Miksi jotkut ihmiset ovat niin piikikkäitä ja ilkeitä?

Ja sinun tehtäväsi on uhriutua. Kunhan, Jasmin, et itse olisi ilkeä narsisti ja naisten tapaan vielä riippuvainen persoona.

Vierailija kirjoitti:

Ja sinun tehtäväsi on uhriutua. Kunhan, Jasmin, et itse olisi ilkeä narsisti ja naisten tapaan vielä riippuvainen persoona.

No oho!

😳

ap

Näitä ilkeilijöitä on myös Facebookissa kommentoimassa erilaisiin uutisiin, joissakin ryhmissä jne... Yksi syy, miksi haluaisin jättää koko somen, kun ei jaksa sitä järkyttävää negatiivisuuden määrää.

Nämä ihmiset eivät anna itsestään mitenkään älykästä kuvaa. Monesti ovat joko joko eläkeikäisiä, huonosti ja kiukkuisesti kirjoittavia miehiä, tai naisia, tai sitten nuoria "elämämkoululaisia" .

Vierailija kirjoitti:

Itke vain, keittoni kaipaakin lisää suolaa

Ei juuri nyt itketä.

ap

Jaahas, joillekin näköjään kolahti tämä avaus ja kovaa....oli ihan pakko saada jättää joku niin naseva kommentti tänne kun heistä täällä puhutaankin. Ilkeys rumentaa kauniinkin ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Näitä ilkeilijöitä on myös Facebookissa kommentoimassa erilaisiin uutisiin, joissakin ryhmissä jne... Yksi syy, miksi haluaisin jättää koko somen, kun ei jaksa sitä järkyttävää negatiivisuuden määrää.

Nämä ihmiset eivät anna itsestään mitenkään älykästä kuvaa. Monesti ovat joko joko eläkeikäisiä, huonosti ja kiukkuisesti kirjoittavia miehiä, tai naisia, tai sitten nuoria "elämämkoululaisia" .

Niin on, ja IG:ssä ainakin joidenkin julkkisten kuviin käy aina joku vakioilkeilijä kommaamassa jotain.  *Myötähäpeää*

Minulla on mottona, että olen ”kaikille kiva”. Tämä tarkoittaa käytöstapoja ja perus ”kivuutta”. Sen sijaan kuittailuun/vittuiluun annan takaisin - välittömästi, etenkin jos se on aiheetonta.

Jättäisin tuollaisen ystävän kanssa seurustelun vähitellen kokonaan. Näin olen siis tehnytkin. En keksinyt piikittelylle muuta syytä, kuin kateus ja huono itseluottamus, joita sitten purettiin minuun, koska olen kiltti, enkä sano koskaan pahasti takaisin ilman todella hyvää syytä.

Täällä joku kirjoitti olevansa myös kiltti, mutta alkaa väsyneenä kiukutella ja piikitellä muille: Kannattaa lopettaa sellainen. Sano mieluummin suoraan olevasi väsynyt ja huonolla tuulella ja vetäydy kontaktista toisiin lepäämään. Kkiukuttelua ja piikittelyä ei tarvitse hyväksyä myöskään ns. kiltiltä. Vaikuttaa siltä, ettet tunnista rajojasi ja väkisin väännät väsymykseen asti uhrautuen ja sitten purat kiukkua muihin. Olen lähipiirissä nähnyt myös tätä.

Jos näiltä ilkeiltä kysytte, he kertovat vain ylpeänä olevansa sellaisia ihmisiä, jotka ”sanoavansa asiat suoraan, eikä selän takana.”

Ihmeellistä tässä aina on vain se, että ne suoraan sanonut asiat on aina ilkeitä omia mielipiteitä, positiivisia ei koskaan vahingossakaan.

Ts. Nämä tyypit tykkäävät olla ilkeitä ja sanoa pahasti, mutta kääntävät asian myös itselleen positiiviseksi rehellisyydeksi.

Pysyn kaukana.

Nuo ap:n mainitsemat lauseet ei välttämättä ole tahallista ilkeyttä, vaan voivat olla myös ajattelemattomuutta ja tyhmyyttä.

