Pahimmat näkemäsi "Suutarin lapsella ei ole kenkiä" tapaukset?

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 08:34"]

Psykologi ja psykiatri -vanhempien lapsi jolla ei mitään alkeellisiakaan käytöstapoja.

[/quote] Minusta nuo ammatit eivät suoranaisesti liity käytöstapoihin tai niiden opettamiseen jälkeläisille. Sen sijaan noiden ammattien edustajilta odottaisi jonkinlaista ihmistuntemusta. Jos kuuluisin jompaankumpaan ammattikuntaan, kokisin kyllä aika pahasti epäonnistuneeni elämässä jos olisin päästänyt lasteni isäksi tunne- ja ihmissuhdetaidottoman, narsistisesti häiriintyneen hirviön.

Minun isä oli hyvän merkkisten autojen korjaamopäällikkö (nyt eläkkeellä) ja tienasi hyvin ja olisi saanut autoetuja ja ties mitä alennuksia myös muulle perheelle, mutta ajoi itse huomattavasti huonomman merkkisellä romulla, ja osti minulle ja veljelleni romut joiden moottorit hyvässä kunnossa kun oli ne itse tarkistuttanut mutta autojen ulkonäöt aika oksennuskarmeat jopa meille 18-vuotiaille jotka kortin saaneet! Eli arvatkaa häpesimmekö, kun koko kaupunki nauroi meille ja sanoivat ettei uskoisi että niiden isä on hienojen autojen korjaamopäällikkö jmutta katsokaa millä romuilla niiden perhe ajelee :( Arvatkaa ärsyttääkö tuo vieläkin vaikka olen jo 36-vuotias, mutta ehkä siksi minulle on nykyään tärkeä saada omistaa aika uusi ja hyvän näköinen auto, eli korvata sitä entistä häpeää.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 08:34"]

Psykologi ja psykiatri -vanhempien lapsi jolla ei mitään alkeellisiakaan käytöstapoja.

[/quote] Minusta nuo ammatit eivät suoranaisesti liity käytöstapoihin tai niiden opettamiseen jälkeläisille. Sen sijaan noiden ammattien edustajilta odottaisi jonkinlaista ihmistuntemusta. Jos kuuluisin jompaankumpaan ammattikuntaan, kokisin kyllä aika pahasti epäonnistuneeni elämässä jos olisin päästänyt lasteni isäksi tunne- ja ihmissuhdetaidottoman, narsistisesti häiriintyneen hirviön.

[/quote]

Olin se joka kirjoitin ja kerroin tuosta tapauksesta tuossa ensin, eli ponttinani oli että jos on käytöstä ja sen häiriöitä tutkivien ammattiryhmien lapsi, niin miten antaa se oma lapsi kasvaa ihan pellossa. Ehkä vanhemmat ovat olleet niin uraihmisiä ja paljon poissa että tyttölapsi on kasvanut pellossa tai pelkkien vanhusten (mummo, vaari) kanssa, ja siksi saa mm. kamalia "minä ensin-minä ensin-huomioikaa minut ja minun tahtoni!"-huuto- ja itkupotkuraivareita julkisilla paikoilla nyt 17-vuotiaana. Sisaruksia ei tietääkseni ole.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 09:28"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 09:13"]

Juu, minä ymmärsin kyllä kysymyksen, mutta koska näitä 'sattumuksia' on niin miksi ei niitäkin jakaisi. Mielestäni ne ovat hauskoja. Miksi pitää nipottaa moisesta?

t.64

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 09:09"]

Minä turvallisuusalan asiantuntija, jolta kotoa uupuu muutama välttämätön palovaroitin, pakollisia kaiteita ja aiemmin palolevy kiukaan yltä (tämä onneksi on jo listasta poistettu tätä nykyä)... muitakin pieniä löytyy...

[/quote]

[/quote]

Niin, mutta eiköhän useimmilla ihmisillä ole kotona lapsia, jos ihan kirjaimellisia ollaan, joten ihan asiallinen kommentoija.

[/quote]

Kyseinen hokema on vertauskuvallinen, kuten sananparret yleensä...kirjaimellisestihan koskee ainoastaan suutareita ja heidän lapsiaan.

[/quote]

Niin niin, en minä tästä ketjusta yhtään kirjoitusta poistaisi.

