Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei kokemattomalle anneta edes mahdollisuutta parisuhdemarkkinoilla?
11.08.2020 |
Kokemattomuus on näköjään suuri turn off naisille. En tiedä miten on toisin päin mutta näin ainakin miehen näkökulmassa. Ikää on jo 28v enkä ole vielä koskaan seurustellut. Syistä nyt ei sen enemää, sen jokainen nyt jo varmaan arvaakin: lyhyys, rumuus, ujous ja nämä klassikot.
Tuntuu vähän siltä, että tuo kokemattomuus on kuitenkin se suurin riippakivi joka pitäisi saada karistettua pois jotta olisi edes vähäiset mahdollisuudet parisuhteeseen. Mikä siinä kokemattomuudessa on niin iso kirous? Muutenkin noilla ominaisuuksilla vaikea päästä parisuhteeseen niin miksi siitä kokemattomuudesta vielä rangaistaan, kun ei ole edes oma valinta olla ikisinkku.
Vähän sama kuin työttömillä: joka paikassa vaaditaan työkokemusta, mutta kun ei pääse töihin, ei saa kokemusta. Ja kun ei ole kokemusta, ei pääse töihin.
Kommentit (378)
Vierailija kirjoitti:
No jopas tuli vastauksia parissa tunnissa. En ehtinyt lukea kaikkia mutta kommentoin nyt yleisellä tasolla tähän mitä monet sanoo että pitääkö siitä kokemattomuudesta puhua: ei, en minä mainosta kokemattomuutta enkä todellakaan mainitse sitä Tinderissä yms. Mutta useita parisuhdeaiheisia keskusteluja selatessa tulee vaikutelma, että kokemattomuus on ns. red flag. Monissa keskusteluissa tämä on sanottu ihan suoraan, mm. tälläkin palstalla oli joitakin viikkoja sitten joku hälytysmerkit miehessä tapailuvaiheessa-aiheinen ketju tai jotain sinne päin, en nyt muista tarkkaa otsikkoa, jossa useissa vastauksissa toistui tuo kokemattomuus.
Ja opiskelijapiireissä olen huomannut, että naiset usein tuppaavat pörräämään samojen miesten ympärillä: niiden, joilla tiedetään olevan vientiä ja useita "hoitoja" muistakin naisista. Niiden suosittujen miesten. Sen sijaan ne miehet kuten minä, joiden tiedetään olleen alusta asti sinkkuja, usein jäävät vaille naisten romanttista kiinnostusta. Pakko tässä on olla jokin yhteys, vaikka toki varmasti on muitakin ominaisuuksia jotka sen naisten suosion määrittävät.
Itse en haluaisi kuitenkaan valehdella mitään tarinoita eksistä, koska ne kuitenkin paljastuu ja sitten on vaan maine entistä enemmän mennyttä. Sitä tuossa kysyinkin aloituksessa, että miksi se kynnys siihen ensimmäiseen parisuhteeseen pääsemiseen on niin korkealla. Minä kun en edes kaipaa mitään tuhannella eri panolla kerskailua, vaan olisin ihan tyytyväinen sen yhden ja ainoan oikean kanssa jos sellainen osuisi kohdalle.
AP
Jos jatkat maailman katselemista tuollaisten lasien läpi, tulet vain katkeraksi ja jäät yksin. Ne miehet ovat suosittuja, koska he ovat mitä ilmeisimmin hauskaa seuraa, haluttuja, mukavia, mutkattomia ja helppoja. Ei se mene niin, että X haluaa olla heidän kanssaan, koska on nähnyt Y:n ja Z:nkin olevan. X haluaa olla heidän kanssaan, koska he ovat hauskaa seuraa, haluttuja, mukavia, mutkattomia ja helppoja. Se tekee heistä suosittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jopas tuli vastauksia parissa tunnissa. En ehtinyt lukea kaikkia mutta kommentoin nyt yleisellä tasolla tähän mitä monet sanoo että pitääkö siitä kokemattomuudesta puhua: ei, en minä mainosta kokemattomuutta enkä todellakaan mainitse sitä Tinderissä yms. Mutta useita parisuhdeaiheisia keskusteluja selatessa tulee vaikutelma, että kokemattomuus on ns. red flag. Monissa keskusteluissa tämä on sanottu ihan suoraan, mm. tälläkin palstalla oli joitakin viikkoja sitten joku hälytysmerkit miehessä tapailuvaiheessa-aiheinen ketju tai jotain sinne päin, en nyt muista tarkkaa otsikkoa, jossa useissa vastauksissa toistui tuo kokemattomuus.
Ja opiskelijapiireissä olen huomannut, että naiset usein tuppaavat pörräämään samojen miesten ympärillä: niiden, joilla tiedetään olevan vientiä ja useita "hoitoja" muistakin naisista. Niiden suosittujen miesten. Sen sijaan ne miehet kuten minä, joiden tiedetään olleen alusta asti sinkkuja, usein jäävät vaille naisten romanttista kiinnostusta. Pakko tässä on olla jokin yhteys, vaikka toki varmasti on muitakin ominaisuuksia jotka sen naisten suosion määrittävät.
Itse en haluaisi kuitenkaan valehdella mitään tarinoita eksistä, koska ne kuitenkin paljastuu ja sitten on vaan maine entistä enemmän mennyttä. Sitä tuossa kysyinkin aloituksessa, että miksi se kynnys siihen ensimmäiseen parisuhteeseen pääsemiseen on niin korkealla. Minä kun en edes kaipaa mitään tuhannella eri panolla kerskailua, vaan olisin ihan tyytyväinen sen yhden ja ainoan oikean kanssa jos sellainen osuisi kohdalle.
AP
Jatkan vielä: "kynnys siihen ensimmäiseen parisuhteeseen pääsemiseen" on todellakin korkealla. Se edellyttää nimittäin sitä, että ensinnäkin on se nainen, johon olet ihastunut tai vähintään vahvasti kiinnostunut. Ymmärränkö oikein, että nyt ei ole edes sellaista vaan naiset kollektiivisesti ovat syytettyinä siitä, että "parisuhteeseen pääseminen" on vaikeaa?
