Ajattelin nyt olla sen verran suora ja rohkea! Kysymys kuuluu. Mistä sais jaksamista elämään?
Kun kaikki on ihan aikuisten oikeasti kokeiltu.
Olo vain pahenee vuosi vuodelta. Jäätävä laiskuus piinaa, olo on niin vetämätön, apea, masentunut, tyhjä. Mitkään tekemiset eivät auta tähän.
Onko ihan oikeasti kenellekkään vinkkejä? Onko olemassa joku mielialalääke joka antaisi hieman potkua aivoille? Olen aivan paniikissa kun en enää jaksa mitään ja tuntuu että olen tyhmentynyt.
Kommentit (24)
ei mulla ole mitään merkitstä elämässä. Olo sen verran heikko, tarttis oikeasti jotain miläl piristää ittensä JOTTA jaksais hankkia sitä elämää.
tarvitsen työkalua.
Netti veltostuttaa ihmisen. Lopeta tällaisilla palstoilla roikkuminen. Päätä, että käytät nettiä esim. vain sukututkimukseen. Mutta hanki samalla eri kirkkoherranvirastoista papereita kaikista esivanhemmistasi. Olo terävöityy heti kun suuntaat toimintaa netin ulkopuolelle. Sukututkimus on hyvin mielenkiintoinen aihe. Jos asia ei inspiroi, keksi jotain muuta. Siis ihmisen tulisi käyttää aivojaan, mieluiten tietenkin muualla kuin netissä. Netti pilaa meidät. Itse olen tällä erää keskittynyt yhteen asiaan. Seuraan mitä pahaa Trumpin porukka saa aikaan maailmanlaajuisesti. Tilanne on globaalisti huolestuttava.
Jos kyse ei ole fyysisestä ongelmasta, esim. sairauden aiheuttamasta väsymyksestä, lähtisin myös miettimään, onko sinulla motivaatiota tehdä asioita. Etkö koe että elämälläsi on tarkoitus? Mikä on sinulle arvokasta ja tärkeää? Mikä olisi vaivannäön arvoista?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Mene kävelylle jonnekin missä on luontoa. Tarkkaile luontoa, älä tuijota sillä aikaa ollenkaan puhelintasi. Huomaat että alat katsoa maailmaa uusin silmin ja sulle tulee heti parempi fiilis.
Sama ongelma minulla. Kävin psykiatrilla ja sain masennuslääkityksen. Nyt ei ahdista, mutta elämässä vain ei ole yhtään mitään. Juu, on lapset ja työ, mutta jokainen päivä on samanlainen eikä ole mitään kohokohtia edes odotettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Mene kävelylle jonnekin missä on luontoa. Tarkkaile luontoa, älä tuijota sillä aikaa ollenkaan puhelintasi. Huomaat että alat katsoa maailmaa uusin silmin ja sulle tulee heti parempi fiilis.
Tämä on niin klisee. Ei toimi ainakaan minulla. Juu, sen ajan on vähän erilaista, mutta kun pääsee kotiin, on taas ihan sama tilanne. Eikä siellä luonnossakaan jaksa pitkiä päiviä vaeltaa.
Meditointi, luonto ja matkustus sitten taas kun on turvallista.
Mä ainakin menetin elämänilon kroonisen kivun ja pysyvän vamman jälkeen.
Elämässä on isoja suruja, mutta terveyden menettäminen on pahinta.
Viimeinen niitti oli avioero.
Nyt vaan makaan sängyssä ja rapistun.
Ihan sama. Kun voimat loppuu, ne loppuu.
Onko täällä kellään kokemusta lääkkeistä? Ihan oikeasti nyt tarttis pientä apua jotta pääsis edes alkuun. Kun on niin laiska ettei kykene mitään tehdä.
Vierailija kirjoitti:
ei mulla ole mitään merkitstä elämässä. Olo sen verran heikko, tarttis oikeasti jotain miläl piristää ittensä JOTTA jaksais hankkia sitä elämää.
tarvitsen työkalua.
Tarvitset momenttiavainta. Itse ostin kahdellakympillä Motenetista, kun oli tarjouksessa. Nyt saan pultit ja mutterit momenttiin.
Tai sitten alat vain ryyppäämään.
Vierailija kirjoitti:
ei mulla ole mitään merkitstä elämässä. Olo sen verran heikko, tarttis oikeasti jotain miläl piristää ittensä JOTTA jaksais hankkia sitä elämää.
tarvitsen työkalua.
