En kestä, kun koulu- ja harrastusrumba taas alkaa!
Kai se taas sitten menee omalla painollaan, kun vauhtiin pääsee, muttaa nyt tuntuu niin työläältä aloittaa. Meillä kaksi harrastavaa lasta, ja matkaa kaupunkiin parikymmentä kilsaa. Oma työmatkakin 50km yhteen suuntaan. En tiedä miten tästä talvesta taas selviää.
Kommentit (26)
Siitä selvinnee varmaan aika samaan tyyliin kuin aiempina vuosinakin?
Valmentajien vaatimukset kasvavat joka vuosi, eikä voi vielä tietää, miten aikataulut natsaavat.
Juuri tuo arkirumban pyörityksen vuoksi valitsimme kotimme mahdollisiman läheltä harrastuksia ja koulua. Onneksemme myös työmatkat ei ole kymmeniä kilometrejä. Pikkulapsiaika meni nopsaan ohi ja sen 7-8 kk ajan kiittelen joka kerta, kun kuskaamme lapsia harrastuksiin tai menen omiin vapa-ajan menoihini. Samoin aamuisin, kun lapset lähtevät talsimaan kilometriään kouluun.
Suuressa maailman metropolissa asuneena olen enemmän kuin onnellinen täällä pienessä 80 000 asukkaan "cityssä" :)
Mutta: tsemppiä, ap !
Mä haluaisinkin muuttaa lähemmäs kouluja ja harrastuksia, mutta mies ei halua kuulla puhuttavankaan moisesta. Toisaalta olisi varmasti todella vaikea edes myydä tätä paikkaa, kun tämä on niin iso ja syrjässä.
Eikö niitä harrastuksia voisi karsia, jos ne alkavat muodostua rasitteeksi? Ihme touhua nykyään, että pitäisi oikein muuttaa harrastusten vuoksi.
Me asutaan maalla, ja harrastukset on valittu myös sen mukaan, emme kuuna päivänä alkaisi kuskaamaan 20km vain harrastuksen vuoksi.
Ongelmat ovat niin eri mittakaavassa sen mukaan missä asuu. Matkustan itse pari-kolme kertaa vuodessa 700km sinne ja takaisin omanharrastukseni vuoksi. "Isoon" kauppakeskukseen on matkaa 25km, käymme siellä pari kertaa viikossa. Hienompia hankintoja varten on kuljettava 135+ 135km. Erikoislääkärille on sama matka
Olisin lähinnä onnellinen harrastusvaihtoehdoista. Mutta kovasti tsemppiä ap:lle.
Samat sanat. Harrastuksia on vaikea karsia. Lapsilla on heidän halunsa mukaiset harrastukset. Jos kerrankin joku sanoo ettei jaksa tai halua mennä niin heti tartun siihen. Nyt vain kaikki odottavat aina milloin pääsevät ja treenit alkavat. Kaikkea ei voi lapsikaan saada, mutta rakasharrastus menee muiden edelle.
Meilläkin lapset rakastavat itse harrastuksiaan ja ovat ne huolella valinneet. Asumme syrjässä, joten lapsilla ei ole iltaisin muuta seuraa, siksikin harrastukset ovat tosi tärkeitä.
Meillä on maanantaisin yksi harrastus, tiistaisin kaksi harrastusta, keskiviikkoisin yksi, torstaisin yksi ja viikonloppuisin kolme harrastusta. Kaikki siis lasten ja tässä siis kuskauskerrat. Ei siinä kovasti jää aikaa omille harrastuksille, mutta miehen kanssa vuorotellaan ja yritetään ajatella, että lapsille tärkeät jutut menevät kyllä ohi meidän juttujemme.
Niin, ainoa päivä, jolloin ei ole kuskausta on perjantai. Saapa nähdä, miten me selviämme talvesta!
Ihanaa, kun ei tarvitse kuskata ketään kouluun tai harrastuksiin. Ei itse asiassa tarvitse lähteä töiden jälkeen mihinkään, jos ei halua. Tai sitten voi jäädä kaupungille kiertelemään vaikka iltaan asti. En tosiaankaan kestäisi tuollaista kuskina oloa yhtään.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 00:33"]
Me asutaan maalla, ja harrastukset on valittu myös sen mukaan, emme kuuna päivänä alkaisi kuskaamaan 20km vain harrastuksen vuoksi.