No minä annan mahdoliisuuden. Mitä, etkö haluakaan?
Yksi perusväärinymmärrys on tämä koko markkinakonseptointi. Parisuhde ei toteuta oikein minkäänlaisia markkinataloudellisia mekanismeja. Talousteorioiden käsitteiden käyttö on siksi faktisesti virheellistä ja johtaa pölöjä harhaan. Se on arkikielessä riittävän väljästi tulkiten melko vakiintunut termi, mutta sitä ei pidä ottaa vakavasti. Parisuhteet perustuvat ihmisten enemmän tai vähemmän satunnaisiin kohtaamisiin elämässä. Tiettynä ajanhetkenä yleensä yhden tai korkeintaan muutaman kiinnostavan kanssa. Näistä kohtaamisista ehkä suurin osa ei johda mihinkään, jos molemminpuolinen kiinnostus ei samalla ajanhetkellä syty ja olosuhteet muuten mahdollista etenemistä.
Markkinamallit perustuvat yleensä optimistisiin oletuksiin "kaikkitietävyydestä" koskien tarjontaa. Lisäksi niissä on vain yksi subjekti (kuluttaja, yksilö) ja tämän hankintahalujen kohteena määrätty joukko vaihtoehtoisia hyödykkeitä, joilla on määrätty (tuottajan asettama ja säätelemä) yleinen hinta, joka on kaikille kuluttajille sama. Kaikki hyödykkeet ovat yhtä lailla saatavilla valinan osuessa. Hyödykkeiden ominaisuudet ehkä vaihtelevat, mutta markkinahinta on niiden täysin yhteismitallinen vertailusuure, jonka perusteella kuluttaja oletettavasti tekee rationaalisen hankintapäätöksen suosien hyödykettä, jonka erityiset ominaisuudet antavat hänelle parhaan hinta-laatusuhteen hänen toiveominaisuuksiinsa nähden, tai verrannollisten hyödykkeiden kohdalla valitsee aina halvimman. Tuottajan oletetaan voivan vaikuttaa menekkiin ja siten markkina-asemaansa yksinkertaisesti hintaa säätelemällä, josta syntyy kilpailu muiden kanssa (ei-monopolimarkkinoilla), joka taas johtaa hinnan asettumiseen näkymättömän käden asettamana optimaaliseen eli matalimpaan mahdolliseen, joka vielä kannattaa. Jos pelkästään kulutuselektroniikan tai ruoan kohdalla tämäkin on kyseenalainen malli, koska usein ihminen valitsee kalliimman tuotteen ilman realistista lisäarvoa tottumuksen, tunteen tai markkinaviestinnän vaikutuksesta. Mutta markkinataloushöperöiden nähdessä puolison haun tällaisena lihakauppana on kaikin tavoin niin irvokasta, epärealistista ja tyhmää, että ei oikein tiedä, itkeäkö vaiko nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jopas tuli vastauksia parissa tunnissa. En ehtinyt lukea kaikkia mutta kommentoin nyt yleisellä tasolla tähän mitä monet sanoo että pitääkö siitä kokemattomuudesta puhua: ei, en minä mainosta kokemattomuutta enkä todellakaan mainitse sitä Tinderissä yms. Mutta useita parisuhdeaiheisia keskusteluja selatessa tulee vaikutelma, että kokemattomuus on ns. red flag. Monissa keskusteluissa tämä on sanottu ihan suoraan, mm. tälläkin palstalla oli joitakin viikkoja sitten joku hälytysmerkit miehessä tapailuvaiheessa-aiheinen ketju tai jotain sinne päin, en nyt muista tarkkaa otsikkoa, jossa useissa vastauksissa toistui tuo kokemattomuus.
Ja opiskelijapiireissä olen huomannut, että naiset usein tuppaavat pörräämään samojen miesten ympärillä: niiden, joilla tiedetään olevan vientiä ja useita "hoitoja" muistakin naisista. Niiden suosittujen miesten. Sen sijaan ne miehet kuten minä, joiden tiedetään olleen alusta asti sinkkuja, usein jäävät vaille naisten romanttista kiinnostusta. Pakko tässä on olla jokin yhteys, vaikka toki varmasti on muitakin ominaisuuksia jotka sen naisten suosion määrittävät.
Itse en haluaisi kuitenkaan valehdella mitään tarinoita eksistä, koska ne kuitenkin paljastuu ja sitten on vaan maine entistä enemmän mennyttä. Sitä tuossa kysyinkin aloituksessa, että miksi se kynnys siihen ensimmäiseen parisuhteeseen pääsemiseen on niin korkealla. Minä kun en edes kaipaa mitään tuhannella eri panolla kerskailua, vaan olisin ihan tyytyväinen sen yhden ja ainoan oikean kanssa jos sellainen osuisi kohdalle.
AP
Jatkan vielä: "kynnys siihen ensimmäiseen parisuhteeseen pääsemiseen" on todellakin korkealla. Se edellyttää nimittäin sitä, että ensinnäkin on se nainen, johon olet ihastunut tai vähintään vahvasti kiinnostunut. Ymmärränkö oikein, että nyt ei ole edes sellaista vaan naiset kollektiivisesti ovat syytettyinä siitä, että "parisuhteeseen pääseminen" on vaikeaa?
Se kynnys ensimmäiseen parisuhteeseen on vain omassa päässä. Parisuhteen alkuun pääsemiseen riittää yleensä aina se että olet sen toisen mielestä mukavaa seuraa eikä sinussa ole mitään erityisen pahasti vialla sen toisen silmissä. Pidempi suhde sitten kaipaa paljon muutakin mutta tutustumisen alkuun päsee lopulta aika vähällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälistäkö sinulle sitten pitäisi antaa mahdollisuus? Mitä muuta annettavaa sinulla on naiselle kuin lyhyytesi, rumuutesi, ujoutesi ja kokemattomuutesi?
