Hyväntuulinen teinivuosien muisteluketju -peukutusketju

Kasarilla tuli ekat hassut tietokoneet, tai itse asiassa niitä edelsi elektroniikkapelit ja videopelit. E-pelit oli pieniä, nykyisen padin tai ison kännykän kokoisia ihania pelejä, jotka piipittivät välitunneilla ja kotona. Videopelit kytkettiin telkkariin ja sit räiskittiin avaruuspelejä ym. Ekat tietsikat oli pelikoneita, niillä pelattiin ja pelejä kopioitiin surutta. Joka toisessa disketissä oli aina virus, niistä ei välitetty.

Myös elokuvia kopioitiin ja saatiin ulkomailta ilman tekstitystä, Suomessa oli niin tiukka sensuuri ettei K18 elokuvia saanut muuta kuin ns. tiskin alta. Jos joku kauhufilmi esim. pääsi Suomeen, siitä leikattiin pätkiä pois. Kopioituina VHS-kasetilla näki ne kokonaan, tosin laatu huononi aina joka kopioinnista..

Englantilaiset, amerikkalaiset, saksalaiset ja ranskalaiset muotilehdet ja musalehdet! Esim. Smash Pop, The Face, Elle, Seventeen, Bravo... niissä oli parempaa sisältöä kuin suomalaisissa. En koskaan esim. ymmärtänyt Suosikkia kun siinä oli jotain iskelmätähtiä tyyliin Dannyt ja meijusuvakset :D

Niistä sai vaatteiden tuunausvinkkejä ja meikkivinkkejä. Muistan mm. kuinka Boy Georgen meikkityyliä ihasteltiin ja jutut otsikoitiin "hän meikkaa paremmin kuin naiset" ja sit kaverin kanssa yritettiin kopioida hänen ja Annie Lennoxin ym meikkityylit. Joskus onnistui, joskus ei. Muistan käyttäneeni mm. Baborin puhtaanvalkoista meikkivoidetta, kun en löytänyt tarpeeksi vaaleaa tuotetta iholleni..

Ja telkkarista alkoi näky MusicTV ja Sky (tms) ja niistä tuli koko ajan musiikkivideoita. Niitä tuijotettiin tarkkana, opeteltiin tanssiliikkeitä, katsottiin vaatteita ja meikkejä. Eri genreille oli omat ohjelmat, omat popille, toiset heville, sitten alternativea ja muuta.

Jane Hellen -merkkiset shampoot ja hoitsikat kirkkaissa väreissä: vihreä, persikka, keltainen - niissä oli ihanat tuoksut. Lumenen omat hajuvedet, mm. Timantti Hangella. Joku muisteli Lumenen huulipunien nimiä, niin minäkin :) Lempparini oli Ruusutarha, tumma punainen sinisessä hylsyssä. Muistan myös sen huulipunan tuoksun!

Vierailija kirjoitti:

Englantilaiset, amerikkalaiset, saksalaiset ja ranskalaiset muotilehdet ja musalehdet! Esim. Smash Pop, The Face, Elle, Seventeen, Bravo...

Se olikin Smash Hits :) Suurta huvia näin "vanhana" on googlettaa näitä mut alkavat vaipua arkistoihin kun hakusanaan pitää lisätä aina "magazine" perään. Sit voi kuvahausta katsella lehtien kansia ja bongailla tuttuja "tuo oli mulla vuonna 1983" :D

Aika paljon luin ketjusta läpi, mutta "the" kasariklassikko, Ritari Ässä loisti poissaolollaan. Yksi kaveri oli niin kova Ritari Ässä-fani, että harmitteli sitä, ettei Ritari Ässä tullut kahdelta kanavalta, niin kuin uutiset tuli joka ilta, siltä varalta, että toisen kanavan signaalissa oli häikkää. Ja maallahan usein oli. Etenkin kolmos-kanavalla.

Commodore 64 ja MikroBitin ekat numerot, voiko kasarimpaa olla. Levyraatia katsottiin ja nuorempana myös perheen kanssa Otilan ja Salmisen juontamia visailuohjelmia.

Kun päästiin ensimmäisiin kesätyörahoihin kiinni, niin "kuusnepan" rinnalle ostettiin tietysti Amiga. Ei ne varmaan olisi riittänyt, mutta onneksi isoveljellä oli samana kesänä rippijuhlat ja lahjarahoilla maksettiin loput.

Yläasteella oli Levikset ja telkkarista mm. Beverly Hills 90210, joka ihan aluksi oli "suomalaiselta" nimeltään "L.A. Beat". Suomen Madiä oli luettu jo ala-asteella, yläasteella löydettiin jotain englanninkielisiä. Pahkasika oli vähän isommille, mutta kyllä niitäkin jotain aina löytyi.

