Hoitoalan parhaimmat työpaikat?

Yliopistosairaalat on pahimpia. Pienet ja lämminhenkiset paikat maaseudulla parhaimpia.

Riippuu ihan ihmisestä itsestään. Jos tykkäät menosta ja meiningistä/nopeasti muuttuvista tilanteista ja haasteista etkä pelkää vastuuta -> päivystykset, akuutit osastot, ambulanssi, ehkä teho ja leikkurikin, suljetut osastot

Säännöllinen päivätyö -> sairaanhoitajalla palvelutalot, kotihoito, terveysasemat

Ei hoidollinen työ: näytteenotto (ainakin täällä sinne otetaan myös sairaanhoitajia), puhelinpalvelu, ainakin jotkut ajanvarauspolit

Jos tykkäät lapsista niin lastenosastot, neuvola yms. Jos vanhuksista niin kotihoito, palvelutalot, geriatriset osastot. Jos naistentaudit kiinnostaa niin naistentautien polit ja osastot.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Aloituksessa ei selvinnyt mikä hoitaja olet, joten siksi ehdottelin vähän kaikkea. Lähihoitaja toki tekee vuorotyötä palvelutaloissa ja kotihoidossa. Lähihoitajalle voisi myös ehdottaa hammaspuolta ja päiväkotia, mutta ei selvinnyt mikä hoitaja olet.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistosairaalat on pahimpia. Pienet ja lämminhenkiset paikat maaseudulla parhaimpia.

En nyt heti yleistäisi kyllä näin.

Riippuu, mistä tykkää. Hoitoala on todella laaja ja hyvin erityyppistä työtä on hoitajille vaikka kuinka paljon. Ei alalla ole mitään sellaista hierarkiaa, että nämä ovat ne ykköspaikat, nämä ne seuraavaksi parhaat ja nämä ne paarialuokan paikat.

Monille vuorotyö on joko terveydellisistä tai perhesyistä vaikeaa ja siksi päivätöihin on hieman enemmän tunkua kuin muualle, mutta eivät ne paikat sinänsä "parempia" ole. Tiedän päivystyksestä hoiville siirtyneitä sairaanhoitajia, jotka ovat hyvin tyytyväisiä muutokseen ja toisin päin. Joku viihtyy teholla, toinen pitkästyy siellä kuoliaaksi jne.

On toki lähes kaikkien mielestä huonoja paikkoja, jolloin ongelma on yleensä työilmapiirissä tai resursseissa, mutta ne ovat yksittäisiä yksiköitä, ei voi sanoa, että tietyt osastot tms. olisivat aina huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistosairaalat on pahimpia. Pienet ja lämminhenkiset paikat maaseudulla parhaimpia.

http://www.sely.fi/?q=content/historia

Siis miksi noin?

Hierarkiako hiertää?

Inhoan hoitoalaa. Maailman vastenmielisintä työtä.

Hierarkia, jäykkyys, kilpailu muutamia mainitakseni.

Meinasin myös sanoa, että yliopistosairaaloista kannattanee pysyä kaukana. Itse tein harjoitteluja joissakin pienemmissä yksiköissä, ja siellä oli monesti tosi kiva tehdä töitä. Kun uutta henkilökuntaa ei pursu ovista ja ikkunoista kuten koulutuspaikkakunnilla, työntekijöihin suhtaudutaan oikeasti arvostavammin, kun uusia ei välttämättä ole helposti saatavilla. Jotkut isot yksiköt yliopistosairaaloissa ovat oikeasti hirveitä, jos johtajaksi on päässyt epäempaattinen nainen, ja usein on. Toisaalta ei voi yleistää, varmasti joukossa on joku hyvinkin johdettu yksikkö.

Allekirjoitan tämän, yliopistosairaalat pahimpia. Kilpailua ja myrkyllistä ilmapiiriä. Mitä mielukuvituksellisimmilla tavoilla yritetään olla muiden yläpuolella tai parempia "teidän osaston hoitajat ei oo mitään meidän osaston hoitajiin verrattuna".

Kysyt neuvoa tai teet jotain eri tavalla, niin heti valitetaan muille kuinka et osaa mitään.

Teholla ja leikkurissa tämän huomaa potilaatkin, ollaan niin olevinaan ja katsellaan nenän vartta pitkin muiden osastojen hoitajia kun on pakko esittää olevansa jotenkin tärkeämpi, taitavampi tai kyvykkäämpi kuin muut. Suorastaan oksetti leikkurissa työskennellessä monien hoitajien käytös muita osastoja kohtaan vaikka oma työ on oikeasti kevyttä moniin muihin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan tämän, yliopistosairaalat pahimpia. Kilpailua ja myrkyllistä ilmapiiriä. Mitä mielukuvituksellisimmilla tavoilla yritetään olla muiden yläpuolella tai parempia "teidän osaston hoitajat ei oo mitään meidän osaston hoitajiin verrattuna".

