Lue keskustelun säännöt.
Hyväntuulinen teinivuosien muisteluketju -peukutusketju
Tule tänne muistelemaan mukavia asioita teinivuosistasi! Millaiset isot tai pienet jutut ovat jääneet mieleen? Mitä kaipaat? Mikä kuului teininä arkeesi? Peukku ylös = minäkin muistan tämän omista teinivuosistani, peukku alas = minulla ei ollut teinivuosina tällaista.
Iltapäivät koulupäivän jälkeen. Vanhemmat eivät olleet vielä tulleet kotiin, telkkarista katsottiin Marienhofia ja Jyrkiä, tehtiin lämpimiä voileipiä välipalaksi. Hengailtiin kavereiden kanssa aina jonkun kotona.<3
Ap
Kommentit (488)
Ap eleli aikaa jota ei saa takaisin. Sääliksi käy nykyajan teinejä. He elää jotain bottipanokoneripsarimeduusojen elämää. Ei ihmisten elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yves Rocher
Miten teillä muuten lausuttiin tämä?
Yves Rotser :DDD
Meillä - Yves Rokker
Vierailija kirjoitti:
Myöskin koska seksuaalivalistus oli varsin häveliästä ja seksuaalisuus ei nykymeiningin malliin hyppinyt silmille joka puolelta ja seksikkyys ei sinänä ollut niin korostettua kuin nykyisin,
nuorten kysymykset koskivat tieämättömän viattomina tyyliin "Rakas Eki, voinko tulla raskaaksi kun suutelin poikaa ?".
Samat muistot mulla 80-90-lukujen vaihteesta. Muistan kavereiden kanssa keskustelut siitä, milloin tyttö on valmis sitä "ekaa kertaa" varten ja mitä siltä voi odottaa. Yleisesti ajateltiin ystävien kesken, että 15-vuotias olisi sopivan ikäinen. Sitä nuorempana ekan kertansa kokeneita katsottiin vähän arvostelevasti, mutta toisaalta kokemus olisi pitänyt saada ns. pois alta, ennen kuin täyttää 17, koska silloin olisi jo nolon vanha.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa kaikilla tytöillä oli etuheitto, ja jossain vaiheessa osa teki runsaalla määrällä hiuslakkaa sellasen suoran pystyn etuhiuksista, sanottiin sitä vähän pilkallisesti seinäksi, koska se näytti tosi typerältä.
Meillä sitä kutsuttiin aallonmurtaja-otsatukaksi. Mitä korkeampi sen parempi.
Vierailija kirjoitti:
Ysärin muotia kuvasi hyvin, kun yhden lehden keskustelupalstalla kysyttiin, mitä tehdä "kun oon niin lihava, etten voi tunkea paitaa housujen sisään vaan jätän paidan siihen housujen päälle?"
Muoti ei kiertänyt hurjan nopeasti tuolloin, mutta nyt tuossa ei olisi mitään ihmeellistä.
Toi oli yksi mun teini-iän suurimmista turhautumisenaiheista. Mielestäni näytin pahalta, jos änkesin paidanhelmat housuihin sisään, joten vaikka joskus yritinkin niin olla, jossain vaiheessa päivää aina kiskoin ne sieltä ulos. Tuntui typerältä ja epämuodikkaalta. Jossain vaiheessa oli muodikasta pitää poikien/miesten kauluspaitaa, joka ensin tungettiin housuihin ja sitten sitä nypittiin takaisin ylöspäin, että se kangas muodosti sellaisen pussukan vyön yläpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-lankapuhelimeen vastattiin yleensä sukunimellä. eiköhän usein soittaja ollut joku vanhempien tuttava ja sitten huudettiin äiti tai isä puhelimeen. puhelin oli usein eteisessä ja puhelut käytiin kaikkien kuullen
Meilläpäin lapset vastasi puhelimeen aina tyyliin "Virtasella, Sanna puhelimessa".
Jarkko Salovaaran iltaohjelmat radiossa ovat jääneet mieleen, niitä tuli kuunneltua pimeinä talvi-iltoina. Siitä tuntui jotenkin oudosti syntyvän yhteys muihin ihmisiin: tuhannet nuoret kuuntelivat ohjelmaa ympäri maan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan edelleen luokkasormuksia? Yläasteella tilattiin koko luokalle aina samanlaiset, ja niitä sitten vaihdettiin, kun alettiin "oleen" jonkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yves Rocher
Miten teillä muuten lausuttiin tämä?