Kansainvälisyyttä maalla edustivat vaihto-oppilaat, joko ulkomaalaiset tai sitten luokalle "jäänyt" vuoden amerikassa viettänyt vuotta vanhempi ikätoveri. Ulkomaalaiset ei koskaan oppineet suomea, en oikein tajunnut, että ne tuli opettelemaan kieltä, ennen kuin tapasin kouluaikojen jälkeen jonkun saksalaisen, joka osasi auttavasti suomea.

Ysärillä Hyvät, Pahat, Rumat oli myös telkkarin vakiokamaa. Vaikka ei siitä kavereiden kanssa juuri puhuttu. Joku oli missannut sen jakson, jossa Sarasvuo ja Rantalainen molemmat olivat pilleripöllyssä ja sekös häntä harmitti.

Yves Rocherin hajuvedet: Ispahan, Clea, Un Avril En Noir vai mitä ne oli. Sitten muut muotituoksut, esim. Balache ja YSL:n Paris. Neonvärit, läpikuultava muovi, autonrenkaan kokoiset korvakorut.

radiomafia

räkkärimarket siellä korsossa

alivaltiosihteeri

avaruusromua

antti "paska" joku, en muista mikä mutta tykkäsin

metalliliitto

siis oli vaikka mitä ihania eri tyylin ohjelmia joista tykkäsin. nyt kaikki on hajotettu sinne tänne, ja pääpaino joko niillä samoilla hiteillä tai sitten tyhjällä läpällä ja lätinällä ja aina korrektisti ketään loukkaamatta. kuin joku tunkisi velttoja makaroneja korviin.

nyt pitää selata ja etsiä, jos vaikka välillä haluaisi kuunnella lattaria, bluesia, kansainvälisiä uutuuksia, metallia ja heviä, ambientia, klassista, klassikkobiisejä, jne. Onneksi on nettikanavat ja nettiradiot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosikin Dear Eki -palstalta "opittiin" seksuaalisuudesta. Kysymykset oli ihan uskomattomia tyyliin "Voinko olla raskaana, kun suutelin kundin kaa?" tms. Kuviteltiin myös, että raskaus voi saada alkunsa saunan lauteilta tai ainakin seksitaudin voi sieltä saada. En tiedä, oliko nää kieli poskessa tehtyjä kysymyksiä vai ihan aitoja. Varmaan sekä että.

Lehdet oli tosi tärkeitä, kun ei ollu nettiä 90-luvulla. Luin ainakin Suosikkia, SinäMinää ja (hui) vähän liian nuorena Reginaa. Äiti ei tykänny viimeksimainitusta. Yritin aina piilottaa siltä ne. Joskus se heitti jonkun mun Reginan menemään ja olin siitä tosi kiukkuinen. Kuitenkin Regina muuttui aika pian lapselliseksi ja aloin inhota niitä mukahauskoja novelleja. Vakavammat oli vähän parempia. Uskoin, että olisin itse kirjoittanut paremmin.

Cosmopolitania tilasin myös, kunnes sen jutut alkoi toistaa itseään. Olin selkeesti kasvanu siitä yli.

Koulussa kaikilla tytöillä oli etuheitto, ja jossain vaiheessa osa teki runsaalla määrällä hiuslakkaa sellasen suoran pystyn etuhiuksista, sanottiin sitä vähän pilkallisesti seinäksi, koska se näytti tosi typerältä. Tytöillä oli usein liivi päällä, jalassa 501:n Levikset tietenkin.

Pojat jaettiin tylysti kiinnostaviin ja ei-kiinnostaviin, nössöihin. Ei sitä silloin tajunnut, miten kauheaa oli varmasti kuulua niihin nössöihin. Varmaan toki pojat jaotteli tyttöjä myös, oli ne suositut, joihin kaikki oli ihastuneita, ja sitten ne seinäruusut.

Vapaa-ajalla lukemisen lisäksi katteltiin MTV:ltä musiikkivideoita. Nauhoitin niitä vhs-kasetille, jossa luki isolla, että ei saa äänittää päälle. Niitä ihanan suttuisia videoita sitten katteltiin. Radiosta äänitettiin c-kasetille suosikkibiisejä, joiden päälle se typerä toimittaja tietenkin hölisi. Sitten pätkä niitä toimittajien pälinöitä päätyi niille kaseteille :D

Olin jo melkein aikuinen kun sain ekan kännykän, Nokialaisen tietenkin.

Kys. palstalta on myös se legendaarinen tapaus, missä tyttö oli masturboinut paljaalla banaanilla ja Eki valisti, että emätin ei olemikään komposti :D Olen melko varma, että kysyjä on nykyään av-mamma.