Tämä kommentti ja sen suosio selkeästi kertoo kaiken olennaisen naisten näkemyksistä. Rumat, lyhyet, ujot yms. ei-haluttavat miehet ovat arvotonta saastaa, ei kenellekkään pidä säälistä antaa ja niin edelleen. Nainen ajattelee, että minä haluan vain komean alfamiehen ja jämämiehet kuolkoot pois, ei niitä kukaan kaipaa! Ja sitten kitistään ja itketään miesten pinnallisuudesta. Sairasta. En yhtään ihmettele miksi niin monet miehet katkeroituvat.
No pyh ja pah, miten kehno tulkinta. Tyhmempikin tajuaa, että tässä on kyse päin vastoin siitä, että katkeroitunut korostaa noita negatiivisia omia käsityksiään ylenpalttisesti ja sitoutuu niistä rakentamaansa vankilaan ihan itse. Jos menee nollaitsetuntoisena kaikkiin tilanteisiin aina rumuus, lyhyys, ujous ja kokemattomuus edeltä, tulee vain vahvistaneeksi epämiellyttäviä tai luotaantyöntäviä piirteitä ja käytösmalleja. Itsetunto kuntoon ja positiivista ajattelua kehiin. Onko hyvät puolensa keskustelutaidot, äly, liikunnallisuus, ammattiosaaminen, empaattisuus, harrastukset, mitä ikinä, nostaisi niitä esiin unohtaen pinnalliset epäoleellisuudet joista suurin osa naisista ei todellisuudessa kovin valtavasti edes perusta. Mies sivusta.
Nuorten miesten katkeroitumisessa varsinainen ongelma ei ole naiset, joille he katkeroituvat, vaan se, että he katkeroituvat ihan omia liemiään keitellen. Harhaiset odotukset ja oletukset, yltiöpinnallisuus ja muiden vastuuton syyttely omista hankaluuksista ovat tehokasta polttoainetta sitä soppaa kuumentamaan.
Tässä totuus.
Ihminen, joka ei ota vastuuta omista ongelmistaan ja pyri aktiivisesti korjaamaan niitä, on myrkkyä parisuhteessa. Parisuhteen onnistumisen kannalta se kaikkein tärkein taito on juuri tuo. On siis ihan luonnollista ja oikein, että tällä asenteella "siunatut" eivät parisuhdetta saa, niin kauan kuin asenne on tuo. Syy ei ole lyhyys, rumuus eikä köyhyys, vaan asenne. Hyvä uutinen olisi se, että asennetta voi aina korjata, mutta valitettavasti hyvin harvoin nämä tapaukset suostuvat edes ajattelemaan asiaa.
Itse olen näin jälkeenpäin ajatellen ollut monessa parisuhteessa rasittava vänkääjä ja koittanyt voittaa kaikki riidat ja jälkeenpäin muistutellut naisille kuinka silloinkin olin oikeassa. Eli kyllä rasittavatkin miehet pääsee parisuhteeseen. Tsemppiä aapeelle. Naiset aina luulee , että sinkkumiehet on todella huonoja, mutta kyllä moni naisen kanssa asuva on vielä huonompi vielä oudommilla tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälistäkö sinulle sitten pitäisi antaa mahdollisuus? Mitä muuta annettavaa sinulla on naiselle kuin lyhyytesi, rumuutesi, ujoutesi ja kokemattomuutesi?
Tämä kommentti ja sen suosio selkeästi kertoo kaiken olennaisen naisten näkemyksistä. Rumat, lyhyet, ujot yms. ei-haluttavat miehet ovat arvotonta saastaa, ei kenellekkään pidä säälistä antaa ja niin edelleen. Nainen ajattelee, että minä haluan vain komean alfamiehen ja jämämiehet kuolkoot pois, ei niitä kukaan kaipaa! Ja sitten kitistään ja itketään miesten pinnallisuudesta. Sairasta. En yhtään ihmettele miksi niin monet miehet katkeroituvat.
Tarkoitatko, että naisten pitäisi antaa säälistä? Ja sinulla on varmaan antaa esimerkki viestistä, jossa on toivottu jämämiesten kuolevan pois.
Kyllä tässäkin ketjussa on naisia haukuttu paljon julmemmin kuin koskaan miehiä tällä palstalla. Yllpto poisti onneksi sen viestin, mutta joku tyhmä senkin oli valitettavasti ehtinyt jo lainata ja levittää eteenpäin.
Kerro ihan konkreettisesti: mitä velvoitteita esimerkiksi juuri minulla on sinua, aloittajaa tai jotain muuta miestä kohtaan ja miksi. Ja jos minulla ei ole, niin kenellä sitten on ja miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jopas tuli vastauksia parissa tunnissa. En ehtinyt lukea kaikkia mutta kommentoin nyt yleisellä tasolla tähän mitä monet sanoo että pitääkö siitä kokemattomuudesta puhua: ei, en minä mainosta kokemattomuutta enkä todellakaan mainitse sitä Tinderissä yms. Mutta useita parisuhdeaiheisia keskusteluja selatessa tulee vaikutelma, että kokemattomuus on ns. red flag. Monissa keskusteluissa tämä on sanottu ihan suoraan, mm. tälläkin palstalla oli joitakin viikkoja sitten joku hälytysmerkit miehessä tapailuvaiheessa-aiheinen ketju tai jotain sinne päin, en nyt muista tarkkaa otsikkoa, jossa useissa vastauksissa toistui tuo kokemattomuus.
Ja opiskelijapiireissä olen huomannut, että naiset usein tuppaavat pörräämään samojen miesten ympärillä: niiden, joilla tiedetään olevan vientiä ja useita "hoitoja" muistakin naisista. Niiden suosittujen miesten. Sen sijaan ne miehet kuten minä, joiden tiedetään olleen alusta asti sinkkuja, usein jäävät vaille naisten romanttista kiinnostusta. Pakko tässä on olla jokin yhteys, vaikka toki varmasti on muitakin ominaisuuksia jotka sen naisten suosion määrittävät.