Kysyt neuvoa tai teet jotain eri tavalla, niin heti valitetaan muille kuinka et osaa mitään.

Teholla ja leikkurissa tämän huomaa potilaatkin, ollaan niin olevinaan ja katsellaan nenän vartta pitkin muiden osastojen hoitajia kun on pakko esittää olevansa jotenkin tärkeämpi, taitavampi tai kyvykkäämpi kuin muut. Suorastaan oksetti leikkurissa työskennellessä monien hoitajien käytös muita osastoja kohtaan vaikka oma työ on oikeasti kevyttä moniin muihin verrattuna.

Tämä. Ilmapiiri todellakin myrkyttyy kun osa hoitajista kuvittelee olevansa jotain yli-ihmisiä ja muiden niin surkeita, etteivät ansaitse hengittää samaa ilmaa. Normaalilla itsetunnolla varustettu henkilö auttaisi ja tukisi itseään ammatillisesti kehittymättömämpää kollegaa, mutta nämä primadonnat eivät moiseen alennu. Tuloksena heillä itsellään varmaankin ikuisesti outoja ylemmyyskomplekseja ja näillä 'huonommilla' hoitajilla töissä jatkuva stressitekijä, kun mistä hyvänsä voidaan haukkua milloin tahansa.

Eivät ole työsopimuksellisestikaan kovin hienoja nuo yliopistosairaalat. Määräaikaisuuksia käytetään pelolla hallitsemiseen, meidän osastolla edellinen vakinaistaminen tuli 6 vuoden määräaikaisuusputken jälkeen... Vuosia töissä olleita korvataan vastavalmistuneilla kesätyöntekijöillä jos valitat jostakin tai yrität pitää puoliasi etkä nuoleskele esimiestä ja esimiesten kavereita.

Mielenkiintoista, näin hoitoalan ulkopuolisena olisi kuvitellut yliopistosairaalojen olevan parhaita työpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan tämän, yliopistosairaalat pahimpia. Kilpailua ja myrkyllistä ilmapiiriä. Mitä mielukuvituksellisimmilla tavoilla yritetään olla muiden yläpuolella tai parempia "teidän osaston hoitajat ei oo mitään meidän osaston hoitajiin verrattuna".

Kysyt neuvoa tai teet jotain eri tavalla, niin heti valitetaan muille kuinka et osaa mitään.

Teholla ja leikkurissa tämän huomaa potilaatkin, ollaan niin olevinaan ja katsellaan nenän vartta pitkin muiden osastojen hoitajia kun on pakko esittää olevansa jotenkin tärkeämpi, taitavampi tai kyvykkäämpi kuin muut. Suorastaan oksetti leikkurissa työskennellessä monien hoitajien käytös muita osastoja kohtaan vaikka oma työ on oikeasti kevyttä moniin muihin verrattuna.

Et ole kuitenkaan oikeasti työskennellyt leikkausosastolla? Olet ollut opiskelijana? Kyllä mä 30v työkokemuksella ja eri paikoissa työskennellessä sh:na väittäisin, että päivystävä leikkuri on aika rankka paikka työskennellä. Sekä henkisesti että fyysisesti. Leikkurissa on vähän erilaista porukkaa töissä ja työn luonne on sellainen; asiat pitää hoitaa just eikä melkein, myös kommunikointi on lyhyttä ja selkeää. Se voi tuntua pehmeämmästä osastolla työskentelevästä hoitajasta kovalta ja ylimieliseltä. Sitä se ei ole, tarkoitus on varmistaa potilaan ehdottoman turvallinen ja laadukas hoito. Saamme myös usein potilailta kiitosta siitä, että olemme pitäneet hyvää huolta ja saaneet potilaan tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Yksityinen lääkäriasema

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan tämän, yliopistosairaalat pahimpia. Kilpailua ja myrkyllistä ilmapiiriä. Mitä mielukuvituksellisimmilla tavoilla yritetään olla muiden yläpuolella tai parempia "teidän osaston hoitajat ei oo mitään meidän osaston hoitajiin verrattuna".

Kysyt neuvoa tai teet jotain eri tavalla, niin heti valitetaan muille kuinka et osaa mitään.

