos lahjakirjassa tai testamentissa on tuo avio-oikeuden poissulkeva ehto sekä kaksi esteetöntä todistajaa, saat itse päättää, annatko varoja toiselle vaiko et. Kuollessasi perillisilläsi on tämä päätäntävalta, jos sinulta jää leski.
Eipä olisi tullut mieleen työssä käyvällä miehelläni opintoja maksattaa. Tein kesätöitä ja pääsin parin vuoden opintojen jälkeen osapäivätyöhön. Opintotukea ja lainaa sain jonkin verran. Asuimme omissa asunnoissamme opiskeluajan. Avioiduimme vasta opintojeni päätyttyä, jolloin pääsin itsekin päätoimiseen työhön.
Olen näemmä vähemmistössä mutta olen osittain samaa mieltä aloittajan kanssa. Minusta nuo asiat sovitaan avioehdossa, ja mikäli näin ei ole haluttu tehdä, niin se on pari oma päätös. Ei pitäisi kuulua kenellekään muulle miten pari on päättänyt jakaa omaisuutensa erossa.
Tosin perijänhän on varsin helppo mitätöidä tuo. Sen kun ostaa rahalla jotain yhteistä tai vaikka kuittaa yhteisen asuntolainan tms. Tai jos kyseessä on kiinteä omaisuus, niin myy pois ja ostaa tilalle muuta molempien nimiin 50-50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kun jaat perinnön miehesi kanssa, tai annat hänelle kokonaan. Ei ne sun vanhemmat sieltä haudan takaa mitään enää määräile
Mitä järkeä papereita on sitten juristien kanssa kirjoitella, jos niillä ei ole mitään merkitystä? Minä olen nyt siinä luulossa, että kun perin vanhempieni omaisuuden, niin en voi lahjoittaa sitä miehelleni.
Onko juristeja paikalla?
En ole juristi, mutta kai sinä voit lahjoittaa omaisuutesi kelle haluat, mutta perittyä omaisuuttasi ei voida jakaa avioeron yhteydessä. Se on sinun suojasi avioerossa.
Miksei voida jakaa, jos ap haluaa? Kyllä voidaan jakaa, mutta mitään oikeutta vaatia sitä kumppanilla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen näemmä vähemmistössä mutta olen osittain samaa mieltä aloittajan kanssa. Minusta nuo asiat sovitaan avioehdossa, ja mikäli näin ei ole haluttu tehdä, niin se on pari oma päätös. Ei pitäisi kuulua kenellekään muulle miten pari on päättänyt jakaa omaisuutensa erossa.
Tosin perijänhän on varsin helppo mitätöidä tuo. Sen kun ostaa rahalla jotain yhteistä tai vaikka kuittaa yhteisen asuntolainan tms. Tai jos kyseessä on kiinteä omaisuus, niin myy pois ja ostaa tilalle muuta molempien nimiin 50-50.
Sinäkään en näy ymmärtävän perinnön tarkoitusta. Miksi kenenkään pitäisi jättää rahaa tai omaisuutta avioliiton kautta sukuun tulleelle? Hänhän perii omat vanhempansa, ei appivanhempiaan.
Tööt.
Vierailija kirjoitti:
Olen näemmä vähemmistössä mutta olen osittain samaa mieltä aloittajan kanssa. Minusta nuo asiat sovitaan avioehdossa, ja mikäli näin ei ole haluttu tehdä, niin se on pari oma päätös. Ei pitäisi kuulua kenellekään muulle miten pari on päättänyt jakaa omaisuutensa erossa.
Tosin perijänhän on varsin helppo mitätöidä tuo. Sen kun ostaa rahalla jotain yhteistä tai vaikka kuittaa yhteisen asuntolainan tms. Tai jos kyseessä on kiinteä omaisuus, niin myy pois ja ostaa tilalle muuta molempien nimiin 50-50.
Mitä sä nyt sekoilet? Sen kun vain ANTAA erossa exälle puolet perinnöstään, jos on niin tyhmä, että ei välitä omasta varallisuudestaan, koska minä itte ei saanut asiaa päättää, niiiih!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, no eihän tilanne sitten ole niin toivoton. Lahjoitan vain puolet omaisuudestani miehelleni niin tilanne on reilu.
Luulin että vanhempani voivat määrätä siitä, mitä teen omaisuudella heidän kuolemansa jälkeen.
Kantsisko selvittää tällaset perisasiat ennen kuin katkaisee välit🙄
Miten ois ennen kuin menee naimisiin?
No sinähän voit sitten antaa hänelle vaikka tuhkatkin pesästä. Varmaan on juuri sellainen mieliala kun tulisesti rakastuu toiseen ja menee sen lapsukaisten ”isiksi”. Niillä nuoremmilla ,kun tuppaa olemaan vielä pienokaisia.
Iloitse siitä sitten.