Itse en haluaisi kuitenkaan valehdella mitään tarinoita eksistä, koska ne kuitenkin paljastuu ja sitten on vaan maine entistä enemmän mennyttä. Sitä tuossa kysyinkin aloituksessa, että miksi se kynnys siihen ensimmäiseen parisuhteeseen pääsemiseen on niin korkealla. Minä kun en edes kaipaa mitään tuhannella eri panolla kerskailua, vaan olisin ihan tyytyväinen sen yhden ja ainoan oikean kanssa jos sellainen osuisi kohdalle.
AP
Ei se ihan noinkaan mene. Esimerkiksi mun puoliso on juuri tuollainen supersuosittu mies, eli komea, urheilullinen ja tosi mukava kaikkia kohtaan. Silti hän oli kokematon, kun aloimme seurustella. Syyksi hän tosin sanoi sen, että oli ollut minuun niin päättömän ihastunut monen vuoden ajan, ettei ollut halunnut katsella muita. Eivät ne suositut miehet välttämättä pyöritä mitään naisrinkiä. Se on pelkästään sun oman mielikuvituksen tuotosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälistäkö sinulle sitten pitäisi antaa mahdollisuus? Mitä muuta annettavaa sinulla on naiselle kuin lyhyytesi, rumuutesi, ujoutesi ja kokemattomuutesi?
Tämä kommentti ja sen suosio selkeästi kertoo kaiken olennaisen naisten näkemyksistä. Rumat, lyhyet, ujot yms. ei-haluttavat miehet ovat arvotonta saastaa, ei kenellekkään pidä säälistä antaa ja niin edelleen. Nainen ajattelee, että minä haluan vain komean alfamiehen ja jämämiehet kuolkoot pois, ei niitä kukaan kaipaa! Ja sitten kitistään ja itketään miesten pinnallisuudesta. Sairasta. En yhtään ihmettele miksi niin monet miehet katkeroituvat.
No pyh ja pah, miten kehno tulkinta. Tyhmempikin tajuaa, että tässä on kyse päin vastoin siitä, että katkeroitunut korostaa noita negatiivisia omia käsityksiään ylenpalttisesti ja sitoutuu niistä rakentamaansa vankilaan ihan itse. Jos menee nollaitsetuntoisena kaikkiin tilanteisiin aina rumuus, lyhyys, ujous ja kokemattomuus edeltä, tulee vain vahvistaneeksi epämiellyttäviä tai luotaantyöntäviä piirteitä ja käytösmalleja. Itsetunto kuntoon ja positiivista ajattelua kehiin. Onko hyvät puolensa keskustelutaidot, äly, liikunnallisuus, ammattiosaaminen, empaattisuus, harrastukset, mitä ikinä, nostaisi niitä esiin unohtaen pinnalliset epäoleellisuudet joista suurin osa naisista ei todellisuudessa kovin valtavasti edes perusta. Mies sivusta.
Nuorten miesten katkeroitumisessa varsinainen ongelma ei ole naiset, joille he katkeroituvat, vaan se, että he katkeroituvat ihan omia liemiään keitellen. Harhaiset odotukset ja oletukset, yltiöpinnallisuus ja muiden vastuuton syyttely omista hankaluuksista ovat tehokasta polttoainetta sitä soppaa kuumentamaan.
Tässä totuus.
Ihminen, joka ei ota vastuuta omista ongelmistaan ja pyri aktiivisesti korjaamaan niitä, on myrkkyä parisuhteessa. Parisuhteen onnistumisen kannalta se kaikkein tärkein taito on juuri tuo. On siis ihan luonnollista ja oikein, että tällä asenteella "siunatut" eivät parisuhdetta saa, niin kauan kuin asenne on tuo. Syy ei ole lyhyys, rumuus eikä köyhyys, vaan asenne. Hyvä uutinen olisi se, että asennetta voi aina korjata, mutta valitettavasti hyvin harvoin nämä tapaukset suostuvat edes ajattelemaan asiaa.
Itse olen näin jälkeenpäin ajatellen ollut monessa parisuhteessa rasittava vänkääjä ja koittanyt voittaa kaikki riidat ja jälkeenpäin muistutellut naisille kuinka silloinkin olin oikeassa. Eli kyllä rasittavatkin miehet pääsee parisuhteeseen. Tsemppiä aapeelle. Naiset aina luulee , että sinkkumiehet on todella huonoja, mutta kyllä moni naisen kanssa asuva on vielä huonompi vielä oudommilla tavoilla.
Hienoa, että olet kasvanut. Riidassa tärkeintä on löytää rakentavuus ei voittaa sitä. Sinulla on ollut äärimmäisen tuhoava tapa toimia. meni varmaan useampi parisuhde puihin sen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua olla parisuhdeosapuoli ihmiselle, joka haluaa ensimmäisen parisuhteen vaan viimeisen. Ap haluaa vain kokemuksia, ei kiintymystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälistäkö sinulle sitten pitäisi antaa mahdollisuus? Mitä muuta annettavaa sinulla on naiselle kuin lyhyytesi, rumuutesi, ujoutesi ja kokemattomuutesi?
Tämä kommentti ja sen suosio selkeästi kertoo kaiken olennaisen naisten näkemyksistä. Rumat, lyhyet, ujot yms. ei-haluttavat miehet ovat arvotonta saastaa, ei kenellekkään pidä säälistä antaa ja niin edelleen. Nainen ajattelee, että minä haluan vain komean alfamiehen ja jämämiehet kuolkoot pois, ei niitä kukaan kaipaa! Ja sitten kitistään ja itketään miesten pinnallisuudesta. Sairasta. En yhtään ihmettele miksi niin monet miehet katkeroituvat.