Yves Rotser :DDD
Meillä - Yves Rokker
Meillä kanssa. Kun tajuttiin ettei tiedetty miten lausua, valittiin "takuulla väärä" ja pidettiin siitä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yves Rocher
Miten teillä muuten lausuttiin tämä?
Yves Rotser :DDD
Meillä - Yves Rokker
Juu, Yves Rokker täälläkin. Jotkut pröystäilijät tosin sanoivat Yves Rokher.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjeenvaihto oli rakas harrastus ja koulupäivän jälkeen kiirehdin aina postilaatikolle kurkkaamaan, oliko tänään tullut kirjeitä. Tiimarista sai parhaat ja halvimmat kirjepaperit. Oi noita aikoja!
Voi hitsit! Että niitä kirjekavereita olikin välillä hirveän paljon! Ihmettelen vieläkin, miten jaksoin kirjoittaa niin monelle. Tapasinkin joitain heistä ja olin yökylässä ympäri Suomea tai he meillä. Ah! Ihania muistoja!
Mulla oli niin paljon kirjekavereita, että pysyin hädin tuskin perillä itsekään. Kirjeiden kirjoittaminen oli todella yleistä, ja kavereiden kesken vaihdeltiin erilaisia (yleensä Tiimarista ostettuja) kirjepapereita, että näyttäisi siltä, että itsellä on melkein loputon valikoima erilaisia. Suurin osa kirjekavereista halusi nähdä valokuvan, ja voi sitä jännittämistä, kun odotit vastausta ja kommenttia siihen koulukuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjeenvaihto oli rakas harrastus ja koulupäivän jälkeen kiirehdin aina postilaatikolle kurkkaamaan, oliko tänään tullut kirjeitä. Tiimarista sai parhaat ja halvimmat kirjepaperit. Oi noita aikoja!
Voi hitsit! Että niitä kirjekavereita olikin välillä hirveän paljon! Ihmettelen vieläkin, miten jaksoin kirjoittaa niin monelle. Tapasinkin joitain heistä ja olin yökylässä ympäri Suomea tai he meillä. Ah! Ihania muistoja!
Jossain vaiheessa kun englanti alkoi sujua, oli sellainen villitys, että hankittiin kirjekavereita ulkomailta. Muistaakseni se oli ihan maksullinen palvelu, josta niitä nimiä ja osoitteita sitten sai. Ja kaikkien englannin kieli oli ihan törkeän huonoa, mutta ei se vauhtia hidastanut! :D
Vierailija kirjoitti:
Korvalappustereot , mankka tupladekillä että sai kasetteja kopioitua, Suosikki ja jotain ruotsalaisia musalehtiä ja niistä seinät täyteen bändijulisteita. Farkkurotsi, selkälippu ja hihamerkit.
Telkkarissa muutama kanava ja sieltä tuli Macgyver, Taisteluplaneetta Galactica, Ritari Ässä.
Huoletonta aikaa.
Mä rakastin MacGyveria! Se askarteli aina jostain sinitarrasta ja hiuspinnistä pommin tms. Ja se oli niin komea, ai että!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei kyseenalaistanut huumeiden porttiteoriaa. Huumevalistus oli pelottelua tyyliin jos alat polttaan marijuanaa niin ensi viikolla jo makaat katuojassa ja piikittelet heroiinia silmämuniin. Mä & oma kaveriporukka ainakin pelkäs huumeita ihan paniikissa, niin että siinä mielessä valistus kyllä tehosi. En ole kokeillut mitään vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla lienee muistoissa se tunne, kun näki ihastuksen kulkevan jossain. Se ihana, kihelmöivä tunne, tuntu et on jossain taivaassa kun ihastuksen näki. Mulla väheni poissaolot koulusta hurjasti, kun olin niin ihastunut yhteen jätkään. Sitä vaan aina odotti, että näkis sen!