Mä olen hieroja, mutta mun miehellä on kaikki lihakset aina todella jumissa

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 21:49"]

Eläinlääkäri joka inhosi eläimiä, kaikkia muita kuin tuotantoeläimiä ja koiria joilla oli "paperit". Varsinkin kissoja inhosi, mutta myös sekarotuisia koiria.

Tällainen oli meidän kunnassa kunnan eläinlääkärinä, vielä muutama vuosi sitten.

Sanoi todella törkeästi, kun käytettiin sekarotuista koiraamme siellä rokotettavana, että "pyh, tällaisiakin rakkeja on pilvin pimein". Eikä edes kysytty siltä mitään., eikä edes puhuttu sille.

Ihan hullu äijä.

[/quote]

Lohja? Sama kokemus...

[/quote]

Kiuruvesi mökkipaikkakuntamme, vien mieluummin kauemmas.

ystäväni on parturi-kampaaja mutta hänen lapsillaan on aina ylipitkät otsahiukset jotka menee silmille, joskus pesukin unohtuu ja ennen kaikkea ovat todella takkuisia kun niitä ei koskaan harjata.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 01:26"]

Olen sairaanhoitaja EA:ssa/päivystyspoliklinikalla.

Olen kuullut niin monelta kolleegalta ja lääkäreiltä siitä, kun eivät ole osanneet

tuoda omaistaan, yleensä lastaan ajoissa hoitoon.

Ollaan kotona tarkailtu vointia, eikä olla haluttu pikku asian vuoksi lähteä päivystykseen. Koska siellä on jonossa jo niin monta Erkki-Kyllikkiä pikku nuhan kanssa.

Sen vuoksi olenkin sanonut miehelleni, joka on aivan eri alalle, että hän tekee päätöksen koska lapsemme viedään päivystykseen. Luotan enemmän häneen arvioon, kuin omaani.

Ja pakko sanoa, että ottaisin tod. näköisemmin jonkun muun lapsen hoitoon samoilla oireilla, kuin omani.

[/quote]

Joo se on jännä, että oman lapsen voi tuoda päivystykseen vasta sellaisessa kunnossa, että toisten lapset olis ottanut jo osastolle samoilla oireilla.

Ja itse jäädään sairaslomalle ihan eri asteikolla kuin potilaat.

Mun mies kieltäytyy ottamasta tota vastuuta, "sinähän se täällä lääkäri olet".

Mun mielestä on aika normaalia, että ravitsemisterapeuteissa on syömushäiriöisiä, koska sitä asiaa on tullut tutkittua ja pähkäiltyä, joten kiinnostusta on. Samoin psykologeissa on mt-ongelmaisia jne.

Työterveyslääkäri, joka raahautuu töihin aina ihan hirveässä taudissa, vaikka muille jakelee saikkua varmaan paljon vähemmistä syistä. Onkin paljon kipeänä, varmaan kun ei koskaan sairasta ja lepää kunnolla, vaan nappailee kuumelääkkeitä ja niiden avulla sinnittelee kovassakin taudissa, esim. poskiontelontulehduksessa ja kuumeessa töissä. Omalle lapselleen ei anna oiken mitään lääkkeitä, vaikka usein syytä olisi ja tosiaan potilaille varmasti kirjoittaisi pitkät reseptit. Jännä ilmiö, josta muutkin ovat täällä kirjoittaneet. Olisiko joku lääkäri linjoilla kertomassa, miksi ette ota omia tai lasten sairauksia oikein tosissaan?

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 00:25"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 21:35"]

Poliisikomisario, joka nussi kollegoidensa kanssa putkassa ollutta humalaista naista ja kuulemma myös omaa tytärtään. *oks*

[/quote]

Hyi yök, siis ihan Suomessa vai? Miksei tästä ole ollut lehdissä juttua, vai onko minulta mennyt vain ohi?

[/quote]

Kirjoitin tuon nussijapoliisin tuohon aikaisemmin.. Juu ei tästä ole mitään puhuttu julkisuudessa, mutta mun kotipaikkakunnalla tiedetään. On sellanen hyshys-juttu, poliisit sai kaikki pitää virkansa, mutta siirrettiin kentältä konttorihommiin. Ja tuo oman lapsen nussija, jostain käsittämättömästä syystä tuokin painettiin villaisella ja äijä sai pitää virkansa. Nyt tosin jo eläkkeellä tietääkseni.  

