Pahimmat näkemäsi "Suutarin lapsella ei ole kenkiä" tapaukset?

Autonasentajan autot, jotka korjataan vasta sitten, kun poliisi käskee tai ne ei enää liiku. Erityisopettajan lapset, jotka olivat koko koulun kauhukakaroita.

Tuttavani on erityisope, ja miten hienosti hän jaksaakaan niitä oppilaitaan neuvoa, opettaa, auttaa, ymmärtää yms yms, mutta oman lapsensa kanssa on aivan hukassa... 

Mä itse olen talousalalla ja perheessämme lapset kärsivät, kun ei meillä ole varaa oikein mihinkään :(

Itse olen lto ja teen varmaan kaiken kotona omieni kanssa väärin. Sanonta pitää todellakin paikkansa. Onneks meidän lapset ovat silti vielä normaalin rajoissa.

Mun tuntemilla tietokoneammattilaisilla ei normaalisti ole itsellään ollenkaan kotona tietokoneita.. Ei kuulemma jaksa enää vapaa-ajalla niiden kanssa.

Hammaslääkäri, jolla hampaat suussa vinksin vonksin ja muutenkin hoitamattoman näköiset ja keltaiset.

Itseni voin nähdä peilistä: äitini on sosiaalityöntekijä (lastensuojelu.) Minut olisi ehdottomasti pitänyt huostaanottaa jo vauvana:(

Olen sisustussuunnittelija mutta oma kotimme on hirveä  sekamelska sotkea ja kavereiden vanhoja Ikea-kaluja. Mieheni on kokki ja syömme lähes aina kotona valmisruokaa. Mitähän meidän lapsesta joskus tulevaisuudessa tulee, varmaan opettaja joka ei osaa lukea. :)

Kaverini, joka ei kykene ilmaisemaan kielteisiä tunteita ja jäänyt henkisesti teini-ikäisen tasolle, äiti on psykologi... 

Yleisempää kai se on, ettei jaksa olla kotona työrooli päällä? Ainakin fiksummilla tuntuu näin olevan.

kampaajilla on usein itsellään karsea juurikasvu 

ystävä on perhetyöntekijä, omat lapset kasvaa pellossa. Omien sanojensa mukaan. Töissä siis tolkuttaa rutiineja ja säännöllisyyttä, mutta kotona mennään vähän sinne päin tai ihan muualle. tosin heillä se toimii ihan ok.

mä teen "parisuhdetyötä" ja omissa suhteissa olen ollut aina ihan käsi

Asianajotoimisto jossa ei noudateta omiin työntekijöihin ensimmäistäkään työsopimus-, vuosiloma- tai työaikalain säännöstä.

Lihava diabeteshoitaja, jonka lapset myös pullukoita.

Olen kirjailija, jonka aikuinen lapsi ei lue kirjoja, ei minun eikä muiden.

13 mistä olet, Liedosta? ;)

Terveydenhoitaja, joka on sairaalloisen ylipainoinen, samoin hänen ala-asteikäinen lapsensa on pullukka. Naureskeleekin aina, että hänen on vaikea saarnata koululaisille tervellisestä ruuasta ja painonnoususta kun hän on tämmöinen itse.

Opettajan lapsi oli koulukiusaaja, eikä siihen saanut puuttua tietenkään, koska "meidän koulussa ei kiusaamista esiinny"

Vanhempani ovat lääkäreitä, mutta minut on lapsena ja nuorena passitettu usein hyvinkin puolikuntoisena kouluun. Ei riittänyt, että röörit olivat ihan tukossa tai maha kipeä, piti olla kunnolla kuumetta tai laatta lentää, että sai luvan jäädä kotiin. Kaiken huippu oli, kun minut influessapotilaana raahattiin laskettelemaan, seurauksena samana iltana 41 asteen kuume. En ole mitenkään katkera, mutta jotenkin nurinkurinen käsitys minulle pääsi syntymään siitä, että millaisella perusteella saa olla esimerkiksi töistä pois.

Psykoterapeutti ja alan suuren organisaation johtoportaassa toimiva/toiminut henkilö, jolle ei saanut vaateostoksilla kertoa hänen oikeaa vaatekokoaan, vaan hän vaati myyjää teeskentelemään koon olevan kuusi numeroa todellista pienempi.

Kirjallisuuden opiskelija, joka ei omista yhtäkään kirjaa eikä edes kirjahyllyä.

Psykologi, jonka lapsi on niin epätasapainoinen, että on käynyt teinistä asti liki koko aikuisiässä jonkinlaisessa terapiassa.