Teholla ja leikkurissa tämän huomaa potilaatkin, ollaan niin olevinaan ja katsellaan nenän vartta pitkin muiden osastojen hoitajia kun on pakko esittää olevansa jotenkin tärkeämpi, taitavampi tai kyvykkäämpi kuin muut. Suorastaan oksetti leikkurissa työskennellessä monien hoitajien käytös muita osastoja kohtaan vaikka oma työ on oikeasti kevyttä moniin muihin verrattuna.

Et ole kuitenkaan oikeasti työskennellyt leikkausosastolla? Olet ollut opiskelijana? Kyllä mä 30v työkokemuksella ja eri paikoissa työskennellessä sh:na väittäisin, että päivystävä leikkuri on aika rankka paikka työskennellä. Sekä henkisesti että fyysisesti. Leikkurissa on vähän erilaista porukkaa töissä ja työn luonne on sellainen; asiat pitää hoitaa just eikä melkein, myös kommunikointi on lyhyttä ja selkeää. Se voi tuntua pehmeämmästä osastolla työskentelevästä hoitajasta kovalta ja ylimieliseltä. Sitä se ei ole, tarkoitus on varmistaa potilaan ehdottoman turvallinen ja laadukas hoito. Saamme myös usein potilailta kiitosta siitä, että olemme pitäneet hyvää huolta ja saaneet potilaan tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Ihan töissä töissä kyllä, myöskin päivystävällä leikkausosastolla. Joku varmaan muistaa uutiset yliopistosairaalan väkivaltaisista lääkäreistä, hoitajaa lyöty esim. pihdeillä. Jokainen voinee päätellä, mitä tämä tekee työilmapiirille ja se kakka tunnetusti valuu alaspäin. Tuollaisen kohtelun monet hoitajat sitten purkavat "alaspäin" esimerkiksi osastolta saliin potilasta tuovaan hoitajaan tai heräämöstä hakevaan hoitajaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan tämän, yliopistosairaalat pahimpia. Kilpailua ja myrkyllistä ilmapiiriä. Mitä mielukuvituksellisimmilla tavoilla yritetään olla muiden yläpuolella tai parempia "teidän osaston hoitajat ei oo mitään meidän osaston hoitajiin verrattuna".

Kysyt neuvoa tai teet jotain eri tavalla, niin heti valitetaan muille kuinka et osaa mitään.

Teholla ja leikkurissa tämän huomaa potilaatkin, ollaan niin olevinaan ja katsellaan nenän vartta pitkin muiden osastojen hoitajia kun on pakko esittää olevansa jotenkin tärkeämpi, taitavampi tai kyvykkäämpi kuin muut. Suorastaan oksetti leikkurissa työskennellessä monien hoitajien käytös muita osastoja kohtaan vaikka oma työ on oikeasti kevyttä moniin muihin verrattuna.

Et ole kuitenkaan oikeasti työskennellyt leikkausosastolla? Olet ollut opiskelijana? Kyllä mä 30v työkokemuksella ja eri paikoissa työskennellessä sh:na väittäisin, että päivystävä leikkuri on aika rankka paikka työskennellä. Sekä henkisesti että fyysisesti. Leikkurissa on vähän erilaista porukkaa töissä ja työn luonne on sellainen; asiat pitää hoitaa just eikä melkein, myös kommunikointi on lyhyttä ja selkeää. Se voi tuntua pehmeämmästä osastolla työskentelevästä hoitajasta kovalta ja ylimieliseltä. Sitä se ei ole, tarkoitus on varmistaa potilaan ehdottoman turvallinen ja laadukas hoito. Saamme myös usein potilailta kiitosta siitä, että olemme pitäneet hyvää huolta ja saaneet potilaan tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Ihan töissä töissä kyllä, myöskin päivystävällä leikkausosastolla. Joku varmaan muistaa uutiset yliopistosairaalan väkivaltaisista lääkäreistä, hoitajaa lyöty esim. pihdeillä. Jokainen voinee päätellä, mitä tämä tekee työilmapiirille ja se kakka tunnetusti valuu alaspäin. Tuollaisen kohtelun monet hoitajat sitten purkavat "alaspäin" esimerkiksi osastolta saliin potilasta tuovaan hoitajaan tai heräämöstä hakevaan hoitajaan.