Ja se kysymys, että onko minussa jotain vikaa kun kuukautiseni ovat punaiset eivätkä siniset kuten telkkarin terveyssidemainoksessa?

Itse luin englanninkielistä Cosmopolitania, joka oli kyllä sisällöltään aikuisemmille nuorille aikuisille, täynnä mm. työ- ja seksivinkkejä sekä ohjeita jostain suuren maailman cocktail-kutsuista, millaisissa en ollut koskaan ollut. Että mitä pukea, mitä meikata, miten "minglata" muiden kanssa. Voi voi, kun tähän aikaan vuodesta tulee kutsuja vaikka mihin juhliin! Ihan hulluna pitää bilettää ja aina olla uutta yllä! Sellaisia luin silmät kiiluen pikkukaupungissa omassa huoneessani ja haaveilin. Olin täysin valmis niihin juhliin :D

Vierailija kirjoitti:

80-luvun alussa jaettiin rintamerkkeja (yritettiin raitistaa Suomen nuorisoa) OLEN KAUNIS, OLEN VAPAA, OLEN SELVINPAIN. Me tuunattiin ne kavereiden kanssa: OLEN KAUNIS, OLEN VAPAA, OLEN KANNISSA.

sori kirjoittelen koneelta ulkomailta, eika ole kaikkia aakkosia. 

Seinälläni oli No SmoKing-juliste. Siinä oli sellainen fiftarityylinen kundi, jonka selässä oli tämä julistus. Tupakkavalistus oli kovaa. JA IHAN TURHAA..

Kun pystyi lähtemään pyöräilemään tietäen että aina jossain jonkun kaverin näkee.

Koulupäivän jälkeen jonkun kaverin tai parin kanssa kotiin, laitettiin poppi soimaan ja tehtiin yhdessä läksyjä. Usein syötiin välipalaksi joku roiskeläppäpitsa tai pitsapiirakka (muistaako kukaan karjalanpiirakan näköistä systeemiä jonka sisällä pitsatäytteet, oli mun suosikki ja harmitti kun valmistus loppui?). Vohvelit oli myös suosikkivälipala. Luettiin edellä mainittuna musiikkilehtiä. Sitten saatettiin lähteä kaupungille kävelylle tai koulun pihalle keinumaan. Talvella käytiin luistelemassa.

Tämä oli 80-90-lukujen vaihdetta. Yllättävän vähän muuten tuolloin katsottiin koulun jälkeen televisiota. Joskus harvoin saatettiin lukea tekstiteeveeltä nuorten sivuja.

Sitten joskus 90-luvun puolessavälissä tuli nämä marienhofit ja kaunarit, joita katsottiin. Ja Jyrki.

Luin kaikki hevossarjat läpi ja muistan jonkun yksittäisen nuortenkirjan, missä olikin orastava suhde kahden tytön välillä. Luin sitä ja olin hämmentynyt. Selasin taaksepäin, että olenko käsittänyt väärin ja tää toinen onkin poika? Mutta ei ollut. Joten luin sen sitten hieman pettyneenä (koska heterona olisin halunnut toisin) loppuun :)

Telkkarista tuli mainio The Soap -sarja, jossa Billy Christal näytteli homoa ja taatusti teki parista suomalaisesta katsojasta ihan kaikki eri vähemmistöt hyväksyviä ihmisiä. Suomessa sarja taisi olla nimellä Kupla.

Olen joskus muistellut näitä kun itse olen hetero enkä muista, että vähemmistöistä olisi ollut paljon puhetta. Koulussa ei mitään, mutta lehdissä ja kirjoissa asiaan törmäsi kun luki paljon. Musiikkimaailmassa sitten riitti vaikka minkälaista ihmistä ja mulla oli aina fiilis, et ei kasarilla niin hirveän kielteisiä ja estoisia oltu kuin usein esitetään. Mutta ehkä se johtuu siitä, että itse olin hetero enkä kohdannut muilta mitään kuittailua. Kokemus on varmaan eri jos itse edustaa vähemmistöä.

Ei oikein ole huolettomia muistoja.

Itsekseen pikkupaikkakunnalla, kaverit muuttaneet jo pois aikoja sitten.

Tarkat kotiintuloajat määrättynä, vaikka kaupungista tuli huonosti busseja takaisin ja matka kesti 40min, joten ei voinut jäädä tuttujen kanssa hillumaan mihinkään.

No netissä roikuin ja solmin muutamia ystävyyksiä sitä kautta, se oli mukavaa (he ovat jo nykyisin lopettaneet yhteydenpidon, välillä mietin mitähän mahtaa kuulua), lisäksi valokuvasin itseäni luonnossa jalustan avulla ja muutenkin otin luontokuvia paljon.

