8-10 vuoden ikäero sisaruksilla

Ihan hyviä.

0ma sisareni minua 12v. vanhempi, ei hirveästi tietysti yhteisiä lapsuusmuistoja ts. en muista niitä, hän muistaa kyllä.

Omilla lapsilla ikäeroa 8v. Eivät tappele keskenään ;) Isompi suojelee pientä ja pienempi ihailee isompaa .

tietysti reissuissa ym . haastetta jos molemmat eivät tahdo esim. Muumimaahan.. Mutta tämä ikäero on ollut meillä sopiva.

Meillä lapsilla 10 vuotta ikäeroa ja pelkästään positiivista sanottavaa. Eivät tosiaan tappele ja isompi hoitaa ja huolehtii pienemmästä. Pienempi taas ihailee isompaa todella paljon. Me ei olla koettu vaikeaksi noita Muumimaailma yms. reissujakaan, koska isommasta on ihana lähteä mukaan ns. näyttämään pienemmälle noita lasten kohteita ja samalla ehkä muistella omaa lapsuuttaankin, kun itse kävi samoissa paikoissa. Mutta äitinä voin suositella tällaista pitkää ikäeroa. Toimii todella hyvin ja äitikin pääsee helpolla, koska isompi auttaa ja antaa esim. äidin nukkua vauvavuotena silloin, kun vauvakin nukkuu :)

Serkuillani on 10 vuotta ikäeroa. Eipä tuo näy nyt aikuisena juuri mitenkään. Lapsena toki, kun eivät olleet leikkikavereina toisilleen, mutta oppivathan ainakin kunnolla sosiaalisia taitoja, kun ei ollut valmiiksi tehtyä leikkikaveria siinä valmiina odottamassa.

Eli kätevää varsinkin jos iso on tyttö. Äitille ilmainen piika.

Mulla on vanhemmat sisarukset 4, 6, 9, 12 ja 16 vuotta vanhempia kuin mitä minä itse olen. Vanhimman kanssa en ole oikeastaan missään tekemisissä, hänen ja mun maailmat on niin kaukana toisistaan ettei ole mitään asiaa toisillemme.

12 ja 6 vuotta vanhemmat sisarukset on lähimpänä mua ja erityisesti toin 6 vuotta vanhemman kanssa olen paljon tekemisissä. Meillä on samankaltaiset ajattelutavat lähes kaikesta mutta tilaa on myös erimielisyyksillekin ilman suurempaa loukkaantumista. 4 ja 9 vuotta vanhemmat sisarukset sitä vastoin ovat hekin rakkaita, mutta he ovat keskenään enemmän samanlaisia ja samalla tavalla ajattelevia kuin mitä minä heidän kanssaan.

Eniten tietty lapsena olin tuon 4 vuotta vanhemman kanssa tekemisissä kun muut olivat jo koulussa, opiskelivat tai asuivat jo toisaalla.

Mä sanoisin että jokainen ikäero on hyvä.

Lapsena ei mitään yhteistä muuta kuin samat vanhemmat.Vanhempi luultavasti suhtautuu lapseen holhoavasti ja suojellen. Aikuisina voi jo jotain yhteistä löytyä, mutta onhan esimerkiksi 20v ja 30v yleensä ihan erilaisissa elämäntilanteissa. 40v ja 50v jo useimmiten jakavat paljon yhteistä. 

Siskollani ja minulla on ikäeroa 21 v. Koskaan ei olla asuttu saman katon alla, eikä kovin läheisiä.

Sen vanhemman sisaruksen asemassa sanoisin, että ikinä en tekisi samaa lapsilleni. Mahdollisimman pieni ikäero, vaikka se vanhemmille alussa raskasta olisikin!

- Isompi joutuu toimimaan lapsenvahtina.

- Isompi joutuu mukautumaan hyvin paljon pienemmän sisaruksen elämään, koska on jo niin "iso".

- Lomareissut (ja ihan kaikki muukin kaupassa käyntejä myöten) tehdään sen pienemmän ehdoilla. Isompi saa erityista huomiota pari kertaa vuodessa.

- Lapsilla ei ole mitään yhteistä, aikuisenakaan. Keski-ikäisenä tuskin enää haittaa.

- Isompi tavallaan menettää vanhempansa, kun pienempi syntyy. Tietenkään näin ei oikeasti tapahdu eikä vanhemmat sitä tarkoita, mutta käytännössä se siltä tuntuu. :(

Lapsuudenperheessäni oli isot ikäerot. Itselläni kaksi lasta kahdn vuoden ikäerolla. Olisin jättänyt kuopuksen tekemättä, jos ero olis venähtänyt kolmeen vuoteen.

EN suosittele! Itse olen perheen iltatähti, siskot ovat 9 ja 13 vuotta vanhempia.

Sisko 10vuotta ja veli 12vuotta mua vanhempi. Ei mitään yhteistä.Olin aina ihan eri maailmassa kuin he ja lisäksi minulla oli vanhat vanhemmat, jotka eivät jaksaneet kauheasti tehdä kanssani mitään.

Jotain kokemuksistani ehkä kertoo se, että omilla lapsillani on ikäeroa puolitoista vuotta.

Mulla isommat sisarukset on 9,10 ja 14v vanhempia kuin minä. Olen ihan ulkona niiden jutuista, ei se oo kyllä korjaantunut edes aikuisena. En kunnolla edes muista sitä että ollaan asuttu samassa kodissa joskus..

