Lue keskustelun säännöt.
Mitä naiset saavat siitä, että kehuvat naiskavereilleen muiden naisten ulkonäköä?
11.08.2020 |
Esim. Mirja ja Janika ovat kaverukset. Mirjalla on tapana aina kehua Janikalle kuinka Eevi on niin kaunis, ja Sannakin tosi nätti.
Ymmärrän että kehuista tulee hyvä mieli, kun ne kohdistuu itseen, ja siinä näenkin pointin, miksi toisen ihmisen ulkonäköä kannattaa kehua tälle itselleen, jos kehuttavaa on. En ole koskaan ymmärtänyt siis sitä, että muiden ulkonäköä kehutaan jollekin toiselle ihmiselle. Mikä siinä on ideana? Saako siitä kehuja itselleen jotain mielihyvää ja jos niin miksi? Tai pitäisikö esim. Janikan ilahtua kun Mirja kehuu Eevin kauneutta hänelle?
Kertokaa, koska en oikeasti itse ymmärrä tuon ideaa.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikessa pitäisi olla mukana jokin taka-ajatus?
En minä mistään taka-ajatuksista vihjaillut. Halusin ainoastaan tietää, miksi naiset tekevät asiaa X, eli mitä he saavat siitä. Kyllähän meidän teoillamme on aina jokin motiivi. Ainakin itse pystyn kertomaan perustelut asioille, mitä teen. Minusta on mielenkiintoista tutkia omaa mieltäni. Muidenkin motiivit tekemisilleen kiinnostavat minua.
Jännä havainto on myös tämä, kuinka aggressiivisesti ihmiset tekevät omia olettamuksiaan siitä, mitä minä ajattelen ja mitkä motiivini ovat kysellessäni tästä asiasta.Ap
Jos sanot kaverillesi, että onpa hieno sää tai upea maalaus, mitä saat siitä ja mikä on motiivisi?
Saan tuolla kommentilla mahdollisesti kaverini ulos kanssani tai ilmaisen sillä että saatanpa itse mennä ulos. Jos näen upean maalauksen kaverini kodin seinällä, kehun sitä ja saan hyvän mielen siitä, että kaverini kokee hänellä olevan hyvä maku. Jos taas kehun jotakin taulua esimerkiksi taidenäyttelyssä, niin se kai kuuluu asiaan, koska olemme katsomassa siellä niitä ja tällä tavalla saan mahdollisesti keskustelua aiheesta hänen kanssaan.
Ap
Eli sinulle ei tule niinkään spontaanissa keskustelussa mieleen asioita, vaan suunnittelet sanomisesi sen perusteella, että saat jonkun tekemään jotain tai sanot, mitä kuuluu sanoa?
Kyllä, minulla on tapana harkita mitä sanon. En ole hyvä small talkissa enkä edes pidä siitä.
Ap
Ok, no tämä ehkä selittää kysymyksesi. Eli on ihan normaalia, että kun viettää toisten ihmisten seurassa tuntikausia, tulee puhuttua tosi paljon kaikenlaista, mitä ei erikseen suunnitella. Tulee spontaanisti mieleen juttuja vaikkapa siitä, mitä joku toinen sanoo, ja joskus sellainen asia voi olla vaikka toisen ulkonäkö. Mä en ystävien kanssa mieti eutkäteen, mitä aion sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikessa pitäisi olla mukana jokin taka-ajatus?
En minä mistään taka-ajatuksista vihjaillut. Halusin ainoastaan tietää, miksi naiset tekevät asiaa X, eli mitä he saavat siitä. Kyllähän meidän teoillamme on aina jokin motiivi. Ainakin itse pystyn kertomaan perustelut asioille, mitä teen. Minusta on mielenkiintoista tutkia omaa mieltäni. Muidenkin motiivit tekemisilleen kiinnostavat minua.
Jännä havainto on myös tämä, kuinka aggressiivisesti ihmiset tekevät omia olettamuksiaan siitä, mitä minä ajattelen ja mitkä motiivini ovat kysellessäni tästä asiasta.Ap
Jos sanot kaverillesi, että onpa hieno sää tai upea maalaus, mitä saat siitä ja mikä on motiivisi?
