Jotka ette sisusta
Nykyään on suurta muotia sisustaa. Jokaisella pitäisi olla tyylikäs kämppä, vai pitäisikö?
Itse en sisusta ollenkaan. Kun muutin tähän kämppään, hommasin tietty kaiken tarvittavan sen lisäksi mitä oli ennestään, mutta en koe ollenkaan tarpeelliseksi muutella sisustusta ja ostella uutta ja mielestäni mulla on kaikki mitä tarvitsen. Jos oikein sisustamalla sisustaisi, saisi tästä kämpästä varmasti tosi nätin, mutten tee sitä, koska en koe sille mitänä tarvetta. Silmä tottuisi siihen kuitenkin nopeasti, eikä se tuottaisi niin paljon iloa elämään, että kannattaisi.
En sisusta, koska sisustukseen menevä raha ei ole mielestäni sen arvoista. Käytän mieluummin sen rahan matkusteluun, mikä menisi tavaroiden haalimiseen. Tai mieluummin jopa vaatteeisiin!
Toisten nätit kodit miellyttävät silmää, mutta viihdyn hyvin sisustamattomassa kodissani. Lisäksi, en usko että asun tässä hirveän montaa vuotta, joten en siksikänä viitsi rahallisesti panostaa.
Mites te muut jotka ette sisusta, miksi ette harrasta sisustamista?
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 18:20"]Emme mieheni kanssa sisusta tietoisesti, mutta kotimme näyttää niin ihanalta, että varmaan olemme tiedostamattamme sisustaneet.. Meillä onkin kyllä molemmilla loistava maku ja todella hyvä värisilmä.
[/quote]
miehesi gay?
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:25"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 18:20"]Emme mieheni kanssa sisusta tietoisesti, mutta kotimme näyttää niin ihanalta, että varmaan olemme tiedostamattamme sisustaneet.. Meillä onkin kyllä molemmilla loistava maku ja todella hyvä värisilmä.
[/quote]
miehesi gay?
[/quote]
Täytyy olla. Vain naiset voivat olla kiinnostuneita siitä miltä kämppä näyttää. Erityisen epäilyttävää on, jos heppu ei ole yhtään kiinnostunut urheilun seuraamisesta.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 23:44"]
Et varmaan ole sitten visuaalinen ihminen. Itse olen vahvasti ja nautin kauniista maisemista, kauniista sisustuksesta, pienestä yksityiskohdastakin vaikka katsoisin niitä monta vuotta.
[/quote]
Väärin. On muitakin vaihtoehtoja. En ole tuo jolle kommentoit, mutta olen niin visuaalinen ihminen, että en suostu muokkaamaan maailmaa silmäni mukaiseksi vaan etsin sen kauneuden niin halutessani sieltä, missä sinä et sitä kykene edes näkemään. Yleensä kieltäydyn edes katselemasta ympäristöäni, koska jos teen niin, se valtaa havaintokyvystä liian suuren osan.
Minunkaltaiseni ihmiset ottivat menneinä vuosikymmeninä syväluotaavia kuvia köyhistä ihmisistä. Meille sisustusmuodin orjan kämppä kaikkine luovuudenharjoituksineen on harrastelijamaisuutta ja sielutonta pätemistä. Kun se vielä yhdistyy kaikkien muiden ihmisten paheksuvaan taivastelemiseen, edustat niin vastenmielistä pikkuporvarillisuutta ettei tosikaan.
On olemassa ihmisiä, joiden sielu voi paremmin tarkasti järjestetyssä ympäristössä. Se heille suotakoon, mutta ei enempää. Osa ihmisistä ahdistuu samoissa oloissa, ja heillä on siihen ihan yhtäläinen oikeus. Minun sisustustyylini on juuri oman mieleni mukainen. Kotini ei ole se paikka, johon tulen rentoutumaan, vaan se on työympäristö, enkä halua mitenkään kätkeä asiaa. En voi kauheasti mitään tunteelle, että muut ihmiset ovat sievissä kodeissaan säilytettävänä. Sitä pahemmin, mitä tyhjempää on.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:46"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 23:44"]
Et varmaan ole sitten visuaalinen ihminen. Itse olen vahvasti ja nautin kauniista maisemista, kauniista sisustuksesta, pienestä yksityiskohdastakin vaikka katsoisin niitä monta vuotta.