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 10:11"]

Hoidan ammatikseni muiden ihmisten asioita ja omat asiat tulee hoidettua juuri ja juuri ripa pomppien.

[/quote]

Se muuten on "rimaa hipoen". Sanonta on lähtöisin yleisurheilun parista, korkeushypystä. :)

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 10:16"]

Tunnen poliisin, jonka lapset ovat täysin heitteillä. Ei huolehdita, ei anneta ruokaa. Lapset käyvät kavereilla pyytämässä ruokaa. Eivät myöskään käytä pyöräilykypärää.

Tunnen erityisopettajan, joka on täysin tasapainoton sekopää, yrittänyt tappaa itseään, masentuu, ei kestä lapsia. Omat lapsensa vanhemiensa hoidossa.

Itse olen rehtorin tytär ja en tosiaan jaksa omien lasteni läksyjä tarkastaa, evvk.

[/quote]

Hyvä, että eritysopettaja on antanut lapsensa isovanhempien hoitoon, koska ei pysty siihen itse. Poliisin lapsista voisit tehdä lastensuojeluilmoituksen. 

Monet ovat täällä tuoneet esille mielenterveyshäiriöt esim. psykologien lapsilla. Kai kuitenkin ymmärrätte, että taipumus sairastua esimerkiksi masennukseen on vahvasti periytyvä? Samoin anoreksian on todettu jossakin määrin periytyvän, vaikka sairastumiseen toki vaaditaan jokin laukaiseva tekijä. Sehän on vain hyvä asia, että nämä lapset/nuoret ovat saaneet oikean diagnoosin ja sitä kautta hoitoa. Pahempi vaihtoehtohan olisi, että sairautta jotenkin hävettäisiin ja yritettäisiin kieltää sen olemassaolo täysin. Eli mielestäni tällaiseksi "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" -esimerkiksi vaikkapa psykiatrin kohdalla sopisi paremmin, että psykiatrin lapsella on ilmiselvä anoreksia, mutta vanhempi ei suostu viemään tätä tutkimuksiin tai kieltää sairauden olemassaolon muuten.

Sama juttu psykiatrien, psykologien jne. omien diagnoosien kanssa. Varmasti he alan ammattilaisina tietävät, miten hakeutua hoitoon, minkä seurauksena he ovat saaneet asianmukaisen diagnoosin. Varmasti hyvin monilla ihmisillä on tietämättään esimerkiksi masentuneisuutta tai syömishäiriötä, mutta häpeän vuoksi asiasta ei uskalleta puhua kenellekään, ja pahimmassa tapauksessa pahaa oloa hoidetaan esimerkiksi alkoholilla.

Alkoholitarkastaja, joka joutuu usein juopumuksen vuoksi putkaan. Yliopiston rehtori, joka käyttäytyy moukkamaisesti (esim. teatteriesityksen aikana arvostelee sitä kovaäänisesti). Poliisikomisario, joka kärähti ratista (nykyään entinen).

Miksei voisi tähän lisätä myös kansanedustajat ja ministerit, jotka rikkovat lakia.

Opettajapariskunta, jonka lapsista tehty lastensuojeluilmoitus ja jossa perheen äiti ei voisi vähempää välittää omien lastensa kasvatuksesta. 

Laitoshuoltaja ei enää omasta huushollistaan jaksa pölyjä pyyhkiä ja jos keittiöhommissa olisin niin tuskin tekisin ruokaa tai leipoisin

Minä olen tekstiili ja vaatetusalalla. Lapseni kulkee 2-3 kokoa pienissä vaatteissa koska ajasta on kokoajan pulaa.

Äitini oli lastenhoitaja. Kotona hän oli väkivaltainen ja saattoi laiminlyödä pikkulapsilta kaiken perushoidon ja turvan. Meidät lapset olisi varmasti huostaanotettu ja äiti mahdollisesti saanut vankeutta jos lastensuojelulle olisi selvinnyt miten meillä elettiin.

Psykologi, jolta puuttuu täsyin empatiakyky ja jolla itsellään on kaikenlaisia mielenterveysongelmia, joita ei näe yhtään.

Avioliittoneuvoja, joka on eronnut myrskyisästi omasta liitostaan ja joka vokottelee koko ajan varattua sukulaistani.