No pyh ja pah, miten kehno tulkinta. Tyhmempikin tajuaa, että tässä on kyse päin vastoin siitä, että katkeroitunut korostaa noita negatiivisia omia käsityksiään ylenpalttisesti ja sitoutuu niistä rakentamaansa vankilaan ihan itse. Jos menee nollaitsetuntoisena kaikkiin tilanteisiin aina rumuus, lyhyys, ujous ja kokemattomuus edeltä, tulee vain vahvistaneeksi epämiellyttäviä tai luotaantyöntäviä piirteitä ja käytösmalleja. Itsetunto kuntoon ja positiivista ajattelua kehiin. Onko hyvät puolensa keskustelutaidot, äly, liikunnallisuus, ammattiosaaminen, empaattisuus, harrastukset, mitä ikinä, nostaisi niitä esiin unohtaen pinnalliset epäoleellisuudet joista suurin osa naisista ei todellisuudessa kovin valtavasti edes perusta. Mies sivusta.
Nuorten miesten katkeroitumisessa varsinainen ongelma ei ole naiset, joille he katkeroituvat, vaan se, että he katkeroituvat ihan omia liemiään keitellen. Harhaiset odotukset ja oletukset, yltiöpinnallisuus ja muiden vastuuton syyttely omista hankaluuksista ovat tehokasta polttoainetta sitä soppaa kuumentamaan.
Tässä totuus.
Ihminen, joka ei ota vastuuta omista ongelmistaan ja pyri aktiivisesti korjaamaan niitä, on myrkkyä parisuhteessa. Parisuhteen onnistumisen kannalta se kaikkein tärkein taito on juuri tuo. On siis ihan luonnollista ja oikein, että tällä asenteella "siunatut" eivät parisuhdetta saa, niin kauan kuin asenne on tuo. Syy ei ole lyhyys, rumuus eikä köyhyys, vaan asenne. Hyvä uutinen olisi se, että asennetta voi aina korjata, mutta valitettavasti hyvin harvoin nämä tapaukset suostuvat edes ajattelemaan asiaa.
Itse olen näin jälkeenpäin ajatellen ollut monessa parisuhteessa rasittava vänkääjä ja koittanyt voittaa kaikki riidat ja jälkeenpäin muistutellut naisille kuinka silloinkin olin oikeassa. Eli kyllä rasittavatkin miehet pääsee parisuhteeseen. Tsemppiä aapeelle. Naiset aina luulee , että sinkkumiehet on todella huonoja, mutta kyllä moni naisen kanssa asuva on vielä huonompi vielä oudommilla tavoilla.
Niin no, olet päässyt moneen parisuhteeseen, mutta myös pois niistä. Ap voisi katsoa ruudusta leffan I feel pretty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälistäkö sinulle sitten pitäisi antaa mahdollisuus? Mitä muuta annettavaa sinulla on naiselle kuin lyhyytesi, rumuutesi, ujoutesi ja kokemattomuutesi?
En ole AP, mutta koen kuitenkin ettei minulla ole mahdollisuksia parisuhdemarkkinoilla.
Nuoruudessa ei seurustelua tullut harjoiteltua, ja aikuisiällä minulla on ollut kauan sitten yksi ainoa (kummankin osapuolen taholta) kaikin puolin huonosti toiminut parisuhde. En siis ole oppinut toimivia parisuhdetaitoja.
Minulla olisi annettavana mm. rakkautta, uskollisuutta, ystävyyttä, ja käytännön asioissa auttamista. Olen älykäs, itsenäinen, taloudellisesti toimeen tuleva mies, jolla on monenlaisia harrastuksia. Nuo listatut lyhyys, rumuus, ujous ja kokemattomuus vaan ovat naisille tärkeämpiä asioita.
Eivät naiset tietenkään kirjaimellisesti tuota kokemattomuutta aseta esteeksi, mutta odottavat kuitenkin mieheltä pätevyyttä ja varmuutta naisten hurmaamisessa ennen kiun voivat edes aloittaa suhteen. Työelämässä vertailukohtana voisi olla vaikkapa valtion virka, jossa on muodollisena pätevyytenä ylempi korkeakoulutukinto, mutta käytännössä työn pystyy tekemään saman alan kandi tai opiskelijakin.
Minkälaisiin naisiin olet itse asettanut toiveesi? Se oli hyvä, kun minä pyörin aikoinaan muutamissa sinkkuporukoissa (siis varta vasten sinkuille tarkoitetussa toiminnassa) ja siellä kaikki miehet tuntuivat olevan kiinnostuneita vain muutamasta samasta naisesta eli niistä kaikista laitetuimman näköisistä ja itsevarmimmista. Tavalliset, ujohkot tyttöset eivät tuntuneet sytyttävän ketään, ei edes niitä tavallisia, ujoja miehiä. Jostain kumman syystä pareja ei juurikaan muodostunut siellä... Miehet, jotka suhtautuvat syyttävästi naisiin, kun heille ei kelpaa epävarma ja arka mies, voisivat monesti itse katsoa peiliin ja miettiä, miksi heille ei kelpaa vastaavanlainen "ruma" nainen. Minä löysin miehen itselleni vasta 36-vuotiaana. Olin ilmeisesti onnistunut siihen mennessä keräämään riittävästi itseluottamusta, että koin olevani riittävän hyvä ja rakastamisen arvoinen. Onneksi minulla oli muutakin elämää ennen parisuhdetta, että elämä oli elämisen arvoista, vaikka puolisoa ja perhettä ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Yksi perusväärinymmärrys on tämä koko markkinakonseptointi. Parisuhde ei toteuta oikein minkäänlaisia markkinataloudellisia mekanismeja. Talousteorioiden käsitteiden käyttö on siksi faktisesti virheellistä ja johtaa pölöjä harhaan. Se on arkikielessä riittävän väljästi tulkiten melko vakiintunut termi, mutta sitä ei pidä ottaa vakavasti. Parisuhteet perustuvat ihmisten enemmän tai vähemmän satunnaisiin kohtaamisiin elämässä. Tiettynä ajanhetkenä yleensä yhden tai korkeintaan muutaman kiinnostavan kanssa. Näistä kohtaamisista ehkä suurin osa ei johda mihinkään, jos molemminpuolinen kiinnostus ei samalla ajanhetkellä syty ja olosuhteet muuten mahdollista etenemistä.
