Mitä tuntemuksia sulle aiheuttaa tää uusi aalto?

vähän hämmentynyt fiilis. Sitä miettii edelleen että kuolenkohan itse jos saan koronan tai saanko jotain vakavia jälkioireita. Tai kuoleekohan joku lähimmäinen, äiti tai isä esimerkiksi. Onko loppu elämä pelkkää koronalottoa, joka joskus kuitenkin osuu omalle kohdalle? Vai löytyykö parannuskeino. Tuleeko rokotteista sivuoireita? Mihin suuntaan tämä talous menee, mihin me lopulta päädytään, tuleeko jotain sotia? Muuttuuko tämä elämä ja mihin suuntaan? Entäs sitten ilmastonmuutos? Onko kaikki jo unohtaneet sen? Vai hyödymmekö koronasta sen suhteen? Mitä tässä itse voi elämältä ylipäätään toivoa? Miten minä itse elän ja vaikutan? Miten kulutan ? Mitä haluan vaikkapa omistaa? Oikeastaan haluaisin elää melko minimalistista elämää, voinko sen toteuttaa ja silti sopia muuhun maailmaan? Ajatteeleekohan kukaan muu näin hölmöjä kuin minä? oonko mä normaali? Onko enää väliä onko normaali? 

Kotona viihtyvänä yksinasujana ei muuten hirveämmin harmita, mutta höperöityvien vanhempien etäkaitseminen alkaa kyllä käydä työstä, mikä on päivätyön päälle kohtuu tuntuva lisäpuuha, vaikka rakkaita ihmisiä ovatkin.

Ärsyttää, turhauttaa ja vihastuttaa ihmisten tyhmyys. Miksi pitää matkustella ihan turhaan? Hallitus, STM ja THL ovat taas huuli pyöreänä, vaikka tätä on ollut aikaa miettiä nyt puoli vuotta.  

Ei kai tätä kukaan enää jaksaisi mutta olin henkisesti varautunut uuteen aaltoon jos sitä siksi voi kutsua. Olen riskiryhmäläisen rajoilla ja mietityttää edelleen kuinka voimakkaana korona sitten iskee kun se mahdollisesti minuunkin joskus tulee.

En unohda viime keväältä esim. Englannista juttua jossa perusterve, normaalipainoinen perheenäiti joka huolehti hygieniasta jne kuoli koronaan vuorokaudessa.

Jos tietäisin että korona tulee minuun lievänä voisin elää vähän vapaammin mutta kun en voi tietää keneen se iskee voimalla jotta joutuu tehohoitoon ja keneen ei iske.

En ole 6 kk käynyt kuin lenkillä ja lähikaupassa. Toki viikko sitten vierailin ensi kerran kaupungin keskustassa asioilla ja mietin kokoajan että oliko se suuri virhe.

Lisäksi mietityttää tulevaisuus että tällaistkö loppuelämä on sitten meillä kaikilla?

Henkilökohtaisesti ei erityisiä tuntemuksia. En muutenkaan liiemmin matkustele tai käy yleisötapahtumissa, niin eivät mahdollinen tuleva epidemia-aalto ja sen tuomat rajoitukset juuri vaikuta elämääni. Minulla on pitkäaikaissairaus (MS-tauti), mutta sitä ei luokitella virallisesti riskiryhmäsairauksiin. Aion jatkossakin huolehtia hyvästä käsihygieniasta sekä kaupassa turvaväleistä, kuten olen koko ajan tehnyt.

Nyt kun alan ajatella asiaa, niin kyllä se on mahdollista, että uuden aallon tullessa vieläpä syksyn ja talven pimeyden keskelle, tilanne tulee vaikuttamaan mielialaani. Ehkä tulen olemaan huolissani vanhemmistani ja muista iäkkäistä läheisistäni? Tai ehkä, jos itselleni tulee flunssaoireita, joudun olemaan huolissani, että ne ovat koronavirusta ja että alan saada keuhko-oireita?

Toivon, ettei nyt syksyn mahdollisen uuden aallon myötä taas ala tulla sellaisia hirveitä uutisia maailmalta, kuten keväällä mm. Italiasta. Kyllä ne tekivät surulliseksi.

Ei mitään erityistä, odotinkin sitä, niin olin tavallaan henkisesti valmistautunut.

Ärsyttää täysillä kun törpöt hakee taudin ulkomailta. Olen henkisesti jo varautunutkin etätöiden ja kapseni etäopiskelun paluuseen. Lomarahoilla hankittu iso telkku helpottanee mahdollisen eristäytymisen tuskaa :D

Ottaa päähän ihmisten typeryys. Miksi on nyt ollut pakko lähteä ulkomaille? Miksi pitää roikkua porukalla baareissa yötä myöten? Täysi eristys on tietýsti rankkaa mm. yksin eläville, mutta eikö voi vaikka hakea Tinderissä seuraa ja tavata yhtä ihmistä kerrallaan?

