miten joku raskii jättää 3 viikon ikäsen mummolle yöksi ?
ja sitten on siitä lähtien melkein joka viikonloppu ? itelläni oli esikoinen vasta 10kk ikäisenä ekaa kertaa yökylässä . enkä raski jättää oikeen koskaan . pitäiskö sitä sitten jättää et sais itelleen ja parisuhteelle aikaa . jotenki tuntuu ettei ole tarvis päästä jäähylle .
Kommentit (87)
haluaisin kerran kuussa vapaaillan, mies aina pois reissuhommissa ja sukulaiset asuvat kaukana. En takuulla tuntisi huonoa omaatuntoa, jos lapset olisivat mummolassa, meillä on niin hyvä mummi. Kenties näiden arvostelijoiden oma äiti on niin bitch, etteivät voi viedäkään lapsia sinne.
Minulle ja miehelleni lapset ovat osa elämäämme...
Terveen itsetunnon omaava ihminen ei vertaile omia valintojaan toisiin.
Kun oppii rakentamaan elämänsä itsensä näköiseksi oppii samalla että elämä on kaikilla erilaista eikä kaikille sovi samanlaiset elämäntavat.
Mutta, jos on oppinut elämään ulkopuolisten laatimien sääntöjen mukaan ei tätä tietenkään voi ymmärtää.
Vierailija:
Terveen itsetunnon omaava ihminen ei vertaile omia valintojaan toisiin.
Kun oppii rakentamaan elämänsä itsensä näköiseksi oppii samalla että elämä on kaikilla erilaista eikä kaikille sovi samanlaiset elämäntavat.Mutta, jos on oppinut elämään ulkopuolisten laatimien sääntöjen mukaan ei tätä tietenkään voi ymmärtää.
:)
Ensinnäkin, ei ole täysin selvää, että äiti pystyy imettämään lastaan, vaan täytyy antaa korviketta. Ja jos kuitenkin pystyy, niin äidinmaitoa voi lypsää pakkaseen säästöön!
Minun mielestä äidillä on yhtä lailla sama oikeus lähteä illanviettoon, kuin isälläkin, vaikka lapsi ei olisi kuin esim. kuukaudenvanha. Eikö myös ole ihan hyvä asia, että lapsi oppii olemaan välillä pois kotoa (erossa äidistä ja isästä) ,että siitä lapsesta ei tulisi aivan arkaa mammaria!!! On säälittävää nähdä semmoisia lapsia, ketkä ei edes kouluun uskalla mennä, kun äiti ei ole mukana!!!!!
Minä ainakin aijon viedä lapseni mummulle hoitoon, että päästään mieheni kanssa viihteelle silloin tällöin (kerran kuussa/kahdessa). Miksi vanhempien muu elämä pitäisi loppua lapsen syntymän jälkeen???!!! MIksi ihmeessä pitäisi vaan lukkiutua neljän seinän sisälle kotiin!
HÄ??????!!!!!!
Olisin halunnut viedä hänet hoitoon useammin kuin kerran, olin todella väsynyt!
Kun mieheni aamulla lähti töihin, itkin koska ajattelin etten jaksa olla hereillä lapsen kanssa ja olin väsynyt, väsynyt, väsynyt....
Joskus ajattelin että voi kumpa vauva ei heräisi päivällä ollenkaa, olkoon syy mikä tahansa, koska olin niin väsytnyt.
Poika huusi aina aamuyöstö monta tuntia ja kannettiin mieheni kanssa häntä vuorotellen ennen kuin mies lähti töihin.
Tiesin että vauvan hoito on rankkaa, mutta se yllätti kyllä kaikki odotukset.
Meillä ei ole miehen kanssa sukulaisia jonne voimme poikaa viedä. Ei möskään sellaisia ystäviä jotka olisivat pystyneet poikaa pitämään. Vierasta en halunnut hoitamaan.
Väkisin jaksoin. Päivät meni sumussa, näin jälkeenpäin en tunnu muistavan niistä ajoita mitään.
Tajusin vaan että en saa nukuttua tänään, en huomenna, en ensi viikolla... olin epätoivoinen.
Rakastin ja rakastan tietysti edelleen poikaani maailman eniten ja ajattelin miten huono iminen olen kun päässäni välillä vilisi asioita joita ei tuoreelle äidille suoda.