[/quote]
Mitä teillä sitten harrastetaan? Käpyjen keräilyä ja muurahaisten touhujen ihmettelyä? Totta hitossa lahjakkaita urheilijoita pitää vanhempien tukea kuskaamalla ja kustantamalla.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 00:47"]
ja yritetään ajatella, että lapsille tärkeät jutut menevät kyllä ohi meidän juttujemme.
[/quote]
Ja sitten muutaman vuoden kuluttua te olette kaksi toisiinne kyllästynyttä hapannaamaa, jotka täysin stressaantuneina haette avioeroa. Joopa joo.
Meillä on heppatalli aika liki, joten siellä käyn minä ja tyttö ja pojalle on urheiluharrastus ja taistelulaji, talvisin on hiihtoa ja luistelua ja kesällä myös uinti. Kaikki nämä 10km ympyrän sisällä, suurin osa 2 km sisällä.
On myös musiikkiopinnot yhtä lähellä, maaseudulla! =)
Kalastusta ja lenkkeilyä ja omasta pihasta lähtee kymmien kilsojen ladut talvella.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 00:49"]
Ihanaa, kun ei tarvitse kuskata ketään kouluun tai harrastuksiin. Ei itse asiassa tarvitse lähteä töiden jälkeen mihinkään, jos ei halua. Tai sitten voi jäädä kaupungille kiertelemään vaikka iltaan asti. En tosiaankaan kestäisi tuollaista kuskina oloa yhtään.
[/quote]
Kaupungille kiertelemään? No just, aika hienoa elämää tuokin. Aikansa kutakin.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 00:53"]
Kaupungille kiertelemään?
[/quote]
Kyllä vain. :) On ihanaa, kun saa kävellä päämäärättömästi, poiketa johonkin hyvään kahvilaan kirjoittamaan ja tarkkailemaan ihmisiä, ruokkia sorsia puistossa, käydä kaupoilla, katsastaa uusi näyttely, soittaa joku kaveri ravintolaan syömään. Sellaista spontaania ja vapaata flanöörausta. On (osa) hienoa elämää ehdottomasti. -11
Jos sulla ei ole lapsia niin ihan normaalia, mutta jos on. Olet paska äiti.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 01:00"]
Jos sulla ei ole lapsia niin ihan normaalia, mutta jos on. Olet paska äiti.
[/quote]
Onko siis niin, että äidin on aina oltava käytettävissä taksikuskiksi? Vaikka lapsi haluasi cheerleadingiin 25 kilometrin päähän kolme kertaa viikossa? Omaa aikaa ei saisi olla ja kuskaamisrumbasta jättäytyä pois? -11
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 15:27"]
En kestä, kun koulu- ja harrastusrumba taas alkaa!
[/quote]
Toivon sulle paljon voimia syksyyn, ihan joka päivään :) Sun jaksamisesi ja myös koko perheesi puolesta oon rukoillut rakastavaa Kristusta
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 00:49"]
Ihanaa, kun ei tarvitse kuskata ketään kouluun tai harrastuksiin. Ei itse asiassa tarvitse lähteä töiden jälkeen mihinkään, jos ei halua. Tai sitten voi jäädä kaupungille kiertelemään vaikka iltaan asti. En tosiaankaan kestäisi tuollaista kuskina oloa yhtään.
[/quote]
Noin minäkin ajattelin, ennen kuin mulla oli lapsia. Mieluummin kyllä kuskaan heitä muutaman vuoden ja seuraan huimaa kehitystä, kuin kuljeskelen päämäärättömästi pitkin katuja yksinäni.
Ap tässä! Tulin kertomaan, että eilen se sitten alkoi, eli oltiin koko päivän kestäneessä jäkisturnauksessa, tosin harjoitussellaisessa. Pojat olivat aivan intona, ja yllättäin itselläkin oli suorastaan turvallinen olo, kun oli samassa veneessä olevia tuttuja ympärillä. Kyllä tämä tästä...