Miksi jotkut ihmiset ovat niin piikikkäitä ja ilkeitä?
Ovatkohan luonnostaan vai onko elämä tehnyt heistä sellaisia? Vai onko niin paha olo että täytyy kuittailla toisille koko ajan?
Olen ihmetellyt yhden ystävän käytöstä jo vuosien ajan, nyt alkaa mennä kuppi nurin. Melkein kaikesta mitä sanon, hänen täytyy piikitellä, jos ei suoraan ilkeile, niin piilo***tuilee jotenkin. Jos mulla on vaikka uusi takki tyyliin Marimekko (no otin vain esimerkiksi, ei mulla oo), niin "Oho, miksi noin kalliin takin ostit?" tai "Miten sulla on rahaa tuohon?" tai "Sulle ei kelpaa kuin ainoastaan merkkituotteet." Kerran ostin kirpparilta, en muista mitä, niin tämä ystävä: "Mä luulin että sulle kelpaa vain merkkituotteet."
No nämä nyt vain esimerkkejä, mutta tuohon tyyliin, ihan kaikesta.
Sanokaa nyt jotain, varsinkin ilkeät - miksi ilkeilette ihmisille? On kuulkaa raskasta.
Kommentit (200)
En tiedä, mutta tuohon kannattaa vastata samalla mitalla, silloin se loppuu. Tyyliin, ”tottakai mulla on varaa, raha on niin vanha keksintö että sitä nyt on kaikilla - eikö sulla ole?” Ja ”mä pidän merkkivaatteista koska muuten tuntuu niin rahvaanomaiselta, olenkin katsellut että sinulla ei ole koskaan - vink vink”.
Kerrohan miksu jotkut ihmiset tulkitsevat kaiken ilkeilyksi. On kuules raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan miksu jotkut ihmiset tulkitsevat kaiken ilkeilyksi. On kuules raskasta.
No kyllä nuo ap:n kertomat jutut ovat selkeää kettuilua, en kuuntelisi hetkeäkään. Luultavasti sanoisin, että ikävää kun olet noin köyhä ja kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Niillä on paha olo itsensä kanssa.
Tämä. Osa piikittelijöistä myös kuvittelee olevansa hauskoja ja nokkelia eivätkä tajua, miltä se nälviminen kuulostaa muiden korviin. Jotkut eivät lisäksi kestä sitä, kun ihmiset eivät mahdu heidän asettamiinsa raameihin ja yrittävät ilkeilyllä saada nämä ymmärtämään paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä on paha olo itsensä kanssa.
Tämä. Osa piikittelijöistä myös kuvittelee olevansa hauskoja ja nokkelia eivätkä tajua, miltä se nälviminen kuulostaa muiden korviin. Jotkut eivät lisäksi kestä sitä, kun ihmiset eivät mahdu heidän asettamiinsa raameihin ja yrittävät ilkeilyllä saada nämä ymmärtämään paikkansa.
Niinpä. Ja se on kiusallista kuunneltavaa. Täytyykö niitä omia rumia puoliaan niin avoimesti esitellä? Olisi hiljaa niin säilyttäisi arvokkuutensa. Muita latistavat ihmiset on noloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä on paha olo itsensä kanssa.
Tämä. Osa piikittelijöistä myös kuvittelee olevansa hauskoja ja nokkelia eivätkä tajua, miltä se nälviminen kuulostaa muiden korviin. Jotkut eivät lisäksi kestä sitä, kun ihmiset eivät mahdu heidän asettamiinsa raameihin ja yrittävät ilkeilyllä saada nämä ymmärtämään paikkansa.
Niinpä. Ja se on kiusallista kuunneltavaa. Täytyykö niitä omia rumia puoliaan niin avoimesti esitellä? Olisi hiljaa niin säilyttäisi arvokkuutensa. Muita latistavat ihmiset on noloja.
On kiusallista, enkä ole oikein osannut antaa samalla mitalla takaisin kun omaan luonteeseen ei ilkeily kuulu. Juuri tuollainen ihminen on myöskin ystäväni, hän luulee olevansa nokkela ja hauska, mutta sitä hän ei kyllä ole, vaan puhtaasti ilkeä. Omaan sisäiseen pahaan oloon ajattelinkin tämän jotenkin liittyvän, mutta tuntuu kyllä kurjalta. Ja hei, tuossa aloituksessa nyt oli vain esimerkkejä mitä hän sanoo, paljonpaljon pahempaa on suusta ulos tullut. En tahdo enää oikein jaksaa hänen seurassaan, onhan mulla muitankin ystäviä ympärillä, sellaisia joiden seurassa on kiva olla.
ap
Minussa herää piikittelijä jos olen jostain syystä väsynyt ja pahantuulinen. Kilttinä ihmisenä kylläkin pyrin hillitsemään itseni, koska tiedän että tulee vain entistä kurjempi olo jos piikittelee ja jälkeenpäin sitten kaduttaa, mutta silti sitä tulee toisinaan tehtyä.
Mitä jos tuollaisessa tilanteessa ottaisikin puheeksi, että "hei, miksi sanot noin ikävästi? Onko sinulla kaikki hyvin?".
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan miksu jotkut ihmiset tulkitsevat kaiken ilkeilyksi. On kuules raskasta.
