Hyväntuulinen teinivuosien muisteluketju -peukutusketju

320 jatkaa: Body Talk taisi olla sen mainospalstan nimi. 

Tv chat. Niissä kyseltiin aina jotain tyyliin "Ketkä on Äänekosken kovimmat jäbät Top6!!!??" Ja sitten joku aina vastas: "Jokke, Ralli-Ville ja Guggis."

Onko kellään muulla ollut niin, että olette nyt aikuisena hankkineet itsellenne jotain sellaista mitä hirveästi halusitte teininä mutta ette koskaan saaneet? 

Minä olen ostanut aika paljon klassisia nuortenkirjoja, sellaisia jotka kestävät hyvin aikaa. Vanhemmillani oli sellainen ajatusmaailma, että he kyllä lukivat melko paljon, mutta he eivät pitäneet kirjojen ostamista omaksi tarpeellisena, kun kaiken sai kirjastosta. 

Lisäksi hankin tunnelmavaloksi suolalampun, jonka voi katsoa juontavan juurensa teiniaikaan. Tykkäsin teininä hirveästi erilaisista tunnelmavaloista, ja olisin halunnut laavalampun, mutta vanhempieni mielestä se oli turhake. Enää en ihan sille lämmennyt, mutta halusin jotain samantyyppistä valoa antavaa.

Lisäksi hankin pinkit tennarit, hopeisen käsilaukun ja muhkean tekoturkistakin. :D

Omalla kohdalla oli myös paljon sitä, että olisin halunnut jonkin asian tietyn värisenä, mutta äitini ylipuhui minut ottamaan jonkin järkevämmän (ja usein tylsemmän) värin, vaikka se ei ollut sitä minkä olisin eniten halunnut. Nyt aikuisena mulla on ollut mm. kirkkaan pinkki polkupyörä, kun nykyään ajattelen, että otan tasan sen värin joka itseä miellyttää. :D

Niin sanottu elämäni! Yksi ihanimpia teinisarjoja kautta aikain, ja ainoita sellaisia, joiden hahmoihin pystyi oikeasti samaistumaan. Ts. eivät olleet jotain Kalifornian rannikolla asuvia, avoautolla huristelevia ökyjä. Olin aika nuori kun tämä tuli TV:stä, varmaan jotain 12 v. mutta se taisi tulla uusintana paria vuotta myöhemmin. 

Toinen josta tykkäsin hirveästi oli Freaks & Geeks. 

Miksi kaikki parhaat teinisarjat lopetettiin tuolloin vain yhden kauden jälkeen?

Up

Vierailija kirjoitti:

Kirjeenvaihto oli rakas harrastus ja koulupäivän jälkeen kiirehdin aina postilaatikolle kurkkaamaan, oliko tänään tullut kirjeitä. Tiimarista sai parhaat ja halvimmat kirjepaperit. Oi noita aikoja!

On katsellut Facebookista mun vanhoja kirjekamuja 30 vuoden takaa. Silloiset lukiolaiset on nyt myyntitehtävissä, kirkossa ja päällikkönä.

Kirjeiden kirjoittaminen loppui kuin seinään kun pojat tuli kuvioihin. Lupailtiin kirjoittaa vielä joskus. Olisko nyt se aika?

Muistatte varmaan että radio-ohjelmat loppuivat klo 23 tai viimeistään keskiyöllä Maamme lauluun. Silloin käännettiin radion nuppi toiseen asentoon ja kuunneltiin keskiaalloilta ulkomaisia asemia, Radio Luxemburgia tai BBC Radio Onea.

Asuin omakotitalossa maalla, liikuin pyörällä joka paikkaan; kouluun, kavereille jne. Leikittiin ulkona iltamyöhään.

Nyt asun rivitalossa pääkaupunkiseudulla, lapset kuskataan autolla kouluun ja jäähalliin kalliiseen harrastukseen.

Niin Suomikin muuttuu maaseutu autioituu eikä lapsia uskalla päästä liikkumaan valvomatta.

Vierailija kirjoitti:

Muistatte varmaan että radio-ohjelmat loppuivat klo 23 tai viimeistään keskiyöllä Maamme lauluun. Silloin käännettiin radion nuppi toiseen asentoon ja kuunneltiin keskiaalloilta ulkomaisia asemia, Radio Luxemburgia tai BBC Radio Onea.

Olipa snobbailua 🤣 itse kuuntelin radion harvoin, olin ulkona leikkimässä ja kotiin tultiin nukkumaan.

Tupakointi oli ihan hiton cool, moniko muistaa valokuvat tupakka huulessa poseeraneista huippumalleista?

Kun teini aloitti tupakoinnin, eivät myös tupakoivat vanhemmat  sen kummemmin  suuttuneet tai kieltäneet.  Alkoholi oli nou nou, mutta röökiä sai vetää äiskän ja iskän silmien edessä posket lommolla :D

- Kirjastossa kuunneltiin levyjä ja syötiin suklaata koettaen olla rapistelematta ettei meitä olisi heitetty ulos

- Elloksen tai Anttilan kuvastoja odotettiin kuin lehmät aamulypsyä ja paketteja vielä kovemmin

- "Jees Rokkeri" ja kylkiäiset! Hyvä etten kaatanut äitiäni kun rynnin katsomaan mitä tällä kertaa tuli.

- Harva tiesi tuttikorujen symboliikan, mutta silti niitä piti roikkua kaulassa ja korvissa useita eri värejä.