Lehdistä luin artikkeleita missä hehkutettiin vauva-ajan ihanuutta ja ajttelin että minussa on jotain pahasti vialla kun en nyt ymmärrä nauttia...
Mutta siiten, kuukausien päästä minulle pikkuhiljaa valkeni mistä oli kysymys. Edelleen poika söi tunnin parin välein yöllä mutta oli jotenkin muuten rauhoittunut. Sitten 11kk nukkui ensimmäisen yön kokonaan!
Itse heräsin monta kertaa siihen hiljaisuuteen ja aamulla olin kuin uusi ihminen! Olin nukkunut!
Ihanaa!!!!!
Nyt poika täytti vuoden. Olen kuukauden melkein poikkeusetta saanut nukkua öisin. Elämä hymyilee!
Olen ihan varma että kun joku 10 vuoden päästä kysyy minulta minkälaista vauva-aika oli niin vastaan että aivan ihanaa!
Olen jo nyt hiukan unohtanut miten raskasta se oikeasti oli.
Tsemppiä kaikille väsyneille äideille! Joskus tulee teillekkin se aamu kun kaikki tuntuu paremmalta!
mitkään yöjuhlinnat tai itsekkäät hihhuloinnit ilman vauvaa. Se aika, kun lapsi on pieni on niin kovin lyhyt, että kyllä jokaisen pitäisi sen verran yrittää tsempata että sysäisi omahyväisyyden syrjään ja oikeasti ajattelisi lapsen parasta oman edun tavoittelun sijaan. Yhdyn näkemykseen siitä että on epäkypsyyttä jos ei kestä sitä lyhyttä aikaa, jona vauva tarvitsee täysipainoisesti äitiään.
Älkää hyvät ihmiset tehkö lapsia jos ette pysty sitoutumaan ja sysäämään omia mielihalujanne sivuun edes hetkeksi! Tämä maailma on jo täynnä itsekkäiden vanhempien lapsia jotka eivät ole saaneet lapsena kokea olevansa rakastettuja ja ongelmat näkyvät nyt lasten moniongelmaisuutena.
Vierailija:
mitkään yöjuhlinnat tai itsekkäät hihhuloinnit ilman vauvaa.
Turhat valitukset pitäsi osata niellä...eri asia jos lapsi on esim. vakavasti sairas tms. on oikeita vaikeuksia jne. mutta että ihan vaan väsyttää...
Vierailija:
päähoitovastuu on meillä aina vanhemmilla - nämä muut ovat mukana vain lapsen iloksi. Nyt eletään tätä vaihetta, omat menot tulevat sitten joskus vuosien päästä! =)
En ikinä suostuisi moiseen!
t. vauvojensa kanssa ensimmäiset vuodet nukkunut
Vierailija:
Vierailija:
päähoitovastuu on meillä aina vanhemmilla - nämä muut ovat mukana vain lapsen iloksi. Nyt eletään tätä vaihetta, omat menot tulevat sitten joskus vuosien päästä! =)
Eikä se, ettei VAUVA ole ollut yökylässä, todellakaan tarkoita sitä, etteikö hänellä voisi olla läheiset suhteet moneen muuhunkin tärkeään ihmiseen kuin omiin vanhempiinsa. Miten ihmeessä se YÖkyläily on niin oleellinen näiden hyvien suhteiden muodostumisessa? Eikö niitä suhteita voi luoda päiväsaikaankin? Meidän lapsi ainakin on voinut, mutta minulle sanoo ihan oma järki ja sydän (ei siis kukaan ulkopuolinen ;)) että ÖISIN lapsemme paikka on omassa sängyssä, äidin ja/tai isän lähellä.
Ja taisi muuten osua ja upota tuo viestini edellä (kirjoitin että täysimetin tunnin välein vuorokauden ympäri ja lapseni ei kahden vuoden aikana vielä ole ollut yöhoidossa), kun niin moni alkoi älistä, että yökyläilyjen ja ylenpalttisen lapsen muilla hoidattamisen vastustajat luulevat olevansa parempia äitejä tms. Minä en ainakaan viestissäni sanallakaan sanonut niin, kunhan kerroin, miten meillä toimitaan. Jos joku haluaa viedä pikkuvauvansa hoitoon, fine, jokaisen oma asia, ei minua kiinnosta. Itse toimin niinkuin itse parhaaksi näen.
Näin minä asian näen, enkä koe aiheelliseksi luovuttaa päähoitovastuuta kenellekään muulle.