[/quote]
Väärin. On muitakin vaihtoehtoja. En ole tuo jolle kommentoit, mutta olen niin visuaalinen ihminen, että en suostu muokkaamaan maailmaa silmäni mukaiseksi vaan etsin sen kauneuden niin halutessani sieltä, missä sinä et sitä kykene edes näkemään. Yleensä kieltäydyn edes katselemasta ympäristöäni, koska jos teen niin, se valtaa havaintokyvystä liian suuren osan.
Minunkaltaiseni ihmiset ottivat menneinä vuosikymmeninä syväluotaavia kuvia köyhistä ihmisistä. Meille sisustusmuodin orjan kämppä kaikkine luovuudenharjoituksineen on harrastelijamaisuutta ja sielutonta pätemistä. Kun se vielä yhdistyy kaikkien muiden ihmisten paheksuvaan taivastelemiseen, edustat niin vastenmielistä pikkuporvarillisuutta ettei tosikaan.
On olemassa ihmisiä, joiden sielu voi paremmin tarkasti järjestetyssä ympäristössä. Se heille suotakoon, mutta ei enempää. Osa ihmisistä ahdistuu samoissa oloissa, ja heillä on siihen ihan yhtäläinen oikeus. Minun sisustustyylini on juuri oman mieleni mukainen. Kotini ei ole se paikka, johon tulen rentoutumaan, vaan se on työympäristö, enkä halua mitenkään kätkeä asiaa. En voi kauheasti mitään tunteelle, että muut ihmiset ovat sievissä kodeissaan säilytettävänä. Sitä pahemmin, mitä tyhjempää on.
[/quote]
Anteeksi vaan kauheasti, mutta kirjoitustasi on kovin vaikea ymmärtää. Et suostu muokkaamaan maailmaa silmäsi mukaiseksi? Eikö jokainen koti ole muokattu jonkun silmän mukaiseksi? Eiväthän ihmisasumukset mitään luonnonmuodostelmia ole!
Kieltäydyt katselemasta ympäristöäsi, koska se valtaa havaintokyvystäsi liian suuren osan? Anteeksi mitä? Nyt meni liian hienoksi tällaiselle yksinkertaiselle pikkuporvarilliselle sisustajalle:)
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:30"]
Minä sisuatan. Arvostan vain kaunista kotia enemmän kuin ap ja olen valmis laittamaan siihen siia rahaa. En harrastuksena kuitenkaan pidä mutta mielestäni kodin sisustua kertoo asukkaista samallalailla kuin vaatetus henkilöstä.
[/quote]
Mun mielestä taas asunnon sisustus ei kerro mitään asukkaasta, muuta kuin harrastaako sisustamista vai ei ja se on todella pikkumainen juttu, jonka perusteella ei hirveesti voi puoleen tai toiseen tehdä päätelmiä.
Mä sisustan hyvin vähän kerralla. Mun ystävän tyttö tuli kerran käymään, näki mun yöpöydän, mulla on oma soppi makkarissa ja lapset ovat saaneet makkarit. Oli puhunut siitä asti yöpöydästäni, halusi sen mm joululahjaksi. Ystäväni kysyi mistä se on ja kun kerroin on vanhempieni kotoa, ei edes kysynyt multa enempää. Kun oli yli puoli vuotta tyttö oli sitä joka päivä kysellyt, ystäni rohkaisi mielensä ja kysyi jos myisin tai valitsisin jonkun tilalle. Kaappi on perintöä muttaniin on moni muukin ja kaappiin kerääntyy aina kaikkea turhaa. Ehdotin Hayn traytä ja sain uuden yöpöydän.
Toinen ystäväni meni pesulaan värjäämään sohvan päälisiä. Pesulassa sanottiin kg määrät mitä pesukoneeseen menee kerralla. Koska piti ottaa 2 pesukoneellista, kysyi ystäväni onko minulla mitään minkä haluaisin värjätä harmaaksi. Annoin pussillisen vanhoja lakanoita, tein niistä verhotuksen sänkyni ympärille, löysin kaapista lakkapullon jossa on hileitä ja tyhjensin pullon niihin. Ja niistä tuli tosi upeet !