Kauhea, kun tuli ikävä ysäriä ja teini-ikää! :( En voi uskoa, että olen 40. 

Kasarilla tuli Mtv ja vieläkin muistan juontajien nimet ulkoa.Madonnan, Cindy Lauperin ym.musiikkivideot olivat mahtavia. Kavereiden kanssa soiteltiin myös Keskustelukanavalle ja Neiti Aikaan.Yver Rocherin paketti tuli säännöllisesti ja lempparihuulipuna oli Huurteinen koralli. Mikroaaltouuni tuli myös koteihin. Luin Suosikkia, SinäMinää ja muistaakseni oli myös MeKaks- lehti. Ysärin taitteessa käytin paitoja, joissa luki Ball. Levikset ja purjehduskengät oli oltava. Teknoa kuunneltiin. Puhelinkoppeja oli, joskus yöllä piti sieltä soittaa kyytiä. Liftattiin. Sitten opiskeluaikana tuli kännykät ja internetit. Sitten vaan aika on kulunut ja tässä sitä pian viisikymppisenä muistellaan...

Lehdet oli kyllä mahtavia ja ne luettiin ihan hiirenkorville. Kerran vuodessa ilmestyi Suosikin KULTATURBO-numero, joka piti äkkiä käydä paperikaupasta(!) ostamassa. Se oli puolet paksumpi kuin normaali Suosikki, painovärinä oli käytetty kultausta, ja se sisälsi suuren määrän julisteita.

Nää bileet kauppatorilla

Vierailija kirjoitti:

Muistatte varmaan että radio-ohjelmat loppuivat klo 23 tai viimeistään keskiyöllä Maamme lauluun. Silloin käännettiin radion nuppi toiseen asentoon ja kuunneltiin keskiaalloilta ulkomaisia asemia, Radio Luxemburgia tai BBC Radio Onea.

Ja vuosikymmen oli??

Micmacin farkut ja pilottirotsi,teinari(teinikalenteri),permanentti pitkissä hiuksissa,carolssin hampparit,hanoi rocks:)

Silloisen tyttöystäväni kanssa vietetyt yöt, lopetettiin vasta kun paikat oli rikki. Uskon että molemmat muistetaan aikaa lämmöllä.

Olin nolkytluvun rokkariteini ja vapaa-aikani kului treenikämpällä. Vain pieni osa treeneistä oli oikeasti soittamista, pääasia oli kavereiden kanssa hengailu. Joskus juotiin treenikämpillä taskulämmintä keskikaljaa

. Hiuksia tupeerattiin aina hurjasti ja frisyyri kiinnitettiin schwartzkopfin extra strong markettilakalla. Vaatteita tunattiin itse repimällä, sekä niitein ja hakaneuloin. Kulmakarvat oli ajettu pois ja piirretty uudet tilalle.

Kesäisin ajettiin kaikkialle skootterilla. Perus homma oli ajaa lähikauppaan ostamaan batterya ja karkkia, ja niitä sitten mentiin leikkikentälle syömään ja peloteltiin lapset pois.

Jos jonkun vanhemmat oli poissa, sen luona oli kotibileet. Ei mitään ylilyöntejä ja paikkojen rikkomista, vaan pienellä porukalla kaljaa, pizzaa ja musiikkia hyvässä hengessä.

Ensimmäinen lavatanssireissu naapurin Irman kanssa, kun olimme 14-vuotiaita. Vamistauduimme huolella ja pukeuduimme samalla tavalla: prässihousut, paitapusero ja klubitakki, Irmalla vihertävä ja minulla sininen (nyt sanottaisiin bleiseri). Lähdimme lavalle polkupyörillä. Kummankaan vanhemmat eivät uskoneet, että menemme lavalle, vaan luokkatoverimme Kikan luo, kuten muulloinkin. Mutta lavalle menimme, piilotimme pyörät pusikkoon ja ostimme liput, Rahaa jä vielä jaettuun limupulloonkin. Emme uskaltaneet kuitenkaan mennä ihan sisälle asti, katselimme vain oviaukoilta tanssijoita. Meillä oli vasta tulossa koulussa jonkin verran tanssinopetusta. Hyvissä ajoin lähdimme sitten jo ajelemaan kotiin. Matkaa oli suuntaansa noin 8 km. Se oli sen kesän ainut tanssireissu, seuraavana niitä sitten tulikin jo huomattavasti enemmän, autokyydillä. Tällainen muisto teinivuosilta 60-luvun ensimmäiseltä puoliskolta.

Kun tulin koulusta kotiin ja avasin jonkun pelin tietokoneella. Jos oli kaakaota ja jotain kivaa syötävää, se oli todella luksusta. Se tunne, että koulupäivä on ohi ja nyt saa nautiskella kaakaosta ja ehkä herkuistakin. Meillä oli kotona tiukkaa eikä kaakaota ollut aina tarjolla, joten nautin siitä silloin kun sitä oli. Herkkunakin saattoi olla jotain outoa, esim. mandariinit olivat silloin tyypillinen herkku.

Sitten kun sain kavereita lukiossa ja juttelimme niitä näitä. Emme olleet kavereita vapaa-ajalla emmekä tunteneet juuri muutenkaan, mutta koulussa juoruilimme opettajista ja kuulemistamme suosittujen oppilaiden bile- ja suhdedraamoista. Minulla ei ole koskaan ollut oikein kavereita ja se oli silloin uutta ja hienoa. Porukka hajosi lukion jälkeen enkä koskaan enää saanut samanlaista tyttöporukkaa kuin silloin.