Markkinamallit perustuvat yleensä optimistisiin oletuksiin "kaikkitietävyydestä" koskien tarjontaa. Lisäksi niissä on vain yksi subjekti (kuluttaja, yksilö) ja tämän hankintahalujen kohteena määrätty joukko vaihtoehtoisia hyödykkeitä, joilla on määrätty (tuottajan asettama ja säätelemä) yleinen hinta, joka on kaikille kuluttajille sama. Kaikki hyödykkeet ovat yhtä lailla saatavilla valinan osuessa. Hyödykkeiden ominaisuudet ehkä vaihtelevat, mutta markkinahinta on niiden täysin yhteismitallinen vertailusuure, jonka perusteella kuluttaja oletettavasti tekee rationaalisen hankintapäätöksen suosien hyödykettä, jonka erityiset ominaisuudet antavat hänelle parhaan hinta-laatusuhteen hänen toiveominaisuuksiinsa nähden, tai verrannollisten hyödykkeiden kohdalla valitsee aina halvimman. Tuottajan oletetaan voivan vaikuttaa menekkiin ja siten markkina-asemaansa yksinkertaisesti hintaa säätelemällä, josta syntyy kilpailu muiden kanssa (ei-monopolimarkkinoilla), joka taas johtaa hinnan asettumiseen näkymättömän käden asettamana optimaaliseen eli matalimpaan mahdolliseen, joka vielä kannattaa. Jos pelkästään kulutuselektroniikan tai ruoan kohdalla tämäkin on kyseenalainen malli, koska usein ihminen valitsee kalliimman tuotteen ilman realistista lisäarvoa tottumuksen, tunteen tai markkinaviestinnän vaikutuksesta. Mutta markkinataloushöperöiden nähdessä puolison haun tällaisena lihakauppana on kaikin tavoin niin irvokasta, epärealistista ja tyhmää, että ei oikein tiedä, itkeäkö vaiko nauraa.
Nimenomaan. Näillä tasojankkareilla menee jatkuvasti jutuissa sekaisin paitsi arvo ja hinta myös teoria ja mielipide. Taloustieteellinen (ja kaikki muukin) osaaminen huutaa poissaolollaan. Kuten lopuksi toteat, tämä näiden tasohypoteesi on ristiriidassa makuteorioidenkin (distinktiot) kanssa sen verran pahasti, ettei siitä ikinä saada tieteellistä miltään kulmalta.
Toki se voi joitakuita lohduttaa kun voi omaksua ideologian, jonka mukaan tämäkään osa-alue elämässä ei ole itsestä kiinni vaan jonkun muun vika, mutta tieteellistä se ei kyllä silti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälistäkö sinulle sitten pitäisi antaa mahdollisuus? Mitä muuta annettavaa sinulla on naiselle kuin lyhyytesi, rumuutesi, ujoutesi ja kokemattomuutesi?
En ole AP, mutta koen kuitenkin ettei minulla ole mahdollisuksia parisuhdemarkkinoilla.
Nuoruudessa ei seurustelua tullut harjoiteltua, ja aikuisiällä minulla on ollut kauan sitten yksi ainoa (kummankin osapuolen taholta) kaikin puolin huonosti toiminut parisuhde. En siis ole oppinut toimivia parisuhdetaitoja.
Minulla olisi annettavana mm. rakkautta, uskollisuutta, ystävyyttä, ja käytännön asioissa auttamista. Olen älykäs, itsenäinen, taloudellisesti toimeen tuleva mies, jolla on monenlaisia harrastuksia. Nuo listatut lyhyys, rumuus, ujous ja kokemattomuus vaan ovat naisille tärkeämpiä asioita.
Eivät naiset tietenkään kirjaimellisesti tuota kokemattomuutta aseta esteeksi, mutta odottavat kuitenkin mieheltä pätevyyttä ja varmuutta naisten hurmaamisessa ennen kiun voivat edes aloittaa suhteen. Työelämässä vertailukohtana voisi olla vaikkapa valtion virka, jossa on muodollisena pätevyytenä ylempi korkeakoulutukinto, mutta käytännössä työn pystyy tekemään saman alan kandi tai opiskelijakin.
Minkälaisiin naisiin olet itse asettanut toiveesi? Se oli hyvä, kun minä pyörin aikoinaan muutamissa sinkkuporukoissa (siis varta vasten sinkuille tarkoitetussa toiminnassa) ja siellä kaikki miehet tuntuivat olevan kiinnostuneita vain muutamasta samasta naisesta eli niistä kaikista laitetuimman näköisistä ja itsevarmimmista. Tavalliset, ujohkot tyttöset eivät tuntuneet sytyttävän ketään, ei edes niitä tavallisia, ujoja miehiä. Jostain kumman syystä pareja ei juurikaan muodostunut siellä... Miehet, jotka suhtautuvat syyttävästi naisiin, kun heille ei kelpaa epävarma ja arka mies, voisivat monesti itse katsoa peiliin ja miettiä, miksi heille ei kelpaa vastaavanlainen "ruma" nainen. Minä löysin miehen itselleni vasta 36-vuotiaana. Olin ilmeisesti onnistunut siihen mennessä keräämään riittävästi itseluottamusta, että koin olevani riittävän hyvä ja rakastamisen arvoinen. Onneksi minulla oli muutakin elämää ennen parisuhdetta, että elämä oli elämisen arvoista, vaikka puolisoa ja perhettä ei ollut.
Olen saman kokemuksen kertonut eräästä sinkkuyhteisöstä FB:ssä. Puolikymmentä naista keräsi kaikkien miesten huomion. Kun uusi mies liittyi ryhmään, hän osoitti välittömästi tavalla tai toisella kiinnostuksensa jotain heistä kohtaan. Ja nämä naiset kertoivat hetken kuluttua, kuinka olivat taas käyneet treffeillä tai joku palstan miehistä oli käynyt asentamassa heille pyykkikoneen tms.