Onko kaverilla asperger? Hän ei ehkä ymmärrä, että hänen puheensa voi tulkita ilkeilyksi, jos hän omassa päässään on esim. päätellyt, että olet rikas ja muotitietoinen. Ehkä kykenemätön muuttamaan käsityksiään, vaikka kuinka selittäisi.

Sosiaalisesti tyhmiä on paljonkin.

Mun koko entinen työyhteisö oli täynnä tuollaista vittuilua. Vaihdoin työpaikkaa, koska en sopinut työryhmään enkä halunnut kiduttaa itseäni ihmisten seassa, jotka olivat koko ajan ilkeitä.

Itse nautin elämästä ja se näkyy minusta ulos päin. Se varmasti vitutti entistä enemmän näitä ihmisiä, jotka olivat jääneet tuohon työpaikkaan loukkuun. Tuo työpaikka nimittäin oli vain epäonnistujille, joita ei muualle haluttu, löytyi vaikka minkälaista ongelmaista ihmistä erilaisine merkintöineen. Yksikin aina uhkasi lähteä pois ja kertoi hakeneensa muualle, muttei häntä koskaan valittu, nimittäin rekrytoija näki varmasti jo kaukaa että tämä henkilö esitti mukavaa niin läpi tunkevalla tavalla että jokainen varmasti ymmärsi tämän vain esittävän haastattelun aikana. Oikeasti tämä henkilö oli työpaikan inhottavin ihminen, katkera, lapseton, ylipainoinen nainen.

Itse kävin yhdessä haastattelussa ja sain heti työpaikan muualta paremman työajan ja palkan kanssa. Olen rehellinen ihminen, joka haluaa tehdä työtä eikä mennä töihin pilaamaan muiden ihmisten fiilistä ja mahdollisesti jopa toisen ihmisen elämää. Uskon, että viisaat ihmiset erottavat nämä ongelmaiset työpaikan saastuttajat. Onneksi nuo saavat olla omissa porukoissaan tuossa työpaikassa luuserijengissään.

Vierailija kirjoitti:

Nuo ap:n mainitsemat lauseet ei välttämättä ole tahallista ilkeyttä, vaan voivat olla myös ajattelemattomuutta ja tyhmyyttä.

Onko kaverilla asperger? Hän ei ehkä ymmärrä, että hänen puheensa voi tulkita ilkeilyksi, jos hän omassa päässään on esim. päätellyt, että olet rikas ja muotitietoinen. Ehkä kykenemätön muuttamaan käsityksiään, vaikka kuinka selittäisi.

Sosiaalisesti tyhmiä on paljonkin.

Ei hänellä ole Aspergeria. Ja tuossa aloituksessa tosiaan mainitsin vain joitakin esimerkkejä joita saattaa sanoa. En tiedä ilkeileekö hän muille kuin minulle, mutta ehkä jotain katkeraa sappea hänellä on sisällään ihan selvästi. Enkä tiedä onko jonkinlaista kateutta, näin olen asian itselleni selittänyt, koska en oikeastaan näe muuta tarvetta ilkeillä lähinnä ostoksistani. En aivan kaikkia pahimpia viitsi tänne kirjoitella, että ei tunnistaisi itseään jos sattuisi lukemaan. Ei mullakaan mitään luxusmerkkejä ole, ihan omasta mielestäni tavallisia, kuten vaikka Pentikiä ja Marimekkoa, Korsia ja sen sellaisia. Mutta jos nyt vaikka olen ostanut vuosi sitten Korsin kengät ja ostan vaikka uudet jostain alesta, niin "TAAS!!! VOI EI!" Huonoja esimerkkejä, tiedän....Ja jos katselen uutta autoa, niin "tottakai uutta, kun käytetty ei kelpaa!" Siis ihan vain katselen ja vertailen ennen isoa ostopäätöstä.....kuten varmaan moni muukin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mun koko entinen työyhteisö oli täynnä tuollaista vittuilua. Vaihdoin työpaikkaa, koska en sopinut työryhmään enkä halunnut kiduttaa itseäni ihmisten seassa, jotka olivat koko ajan ilkeitä.

