Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jotka ette sisusta
06.08.2013 |
Nykyään on suurta muotia sisustaa. Jokaisella pitäisi olla tyylikäs kämppä, vai pitäisikö?
Itse en sisusta ollenkaan. Kun muutin tähän kämppään, hommasin tietty kaiken tarvittavan sen lisäksi mitä oli ennestään, mutta en koe ollenkaan tarpeelliseksi muutella sisustusta ja ostella uutta ja mielestäni mulla on kaikki mitä tarvitsen. Jos oikein sisustamalla sisustaisi, saisi tästä kämpästä varmasti tosi nätin, mutten tee sitä, koska en koe sille mitänä tarvetta. Silmä tottuisi siihen kuitenkin nopeasti, eikä se tuottaisi niin paljon iloa elämään, että kannattaisi.
En sisusta, koska sisustukseen menevä raha ei ole mielestäni sen arvoista. Käytän mieluummin sen rahan matkusteluun, mikä menisi tavaroiden haalimiseen. Tai mieluummin jopa vaatteeisiin!
Toisten nätit kodit miellyttävät silmää, mutta viihdyn hyvin sisustamattomassa kodissani. Lisäksi, en usko että asun tässä hirveän montaa vuotta, joten en siksikänä viitsi rahallisesti panostaa.
Mites te muut jotka ette sisusta, miksi ette harrasta sisustamista?
Kommentit (48)
Mä en sisusta aktiivisesti. Meillä on mielestäni kaunista, puhdasta ja ennen kaikkea toiminnallista. Huolehdin kodistani, siivoan riittävästi ja kaikella on paikkansa. Ihmiset viihtyvät meillä, vieraita käy vähintään viikottain, kesällä useamminkin. Kukaan ei ole ainakaan moittinut mitään, vaikkei keittiötä ole päivitetty sitten -92 tai lattioilla on liian lyhyitä räsymattoja. Ihmiset tekevät kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on sisustamattomuus? Sitä, että ei laita verhoja? Sitä, että ei mieti mistä itse pitää sisällä?
Olen sisustanut, mutta en mitenkään muotilehtien sisustamiseksi mielletysti, vaan siten, että asunnossa on kalusteet ja kalusteiden paikka on mietitty. Olen myös tiedostanut, mitä värejä en halua, synttäreiksi laitetaan ilmapalloja ja serpentiinejä, ja jouluksi koristelemme... eli sisustan.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 13:00"]
En minäkään harrasta sisustamista. En ole esimerkiksi ikinä ostanut yhtään koriste-esinettä, pyyhettä tai lakanaa. Kaikki on vuosien aikana lahjaksi saatuja ja tästä syystä tosi sekalaisen näköisiä. Ja millon pyyhe muka menee vanhaksi? Vanhimmat ovat varmaan 15 v vanhoja ja parhaimpia käytössä. Ja järkyttykää nyt tosissaan: Kahvikuppeja ei ole vaan sekalainen lajitelma muumi- ja muita mukeja. "Pullalautaset" ovat eri sarjaa, aterimet eri sarjoista. Jos ne ovat ihan käyttökelpoisia mitäpä sitä suotta vaihtamaan. Luonnonvarjojen ja rahan tuhlausta.
Tiedän kyllä että tuo ei ole esteettistä ja tyylikästä, ja tiedän myös suurin piirtein millainen olisi, mutta en vaan välitä muuttaa asiaa :)
Hassua kyllä, pukeutumisen suhteen olen tosi tarkka, päivä lähes pilalla jos tulee laitettua epähuomiossa vääränlaiset kengät.
[/quote]
Mulla sama. Pukeutumisen suhteen olen tosi tarkka, mutta kämppää saa olla viimeistelemätön ja astiastot eri parisia.
Asun aika korkealla kerrostalossa ja esteetikkona nautin ikkunastani näkyvästä tavaasta, pilvien muodoista, kuusta ja tähdistä, auringonlaskuista ja nousuista. Näistä siis ehdottomasti enemmän kuin tietynlaisista ruokapöydäntuoleista tms.
Panostan rahallisesti myös enemmän vapaa-ajan iloihin ja harrastuksiin mieluummin kuin kotona kököttäviin tavaroihin.
Kun meillä käy vieraita, sanovat he usein, kuinka kaunis koti meillä on. Itse asiassa meidän kotiamme ei ole sen kummemmin sisustettu. Kaikki, mitä on, on vain tullut tänne.
Kun menin kouluun, osti isäni minulle vanhan klahvipiirongin ja pienen lipaston pankinjohtajan huutokaupasta. Isotädiltä sain perinnöksi kaksi kustavilaista nojatuolia. Kun muutin opiskelemaan, ostin Skannosta Librihyllyn. Kun tapasin mieheni, oli hänellä kämpässään myös Libri-hylly ja kotinsa vintiltä tuotu vanha klahvipöytä tuoleineen ja pieni lipasto. Kun menimme naimisiin, ostimme lahjakortilla kalliin italialaisen sohvan ja lasipöydän.
Kun nyt katsoo kotiamme, on eteisessä vanha klahvipiironkini, keittiössä mieheni klahvipöytä tuoleineen, olohuoneessa sama sohva uudelleen verhoiltuna, vanha sohvapöytä(uusi lasi) ja tädin kustavilaiset nojatuolit. Lisäksi siellä on isäni lepotuoli ja kuusi Libri-hyllyä kirjoja täynnä. Vielä on muutama lamppu ja tauluja seinällä ja mattoja lattialla.
Makuuhuoneessa on yöpöytinä meidän kummankin lapsuusajan lipastot. Ainoa viimeisen vuosikymmenen hankinta on ruokailuryhmä. Se on antiikkiliikkeestä, kustavilainen ja puunvärinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi sisustaa, kun asun pienessä vuokrayksiössä ja olen sinkku + täällä ei koskaan käy kukaan. Ehkä sitten sisustaisin jos oisin enemmän kiintynyt asuntooni, en tosiaan aio asua tässä koko ikääni.
Minä sisuatan. Arvostan vain kaunista kotia enemmän kuin ap ja olen valmis laittamaan siihen siia rahaa. En harrastuksena kuitenkaan pidä mutta mielestäni kodin sisustua kertoo asukkaista samallalailla kuin vaatetus henkilöstä.
Alue: Aihe vapaa
Jokainen koti on kai jollakin tavalla sisustettu? Jos sisustamisella tarkoitetaan tässä sitä, että vaihdetaan kotiin aina kulloinkin trendikkäitä kamppeita, niin sitten en sisusta.
Pyrin ostamaan mahdollisimman laadukasta ja ajatonta tavaraa, siis umpipuisia huonekaluja, malliltaan klassisia valaisimia, aitoja mattoja jne. Sellaisia esineitä, jotka kestävät "ikuisesti" ja näyttävät aina hyvältä, trendeistä riippumatta.