Eikä siinä ollut yhtään mitään pahaa. Olen vahvasti sitä mieltä, että kehenkään ei pidä tyytyä vaan jokaisella on oikeus yrittää juuri sellaista naista/miestä, jonka aidosti haluaa. Näinhän minä itsekin, että kyseiset naiset olivat kauniita ja vaikuttivat mutkattomilta ja mukavilta. Varmaan olisin itsekin miehenä iskenyt ensimmäisenä silmäni juuri heihin.
Kannattaa kuitenkin muistaa kaksi asiaa: Kuten sanottu, kukaan ei halua olla se, johon tyydytään. Jos siis avoimesti on ensin yritetty jotain toista naista, on aika epätodennäköistä, että se "kakkos- tai kolmosvaihtoehto" tuntee itsensä kovinkaan otetuksi siinä kohtaa, kun vihdoin saa miehen huomion. Ja mikä vielä tärkeämpää: ei pidä tehdä yleistyksiä niiden suosituimpien naisten toiminnan pohjalta. Joo, se palstan kaunotar antoi pakit - se ei silti tarkoita, että kaikki naiset ovat pinnallisia ja nirsoja ja vihaavat kokemattomia miehiä ja blablabla.
Parisuhdemarkkina on myös siinä mielessä hämäävä termi, että vaikka olisi valuuttaakin, ei välttämättä ole tarjontaa, kukaan ei takaa, että "myynnissä" olisi juuri sellainen "tuote", jonka haluat. Eikä tuo "tuote" välttämättä arvostakaan sinun valuuttaasi vaan ihan jotain toista valuuttaa, mikäli ylipäätään löydät sen halusi kohteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälistäkö sinulle sitten pitäisi antaa mahdollisuus? Mitä muuta annettavaa sinulla on naiselle kuin lyhyytesi, rumuutesi, ujoutesi ja kokemattomuutesi?
Tämä kommentti ja sen suosio selkeästi kertoo kaiken olennaisen naisten näkemyksistä. Rumat, lyhyet, ujot yms. ei-haluttavat miehet ovat arvotonta saastaa, ei kenellekkään pidä säälistä antaa ja niin edelleen. Nainen ajattelee, että minä haluan vain komean alfamiehen ja jämämiehet kuolkoot pois, ei niitä kukaan kaipaa! Ja sitten kitistään ja itketään miesten pinnallisuudesta. Sairasta. En yhtään ihmettele miksi niin monet miehet katkeroituvat.
Tarkoitatko, että naisten pitäisi antaa säälistä? Ja sinulla on varmaan antaa esimerkki viestistä, jossa on toivottu jämämiesten kuolevan pois.
Kyllä tässäkin ketjussa on naisia haukuttu paljon julmemmin kuin koskaan miehiä tällä palstalla. Yllpto poisti onneksi sen viestin, mutta joku tyhmä senkin oli valitettavasti ehtinyt jo lainata ja levittää eteenpäin.
Kerro ihan konkreettisesti: mitä velvoitteita esimerkiksi juuri minulla on sinua, aloittajaa tai jotain muuta miestä kohtaan ja miksi. Ja jos minulla ei ole, niin kenellä sitten on ja miksi?
Korjataanpas nyt kerralla tämä lukuisten av-naisten hokema jostain "velvoitteesta". Kukaan mies ei ole sanonut, että "naisilla on velvollisuus ottaa minut tai joku muu jämämies parisuhteeseen". Luepa tuo otsikko uudestaan: "miksi ei kokemattomalle anneta edes mahdollisuutta"? Kritiikki kohdistuu selkeästi siihen miten naiset pariutumismarkkinoilla toimivat. Ei se ole vaatimus mistään, vaan kritiikkiä tätä sairaalloista tekopyhyyttä ja pinnallisuutta kohtaan. Selittäisitkö sinä minulle ihan konkreettisesti, että mistäköhän te palstanaiset aina käännätte asian niin, että pariutumismarkkinoide ulkopuolelle syrjityt miehet ovat "vaatimassa" itselleen jotain, vaikka kukaan ei ole suoraan kirjoittanut että "minä vaadin itselleni...".
Itselleni olisi kelvannut ap:n ikäinen kokematon mies mutta tyyppi paljastui hyvin ikäväksi ihmiseksi joka haukkui ja ilkeili ja päätti lopulta etten minä ollu tarpeeksi hyvä hänelle. Nyt kun ap:kin kerran yleistää ettei naisille kelpaa niin voin varmaan itsekin yleistää että ihan syystä on tuon ikäinen pysynyt sinkkuna?
Tai jospa sittenkään ei tuomittais kaikkia ihmisiä yksittäisten huonojen kokemusten perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälistäkö sinulle sitten pitäisi antaa mahdollisuus? Mitä muuta annettavaa sinulla on naiselle kuin lyhyytesi, rumuutesi, ujoutesi ja kokemattomuutesi?
Tämä kommentti ja sen suosio selkeästi kertoo kaiken olennaisen naisten näkemyksistä. Rumat, lyhyet, ujot yms. ei-haluttavat miehet ovat arvotonta saastaa, ei kenellekkään pidä säälistä antaa ja niin edelleen. Nainen ajattelee, että minä haluan vain komean alfamiehen ja jämämiehet kuolkoot pois, ei niitä kukaan kaipaa! Ja sitten kitistään ja itketään miesten pinnallisuudesta. Sairasta. En yhtään ihmettele miksi niin monet miehet katkeroituvat.
Tarkoitatko, että naisten pitäisi antaa säälistä? Ja sinulla on varmaan antaa esimerkki viestistä, jossa on toivottu jämämiesten kuolevan pois.
Kyllä tässäkin ketjussa on naisia haukuttu paljon julmemmin kuin koskaan miehiä tällä palstalla. Yllpto poisti onneksi sen viestin, mutta joku tyhmä senkin oli valitettavasti ehtinyt jo lainata ja levittää eteenpäin.