Töiden jälkeen poikkean metsälle ja poimin ilmaisia luonnonkukkia mukaan. Ja tärkeintä on 0 euron budjetilla sisustuksesta että meillä ei ole mitään tavararoukkioita vaan esillä on vain vähän ja kotona on aina siistiä.
En sisusta. Tykkään kyllä katsella kaikenlaisia sisustusohjelmia, mutta multa itseltäni puuttuu sisustussilmä ihan kokonaan. Mulle riittää, että löytyy sohva istumiseen, sänky nukkumiseen, kirjoille hylly, verhot peittämään ikkunat. Ja sen näköinen kämppä mulla onkin :)
Meilläkin on vanhoja huonekaluja, osa 80-luvulta. Ollaan asuttu tässä lähes 10 v ja toivottavasti voidaan elää loppu ikä.
Esim eteinen ei ole toimiva, joten päätin vaihtaa sisustusta. Tein listan mitä tarvitaan ja pikkuhiljaa lista tyhjeni. Mm halusin ison ja kapean kaapin, löysin Ikeasta täydellisen, maksoi n 150 e. Kävin kirppiksellä myymässä turhaa rompetta, myin säilytystelineen pois huutiksessa ja rahoilla ostin kaapin ja maalipurkin. Tarvitsen vielä uuden peilin mutta en ole löytänyt mukavaa ja tarpeeksi edukasta. Tosi kiva minkä löysin maksaa yli 500 e.
Kun peili löytyy, on eteinen valmis.
Tosiasiat tosiasioina: ei ole rahaa. Se on este joka on vaan tiellä.
Koitetaan kyllä hommata tulevat tavarat ja miettiä koti niin että se palvelisi juuri meitä.
Minusta jos ihmisellä on jonkunlainen ajatus siitä millaisen tyylin tahtoo niin siihen sitten ajautuu vaikka vähitellen. Eikä se tarkoita minusta sitä että kaikki pitää olla kerralla valmiina tai kaikki vanhat asiastot pitää vaihtaa tyylille sopiviksi vaan minusta kokonaisuudesta alkaen joko kotoa on fiilis että sisustaa tai sitä ei ole.
Vaikka rahaa ei olisi tehdä sellaista mitä tahtoisi, niin minusta on jotenkin hassua että lähtee puolustautumaan ettei se kiinnostakaan kun laittaisi sillä mitä on. Eikä sisustamisen tosiaan tarvitse olla yhtenäinen pinkki kokonaisuus vaan minusta koti voisi olla sekoitus montaakin asiaa, sitä vaan huolletaan, pidetään tavarat kunnossa ja paikallaan, tavaraa käytetään omaperäisestikin!
Tämä on minusta jo kodin sisustamista. Vähitellen sitten voi hommata kotiin jonkun lampun tai katseen vangitsijan. Tehdä jotain omaa yms.
Minusta koti on kuitenkin koti. Jos sanoo ettei sisustaminen kiinnosta niin voisi miettiä mikä on sisustamista? Ihan vaan laittamalla lapsien valokuvat seinälle erilailla on sisustamista. Se mikä tekee kodin paikaksi olla, rentoutua ja nauttia on minusta sisustamista eikä se tarkoita että koti on yhtenäinen.
Jos selailee vaikka sisustusblogeja niin kannattaa muistaa että se on jonkun näkemys kodistaan. Ehkä sen tekee vaan raidallinen keltanen matto ja keltaset mukit (ihminen joka varmaan tykkää niistä väreistä ja vaan satsaa niihin). Mutta yhtälailla ihminen voi tykätä että on sitä ja tota ja kaikki riitelee keskenään, kannattaa katsoa vähän eksoottisempiakin blogeja joissa on sekoituksia.
Ehkä se vaan on sitä että sinua kiinnostaa enempi vaatteet ja moni on koukussa omaan juttuunsa: on lastenvaate- ihmisiä ja aikuisia jotka harrastaa nukkekotien rakentelua. Tottakai jokaisella voi olla oma juttu. Pääasia minusta on että jokaisella on oma koti jossa on mukava olla. Sisustaa voi kirppistavarallakin, mielikuvitus tuossa on vaan rajana!
