Jotka ette sisusta

Minä.

Jotenkin huvittaa, kun nykyään on niin sisustus sitä ja sisustus tätä. Vaikka en minä sillä, jokainen tekee mitä haluaa ja sitä mistä iloa saa. Mutta itseäni ei tosiaankaan kiinnosta, asuntoni on ihan peruskämppä ilman sen kummempaa hienostelua. Ja sitäpaitsi olen (naiseksi) yllättävän epäsiisti, joten hieno sisustus menisi vain hukkaan, kun en kuitenkaan osaa pitää tavaroitani järjestyksessä. :D

En missään tapauksessa HARRASTA sisustamista, mutta olen kyllä sisustanut kotini silloin kun tähän muutin, ja jos jotain joskus uusin, katson että se sopiiyhteen vanhoen kanssa ja vie tyyliä siihen suuntaan kuin haluan. Mutta en sisusta kooko ajan, en muuttele järjestyksiä, en osteskele tavaraa, en vaihda verhoja. Kodin mukavuus ja kauneus on minulle tärkeää - se on sentään koti, jossa vietän suuren osan ajastani - mutta haluan sen olevan kunnossa koko ajan, ei mikään jatkuva projekti.

ei meilläkään sisusteta, mutta nyt kun muutettiin uuteen kotiin olis kiva että huonekalut löytäisivät sellaisen paikan että ne toimivat... eli vähän tarvis yrittää sisustaa, mutta minkäänlaista avaruudellista hahmottamista huonekaluihin en pysty käyttämään...

kaikki huonekalut ostetaan ikeasta tai anttilasta ja mukavia niiden pitää olla... rahaa tosin ei ole matkustamiseen, mutta en matkustamisesta pidäkään.

Niin... mitenkä se sisustaminen määritellään? Itse tykkään, että on siistiä, kaunista ja ennen kaikkea käytännöllistä. Tykkään itse kunnostaa esimerkiksi vanhoja huonekaluja ja yleensä sen jälkeen ne sitten myös päätyvät huusholliini. En kuitenkaan juuri koskaan hanki mitään tavaraa vain sisustamismielessä. Itse kuitenkin tykkään kovasti kodistani ja ajattelen jopa, että se voisi kelvata vaikka lehteen (vaikken missään nimessä oikeasti sellaista halua).

Ystäväni taas on vastakohtani. Hän nimenomaan harrastaa sisustamista. Koko parisataaneliöinen koti puetaan vähintään neljä kertaa vuodessa vaihtuviin teemaväreihin (tyynyt, kynttilät, kukat, tabletit jne) ja samaan syssyyn laitetaan kaikki lyhdyt ja tuikut uusiksi. Jopa astiasto saattaa vaihtua, jos se ei sen hetkiseen sisustukseen sovi. Harmonia särkyy, jos lattialla lojuu lapsen leluja. Puhumattakaan siitä, että askarteluja voisi laittaa näkösälle.  

Minäkään en sisusta, mutta kaikki tavarani on hankittu tiettyä tyyliä silmällä pitäen monen kymmenen vuoden aikana, joten kyllä kai tämä joskus valmiiksi tulee :) Visioita on esim. tietynlaisesta matosta mutta en ole sellaista löytänyt joten olen ilman niin kauan kunnes "se oikea" vastaan tulee. Yhtä tietyntyyppistä kangasta "etsiskelin" varmaan 5 vuotta, ja löysin sen vastikään ja saan viimein verhoiltua yhden huonekalun joka kaipaa uudistamista. Saan silloin tällöin kodinhoitopuuskia, esim. viime aikoina olen taas innostunut viherkasveista, mutta se on sitten asia erikseen kuinka kauan jaksan niistä pitää huolta. Jos tällä kertaa onnistuisi :)

Pläh, niitä jotka ei sisusta, on ilmeisesti reippaasti vähemmistössä.

Niin, mitä sitten pitää sisustamisena. Sisustamista on sekin, että hankkii tarvittavat huonekalut, verhot ja matot. Jos sisustamattomuus tarkoittaa sitä, ettei koko ajan osta uutta tai vaihtele järjestyksiä, niin en minäkään sisusta.

Mitä tarkoitat sisustamisella, että laittaa Marian tupsuja sinne tänne?          Tyynyjä sohvalle, pedille, tauluja seinälle, kynttilöitä pöydälle...?

Vai, että kaikki on sävy sävyyn?

Emme mieheni kanssa sisusta tietoisesti, mutta kotimme näyttää niin ihanalta, että varmaan olemme tiedostamattamme sisustaneet.. Meillä onkin kyllä molemmilla loistava maku ja todella hyvä värisilmä.

En sisusta. Olen saanut sellaisen kasvatuksen, että hyvää ja ehjää ei noin vain lähdetä vaihtamaan. Ensimmäisen kotiin tuli kalusteet ja kodintavarat pitkälle lahjoituksena muiden vanhoja ja kapioita toki keräsin jo koko teini-iän. Ei taida enää nykypäivänä olla tällaista, mutta sellaista se oli silloin 80-90-luvulla.

En sisusta koska minulla ei ole varaa siihen. Kaikki on hankittu joskus vuosien varrella teinivuosista lähtien (ja maku muuttunut kovin matkan varrella) ja silloinkin edullisuus ratkaisi. Sitten tarpeeseen lisää kirppareilta, lahjoja..

Joka kk on tili lähes tyhjä tilipäivää edeltävänä päivänä, joten millä rahalla me sisustettais? Mut ei se mua kauheasti haittaa, lähinnä jos jotain haaveilen hankkivani niin haluaisin sen käytännöllisyyden vuoksi, en tyylin. Mutta niistäkin haaveista joudun tinkimään.