Kerro ihan konkreettisesti: mitä velvoitteita esimerkiksi juuri minulla on sinua, aloittajaa tai jotain muuta miestä kohtaan ja miksi. Ja jos minulla ei ole, niin kenellä sitten on ja miksi?
Korjataanpas nyt kerralla tämä lukuisten av-naisten hokema jostain "velvoitteesta". Kukaan mies ei ole sanonut, että "naisilla on velvollisuus ottaa minut tai joku muu jämämies parisuhteeseen". Luepa tuo otsikko uudestaan: "miksi ei kokemattomalle anneta edes mahdollisuutta"? Kritiikki kohdistuu selkeästi siihen miten naiset pariutumismarkkinoilla toimivat. Ei se ole vaatimus mistään, vaan kritiikkiä tätä sairaalloista tekopyhyyttä ja pinnallisuutta kohtaan. Selittäisitkö sinä minulle ihan konkreettisesti, että mistäköhän te palstanaiset aina käännätte asian niin, että pariutumismarkkinoide ulkopuolelle syrjityt miehet ovat "vaatimassa" itselleen jotain, vaikka kukaan ei ole suoraan kirjoittanut että "minä vaadin itselleni...".
Jos valitus koskee sitä, että naiset eivät teitä kelpuuta, niin eikö se itsessään ole vaade. Sen sijaan, että miettisitte rakentavasti millä voisitte parantaa mahdollisuuksianne parisuhdemarkkinoille, keskitytte kritisoimaan naisia ja näiden tapaa toimia. Ikäänkuin toiminnan velvoite olisi yksipuolisesti naisilla eikä teillä itsellänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälistäkö sinulle sitten pitäisi antaa mahdollisuus? Mitä muuta annettavaa sinulla on naiselle kuin lyhyytesi, rumuutesi, ujoutesi ja kokemattomuutesi?
Tämä kommentti ja sen suosio selkeästi kertoo kaiken olennaisen naisten näkemyksistä. Rumat, lyhyet, ujot yms. ei-haluttavat miehet ovat arvotonta saastaa, ei kenellekkään pidä säälistä antaa ja niin edelleen. Nainen ajattelee, että minä haluan vain komean alfamiehen ja jämämiehet kuolkoot pois, ei niitä kukaan kaipaa! Ja sitten kitistään ja itketään miesten pinnallisuudesta. Sairasta. En yhtään ihmettele miksi niin monet miehet katkeroituvat.
Tarkoitatko, että naisten pitäisi antaa säälistä? Ja sinulla on varmaan antaa esimerkki viestistä, jossa on toivottu jämämiesten kuolevan pois.
Kyllä tässäkin ketjussa on naisia haukuttu paljon julmemmin kuin koskaan miehiä tällä palstalla. Yllpto poisti onneksi sen viestin, mutta joku tyhmä senkin oli valitettavasti ehtinyt jo lainata ja levittää eteenpäin.
Kerro ihan konkreettisesti: mitä velvoitteita esimerkiksi juuri minulla on sinua, aloittajaa tai jotain muuta miestä kohtaan ja miksi. Ja jos minulla ei ole, niin kenellä sitten on ja miksi?
Korjataanpas nyt kerralla tämä lukuisten av-naisten hokema jostain "velvoitteesta". Kukaan mies ei ole sanonut, että "naisilla on velvollisuus ottaa minut tai joku muu jämämies parisuhteeseen". Luepa tuo otsikko uudestaan: "miksi ei kokemattomalle anneta edes mahdollisuutta"? Kritiikki kohdistuu selkeästi siihen miten naiset pariutumismarkkinoilla toimivat. Ei se ole vaatimus mistään, vaan kritiikkiä tätä sairaalloista tekopyhyyttä ja pinnallisuutta kohtaan. Selittäisitkö sinä minulle ihan konkreettisesti, että mistäköhän te palstanaiset aina käännätte asian niin, että pariutumismarkkinoide ulkopuolelle syrjityt miehet ovat "vaatimassa" itselleen jotain, vaikka kukaan ei ole suoraan kirjoittanut että "minä vaadin itselleni...".
No kyllähän tuossa ihan selkeästi vaaditaan jotain ”mahdollisuutta”. Sivusta.
Juuri näin. Oma miehenikin oli 26 vuotiaana kokematon kun tapasimme. Ja millainen kuva hänellä olikaan itsestään! Hän näki vain pelkät huonot puolet. Oli kuulemma liian lyhyt, liian hoikka, oli joku hammas vinossa ja epämiehekäs ääni. Ei kuulemma osannut puhua naisille eikä tiennyt miten ollaan naisten kanssa. Listaa jatkui vaikka miten pitkään.
Ja mitä minä hänessä näin? No todella hurmaavan kohteliaan ja huomaavaisen miehen joka oli valmis keskustelemaan ihan mistä vain maan ja taivaan välillä. Hän oli oikeasti kiinnostunut minusta ja siitä mitä ajattelen ja mitä olen nähnyt ja kokenut. Hän oli myös fiksuin ihminen jonka olen tavannut ja hänen tietomääränsä asiasta kuin asiasta oli ällistyttävä.
Oli kyllä melkoinen työ potkia hänet ylös siitä kuopasta ja saada uskomaan itseensä. Varsinkin seksin saralla hänelle oli pitkään vaikeaa uskoa että kukaan voisi pitää häntä haluttavana. No onneksi se sitten lopulta korjaantui ja hän on sängyssäkin nyt aivan mahtava.
Miten sitten edes tapasimme? No klassisesti alkoholilla oli osuutta asiaan. Ja sillä että hänen kaverinsa suunnileen työnsivät hänet eteeni ja sanoivat että tee nyt edes kerran elämässäsi aloite. Ei sitten siinä vähän edesvastuuttomassa tilassa muistanut että ei tee sellaista ja tuli kuin tulikin juttelemaan. Ja siitä se lähti.