Sisustuslehden kuvatkin on vähän hattaraunelmaa kauniimpia: ne ei kerro sitä että ihmiset ei ole siellä elämässä, elämisen jäljet korjataan kuvausta varten pois -ja viedään rekvisiittaa. :) Siellä ei ole tuota ihanaa mattoa oikeasti tai tuota ihanaa muhkeaa päiväpeittoa tms. Nämä mainitaan jopa mainoksissa (rekvisiittaa).
Kodista jossa ei mitään ole kuin sävysävyyn ja kaunista on illalla, sanotaan vaikka viikko kuvauksesta jo ihan eri näköistä.
Mutta kodillensa kannattaa antaa arvoa. Pidä siitä huoli ja rakasta sitä, vaikka oletkin siellä vaan hetken. Ei se estä sinua miettimästä tavaraa mielenkiintoisesti esille tai leikkimällä säilytyksen/esillepanon kanssa.
Ja tuokin on minusta tosi ihanaa sisustamista että tavarat ei loju jossain vaan niille on paikkansa mitä ainakin nro 20 kirjoitti. Se tekee kodista heti erilaisen kun on siistiä, tavaralle on paikkansa muuten kuin silmissä jatkuvasti katseltavana. Eli sisustetaan näkyville se mitä tahdotaan jättää nähtävälle.
Ei kotia tarvitse aina maalailla, mutta vaikka oman lipaston voi tuunata. Jos ei ole rahaa, niin kannattaa jättää niitä vaatteita hommaamatta joskus.
Koska koti on tavallaan käyntikortti, puhumattakaan onko mukavempaa palata kotiin jossa voi tavarat laittaa paikalleen kuin vaan huoletta tiputtaa johonkin -ja kohta etsiä-. Onko se mukavempaa tulla kotiin kun keittiössä ei vastaanota likaiset astiat ja pesua odota pyykkipino. Sekin on sisustamista -lehtikuvaukseen ne poistetaan kuvasta ja vähän korjataan jonkun seinän väriä..
Se on ehkä suosituin harrastus tällä hetkellä. Todella junttia tietysti sen myötä. 80- ja vielä 90-luvulla se oli enemmän ylemmän keskiluokan tuohua, tavikset eivät edes tunteneet merkkejä ja suunnittelijoita. Nykyisin jokainen osaa kuvailla tyylisuuntaansakin vierasperäisellä termillä jne...
Minä vietän niin paljon aikaa kotona, että laitan mieluummin rahani kodin viihtyvyyteen kuin parin viikon matkaan.
En minäkään harrasta sisustamista. En ole esimerkiksi ikinä ostanut yhtään koriste-esinettä, pyyhettä tai lakanaa. Kaikki on vuosien aikana lahjaksi saatuja ja tästä syystä tosi sekalaisen näköisiä. Ja millon pyyhe muka menee vanhaksi? Vanhimmat ovat varmaan 15 v vanhoja ja parhaimpia käytössä. Ja järkyttykää nyt tosissaan: Kahvikuppeja ei ole vaan sekalainen lajitelma muumi- ja muita mukeja. "Pullalautaset" ovat eri sarjaa, aterimet eri sarjoista. Jos ne ovat ihan käyttökelpoisia mitäpä sitä suotta vaihtamaan. Luonnonvarjojen ja rahan tuhlausta.
Tiedän kyllä että tuo ei ole esteettistä ja tyylikästä, ja tiedän myös suurin piirtein millainen olisi, mutta en vaan välitä muuttaa asiaa :)
Hassua kyllä, pukeutumisen suhteen olen tosi tarkka, päivä lähes pilalla jos tulee laitettua epähuomiossa vääränlaiset kengät.