Ei toki kaikkea, mutta tämän ko ihmisen puheet tosiaan OVAT ilkeitä. Erotan ilkeilyn kyllä kun sitä kuulen.
ap
Toisaalta, saatan kyllä myös huumorimielessä piikitellä, mutta vain jos tunnen ihmisen ja tiedän että hän omaa samanlaisen huumorintajun ja vastavuoroisesti piikittelee takaisinkin, oikeasti kuitenkin molemmat arvostaa toisiaan ja myös tiedostavat sen.
T: Se kiltiksi itseään tituleeraava.
Vierailija kirjoitti:
Minussa herää piikittelijä jos olen jostain syystä väsynyt ja pahantuulinen. Kilttinä ihmisenä kylläkin pyrin hillitsemään itseni, koska tiedän että tulee vain entistä kurjempi olo jos piikittelee ja jälkeenpäin sitten kaduttaa, mutta silti sitä tulee toisinaan tehtyä.
Mitä jos tuollaisessa tilanteessa ottaisikin puheeksi, että "hei, miksi sanot noin ikävästi? Onko sinulla kaikki hyvin?".
Aika hyvä idea! Voisi ehkä tehotakin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä on paha olo itsensä kanssa.
Tämä. Osa piikittelijöistä myös kuvittelee olevansa hauskoja ja nokkelia eivätkä tajua, miltä se nälviminen kuulostaa muiden korviin. Jotkut eivät lisäksi kestä sitä, kun ihmiset eivät mahdu heidän asettamiinsa raameihin ja yrittävät ilkeilyllä saada nämä ymmärtämään paikkansa.
Mun korviin se kuulostaa samalta kuin oli telkkarissa ja siihen aikaan oli videot uutta. Olisko jäänyt jotenkin "nauha päälle" lapsena, eikä huomaa sitä vieläkään? Tai lapset tietysti ovat oppineet sen saman mukasarkasmin jo pienenä?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/02/08/kylla-isa-osaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä on paha olo itsensä kanssa.
Tämä. Osa piikittelijöistä myös kuvittelee olevansa hauskoja ja nokkelia eivätkä tajua, miltä se nälviminen kuulostaa muiden korviin. Jotkut eivät lisäksi kestä sitä, kun ihmiset eivät mahdu heidän asettamiinsa raameihin ja yrittävät ilkeilyllä saada nämä ymmärtämään paikkansa.
Minulla on myös työkaveri, joka v*ttuilee ja piikittelee koko ajan. Käytös on kuin teini-ikäisellä, joka kuvittelee esittelevänsä älyään 'nokkelilla' piikeillään. Todellisuudessa yli nelikymppinen mies vaikuttaa keskenkasvuiselta teinipojalta, joka uskaltaa käyttää kirosanoja ensikertaa äitinsä kuullen. Tyypiltä on jäänyt huomaamatta, että aikuseksi olisi pitänyt kasvaa jo 25 vuotta sitten ja samalla omaksua normaalit työelämän käytössäännöt .
Tapasin vähän aikaa sitten vanhan luokkalaiseni lukiosta, joka oli tuolloin kova työntämään nokkaansa muiden asioihin ja piikitteli jatkuvasti muiden kuullen. Oli muutenkin jotenkin tosi luotaantyöntävä ihminen, jonka seurassa ei pysty olemaan rennosti, kun saattoi heittää ihmisistä herjaa ihan koska tahansa. Todella inhottava ihminen ja varmasti peitti sillä oman epävarmuutensa. Ei ollut muuttunut yhtään vuosien jälkeen. Alkoi säälittämään, sillä hän joutuu elämään itsensä ja vaikean luonteensa kanssa edelleen. Onnea vaan työelämään ja ihmissuhteisiin. Surullista, sillä hänkin on korkeasti koulutettu, joten luulisi että olisi oppinut vähän tilanteidenlukutaitoa ja sosiaalista älykkyyttä.
mulla oli samanlaisia ”kavereita” ennen ja mun elämän tärkein oivallus oli: ne ei oo oikeesti kavereita tai ystäviä, vaan tuttuja jotka on ilkeitä sulle ja niiden kanssa ei tarvi olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä on paha olo itsensä kanssa.
Tämä. Osa piikittelijöistä myös kuvittelee olevansa hauskoja ja nokkelia eivätkä tajua, miltä se nälviminen kuulostaa muiden korviin. Jotkut eivät lisäksi kestä sitä, kun ihmiset eivät mahdu heidän asettamiinsa raameihin ja yrittävät ilkeilyllä saada nämä ymmärtämään paikkansa.
Mun korviin se kuulostaa samalta kuin oli telkkarissa ja siihen aikaan oli videot uutta. Olisko jäänyt jotenkin "nauha päälle" lapsena, eikä huomaa sitä vieläkään? Tai lapset tietysti ovat oppineet sen saman mukasarkasmin jo pienenä?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/02/08/kylla-isa-osaa
Mukasarkasmi on kyllä rasittavaa, ihan kamalaa. Sarkasmi on taitolaji ja ne jotka eivät sitä hallitse, pysykööt hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
mulla oli samanlaisia ”kavereita” ennen ja mun elämän tärkein oivallus oli: ne ei oo oikeesti kavereita tai ystäviä, vaan tuttuja jotka on ilkeitä sulle ja niiden kanssa ei tarvi olla tekemisissä.
Juuri näin, mulle on nyt tullut samanlainen oivallus.
ap
Itke vain, keittoni kaipaakin lisää suolaa
Niillä on paha olo itsensä kanssa.