Älä ota liikaa paineita vaan ota rauhallisesti. Pääasia että suuntaat mielenkiintoasi vähitellen, huom. vähitellen pois netistä ja lähdet kokonaan pois somesta. Tee muutoksia pikkuhiljaa. Netti tuhoaa meidät. Tiedän tän koska musta tuli nettiriippuvainen. Tosin syynä on fyysinen sairaus ja siitä johtuva väsymys. Pakkotilanne, joten kulutan tässä aikaani. Tiedän miten netti vaikuttaa haitallisesti ihmiseen, koetan ajatella edes jotain, koska muuten minusta tulee zombie.
Auttako Concerta, Voxra tai Venlafaxin nimisiä lääkkeitä tähän? Kokemuksia kaipaan.
Vierailija kirjoitti:
Mene kävelylle jonnekin missä on luontoa. Tarkkaile luontoa, älä tuijota sillä aikaa ollenkaan puhelintasi. Huomaat että alat katsoa maailmaa uusin silmin ja sulle tulee heti parempi fiilis.
Heh, en ole ap mutta saman ongelman kanssa painin ja mulla ei ole juuri koskaan puhelinta edes matkassa kun olen lenkillä. Tuo ympäristöön keskittyminen ja luonnontutkailukaan siis ei auta määräänsä enempää.
Mutta silti kannattaa se luuri laittaa taskuun ja keskittyä välillä edes hetkeksi siihen mitä tekee. Oikeasti on aika huvittavaakin huomata, että liki jokainen kävelee tuolla niskat kenossa puhelintaan tuijottaen kuin joku zombi koska ei ihan oikeasti vaan voi olla tarpeellista olla somessa/netissä 24/7..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene kävelylle jonnekin missä on luontoa. Tarkkaile luontoa, älä tuijota sillä aikaa ollenkaan puhelintasi. Huomaat että alat katsoa maailmaa uusin silmin ja sulle tulee heti parempi fiilis.
Tämä on niin klisee. Ei toimi ainakaan minulla. Juu, sen ajan on vähän erilaista, mutta kun pääsee kotiin, on taas ihan sama tilanne. Eikä siellä luonnossakaan jaksa pitkiä päiviä vaeltaa.
Idea onkin tämä: vähitellen. Ja muista: ei mitään paineita. Pois kaikki suorittamisen pakko. Rentoudu ja tarkastele rauhassa maailmaa netin ulkopuolella ihan vähän aikaa. Lue vaihteeksi jokin kirja. Kokeile 1 päivä.
Mulla on sama, mutta mitään pillereitä en tähän edes halua koska mikään pilleripurkki ei käännä aikaa 25-30 vuotta taaksepäin. Mikään pilleripurkki ei myöskään tuo parisuhdetta ja/tai kavereita eikä itseä kiinnostavaa työpaikkaa. Pilleripurkki ei myöskään tee omasta asuinalueesta miellyttävää eikä tuo uutta asuntoa muualta. Se ei myöskään hävitä tätä koronaa jonka takia kaikki tulevaisuudensuunnitelmat meni mönkään keväällä ja jätti jumiin tähän entiseen elämään jota ainoastaan vihaan.
N43
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin menetin elämänilon kroonisen kivun ja pysyvän vamman jälkeen.
Elämässä on isoja suruja, mutta terveyden menettäminen on pahinta.Viimeinen niitti oli avioero.
Nyt vaan makaan sängyssä ja rapistun.
Ihan sama. Kun voimat loppuu, ne loppuu.
Sulla on kuitenkin pää tallella. Mieti mitä kaikkea muuta olisit voinut menettää. Mieti hetki mitä kaikkea sinulla sen sijaan on.
Kannattaa ehkä alkaa harrastaa jotain, vaikka lukemista tai metsäkävelyitä. Mua auttoi kun sain osa-aika siivoustyön. Aluksi se oli tosi mälsää mutta ajan myötä siitä tullut mielekästä.
Suosittelen self help kirjoihin tutustumista. Ne auttavat sinua löytämään tarkoitusta elämään ja myös antavat opastusta siihen miten saavuttaa tavoitteet. Aloita vaikka Tony Robbinsin kirjoista.
Onko elämälläsi tarkoitus? Millainen? Vai suoritatko sitä vain?