Saan tuolla kommentilla mahdollisesti kaverini ulos kanssani tai ilmaisen sillä että saatanpa itse mennä ulos. Jos näen upean maalauksen kaverini kodin seinällä, kehun sitä ja saan hyvän mielen siitä, että kaverini kokee hänellä olevan hyvä maku. Jos taas kehun jotakin taulua esimerkiksi taidenäyttelyssä, niin se kai kuuluu asiaan, koska olemme katsomassa siellä niitä ja tällä tavalla saan mahdollisesti keskustelua aiheesta hänen kanssaan.
Ap
Eli sinulle ei tule niinkään spontaanissa keskustelussa mieleen asioita, vaan suunnittelet sanomisesi sen perusteella, että saat jonkun tekemään jotain tai sanot, mitä kuuluu sanoa?
Kyllä, minulla on tapana harkita mitä sanon. En ole hyvä small talkissa enkä edes pidä siitä.
Ap
Ok, no tämä ehkä selittää kysymyksesi. Eli on ihan normaalia, että kun viettää toisten ihmisten seurassa tuntikausia, tulee puhuttua tosi paljon kaikenlaista, mitä ei erikseen suunnitella. Tulee spontaanisti mieleen juttuja vaikkapa siitä, mitä joku toinen sanoo, ja joskus sellainen asia voi olla vaikka toisen ulkonäkö. Mä en ystävien kanssa mieti eutkäteen, mitä aion sanoa.
Kiva että ymmärrät. En oikeasti osaa olla normaalin sosiaalinen, mietin ihan liikaa ihmisten motiiveja mihinkin ja tämä kuormittaa niin paljon, että olen valinnut olla yksin niin paljon kuin mahdollista. Se ei silti tarkoita ettenkö yksinäänkin miettisi näitä asioita (tämä avaushan toki paljastaa sen, että mietin).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs yleisenä pikkutarkkana moraalinvartijana toiminut ex-kaveri, jolla oli muutenkin melkoisia komplekseja ulkonäöstään ja elämästään, tokaisi muka hauskasti ravintola-illan jälkeen taksitolpalla seistessämme erään kolmannen kaverin kanssa, että "yritä sä "Maija" mennä lähemmäs tietä ja liftata niin saadaan kyyti, sä kun oot meistä se kaunein". Tämän jälkeen lakkasin panostamasta kyseiseen ihmissuhteeseen pikkutarkan moraalinvartijan kanssa, joka ei nähtävästi itse sen vertaa tajunnut ettei ehkä olisi kannattanut lausua noin typerää vitsiä masentuneen ja vakavaa syömishäiriötä sairastaneen ihmisen kustannuksella. Ei olisi tullut mieleenkään heittää vastaavaa piilovittuilukommenttia hänestä itsestään, mutta tuollaisia naiset ovat, susia toisilleen vaikka mitä esittäisivät.
Ääripäissä on ihminen A ja B. Kun A:lle sanoo: "Tuo vaate sopii sinulle hyvin!" Hän tulkitsee: Ahaa, haluat sanoa, että näytän kamalta muissa vaatteissani. Ihminen B tulkitsee: Ahaa, haluat sanoa, että tämä vaate sopii minulle hyvin.
A:n mielessä kaikessa on takana pahantahtoinen piilomotiivi, mikä tahansa tulkitaan negatiiviseksi. Näkee myös muiden kommentit toisille tai toisista tämän mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs yleisenä pikkutarkkana moraalinvartijana toiminut ex-kaveri, jolla oli muutenkin melkoisia komplekseja ulkonäöstään ja elämästään, tokaisi muka hauskasti ravintola-illan jälkeen taksitolpalla seistessämme erään kolmannen kaverin kanssa, että "yritä sä "Maija" mennä lähemmäs tietä ja liftata niin saadaan kyyti, sä kun oot meistä se kaunein". Tämän jälkeen lakkasin panostamasta kyseiseen ihmissuhteeseen pikkutarkan moraalinvartijan kanssa, joka ei nähtävästi itse sen vertaa tajunnut ettei ehkä olisi kannattanut lausua noin typerää vitsiä masentuneen ja vakavaa syömishäiriötä sairastaneen ihmisen kustannuksella. Ei olisi tullut mieleenkään heittää vastaavaa piilovittuilukommenttia hänestä itsestään, mutta tuollaisia naiset ovat, susia toisilleen vaikka mitä esittäisivät.
