Lue keskustelun säännöt.
Mitä tuntemuksia sulle aiheuttaa tää uusi aalto?
13.08.2020 |
Olisi kiva saada kuulla tuntemuksia. Erityisesti sellaisilta jotka itse on perusterveitä (koska on itsestäänselvää, että jos on joku riskisairaus alla niin tilanne todella kuumottaa.)
Kommentit (99)
Olen perusterve ja hoikka nuori. Mua silti huolettaa, että tartutan koronan jollekulle vähemmän terveelle. Mua myös huolettaa se, että saisin koronan ja se sairastuttaisi pysyvästi.
En pistäisi ollenkaan pahaksi jäädä kotiin toisen aallon ajaksi. Olen kotihiiri. Tuttavapiirini vähättelee koronatilannetta ja ravaa jatkuvasti kaupoissa ja kekkereillä. Luulen, että he eivät halua tiedostaa toisen aallon tuloa.
Täällä missä minä asun toinen aalto on tullut rytinällä. Ei olla missään Suomen 20-40 tapausta päivässä luvuissa. Paikalliset sulkevat silmänsä ja korvansa totuudelta. Eivät edes pysty myöntämään, että meidän koronastrategia on typerä ja vastuuton. He eivät myönnä, että olemme kärkipäässä Euroopan kärsineimpien maiden joukossa. Ja rajat on auki uusille tapauksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan rauhallisin mielin, otan toisen aallon vastaan. Keväällä lopetin jo kuntosalin ja ryhmäliikunnan. Onneksi on asuntovaunu jolla voi tehdä reissuja maiseman muuttamiseksi. Turvaväleistä pidän huolen ja ruokakaupassa on pakko käydä jokatapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että ei jaksa. Ei jaksa hysterisoida.
Tämä. Täällä ei ole ollut yhtään tartuntaa, joten kyllä kyrpii jos tännekin tulee jotkut hiton etäkoulut jne.
En oikeasti jaksa enää!!!
Olen jo ihan korvia myöten koko koronaa. Meillä kiellytty puheen aihe, koko perhe oli samaa mieltä.
Puhumattomuushan onkin sitten paras tapa hoitaa asioita. Teillä lienee aika hiljainen perhe.
Ärsyttää, kun mitään ei ole taaskaan suunniteltu kunnolla etukäteen. Sitten vasta ihmetellään, kun paskat on jo housussa.
Tässä on hyvä kommentti:
Ärsyttää. Varsinkin jos taas kaikki lääkäriajat ja hammaslääkärit peruuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolestuttaa, olen kova stressaamaan ja kärsinyt luulotautisuudesta stressin ollessa pahimmillaan. En kuitenkaan ravaa koronatesteissä, ei ole ollut onneksi tarvetta käydä. Pelkään, että juuri minä saisinkin vakavat oireet. Tai joku läheinen. Vanhempiani en voi tavata ollenkaan enkä oikein muutenkaan viitsi poistua Helsingistä, en täällä kaupungin sisälläkään kauheasti liiku. Ärsyttää, että matkailua jatkettiin. Ärsyttää myös, että puolisoni ei ole yhtä tarkka kontakteista eikä hygieniasta.
Päivä vain ja hetki kerrallansa *hyräilee*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä muutama kk ilman (työpaikan) kontakteja (ainakan livenä, suurin osa pajattanut koko ajan etäyhteyksin joilla töitä nyt vielä on), ilman matkoja/huvituksia jne. ja ollaan niiiiin luovuttamassa kaiken suhteen. Piktäaikaistyötön ja syrjäytetty elää samaa ihan normiarkenaan vuosia tai jopa vuosikymmeniä eikä ole edes rahaa viihdyttää itseään juuri, jos työmarkkinatuelle pudonnut ja kukaan ei enää välitä elätkö vai et, julmimmat kiusaa päivittäin pelkäksi kulueräksi muille jne. nauttikaa nyt tästä työttömän/syrjäytettyjen "helposta"/kadehditusta arjen imitaatiosta täysin rinnoin!
Miten tämä pullomössöporukka selviäsi vaikka sodasta, kun nyt ei voida olla edes yhtä kesää matkustelematta ja bilettämättä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menee ohi.
ja vältän tehokkaasti kaikkia mahdollisia ruuhkatilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei enää mitään. Olen kyllästynyt koko aiheeseen.
En jaksa enää ajatella sitä kovin paljon. Jos sairastun, niin ei kai sille sitten mitään voi.
Mihinkään tungokseen en tarkoituksella mene mutta ei elämistä sentään ihan kokonaan voi lopettaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tämä ole kuin uusi normaali. Tulee kolmas aalto, neljäs... Sitten harvenee ja tulee ns kausi-influenssana. Harvenee ihmisetkin. Ehkä olisi voinut pysäyttää, kun kaikki maailman rajat olisi pantu kiinni täysin, ehkä ei. Kymmenen vuoden kuluttua tulee taas joku uusi virus. Näinhän se menee.
No ei harvene ihmiset ei. Siinä ajassa kun korona tappaa yhden syntyy kymmenittäin uusia tilalle. Ei tältä pallolta ihmiset kesken lopu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tiesin, että syksyllä korona kiihtyy uudelleen ja olen varautunut henkisesti pitkään ensi vuoden kestävään poikkeustilaan, olen huolissani. Olen yrittäjä, joten taloudellinen tilanne riippuu osin asiakkaideni taloudellisesta tilanteesta. Puoliso on opettajana oppilaitoksessa, jossa tartuntariski on suuri, jolleivat siirry etätöihin. On surullista, jos emme voi tavata läheisiämme, kuten keväällä jo kävi...Tiedän, että selviän kaikesta henkisesti ja Suomessa on kuitenkin mahdollisuus ulkoilla joka päivä, mutta eihän tämä koronatilanne mikään mukava ole.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämän arvasi.
Pidän ulkomaille matkustajia itsekkäinä vaikka sitten olisi vain käynyt Virossa.
Korona ei katoa, ennenkuin ihmiset oppivat elämään rajoitetuissa oloissa.
Lähiomaiseni ja minä kuulumme riskiryhmään iän/sairauksien takia, siksi yritämme suojautua.
En silti pelkää kuolemaa, ärsyttää vain nuorten ja terveiden leikki toisten hengestä, välinpitämättömyys.
Mietityttää ne sydänhaitat varsinkin ja muut haitat mitä voi tulla lievästäkin taudista, tai ihan oireettomastakin. Joku lääkäri sanoi koronaa siksi kieroksi virukseksi eilen uutisissa.
Olen alkanut suhtautua niin, että saatan tosiaan kuolla siihen. Ensin se ajatus pelotti, mutta nyt olen tottunut siihen, ettei kuolema olekaan mikään "sit joskus vanhana mummona" juttu, vaan saatankin kuolla keski-ikäisenä. Toki muihinkin sairauksiin. Se on nyt realistisempi, jopa todennäköisempi tulevaisuudenvisio ja hyväksyn sen.
Ottaa ottalohkoon ne jotka koronan haki taas takaisin. V.n.Urpot
Sellaisia tuntemuksia, että olen valmiina kulkemaan maski päässä mihin vain, mutta toivottavasti ei tule enää rajoituksia. Vapauden rajoittaminen ahdistaa eniten, varmankin sen vuoksi että olen pysynyt todella varovaisena tähän asti ja välellyt todella paljon käymisiä sekä harrastuksia, mitä normaalisti teen. Mutta nyt ei oikein enää jaksaisi. Pysyisin kyllä varovaisena edelleen mutta tarvin edes psykologisesti sen tunteen, että t a r v i t t a e s s a voi ja saa.