Omani olisin tehnyt pienellä ikäerolla ja toi sisarusseura on mulle tärkeä asia. Vaan kun sekään ei aina onnistu jos ei onnistu. Isohkot ikäerot on mun lapsilla myös, vaikkakaan ei onneksi lähellekään 9v.

Ehkä tämäkin on lapsi- ja perhekohtaista. Isälläni ja hänen veljellään on 14 vuotta ikäeroa ja ovat aina olleet tosi läheisiä. Itse en kyllä allekirjoita tuota, että isompi olisi automaattisesti ilmainen lastenvahti. Ei meillä ainakaan. Toki hoitaa ja leikkii pienemmän kanssa omasta halustaan. Ei siinä mielestäni mitään vikaa ole. Myös lomareissut meillä on aina tehty niin, että tekemiset ja kohteet on mietitty jokaiselle jotakin -periaatteella. Reissaamme paljon ja lapset ovat aina kulkeneet mukana vauvasta asti, joten tämä reissaaminen on meille hyvin luontevaa ja voimme yhtä hyvin tehdä retken vauvankin kanssa vaikka Kiinan muurille tai sitten Muumimaailmaan :)

t. 3

Mulla on sisko, joka on noin kymmenen vuotta mua nuorempi. Meillä on sama äiti ja ollaan eletty se noin kahdeksan vuotta samassa taloudessa suuren osan aikaa. Lapsuudenkodissa asuessani olin siskoni kanssa aika läheinen. Oltiin monesti kahdestaan puistossa ja ainakin mulle tuli sellainen olo, että sisko haki musta myös turvaa. Itsekin huomasin, miten musta tulee tosi kypsä ja huolehtiva, kun olin siskon kanssa kahden. Ei tullut mieleenkään kiusata, kun olin niin paljon vanhempi, mutta ei toisaalta ollut sellaista keskinäistä kinastelua, kuin samanikäistempien sisarusten kanssa.

Olen muuttanut kotoa jo vuosia sitten ja siskokin on jo lukiossa. Enää ei olla kauheasti tekemisissä. En halunnut pitää kovin tiivistä yhteyttä vanhempiini, kun olin muuttanut omilleni (ei ollut kaikkein helpoin lapsuus), ja siten välit siskoonkin himmeni, kun olin vielä itsekin aika nuori. Joskus surettaa, että se meidän suhde on nyt tällainen, eikä vanhaan ole enää mitään paluuta. Joskus mietin, millainen suhteemme tulee olemaan, kun yhteinen vanhempammekin kuolee.

Sisko on mun sisko ihan aina enkä ikinä rakasta sitä yhtään vähempää, mutta kyllä toi ikäero on erottanut meitä näiden muiden tapahtumien seurauksena.

En missään tapauksessa toivoisi omille lapsilleni tuollaista ikäeroa. Vanhemmille varmasti helpompi kuin lyhyempi ikäero, mutta sen esikoisen kustannuksella.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 22:11"]

Siskollani ja minulla on ikäeroa 21 v. Koskaan ei olla asuttu saman katon alla, eikä kovin läheisiä.

[/quote]

21 vuotta ikäeroa on aika eri asia kuin 8-10 vuotta, josta aloittaja kyseli.

Ikäeroa sisaruksiini 8 ja 10 v. Molempiin hyvät välit. siskoon tosi hyvät. Omilla lapsillani eroa yli 10v.

Meillä on 8v. ikäero pojalla siskoonsa, 10v ikäero veljeensä ja 16 v ikäero veljeensä. Hienosti toiminut ainakin tähän asti. Tosin tuo vanhin rupee nyt vasta lämpenemään pikkuveljelleen, joka nyt 3v.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 22:11"]

Siskollani ja minulla on ikäeroa 21 v. Koskaan ei olla asuttu saman katon alla, eikä kovin läheisiä.

[/quote]

Minulla ja veljelläni melkein yhtä paljon, muuten samat sanat.

On se muuten hassua, että siinä vaiheessa, kun vanhemmat kuolevat ja alkaa perinnönjako, niin kuusikymppinen vanha mieskin osaa muuttua lapseksi jälleen, niin paljon kateutta ja mustasukkaisuutta olen nyttemmin kokenut veljeni taholta. En minä valinnut syntyä melkein kaksikymmentä vuotta hänen jälkeensä, en minä voi kuopuksen asemalleni mitään! Ja jos vanhemmiltani sainkin enemmän huomiota kuin hän, minä en taas muista isovanhemmistani juuri mitään, ja veli taas oli heille kaikki kaikessa. Mutta sillä ei nyt sitten tietenkään ole mitään merkitystä, ehei...

Liian suuri ikäero, mikäli kyse on valinnasta. Minulla ja isoveljelläni on 9 vuoden ikäero, muita sisaruksia ei meitä ole. Vasta viime vuosina (olen 21-vuotias) kun olen itse aikuistunut, olemme viimein päässeet veljeni kanssa "samalle tasolle" ja välimme ovat lähentyneet. Sitä ennen emme veljeni kanssa juuri keskustelleet vaikka saman katon alla asuimmekin, lähinnä tapeltiin ja huudettiin toisillemme. Olisin nuorempana kaivannut enemmän oman ikäistä sisarusta. Omille lapsilleni en toivoisi 5 vuotta suurempia ikäeroja.