Samoilla linjoilla 27:n kanssa. Ei esim. tulisi mieleenkään alkaa kerätä jotain astiasarjaa (mutta en todellakaan tuomitse heitä jotka keräävät - jokainen tyylillään!). Jos ihastun vaikka muotoilultaan minimalistiseen mukiin, voin sen hyvällä omallatunnolla ostaa. Seuraava muki saattaakin sitten olla vaikka art deco -henkinen (ja sitten pähkäilen, mitä minä teen niillä 20 erilaisella kahvimukilla, joista vanhimmat ovat jostain teinivuosilta, ehkä vähän naarmuisia tai lovisia eli käyttökelpoisia mutta ei viitsi kirpparillekaan viedä).
Ehkä minulla on liian monta makua, että viitsisin edes yrittää yhtenäistä tyyliä. Design kyllä kiinnostaa esteettisenä ilmiönä.
Et varmaan ole sitten visuaalinen ihminen. Itse olen vahvasti ja nautin kauniista maisemista, kauniista sisustuksesta, pienestä yksityiskohdastakin vaikka katsoisin niitä monta vuotta.
Ei voisi vähempää kiinnostaa. Luen mieluummin kirjoja, kudon, opiskelen kieliä jne. Siksipä meillä talo täynnä neutraaleja värejä ja kerralla "kaikkeen mätsääviä" laatuhuonekaluja. En ilmeisesti ole lainkaan visuaalinen ihminen - taannoin äitini oli vaihtanut meillä keittiön verhot, ja meni useampi päivä ennen kuin edes hoksasin koko asian. Sen sijaan huomaan välittömästi, jos pikkutavaroihin on koskettu tai jokin yöpöydällä on vaihtanut paikkaa.
Sisustan, haluan että koti on kaunis ja viihtyisä. Hankin kerralla sellaista, joka kestää "loppuelämän", ja olen siihen asti ilman asiaa mielummin kuin hankin jonkun väliaikaisen ratkaisun. Ja tosiaan meillä on ollut nyt samat verhot ikkunoissa viimeiset 10-15 vuotta ja pussilakanatkin ovat ihmeen kaupalla kestäneet jo 10 vuotta! Meillä on siis kaksi paria samanlaisia pussilakanoita käytössä, ja koska ne ovat mieleiset, mitä niitä joka kymmenes vuosi uusimaan :) Eli kerralla tehdään mieleistä jälkeä perushankinnoissa, niin ei tarvitse uusia tavaroita ennenkuin ne hajoavat. Ja jos ostaa kunnollista (tai löytää roskalavalta, kirpparilta tms.), ei tarvitse tosiaankaan "harrastaa sisustamista" kaiken aikaa. Meillä ei sohvatyynyn värit tai kynttilät vaihdu vuodenajan mukaan. Pidän eri aikakausien esineistön eklektisestä sommittelusta, joten sisustus kyllä kestää paitsi fyysisesti, myös esteettisesti aikaa.
Tuli sisustusähky. Innostus sisustamiseen lopahti kun telkkarista alkoi tulla jatkuvasti sisustusohjelmia ja tuunaa sitä ja tuunaa tätä..Äitini oli sisustusfriikki joten jo kotona sisutettiin jatkuvasti ja itsekin innoissani luin kaikenmaailman sisutuslehdet ja roikuin netissä lukemassa sisustusblogeja ja jaksoin metsästää jotain lampunjalkaa viikkotolkulla tai asua sisustusliikkeissä. Sitten tuli ähky ja nyt ei vaan enää jaksa.
Minäkään en oikein ymmärrä, mitä sisustamattomuus käytännössä tarkoittaa. Otetaan eka huonekalu joka kaupassa tulee vastaan ja side silmillä asetetaan johonkin? Tilataan verhot postimyynnistä niin että pelataan bingoa kun pitää valita, minkä pituiset ja väriset ottaa? Mielestäni sisustus on ihan sitäkin, että valikoidaan itseä miellyttävää tavaraa, jota haluaa kotona katsella, vaikka sitä ei jatkuvasti hankkisikaan. Lähes jokainen koti on "sisustettu", poikkeuksena ehkä ne kämpät joihin oikeasti on otettu vastaan sukulaisilta tai muualta saadut verhot ja huonekalut miettimättä lainkaan, miten ne asuntoon tai toisiinsa sopii (näkee lähinnä opiskelijakämpissä ja poikamiesbokseissa :D)