Itse nautin elämästä ja se näkyy minusta ulos päin. Se varmasti vitutti entistä enemmän näitä ihmisiä, jotka olivat jääneet tuohon työpaikkaan loukkuun. Tuo työpaikka nimittäin oli vain epäonnistujille, joita ei muualle haluttu, löytyi vaikka minkälaista ongelmaista ihmistä erilaisine merkintöineen. Yksikin aina uhkasi lähteä pois ja kertoi hakeneensa muualle, muttei häntä koskaan valittu, nimittäin rekrytoija näki varmasti jo kaukaa että tämä henkilö esitti mukavaa niin läpi tunkevalla tavalla että jokainen varmasti ymmärsi tämän vain esittävän haastattelun aikana. Oikeasti tämä henkilö oli työpaikan inhottavin ihminen, katkera, lapseton, ylipainoinen nainen.

Itse kävin yhdessä haastattelussa ja sain heti työpaikan muualta paremman työajan ja palkan kanssa. Olen rehellinen ihminen, joka haluaa tehdä työtä eikä mennä töihin pilaamaan muiden ihmisten fiilistä ja mahdollisesti jopa toisen ihmisen elämää. Uskon, että viisaat ihmiset erottavat nämä ongelmaiset työpaikan saastuttajat. Onneksi nuo saavat olla omissa porukoissaan tuossa työpaikassa luuserijengissään.

Olen myös joskus nuorena ollut tuollaisessa työpaikassa sijaistamassa, onneksi työsuhde ei jatkunut ja nyt olen ollut 20 v. samassa "normaalissa" työpaikassa. Kuluttava työympäristö oli.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mun koko entinen työyhteisö oli täynnä tuollaista vittuilua. Vaihdoin työpaikkaa, koska en sopinut työryhmään enkä halunnut kiduttaa itseäni ihmisten seassa, jotka olivat koko ajan ilkeitä.

Itse nautin elämästä ja se näkyy minusta ulos päin. Se varmasti vitutti entistä enemmän näitä ihmisiä, jotka olivat jääneet tuohon työpaikkaan loukkuun. Tuo työpaikka nimittäin oli vain epäonnistujille, joita ei muualle haluttu, löytyi vaikka minkälaista ongelmaista ihmistä erilaisine merkintöineen. Yksikin aina uhkasi lähteä pois ja kertoi hakeneensa muualle, muttei häntä koskaan valittu, nimittäin rekrytoija näki varmasti jo kaukaa että tämä henkilö esitti mukavaa niin läpi tunkevalla tavalla että jokainen varmasti ymmärsi tämän vain esittävän haastattelun aikana. Oikeasti tämä henkilö oli työpaikan inhottavin ihminen, katkera, lapseton, ylipainoinen nainen.

Itse kävin yhdessä haastattelussa ja sain heti työpaikan muualta paremman työajan ja palkan kanssa. Olen rehellinen ihminen, joka haluaa tehdä työtä eikä mennä töihin pilaamaan muiden ihmisten fiilistä ja mahdollisesti jopa toisen ihmisen elämää. Uskon, että viisaat ihmiset erottavat nämä ongelmaiset työpaikan saastuttajat. Onneksi nuo saavat olla omissa porukoissaan tuossa työpaikassa luuserijengissään.

Ikävää, ettet viihtynyt työssäsi. Mutta pakko takertua joihinkin juttuihin. Sinusta ihmiset, joilla on ongelmia ovat luusereita? Jepjep. Haiskahtaa vähän siltä, että pidät itseäsi vähän turhankin hyvänä tyyppinä ja katsot muita salaa nenänvartta pitkin.

Oletteko eri sosiaaliluokasta?

Vierailija kirjoitti:

Itke vain, keittoni kaipaakin lisää suolaa

Annoin yläpeukkua kun muuten saat liikaa suolaa.

