Lue keskustelun säännöt.
tahattomasti lapsettomana
11.08.2013 |
Olen tosi kyllästynyt, että lapselliset ihmiset kohtelevat minua kuin toisen luokan ihmistä. Viimeksi eilen tarjouduin hoitamaan kaverin lasta kun kertoi, että tarvitsee lapsenvahtia.Siihen kaveri totesi, ettei usko, että osaan hoitaa lasta, koska minulla itselläni ei ole lasta. Olen kertonut tälle kaverille lapsettomuudestani ja siihen liittyvistä hoidoista, mutta en ole asiaa liiemmin hehkutellut.Toinen kaveri, lapsettomuudesta mainitessani, halusi kertoa kuinka hankalaa äitinä olo on ja kuinka ehkä haluaisin harkita hedelmöityshoitoja uudelleen sen valossa mitä on kertonut. Korostan vielä, että en ole korostanut lapsettomuuttani, vain kertonut kerran kun asia oli puheena. Miksi ihmisiltä häviää kaikki empatiakyky kun kyse on lapsettomuudesta?Onko se jotenkin äideille niin kova paikka ajatella,että joku voisi olla jäädä ilman lasta?Ihan tulee sellainen olo kuin olisi spitaalinen, jonka olemassaoloa ei uskalleta hyväksyä. Aika raskasta kestää tämä kriisi kun ns. ystävätkin kokevat sen häpeällisenä. Ihan ystävällisyydellä ja vilpittömästi haluaisin kysyä teiltä tämän palstan arvoisat äidit, miksi tahattoman lapsettomuuden sietäminen ympäristössä on vaikeaa?
Kommentit (2)
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 02:05"]
No minä luulen, että taustalla on ihan se, että ehkä ihmiset eivät osaa suhtautua lapsettomuuteen. Pitäisikö pahoitella, pitäisikö kysyä asiasta jne.
Kyllä ainakin minä tiedostan, että lapsettomuus (tahaton) on arka ja kipeä aihe. Tai näin ainakin olettaisin. Omassa kaveripiirissäni ole ainuttakaan tahattomasti lapsetonta (tiettävästä) mutta pitää myöntää, että luultavasti tulisi möläytettyä jotakin tosi tyhmää, vaikkei tavallaan olisi tarkoituksena. Tai sitten vain sivuuttaisin asian, koska en osaa sanoa mitään vaikka empatiaa olisikin.
Eli, sietäminen ei ole vaikeaa. Asian kohtaaminen vain on vaikeaa.
[/quote]
Kiitos vastauksesta. Näinhän se varmaan on. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä luulen, että taustalla on ihan se, että ehkä ihmiset eivät osaa suhtautua lapsettomuuteen. Pitäisikö pahoitella, pitäisikö kysyä asiasta jne.
Kyllä ainakin minä tiedostan, että lapsettomuus (tahaton) on arka ja kipeä aihe. Tai näin ainakin olettaisin. Omassa kaveripiirissäni ole ainuttakaan tahattomasti lapsetonta (tiettävästä) mutta pitää myöntää, että luultavasti tulisi möläytettyä jotakin tosi tyhmää, vaikkei tavallaan olisi tarkoituksena. Tai sitten vain sivuuttaisin asian, koska en osaa sanoa mitään vaikka empatiaa olisikin.
Eli, sietäminen ei ole vaikeaa. Asian kohtaaminen vain on vaikeaa.