Ikävää, jos sinulla on ollut tällaisia kokemuksia. Työ leikkurissa on oikeasti todella vaativaa, vastuullista ja jatkuvaa varautumista odottamattomaan. Kolmenkymmenen leikkaussalivuoden jälkeen tiedän, että isoon työyhteisöön mahtuu monenlaista tallajaa, mutta 98% porukka on sitoutunutta, ystävällistä ja äärimmäisen taitavaa, jatkuvasti opiskelijoita kouluttavaa hoitajakuntaa. En puolustele ketään huonosti käyttäytyvää kollegaa, pelkään pahoin, että heitä löytyy myös omasta työyksiköstäsi. Omassa yksikössäni huonoon käytökseen puututaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan tämän, yliopistosairaalat pahimpia. Kilpailua ja myrkyllistä ilmapiiriä. Mitä mielukuvituksellisimmilla tavoilla yritetään olla muiden yläpuolella tai parempia "teidän osaston hoitajat ei oo mitään meidän osaston hoitajiin verrattuna".

Kysyt neuvoa tai teet jotain eri tavalla, niin heti valitetaan muille kuinka et osaa mitään.

Teholla ja leikkurissa tämän huomaa potilaatkin, ollaan niin olevinaan ja katsellaan nenän vartta pitkin muiden osastojen hoitajia kun on pakko esittää olevansa jotenkin tärkeämpi, taitavampi tai kyvykkäämpi kuin muut. Suorastaan oksetti leikkurissa työskennellessä monien hoitajien käytös muita osastoja kohtaan vaikka oma työ on oikeasti kevyttä moniin muihin verrattuna.

Et ole kuitenkaan oikeasti työskennellyt leikkausosastolla? Olet ollut opiskelijana? Kyllä mä 30v työkokemuksella ja eri paikoissa työskennellessä sh:na väittäisin, että päivystävä leikkuri on aika rankka paikka työskennellä. Sekä henkisesti että fyysisesti. Leikkurissa on vähän erilaista porukkaa töissä ja työn luonne on sellainen; asiat pitää hoitaa just eikä melkein, myös kommunikointi on lyhyttä ja selkeää. Se voi tuntua pehmeämmästä osastolla työskentelevästä hoitajasta kovalta ja ylimieliseltä. Sitä se ei ole, tarkoitus on varmistaa potilaan ehdottoman turvallinen ja laadukas hoito. Saamme myös usein potilailta kiitosta siitä, että olemme pitäneet hyvää huolta ja saaneet potilaan tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Ihan töissä töissä kyllä, myöskin päivystävällä leikkausosastolla. Joku varmaan muistaa uutiset yliopistosairaalan väkivaltaisista lääkäreistä, hoitajaa lyöty esim. pihdeillä. Jokainen voinee päätellä, mitä tämä tekee työilmapiirille ja se kakka tunnetusti valuu alaspäin. Tuollaisen kohtelun monet hoitajat sitten purkavat "alaspäin" esimerkiksi osastolta saliin potilasta tuovaan hoitajaan tai heräämöstä hakevaan hoitajaan.

Ikävää, jos sinulla on ollut tällaisia kokemuksia. Työ leikkurissa on oikeasti todella vaativaa, vastuullista ja jatkuvaa varautumista odottamattomaan. Kolmenkymmenen leikkaussalivuoden jälkeen tiedän, että isoon työyhteisöön mahtuu monenlaista tallajaa, mutta 98% porukka on sitoutunutta, ystävällistä ja äärimmäisen taitavaa, jatkuvasti opiskelijoita kouluttavaa hoitajakuntaa. En puolustele ketään huonosti käyttäytyvää kollegaa, pelkään pahoin, että heitä löytyy myös omasta työyksiköstäsi. Omassa yksikössäni huonoon käytökseen puututaan.

Vielä lisäyksenä edelliseen viestiini; meillä yliopistoklinikan leikkausosastolla kukaan ei lyö ketään. Väkivallan suhteen on nollatoleranssi riippumatta siitä, missä asemassa olet (vaikkakin sairaalamaailma on varsin hierarkinen laitos). Riippumatta tittelistäsi olet hyvin nopeasti sekä tapahtuneen yksikön esimiehen että oman esimiehesi puhuttelussa/valvonnassa, jos edes viitettä tällaisesta on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan tämän, yliopistosairaalat pahimpia. Kilpailua ja myrkyllistä ilmapiiriä. Mitä mielukuvituksellisimmilla tavoilla yritetään olla muiden yläpuolella tai parempia "teidän osaston hoitajat ei oo mitään meidän osaston hoitajiin verrattuna".

Kysyt neuvoa tai teet jotain eri tavalla, niin heti valitetaan muille kuinka et osaa mitään.

