Harmittaa niin lapsen puolesta

Luojan kiitos äidilleni ei tullut mieleen ohjeistaa minua poikaystävän vanhempien tapaamiseen 😂

Vierailija kirjoitti:

Olisko tyttö käsittänyt väärin? Poika tuo kotiin ja tyttö odottanut esittelyjä, ruokaa ja keskusteluja ihan omasta aloitteesta. Pojan satunnaisen kaverin käynti ei välttämättä aiheuta talonväessä mitään reaktioita. Ei meillä ainakaan ketään kaveria vanhemmille tulla esittelemään, suoraan lampsivat omaan huoneeseen. Oisko nyt vain kyse ylisuurista odotuksista? Ja nuo on vasta 18v. Ei ehkä kovin vakavaa seurustelua.

Teillä ei ole perheessä tapoja, niin ei esitellä. Meillä moikataan jo ovelta, onko kukaan himassa ja kun vastaan, tullaan esim. keittiöön tyyliin: "Moi, tää on Mertsi." Sanon Mertsille moi ja hän vastaa, jos on kotona opetettu tapoja tai nyökkää tai ei sano mitään. Useimmat lapsieni kaverit omaavat tapoja ja tulevat moikkaamaan.

Meillä lapset ihmettelevät, kun menevät kavereiden kotiin, jossa eivät aikuiset moikkaa ja vaihda muutamaa sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesta luulin, että kyseessä on joku alakoululainen, kun lapsen puolesta harmittaa.

Tunnen äidin joka asuu poikiensa 29v ja 31v kanssa edelleen yhdessä. Ovathan lapset tietysti lapsia aikuisinakin.

Jos se äiti vieläkin preppaa niitä aikamiespoikiaan???🙀

Nuo on kyllä jääny jo tekopalkoiksi. Kolmekymppisten preppaukset ei taida enää auttaa.

Täysi-ikäisten holhoaminen on älytöntä touhua. Jollei ole holhouksen tarpeessa eli holhottava.

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos äidilleni ei tullut mieleen ohjeistaa minua poikaystävän vanhempien tapaamiseen 😂

Samat sanat. Olisi ollut kovin noloa. Enkä ehkä olisi totellut.

Meillä on jo useampi seurustelukumppani nähty.  Olen nimenomaan koettanut olla pahemmin kyselemättä, ettei sitten suututa että ihme utelias akka ja missä kelpoisuustentissä tässä oikein ollaan ja mitä minun asiat sinulle kuuluu . Muuten kyllä tietenkin jutellaan ihan normaalisti.  Mutta siis se tenttailu on kyllä jätetty minimiin.

Ehkä äiti pääsee tästä harmituksesta yli. Jos ekaa tapaamista vatvotaan näin, mitenköhän jatkossa. Edelleen tiedät vain tytön kertomuksen. Pojan ja vanhempien kertomus voisi olla ihan toinen.

Onpas paljon ihme selittelyä, spekulaatiota ja sohvapsykologiaa tässä ketjussa. Kyllä aikuisilla ihmisillä pitäisi olla sen verran käytöstapoja, että voi edes kohteliaisuudesta kysyä nuorikolta että mitäs opiskelet/harrastat/elämässäsi puuhailet jne.

Itse olen 23n, seurustellut miesystäväni kanssa vuoden päivät ja olen tavannut hänen äitinsä moneen kertaan, mutta hän ei ikinä puhuttele minua tai kysy mitään. Juttelevat yleensä perheen kesken ja minä istun hiljaa sohvalla, kommentoin kyllä jos minulla jotain järkevää sanottavaa on. Mutta kyllähän se on töykeää, jos ei yhtään tuttavuutta tehdä vaikka miten olisi nuoria kyseessä ja suhteen tulevaisuus epävarma.

Juu, ihan tavalliset moikkaukset riittää alkuun. Eikä myöhemminkään mitään kuulusteluja. Kauhea ajatuskin. Enhän itsekään tenttaa nuorteni kavereita.

Huomenna kun tulevat, pyydän keräämään viinimarjoja.. ;)

Tässä nyt on poika se, jonka olisi pitänyt olla esittelijä. Toisaalta tyttö olisi vain voinut reippaasti tervehtiä vanhempia ja huikata nimensä. Ehkä poika on suuttunut jostain vanhempien tuppautumisesta aikaisemmin, ja nämä ei halunneet tuppautua. Ehkä poika ei ole edes "näyttänyt" tyttöä, vaan ovat vain livahtaneet pojan huoneeseen. Vanhemmat ei välttämättä tienneet tytön tulosta.