Näiden ohella oli muuten hiukan ikävää aikaa nuo teinivuodet kun oli niin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Yves Rocher

Miten teillä muuten lausuttiin tämä?

Yves Rokkeri. :D Ihmettelin kun yhden koulukaverin ilmeisen hienostunut äiti muihui Yves Rokkerista nimellä IIV ROSÄÄR.

Lähinnä ne bileet olivat kotona kun vanhemmat joivat viikonloppuna ja metelöivät pitkälle yöhön. Ulos jos meni kiusaajat huutelivat ja haukkuivat ulkonäköä. Kotiin itku kurkussa ja biletystä kuuntelemaan joka oli jo kääntynyt tappeluksi.[/quote]

Kamalaa! Oon tosi pahoillani sun puolesta. Toivon sulle kaikkea hyvää

Meillä kaikki sanoi yves rosser ja sitten luokallemme muutti helsinkiläinen tyttö, joka näytti järkyttyneeltä ja sanoi jotain tällaista "mielestäni nuo iiiv roshäärin parfyymit eivät tuoksu hyvälle". Joku oli juuri kehunut toisen tuoksua ja kysynyt mitä se oli, ja kauhistuksen kauhistus se  oli "halpaa" iiv roshäääriä.

Olin teini 80-luvulla, pienehköllä kylällä. Iso ikäluokka varmisti kaverit. Yläasteella kun alkoi kotitalous niin alkoi julmettu leipominen, koko ajan kääretorttua ja mokkapaloja väännettiin milloin kenenkin kotona. Ja nuo Yves Rocherit, anttilat, seppälät, ellokset...ihanaa oli paketteja odotella!

Kirjasto oli kovassa käytössä, kesällä roikuttiin uimarannalla, välillä käytiin kioskilta karkkia ja jätskiä. Pojat ajeli mopoilla, ennätys oli kun 4 henkeä istui peräkkäin mopon satulassa ja tarakalla. Ajettiin matalan ojan yli ja takimmainen putosi.

Syksyn pimeinä iltoina kokoonnuttiin tiettyyn risteykseen turisemaan, voi että oli ihanaa aikaa. Ja se älytön naurun rätkätys, tuntuu että nyt aikuisena ei ole enää naurun aiheita, ei naura enää koskaan niin että on maha kipeä ja vedet silmistä valuu.

Jonkun isosisarus saattoi ankaran anelun jälkeen hakea muutaman lonkeron, niitä sitten rannalla nautiskeltiin ennen kuin mentiin paikalliselle tanssilavalle notkumaan. Istuskeltiin parkkipaikalla, kunnes puoli tuntia ennen tanssien päättymistä alkoi"köyhien puolituntinen", jolloin päästiin sisään kun ei ollut varaa lippuihin eikä kyllä intoakaan olla kuin se puoli tuntia tansseissa.

Aina oltiin ulkona, ei kenenkään luokse voinut ängetä isolla porukalla. Käveltiin ja ajettiin pyörillä, eipä tullut mieleenkään kyytejä kysellä, tosin kaikki oli lähellä. Tosi hyvä ketju, kiitos aloittajalle!

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan sitä omalla tavallaan huoletonta ja hauskaa aikaa. Arki oli koulussa käymistä ja monina viikonloppuina oli kotibileitä, milloin nyt kullakin kaveriporukasta sattui olemaan porukat muualla. Ikinä ei pippaloissa sattunut mitään pahaa, kaikilla oli hyvä fiilis ja hauskaa. Huumeista ei ollut tietoakaan, alkoholi ja tupakka riitti kaikille, luojan kiitos! Edelleenkin kun kuulee biisejä, joita bileissä soi, voi palata mielessään nuoruuden parhaisiin vuosiin.

Ja sitten kului silmänräpäys ja huomasitikin olevasi 30+ kurttu vaikka luulit olevasi ikuisesti se 16v teininainen. Miehet eivät enää katso perääsi eivätkä yritä iskeä, teininainen voisi jo olla tyttäresi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yves Rocher

Miten teillä muuten lausuttiin tämä?

Yves Rotser :DDD

Yrjö Romppainen;)

Tamponien mukana tuli aina pieni varoitusvihkonen, jossa kerrottiin TSS:tä. Suosikissa oli palstan muotoon tehty tamponimainos (Tampax?) jossa terkkari vastaili kysymyksiin. Usein joku kysyi, että voisiko hänellä olla TSS, kun oireita on. Terkkari vastasi siihen suurin piirtein, että ei voi olla, kun kerran olet siellä minullekin kirjoittelemassa.