Myös minulla on ollut tuttavapiirissä näitä "nokkelan sarkastisia" piikittelijöitä. Kaikkia on yhdistänyt se, että heissä ei ole persoonina ollut mitään omaa tai aitoa. Heidän kommunikointinsa oli lähinnä joko tuota mukasarkastista lyttäämistä tai tolkutonta pätemistä ties millä nippelitiedolla, malliin "tiedättekös muuten kuka ohjasi Pulp Fictionin?". Mutta koskaan heiltä ei kuullut mitään omia pohdintoja elämästä, yhteiskunnallisten ilmiöiden analysointia ("yhteiskunnallisella tietämyksellä" pintapuolista brassailua ei lasketa), ei mitään heidän toiveistaan, haaveistaan tai tavoitteistaan. Arkipäivän sattumuksista keskustelukin muuttui heidän taholtaan aina näpäyttelyksi ja omituiseksi kilpailuksi. Tämän perusteella sanoisin syyksi ilkeilyn takana sen, että he ovat niin tyhjiä ja mielenkiinnottomia ihmisiä, että eivät keksi muita konsteja kuin ilkelyn, jotta saisivat persoonaansa kiinnostavuutta ja "särmää".

Vierailija kirjoitti:

Oletteko eri sosiaaliluokasta?

Ei sinänsä. Minä vain olen hoitanut raha-asiani paremmin, enkä ole sössinyt niitä kuten hän. Puolisoni on varakkaampi kuin hänellä + että olemme onnellisia yhdessä lähes 30 vuoden jälkeenkin. Ehkä siinä sitten on hänelle tarpeeksi syytä ilkeilyyn? Lapset hankin jo nuorena, parikymppisenä, eli ovat jo aikuisia ja maailmalla, hänellä taas pikkuisia helmoissa kotonaan, vaikka olemme samanikäisiä (45 v).  Silloin aikoinaan kun minulla oli niitä pieniä lapsia, niin silloin ei myöskään piikittelyä kuulunut, eli jotenkin sen nyt yhdistäisin hänen omaan pahaan oloonsa....jos ihminen on sinut itsensä kanssa, niin en usko että on tarvetta ilkeillä kenellekään?!

ap

Vierailija kirjoitti:

Myös minulla on ollut tuttavapiirissä näitä "nokkelan sarkastisia" piikittelijöitä. Kaikkia on yhdistänyt se, että heissä ei ole persoonina ollut mitään omaa tai aitoa. Heidän kommunikointinsa oli lähinnä joko tuota mukasarkastista lyttäämistä tai tolkutonta pätemistä ties millä nippelitiedolla, malliin "tiedättekös muuten kuka ohjasi Pulp Fictionin?". Mutta koskaan heiltä ei kuullut mitään omia pohdintoja elämästä, yhteiskunnallisten ilmiöiden analysointia ("yhteiskunnallisella tietämyksellä" pintapuolista brassailua ei lasketa), ei mitään heidän toiveistaan, haaveistaan tai tavoitteistaan. Arkipäivän sattumuksista keskustelukin muuttui heidän taholtaan aina näpäyttelyksi ja omituiseksi kilpailuksi. Tämän perusteella sanoisin syyksi ilkeilyn takana sen, että he ovat niin tyhjiä ja mielenkiinnottomia ihmisiä, että eivät keksi muita konsteja kuin ilkelyn, jotta saisivat persoonaansa kiinnostavuutta ja "särmää".

Olen eri mieltä. Osalla tällaisista ihmisistä voisi olla vaikka mitä mielenkiintoista annettavaa, ehkä jopa syvällisyyttäkin, mutta jos sosiaaliset taidot ovat sitä luokkaa kuin näillä piikittelijöillä ei se pääse koskaan esiin. Tuskinpa tällainen mahdollisesti epävarma ja sosiaalisilta taidoiltaan huonompi uskaltaa tuodakaan niitä pohdintojaan julki, kun voisi itse joutua piikittelyn kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mottona, että olen ”kaikille kiva”. Tämä tarkoittaa käytöstapoja ja perus ”kivuutta”. Sen sijaan kuittailuun/vittuiluun annan takaisin - välittömästi, etenkin jos se on aiheetonta.

Sulla on hyvä motto! Voi kun oppisikin tuon takaisin antamisen taidon. Usein sitä vaan jää ihmettelemään niin toisen käytöstä, että ei saa oikein sanaa suustaan. Sitten jälkeenpäin hoksaa, miten olisi voinut antaa takaisin.

ap