Tyttö ja sinä ap olette tehneet asiasta jotenkin kummallisen ison.

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt on poika se, jonka olisi pitänyt olla esittelijä. Toisaalta tyttö olisi vain voinut reippaasti tervehtiä vanhempia ja huikata nimensä. Ehkä poika on suuttunut jostain vanhempien tuppautumisesta aikaisemmin, ja nämä ei halunneet tuppautua. Ehkä poika ei ole edes "näyttänyt" tyttöä, vaan ovat vain livahtaneet pojan huoneeseen. Vanhemmat ei välttämättä tienneet tytön tulosta.

Tyttö ja sinä ap olette tehneet asiasta jotenkin kummallisen ison.

Ihan kuin 18v tyttären vanhemmat tuputtaisivat aikuista ihmistä naimisiin. Tai jotain outoa. Että ihan pitää pelätä onnistuuko. Jos nuoripari rakastaa toisiaan oikeasti ja pitkänpäälle, perustavat perheen. Eikä siinä ole muilla nokan koputtamista.

Vierailija kirjoitti:

Onpas paljon ihme selittelyä, spekulaatiota ja sohvapsykologiaa tässä ketjussa. Kyllä aikuisilla ihmisillä pitäisi olla sen verran käytöstapoja, että voi edes kohteliaisuudesta kysyä nuorikolta että mitäs opiskelet/harrastat/elämässäsi puuhailet jne.

Itse olen 23n, seurustellut miesystäväni kanssa vuoden päivät ja olen tavannut hänen äitinsä moneen kertaan, mutta hän ei ikinä puhuttele minua tai kysy mitään. Juttelevat yleensä perheen kesken ja minä istun hiljaa sohvalla, kommentoin kyllä jos minulla jotain järkevää sanottavaa on. Mutta kyllähän se on töykeää, jos ei yhtään tuttavuutta tehdä vaikka miten olisi nuoria kyseessä ja suhteen tulevaisuus epävarma.

Onpa hyvä, että tiedät jo nyt minkälaisen anopin saat. Ettei ole ollut turhaa alkumakeilua. Puolison kanssa sitä kimpassa ollaan eikä hänen äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tuttujen tutut on just tollasia, ei vaan ymmärrä että oleillessa ihmisten kanssa on kohteliasta keskustella. Edes jostain. Nykyään jo tiedän että turha edes yrittää.

Eli tytön odotukset meni ristiin, pelkäsi että on sosiaalisesti rajoittunut vanhempia kohtaamaan mutta menikin toisin päin. Vanhemmat ei varmaan edes tajunnut mikä heidän rooli noissa tilanteissa on, kunhan tulivat olemaan eikä isä osannut puhua edes niitä normaaleita miesten ”olen tässä vajaa nikkaroinut” juttuja kun vieras naisihminen pöydässä.

Mitä jos on vaan sosiaalisesti kömpelö eikä keksi mitään puhuttavaa? Itse olen vähän sellainen vieraiden ihmisten läsnäollessa... Vastaan kyllä, jos jotain kysytään, mutta minulle ei ole luontevaa mikään small talk tai se, että esittäisin jotenkin kiinnostunutta...

Ei kai se mitään jos se ei sinua itseäsi haittaa ja olet sinut asian kanssa etkä niinkään kaipaa seuraa, jotkut alkaa vierastaa niitä heistä kiusalliselta tuntuvia tilanteita eikä tule jutulle jatkossa enää. Omaa itsevarmuutta, läsnäolon taitoa ja sosiaalisia taitoja taas kannattaa kehittää jos tuntuu että olisi mukavampaa pärjätä luontevammin sosiaalisissa tilanteissa.

Tyttöystäviä tulee ja menee . Kuka niihin kaikkiin viitsii mitään erityistä huomiota kiinnittää?

Aloitus "Harmittaa lapsen puolesta" on harhaanjohtava. Tulee väkisin mieleen, että on kysymys pienestä lapsesta.

Kyseessä kuitenkin on aikuinen, täysi-ikäinen nainen. