Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset ovat niin piikikkäitä ja ilkeitä?
12.08.2020 |
Ovatkohan luonnostaan vai onko elämä tehnyt heistä sellaisia? Vai onko niin paha olo että täytyy kuittailla toisille koko ajan?
Olen ihmetellyt yhden ystävän käytöstä jo vuosien ajan, nyt alkaa mennä kuppi nurin. Melkein kaikesta mitä sanon, hänen täytyy piikitellä, jos ei suoraan ilkeile, niin piilo***tuilee jotenkin. Jos mulla on vaikka uusi takki tyyliin Marimekko (no otin vain esimerkiksi, ei mulla oo), niin "Oho, miksi noin kalliin takin ostit?" tai "Miten sulla on rahaa tuohon?" tai "Sulle ei kelpaa kuin ainoastaan merkkituotteet." Kerran ostin kirpparilta, en muista mitä, niin tämä ystävä: "Mä luulin että sulle kelpaa vain merkkituotteet."
No nämä nyt vain esimerkkejä, mutta tuohon tyyliin, ihan kaikesta.
Sanokaa nyt jotain, varsinkin ilkeät - miksi ilkeilette ihmisille? On kuulkaa raskasta.
Kommentit (200)
Leila Koo kirjoitti:
Arvostavat omaa rauhaansa. Minä olen "ilkeä" tästä syystä.
En halua pysähtyä jaarittelemaan puolituttujen kanssa kaupassa. En halua, että harrastuspiirieni ihmiset soittelevat ja kertovat murheitaan. En huomaa, onko jollakulla uusi vaate tai kampaus. Uudet silmälasit saatan huomata jos ne muuttaa ulkonäköä aikaisemmasta, mutta en näe syytä puhua silmälaseista, kun en ole kiinnostunut kuulemaan selostuksia entisistä laseista ja uusien hankkimisesta.
Olen tällaisissa tilanteissa tyly, että saisin ne loppumaan mahdollisimman nopeasti. Olen huomannut, että kiireeseen vetoaminen ei auta. On varmaan ilkeää sitten paukauttaa suoraan, että minulla on kotona nyt paljon tärkeämpää tekemistä kuin seisoa tässä sinun kanssasi kaupan käytävän tukkeena.
Kovasti tulee alapeukkuja...
Osaako kukaan antaa neuvoja, miten omaa rauhaansa arvostava introvertti selviytyy mielestään liian tunkeilevista ihmisistä? Jos annan periksi, nämä aikavarkaat voivat viedä jopa tunteja vuorokaudestani, lähinnä puhelimessa. En päässyt eroon yhdestä jopa 4-5 kertaa päivässä soittavasta mitenkään muuten, kuin olemalla puhelimessa lopulta niin inhottavan ilkeä, että puhelut loppuivat. Lupasi kostaa kertomalla harrastuspiirissä kaikille, millainen hirviö olen. Saa kertoa, ehkä se hillitsee muiden soitteluhaluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen möläyttelijä kirjoitti:
Itse olen elämäni aikana sortunut tuohon, nuorempana eniten. Minulla oli todella huono itsetunto. Luulin olevani hauska ja vitsikäs piikikkäine kommentteinani.. vanhemmiten tajusin asian kunnolla vasta kun oma mieheni sanoi ettei jaksa enää tuota jatkuvaa sarkasmia!! Vasta silloin ymmärsin kunnolla että ”vitsini” satuttivat häntä. Onneksi onnistuin muuttamaan tapani. Mietin että tuo ”sarkasmi” voi olla opittu puhetapa, aikuisena tajusin että minun isäni on ihan samanlainen, kertoo ”totuuksia” vitsailun varjolla, ja äitini joutuu kestämään tuota käytöstä edelleen :(
Jatkan vielä sen verran, että meidän parisuhteessa oli ongelmia, olin katkera miehelleni mm. läheisyydenpuutteesta. Sitäpä vain en tajunnut, että se olin minä itse, joka nälvimällä työnsin häntä kauemmas! Eli siitä tuli sellainen kierre, että minä piikittelin kun en saanut läheisyyttä, minkä takia hän ei ymmärrettävästi välittänyt seurastani jonka johdosta piikittelin lisää. Minä olinkin se suurin ongelma meidän parisuhteessa.
Eksäni on möläyttelijä, arvostelija ja piikittelijä. Pitää itseään ylivertaisen älykkäänä, on hyvin narsistinen ihminen. Onneksi on eksä, tuollaiset ihmiset imevät kaiken ilon elämästä.
Kiitti teille! Tänne on tullut hyviä kommentteja sekä ilkeilyn kohteilta että ilkeilijöiltä, tällaista jutustelua hainkin. Helpottavaa nähdä että en ole tässä "yksin"!
😘
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tuntuu, että ihmiset eivät voi uskoa yhteenkään hyvään ominaisuuteen henkilössä, josta eivät pidä. Kateellinen ihminen ilkeilee ihan jokaisesta kateuden kohteen tekosesta jne. Kaikki mitä hän tekee tai edustaa on p*skaa.
Toisaalta, vaikka tässä keskustelussa on paljon hyviäkin viestejä, tuntuu ylemmän koskevan myös näitä "kilttejä". Piikittelijät ovat ilmeisesti siis persoonattomia, epämiellyttäviä, tyhmiä ja epäonnistujia. En tiedä onko teistä osalle jäänyt jotain hampaankoloon, mutta juuri nyt käyttäydytte itse hieman samoin kuin kuvailemanne henkilöt.
Yrittäkää tarkastella asiaa objektiivisesti.
On vaikea uskoa hyvää sellaisesta henkilöstä, joka jatkuvasti piikittelee, mitätöi ja lyttää sinua. Ehkä tällainen henkilö saattaa olla mukava jollekulle toiselle, mene ja tiedä. Mutta siinä vaiheessa, kun oma itsetunto alkaa olla palasina toisen ihmisen jatkuvan nälvinnän takia, niin ainoa pitkällä tähtäimellä hyvä vaihtoehto on katkaista välit tällaiseen ihmiseen. Ei siinä pidä jäädä miettimään, että jospa hänessä on sittenkin hyviä puolia ja olenkohan nyt tarpeeksi objektiivinen. Hän olisi jo näyttänyt ne hyvät puolensa, jos olisi halunnut.
Minä aloin kokea pelkoa ja ahdistusta tällaisen ihmisen kohtaamisesta. Hänellä oli myös tapana ilkkua joitain sairauksiani ja tehdä kiusaa, luullen että olen liian tyhmä tajuamaan. En sanonut mitään, mutta ihmettelin hänen syytään sille miksi minua piti toistuvasti satuttaa tai ainakin yrittää sitä. Oli äärimmäisen vapauttava hetki päästää henkisesti irti tästä ihmisestä ja siirtää hänet luokkaan tuttavat joilla ei ole niin väliä.
Eikö kuule? Aivan ahdistaa kohdata tällainen ihminen. Mulla sama tilanne erään omaisen kanssa tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tympeää että toiset ihmiset viitsivät kuluttaa elämäänsä ilkeilyyn, vänkäämiseen ja negailuun. Kun tämä elämä on kuitenkin niin lyhyt, että miksi tuhlata sitä tuollaiseen olemattomaan ja tehdä oma ja toisen olo kurjaksi? Ei kai täällä kenelläkään ole taivallus yhtä auringonpaistetta, kaikilla on joskus vaikeaa ja murheita, miksi siis joidenkin on pakko oikein tuomalla tuoda toisten elämään negaa ja kuraa? Jos ap on ostanut kivan uuden, sanotaanko nyt vaikka laukun ja on siitä iloinen, niin miksi ystävän on pakko lohkaista siitä jotain ilkeää ja inhottavaa? Kateus? Oma paha olo? En muuta keksi. Jotenkin kuitenkin läpinäkyvää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä piikittelen joskus ystävääni kun ostaa kalliita tavaroita tai varailee luksuslomia jonnekin hevonkuuseen. Mutta syy miksi piikittelen on se että itkee joka tapaamisella sitä kun ei ole rahaa. Ja samalla vinguttaa kahta eri luottokorttia *nyyh* saadakseen VAIN KAIKISTA VÄLTTÄMÄTTÖMIMMÄN!
No vaikka ostelee luotolla, niin se on hänen asiansa, miksi pitää piikitellä?
Muuten olisikin ok, mutta kun sitten esittelee mulle huuli pyöreänä perintäkirjeitä "seuraavaksi katkomme sormesi" (no ei nyt oikeasti :D) ja ulisee kun ei ole rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niillä on paha olo itsensä kanssa.
Miten voi elää koko elämänsä ihmisten kanssa ja ei silt ymmärrä ihmisistä mitään?
Olen ajatellut että nämä on sellaisia "elämänreppanoita" eli ei ole uskallettu elää omannäköista elämää , on tyydytty kaikkeen , oma tahto ollut nollassa. Kun nämä ihmiset sitten tapaa rohkean ihmisen joka uskaltaa elää elämää omannäköisesti katkeruus ja kateus hyppää silmille. Kysyvät ehkä itseltään " miksi minä en uskaltanut kun tuokin ".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
InhaKyynikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä on paha olo itsensä kanssa.
Miten voi elää koko elämänsä ihmisten kanssa ja ei silt ymmärrä ihmisistä mitään?
Hirveen hyvä kysymys. Varmaan vaikea homma, ehkä näkee paljon negatiivista ympärillään ja elää oman pahan olonsa kanssa, sitten pakko piikitellä kavereita jne.
Anteeksi vaan, mutta piikittelijät EIVÄT ole kilttejä. Poistan tällaiset ihmiset vaikutus- ja ystäväpiiristäni.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, saatan kyllä myös huumorimielessä piikitellä, mutta vain jos tunnen ihmisen ja tiedän että hän omaa samanlaisen huumorintajun ja vastavuoroisesti piikittelee takaisinkin, oikeasti kuitenkin molemmat arvostaa toisiaan ja myös tiedostavat sen.
T: Se kiltiksi itseään tituleeraava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläkin on kokemusta muutamasta ilkeilijästä, arvostelijasta ja möläyttelijästä. Kaikkea mitä tein ja olin, arvosteltiin. Mitä vain voi sanoa. Jos antaa ymmärtää, että on loukkaantunut, on huumorintajuton eli taas vain itsessä vikaa. Tähän ei auta muu kuin sanoutua irti näistä henkilöistä.
Kyllä se ilkeily tahraa koko ihmisen ja kaiken vuorovaikutuksen. Muut hyvät ominaisuudet nollaantuvat, ovat vain hetkellistä petosta ja katteetonta lupausta paremmasta. Ilkeän ihmisen lähellä on koko ajan läsnä pelko pahantahtoisuudesta. Valitettavasti näin on.
Jos ihmiset katoavat selittämättömästi ympäriltäsi, se voi johtua omasta mielestäsi hauskasta ja sarkastisesta huumoristasi ja jatkuvista huomautteluistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin on kokemusta muutamasta ilkeilijästä, arvostelijasta ja möläyttelijästä. Kaikkea mitä tein ja olin, arvosteltiin. Mitä vain voi sanoa. Jos antaa ymmärtää, että on loukkaantunut, on huumorintajuton eli taas vain itsessä vikaa. Tähän ei auta muu kuin sanoutua irti näistä henkilöistä.
Siinä on se ero että huumori naurattaa, ilkeily ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan miksu jotkut ihmiset tulkitsevat kaiken ilkeilyksi. On kuules raskasta.
No kyllä nuo ap:n kertomat jutut ovat selkeää kettuilua, en kuuntelisi hetkeäkään. Luultavasti sanoisin, että ikävää kun olet noin köyhä ja kateellinen.
Katkaise välit.
Ystävä-Tuttava ihmetteli kun meidän koiralla on ”väärät sääret”.
Eikö edes koirat saa olla rauhassa😂
Kierrän kaukaa tuon tyypin - tai seuraavalla kerralla arvostelen hänen ulkomuotoaan ... tai hänen koiran😎
Toinen naisnaapuri ”sun miehelläsi on iso pää”, ”onkos sun miehes laihtunut” ...
Kummatkin eukot muuten akateemisia, joten akateemisuus ei todellakaan takaa, että ihminen olisi fiksu!
Loukkaannuitko oikeasti kysymyksestä koskien koiraasi? Nyt tulin varovaiseksi, puhun aika ronskisti sekä omastani että muiden koirista ”hullu päässä, vesipää, haisuhönky” etc.
En nyt oikeasti loukkaantunut. Mutta, että tuollainenkin pitää ääneen sanoa😎
Potkase sitä sääreen seuraavalla kerralla ja näpäytä perään "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Näytä pitkää nenää ja irvistä, äläkä enää koskaan ole tekemisissä tuon ihmisen kanssa.
Tää ketju kertoo että on olemassa hurjan paljon ilkeitä ihmisiä! Mikä teitä oikein vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Potkase sitä sääreen seuraavalla kerralla ja näpäytä perään "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Näytä pitkää nenää ja irvistä, äläkä enää koskaan ole tekemisissä tuon ihmisen kanssa.
Heh, jos olisin väkivaltaisuuteen taipuvainen niin vaikka! Nyt kun olen lukenut näitä kommentteja, niin parempi tosiaan jos alan tehdä pientä pesäeroa tähän ilkeään ja vänkäävään ystävään. Useampia kymmeniä vuosia kuitenkin olen näitä asioita "niellyt". Ja kun tässä olen tuumaillut näitä asioita, niin hänen puoleltaan puuttuu myös tietty kunnioitus mua kohtaan. Esim. kun tulee meille kylään on hänellä tosi usein pikkusiskonsa mukana vaikka en ollut tätä kutsunutkaan. Tai vastaavasti jos ollaan sovittu vaikka johonkin ravintolaan tai kahvilaan menosta, niin taas saattaa pikkusisko olla täysin arvaamattomasti mukana. Jos taas ystävällä on vaippaikäinen poika mukana, niin saattaa olla että vaihtaa tämän vaipat meidän sängyssä (ja joo, valkoinen päiväpeitto) ja sen jälkeen poika möyrii siellä sängyssä niin että peitot ja tyynyt on lattialla. Lisäksi moititaan kun meidän koti ei ole pikkulapsille sopiva. Tarviiko kahden aikuisen ihmisen kodin olla pikkulapsille sisustettu? Ei mun mielestä.
Taas vain joitakin esimerkkejä tuossa ja joku varmaan ajattelee että turhasta valitan täällä, mutta mulle tämä on alannut olla ongelma ja siksi vähän kyselin teiltä näistä asioista.
Valitettavasti näyttää siltä että todella monella teistä on samantyyppisiä ihmissuhteita. Aika myrkyllisiä.
Kiitos taas vastauksista.
ap
99 kommenttiin vielä:
Siis jos se vaippaikäinen on mukana kun tulee MEILLE.
ap
Minä aloin kokea pelkoa ja ahdistusta tällaisen ihmisen kohtaamisesta. Hänellä oli myös tapana ilkkua joitain sairauksiani ja tehdä kiusaa, luullen että olen liian tyhmä tajuamaan. En sanonut mitään, mutta ihmettelin hänen syytään sille miksi minua piti toistuvasti satuttaa tai ainakin yrittää sitä. Oli äärimmäisen vapauttava hetki päästää henkisesti irti tästä ihmisestä ja siirtää hänet luokkaan tuttavat joilla ei ole niin väliä.