En kuulu riskiryhmään. Lähinnä pelkään Suomen talouden puolesta kuten ennenkin. Aluksi tunsin jotain yhteenkuuluvuutta ihmisten kanssa siksi, kun kotivaran kerääminen ja katastrofiajattelu ehkä mt-ongelmien takia on olleet mulle harrastus jo pidempään.

Nyt on herännyt lähinnä viha turhaan matkustelijoita kohtaan. Tehohoitopaikat ei riitä, jos kaikki sairastuvat kerralla.

Toisaalta tämä ei ehkä ikinä lopu. Ok, mutta sitten elämän on muututtava. Liian moni ihminen ei voi sairastaa kerralla. Olen valmis asioiden muuttumiseen. Elämä varmasti ankeutuu monilla, mutta ei meillä ole kermaperceilyyn varaa. Ei ollut mun isovanhemmillakaan tai sitä edeltävillä sukupolvilla. Jos todellinen hyvinvointivaltio on ollutta ja mennyttä, niin on aika kaivaa sisu jostain maan sisältä, minne se on ollut hautautuneena jo pidempään.

Jos isänmaa ei kiinnosta, niin paetkaa nyt kun voitte. Ne, joita kiinnostaa, jääköön. Minä jään.

Pelkään läheisteni puolesta varsinkin, mitä jos joku kuoleekin? Ahdistaa. Ärsyttää myös se, kun ei tiedä voiko enää koskaan elää sellaista vapaampaa ja stressittömämpää elämää, mitä oli ennen koronaa.

Sitä ettei teille ei riitä se yksi viestiketju jossa taivastella asiaa.

Vähän sellainen olo, että ei ole edellisestä keväästä vielä palautunut. Jos edessä on taas kuukausia vaan lasten kanssa kökkimistä puistossa tuntitolkulla päivässä, niin en tiedä miten pysyn järjissäni. Toisaalta itsepähän päätin jäädä vielä hoitovapaalle, koska pelkkä ajatus etätöistä 3 ja 1 -vuotiaiden lasten kanssa on jokseenkin utopistinen. Pienempi paha näin.

Äidillä on syöpäepäily ja se pelottaa ihan hitosti. Jos epäily vahvistuu, niin koronan takia en pääse äitiä tapaamaan. Se surettaa todella.

Kiva jos etähommat jatkuu ja saa pysyä omissa oloissaan. Ei kovin kivaa, että porukkaa kuolee ja toiset kärsii.

Toivottavasti pannaan taas kaikki kiinni, lomautukset päälle ja pääsisin koko talveksi mökille.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tämä ole kuin uusi normaali. Tulee kolmas aalto, neljäs... Sitten harvenee ja tulee ns kausi-influenssana. Harvenee ihmisetkin. Ehkä olisi voinut pysäyttää, kun kaikki maailman rajat olisi pantu kiinni täysin, ehkä ei. Kymmenen vuoden kuluttua tulee taas joku uusi virus. Näinhän se menee.

Muutama sata tuhatta ei näy missään. Kaksinkertainen määrä ehtii syntyä siinä ajassa

Kyllästyttää ihan todella paljon. Haluaisin, että koronan annettaisiin vaan riehua. Se on luonnon tai jumalan tai jonkun keino hillitä tämän pallon ylikansoittumista (toki ei kovin tehokas keino, kuolleisuusprosentti ei ole kummoinen). Ja joo, ajattelen ihan samoin vaikka osuisi omallekin kohdalle, tai lapsilleni tai vanhemmilleni. 

Vaikka ajattelen näin, noudatan silti hygienia-, turvaväli- ja matkustusohjeita, ja olen valmis vaikka pitämään maskia koska/jos niin on käsketty. En halua kanssaihmisten tuomitsevan mua syyllisenä tautiin, tai pitävän minua vastuuttomana. Siksi pidän nämä ajatuksenikin ihan ominani, näin anonyymisti voin kertoa totuuden. 

Olisihan se kiva käydä edes kerran kuussa syömässä ravintolassa, mutta ei väkisin. En ala altistamaan itseäni viruksille toisten bisneksien vuoksi.

Ihanaa, että saa oikein määräyksellä pysyä kaukana muista. En pidä koskettelusta, saati halailusta. Aina kun näen sukulaisia, tulee oikein helpottunut olo kun tajuan ettei tarvitse halata!

Toivoisin, että menisi äkkiä ohi.

Se helpottaisi oloa, jos naishallitus antaisi taas muutaman miljardin jonnekin vinkuintiaan.