No eipä tämäkään onneks iän myötä mihinkään katoa, kohteet vaan vaihtuu :)
Yksi elävimmistä teini-iän muistoistani on se, miten yläasteella yhden luokkakaverin biseksuaalisuus "paljastui" ja koko takaperoinen uskonnollinen maalaisyhteisö oli ihan järkyttynyt ja kauhuissaan. Musta se tuntui tosi pahalta, ja olinkin sitten loppukouluajan sen tyypin ainoa kaveri, kun muut välttelivät kuin ruttoa. Kokemuksena tietysti hänelle miljoona kertaa pahempi, mutta tuolloin mulle syntyi hyvin vahva mielipide siitä, että kaikkia ihmisiä pitää kohdella tasa-arvoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Niin sanottu elämäni! Yksi ihanimpia teinisarjoja kautta aikain, ja ainoita sellaisia, joiden hahmoihin pystyi oikeasti samaistumaan. Ts. eivät olleet jotain Kalifornian rannikolla asuvia, avoautolla huristelevia ökyjä. Olin aika nuori kun tämä tuli TV:stä, varmaan jotain 12 v. mutta se taisi tulla uusintana paria vuotta myöhemmin.
Toinen josta tykkäsin hirveästi oli Freaks & Geeks.
Miksi kaikki parhaat teinisarjat lopetettiin tuolloin vain yhden kauden jälkeen?
Rakastin kumpaakin sarjaa!!
Vierailija kirjoitti:
Lehdissä oli etsintäkuulutuksia, joita oli hauska lukea.
"Huomio pojat! Olitko Silja Europalla 6-7.8.1998 ja liikkeellä kaverisi kans? Sulla oli päällä musta verkkatakki, siniset farkut ja punainen lippis. Kaverillasi oli siniset farkut ja vaalea huppari. Sulla oli vaaleat hiukset, kaverillasi tummat. Me oltiin ne kaksi tyttöä discossa, jotka katseli teitä. Kohdattiin myös kutoskerroksen portaissa ja katsoitte meitä. Mulla oli päällä sininen hame ja musta t-paita, kaverilla oli keltainen minimekko. Mä olin se punapää ja kaverini se blondi. Jos tunnistat itsesi tästä, ota yhteyttä! Kaikki sana kiertämään tutuille!!"
Usein noi ilmoitukset oli ns. tyttöjen lehdissä, joten luulen et ilmoitukset ei tavoittanut kovin hyvin. Ja kuinka moni poika muistaa, mitä on ollut päällä joskus kuukausi sitten. :D
Tavallisesti niissä vielä luki :
" Katseemme kohtasivat "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjeenvaihto oli rakas harrastus ja koulupäivän jälkeen kiirehdin aina postilaatikolle kurkkaamaan, oliko tänään tullut kirjeitä. Tiimarista sai parhaat ja halvimmat kirjepaperit. Oi noita aikoja!
Voi hitsit! Että niitä kirjekavereita olikin välillä hirveän paljon! Ihmettelen vieläkin, miten jaksoin kirjoittaa niin monelle. Tapasinkin joitain heistä ja olin yökylässä ympäri Suomea tai he meillä. Ah! Ihania muistoja!
Mulla oli niin paljon kirjekavereita, että pysyin hädin tuskin perillä itsekään. Kirjeiden kirjoittaminen oli todella yleistä, ja kavereiden kesken vaihdeltiin erilaisia (yleensä Tiimarista ostettuja) kirjepapereita, että näyttäisi siltä, että itsellä on melkein loputon valikoima erilaisia. Suurin osa kirjekavereista halusi nähdä valokuvan, ja voi sitä jännittämistä, kun odotit vastausta ja kommenttia siihen koulukuvaan.
Mä muistan, kuinka moni lopetti kirjoittamisen nähtyään mun kuvan. Sanotaan, ettei koulukuvani olleet edustavimmasta päästä. :D
Mä valehtelin kavereille, että SinäMinässä oli julkaistu mun kirjoitus. Olin toki lähettänyt sinne kirjoittamiani juttuja, mutta yhtäkään ei koskaan julkaistu. Se oli niin noloa, että oli "pakko" valehdella, olinhan pitkään jo pitänyt meteliä siitä, että minusta tulee isona kirjailija (ei tullut).
Tästä tuli mieleeni, että huijaaminen ja valehtelu toimi silloin ihan eri tavalla kuin nykyään. Nykyään kaikki pitää kieltä keskellä suuta, koska asioiden todenperäisyys voidaan tarkistaa niin helposti netissä. Silloin aikoinaan teini-iässä tuli vähän väliä "väriteltyä" omia kokemuksia esim. kesälomalta, kun oikeasti mitään ei tapahtunut, eikä niitä kukaan pystynyt tsekkaamaan.