Tarkennan vielä kun taisin ilmaista itseäni epäselvästi, että tuo "Maija" en ollut minä vaan kolmas henkilö. Eli olin uskaltautunut pitkästä aikaa vaikeaa syömishäiriötä vuosia sairastaneena mennä vähän irrottelemaan, yrittänyt laittautua kivasti ja unohtaa oman päänsisäisen arvostelijan. Ex-kaveri tiesi ongelmistani. Sitten kun vähiten osasin odottaa, kutsui ex-kaveri myös minua käytännössä niin rumaksi, ettei yksikään taksi pysähtyisi meille kummallekaan, vaan kolmannen olisi houkuteltava se eteemme! Ihan ok tehdä itsestään tuollaista pilaa jos välttämättä haluaa, kivaa se ei ole silloinkaan, mutta että vetää siihen mukaan sairas ihminen, jolla jo valmiiksi vaikeuksia kehonkuvan kanssa, se vasta mielestäni oli alhaista. Pieni vaivihkainen ele, mutta kertoi siinä tilanteessa tuosta ihmisestä enemmän kuin tuhat sanaa, kuten myös se varovaisen vino jäätä kepillä vähän kokeileva virnistys mikä oli hänen kasvoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs yleisenä pikkutarkkana moraalinvartijana toiminut ex-kaveri, jolla oli muutenkin melkoisia komplekseja ulkonäöstään ja elämästään, tokaisi muka hauskasti ravintola-illan jälkeen taksitolpalla seistessämme erään kolmannen kaverin kanssa, että "yritä sä "Maija" mennä lähemmäs tietä ja liftata niin saadaan kyyti, sä kun oot meistä se kaunein". Tämän jälkeen lakkasin panostamasta kyseiseen ihmissuhteeseen pikkutarkan moraalinvartijan kanssa, joka ei nähtävästi itse sen vertaa tajunnut ettei ehkä olisi kannattanut lausua noin typerää vitsiä masentuneen ja vakavaa syömishäiriötä sairastaneen ihmisen kustannuksella. Ei olisi tullut mieleenkään heittää vastaavaa piilovittuilukommenttia hänestä itsestään, mutta tuollaisia naiset ovat, susia toisilleen vaikka mitä esittäisivät.
Ääripäissä on ihminen A ja B. Kun A:lle sanoo: "Tuo vaate sopii sinulle hyvin!" Hän tulkitsee: Ahaa, haluat sanoa, että näytän kamalta muissa vaatteissani. Ihminen B tulkitsee: Ahaa, haluat sanoa, että tämä vaate sopii minulle hyvin.
A:n mielessä kaikessa on takana pahantahtoinen piilomotiivi, mikä tahansa tulkitaan negatiiviseksi. Näkee myös muiden kommentit toisille tai toisista tämän mukaan.
Ei ollut kyse tuosta. :) Lue edellinen viesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikessa pitäisi olla mukana jokin taka-ajatus?
En minä mistään taka-ajatuksista vihjaillut. Halusin ainoastaan tietää, miksi naiset tekevät asiaa X, eli mitä he saavat siitä. Kyllähän meidän teoillamme on aina jokin motiivi. Ainakin itse pystyn kertomaan perustelut asioille, mitä teen. Minusta on mielenkiintoista tutkia omaa mieltäni. Muidenkin motiivit tekemisilleen kiinnostavat minua.
Jännä havainto on myös tämä, kuinka aggressiivisesti ihmiset tekevät omia olettamuksiaan siitä, mitä minä ajattelen ja mitkä motiivini ovat kysellessäni tästä asiasta.Ap
Jännä havainto, että ajattelet ihmisten tekevän aggressiivisesti omia olettamuksiaan.
Kyllä, minulla on tapana harkita mitä sanon. En ole hyvä small talkissa enkä edes pidä siitä.
Ap