Minä en harrasta sitä. Ensinnäkään ei ole rahaa laittaa kalusteisiin kuin välttämättömät. Toiseksi ei ole aikaakaan liikoja, en halua tuhlata vähäisiä vapaita hetkiäni kalusteiden miettimiseen.

Mitä se sisustaminen ja sisustamattomuus on? Mulle on toki tosi tärkeää että kaikki, mitä hankin toimii esteettisesti kauniisti yhteen. Harkitsen ja harkitsin hankinnat huolella, en vain läimäise huoneeseen jotain. Siinä mielessä kai sisustan/sisustin?

Mutta sitten, kun olen hankinnat tehnyt, niiden on tarkoitus olla pitkäaikaisia. En jatkuvasti vaihtele järjestystä ja osta uutta. Eli en harrasta sisustamista?

Sisustaminen säästää rahaa... Meillä jo isäni rakasti sisustamista ja me ollaan kaikki peritty häneltä se, että arvostamme kaunista kotia.

Olen muuten sen avulla myös ihan tienannut, koska stailaamani kodit ovat aina käyneet heti kaupaksi hyvään hintaan.

En sisusta monestakin syystä. Ensinnäkin olen hyvin epävarma, enkä edes osaa sanoa, mikä tyyli eniten miellyttäisi! Arvelen, että kotini olisi sitten vähän sitä sun tätä - siis sitä se on nytkin, mutta en sentään ole tuhlannut nykyiseen sillisalaattiin rahaa! Siis mitä järkeä olisi ostaa vähän kaikkea, mikä ei kuitenkaan sopisi yhteen. Minulla ei tunnu myöskään olevan värisilmää, josta syystä en rohkene lähteä pintoja uusimaan, vaan pidän vanhat kellanbeiget tapetit, jotka edellinen omistaja on valinnut. Vaikken pidä niistä. En myöskään jaksa käyttää aikaani tai tarmoani pintaremonttiin; yhden huoneen olen maalannut ja ahdisti jo se työn määrä. En siis voi edes ajatella niin, että "jos en pidä uudesta, voihan se aina vaihtaa". Kun ei jaksa. Myös en halua laittaa rahojani sisustukseen, teen niillä mieluummin jotain muuta, vaikkapa matkustan. Myös ekologisuus painaa, en halua vaihtaa jotain, joka minulla jo on ihan toimivana. Eikä välttämättä edes ehjänä... Esim. sohvatuolissa on suuri repeämä, mutta ahdistaa ajatus heittää se kaatopaikalle tilaa viemään vain siksi, että saisin ostettua suuren. Tässä näitä syitä! Eli epävarmuus, laiskuus, piheys, ekologisuus ja huono maku! :D

ei ole rahaa.

kaikki raha menee lasten menoihin.

ei ole myöskään aikaa.

kaikki aika menee lasten kanssa ja lasten harrastuksissa / vienneissä.

Tällä hetkellä ei ole varaa sisustaa. Taapero nukkuu vielä meidän makuuhuoneessa, kun ei sitä viitsi tyhjään lastenhuoneeseenkaan laittaa nukkumaan. Onneksi tilanne helpottaa pian kun palaan töihin. 

Mä en sisusta, ostan tarpeellista jos on pakko (kuten pinnasänky vaihtui isojen poikien sänkyyn) Ja käytän ylimääräiset rahat matkusteluun ja muuhun perheen yhteisiin harrastuksiin.

Mulla on esim 1 ystävä joka vähintään kerran vuodessa pistää lastenhuoneet uusiksi. tuntuu että joka kerta kun sinne menee niin pitäs ihastella uusia huoneita.. ja oikeesti, mä en edes muista miltä ne edellisellä kerralla näytti kun ne muuttuvat niin usein :) eivätkä he matkustelekkaan niin paljoa kun me. Lapset pääsivät vasta nyt teini-iän kynnyksellä ekaa kertaa etelään kun meidän muksut matkaa sinne joka vuosi. Mutta kukin tavallaan, joku haluu yhtä ja joku toinen toista.

Meillä ei sisustuksella hifistellä, on mitä on ja ne pysyy. Harvemmin ostetaan uusia verhoja jos vanhat on hyvät. Mutta yleensä ihmiset sanoo että on nätti ja viihtyisä koti. Mulla on tauluja seinällä ja valokuvia ja koristetyynyjä sohvalla (valokuvat on rakkaista ihmisistä, koristetyynyt on mukavuus, ei koristesyistä).

Nopeastihan se silmä tottuu ja jos menen kylään ja näen tyhjän seinän niin saatan miettiä mitä minä siihen laittaisin mutta en mitenkään kauhistele tai kummeksu, ihmisiä on niin paljon erilaisia ja kaikilla eri maku. Viime kämpässä laitettiin kyllä kaikki taulut seiniin vaikka tiedettiin ettei asuta siinä vuottakaan, mutta kun on jo niihin tottunut niin..

kun rakensimme talon, mietin todella tarkasti minkälainen, -värinen ja -tyylinen jokaisesta huoneesta tulee. huoneet ovat minun silmääni kauniita, mutta siihen se sitten on jäänytkin. tyttäreltäni saan sisustukseen liittyviä tavaroita lahjaksi joskus, ja hänellä on hyvä maku ja onneksi silmää niin paljon, että tietää mikä tänne sopii, mutta itse en muista ostaneeni mitään sisustukseen liittyvää - ei pakollista siis - muuton jälkeen.

eiku hetkinen, olen minä lamppuja katsellut, sellaisia kuusikymmentäluvun tummanruskeaa lasia olevia kattokruunuja, mutta kun niitä ei ole kahta enempää sattunut vastaan, olen antanut senkin asian olla. siiheksi, kun joskus sellaisen/sellaisia löydän.