Vierailija:
Vierailija:
päähoitovastuu on meillä aina vanhemmilla - nämä muut ovat mukana vain lapsen iloksi. Nyt eletään tätä vaihetta, omat menot tulevat sitten joskus vuosien päästä! =)
Tuskin (toivottavasti) itsekään olet esim. 2-kuisena " lomaillut mummolassa" ? Tottakai meilläkin yökyläilyt jossain vaiheessa tulevat kuvaan - sitten kun lapset osaavat niitä itse pyytää! Ideana se, että yökyläilyn tarkoitus on olla ensisijaisesti kiva juttu lapselle itselleen, ei vanhemmille!
Vierailija:
näistä vastauksista on pakko olla porvoosta..siis joku kehuskelee sillä ettei lapset ole koskaan ollut yökylässä!?!???Voi haloo,onko valoo.
Onneksi oma äitini ei ollut sellainen, onneksi sain muitakin kiinteitä aikuissuhteita, esim. lomia mummolassa jnejne. No, jokainen tavallaan mutta halusinpa vaan sanoa että suurin osa tuntemistani ihmisistä on joskus lapsena ollut yökylässä ja ihan normaaleja,yhteiskuntakelpoisia, tunteellisia ihmisiä heistä on tullut.
62 vei sanat suustani : ), kun taas 60.. voi kuinka epäkypsä oletkaan.. Kyllä se vauvan edun tulisi mennä kaiken muun edelle... kyllä sinne baariin vielä ehtii..
Ja ennen kuin joku älähtää, niin jos on pahan oloon asti väsynyt, niin sitten kipinkapin neuvolaan hakemaan apua..
Tämänkin ajan voisi tietysti käyttää nukkumiseen : )
yökyläilystä mummolassa?
Ja tosiaankin, kaikilla imetys ei edes onnistu.
Mitä väliä vaikka vanhemmilla on HAUSkAA sillä aikaa? Onko se vauvalta pois?
Jos vauva nukkuu yön, niin eihän se edes tajua missä on ja jos ei nuku, niin onko sitten väliä onko se mummolla yöllä vai päivällä.
Ai niin, teidän mielestä ei tietty sais päivälläkään olla ihan yksin mummolassa.
Toki yökyläily kestää yleensä pitempään, kuin päiväseltään käynti.
Ei kai ne vauvat siitä mitään vammoja saa.
Eri asia, jos selvästi ovat tyytymättömiä tai itkuisia ja että heistä kenties jopa näkee, että ikävöivät. Mutta entäpä jos vauva on aivan tyytyväisen oloinen?
Mutta voi tuntea silti turvattomuutta, hylätyksi jäämisen tunteen yms. Onko se niin vaikeata antaa vauvalle kaikkensa edes sen puoli vuotta, se kun vaikuttaa koko hänen loppuelämäänsä..
Minusta pikkulapsiperheen elämään ei kuulu vanhempien " omat huvit" , jotka vaativat lapsen viemistä yöksi hoitoon. En usko, että lapseni traumatisoituisivat millään tavalla, vaikka kävisin kerran kuussa baarissa vetämässä perseet ja lapset olisivat sillä välin esim. mummolassa. Mutta: minulle ei tulisi mieleenkään toimia näin, sillä minun mielestäni yöjuoksut eivät kuulu pienen lapsen äidin (tai isänkään, for that matter) elämään. Toisekseen, minä pyrin 6 kk täysimetykseen, ja se ei onnistu, jos lapsi ei ole yöllä vieressäni.
Jokainen voi olla minusta ja periaatteistani ihan mitä mieltä haluaa - minulle tärkeintä on, että tiedän, millainen äiti haluan olla ja että myös olen sellainen. Ilman marttyyrinkruunua tai katkeruutta. ;)
näistä vastauksista on pakko olla porvoosta..siis joku kehuskelee sillä ettei lapset ole koskaan ollut yökylässä!?!???Voi haloo,onko valoo.
Onneksi oma äitini ei ollut sellainen, onneksi sain muitakin kiinteitä aikuissuhteita, esim. lomia mummolassa jnejne. No, jokainen tavallaan mutta halusinpa vaan sanoa että suurin osa tuntemistani ihmisistä on joskus lapsena ollut yökylässä ja ihan normaaleja,yhteiskuntakelpoisia, tunteellisia ihmisiä heistä on tullut.