Teholla ja leikkurissa tämän huomaa potilaatkin, ollaan niin olevinaan ja katsellaan nenän vartta pitkin muiden osastojen hoitajia kun on pakko esittää olevansa jotenkin tärkeämpi, taitavampi tai kyvykkäämpi kuin muut. Suorastaan oksetti leikkurissa työskennellessä monien hoitajien käytös muita osastoja kohtaan vaikka oma työ on oikeasti kevyttä moniin muihin verrattuna.

Et ole kuitenkaan oikeasti työskennellyt leikkausosastolla? Olet ollut opiskelijana? Kyllä mä 30v työkokemuksella ja eri paikoissa työskennellessä sh:na väittäisin, että päivystävä leikkuri on aika rankka paikka työskennellä. Sekä henkisesti että fyysisesti. Leikkurissa on vähän erilaista porukkaa töissä ja työn luonne on sellainen; asiat pitää hoitaa just eikä melkein, myös kommunikointi on lyhyttä ja selkeää. Se voi tuntua pehmeämmästä osastolla työskentelevästä hoitajasta kovalta ja ylimieliseltä. Sitä se ei ole, tarkoitus on varmistaa potilaan ehdottoman turvallinen ja laadukas hoito. Saamme myös usein potilailta kiitosta siitä, että olemme pitäneet hyvää huolta ja saaneet potilaan tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Ihan töissä töissä kyllä, myöskin päivystävällä leikkausosastolla. Joku varmaan muistaa uutiset yliopistosairaalan väkivaltaisista lääkäreistä, hoitajaa lyöty esim. pihdeillä. Jokainen voinee päätellä, mitä tämä tekee työilmapiirille ja se kakka tunnetusti valuu alaspäin. Tuollaisen kohtelun monet hoitajat sitten purkavat "alaspäin" esimerkiksi osastolta saliin potilasta tuovaan hoitajaan tai heräämöstä hakevaan hoitajaan.

Jep, se nokittelun tarve on joidenkin kohdalla niin valtava, että saadaan aikaiseksi aika huvittavia raportointeja. Oma suosikkini, ja tämä tietysti potilaan kannalta ihan hirveää, oli yksi omatoiminen, täysjärkinen potilas, joka tarvitsi ennen suunniteltua leikkausta pari tiputusta ja tuli siksi osaston kautta suunniteltuun leikkaukseen. Annoin raportin ja koska oli hyvin rauhallinen päivä, osasin vastata huonolla päällä olleen anestesiahoitajan jokaiseen kysymykseen esim. siitä, oliko potilaan tekonivel laitettu vuonna 1996 vai 98 (tämä siis tapahtui tässä parin vuoden sisällä), joten anestesiahoitaja joutui turvautumaan siihen, että kysyi minulta oliko potilas tauottanut kahdesti vuorokaudessa menevän verenohennuslääkkeensä silloin 7 päivää sitten kotonaan aamusta vai illasta. Silloin oli pakko kääntyä aivan täysjärkisen potilaan puoleen ja kysyä häneltä, sattuuko muistamaan, ottiko vielä silloin viikko sitten lääkkeen vielä aamulla vai ei (kyseisen lääkkeen riittävä tauko ko. toimenpiteeseen on vähintään 48 h, suunnitelluissa pelataan varman päälle.)

Myöhemmin hain saman potilaan samalta anestesiahoitajalta heräämöstä. Lääkärin määräyksissä oli puhalluspulloharjoitusten aloittaminen poikkeuksellisesti jo heräämössä toimenpiteen luonteen vuoksi. Kysyin sitten olivatko antaneet pullon vai Acapellan ja saammeko osastolle mukaan, kun kumpaakaan ei missään näkynyt. Hoitaja valehteli kirkkain silmin, että heitti pullon jo pois, mutta hyvin olivat puhallukset jo sujuneet. Potilas ihmettelemään tässä kohtaa ääneen, että mitään ole tietääkseen puhaltanut. Siinä nyt tietysti auttanut kuin sanoa, että aloitetaan sitten heti osastolla ensitöiksemme. Noh, kyseinen anestesiahoitaja onkin keskimääräistä mul**mpi ja laiskempi jätkä, meidän leikkurissa on paljon myös ihan loistohoitajia töissä.

Päiväkodeissa on ainakin suurimmaksi osaks ärsyttäviä ihmisiä töissä.. 🤣 Vanhustentalolla mukavempia ja yhteistyökykysempiä. Vammaistyössä alkaa sitten olemaan jo hauskojakin persoonia ja rennompia 😊

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, näin hoitoalan ulkopuolisena olisi kuvitellut yliopistosairaalojen olevan parhaita työpaikkoja.

https://yle.fi/uutiset/3-7832612

Monikin asia taitaa perustua pelkästään muistikuviin?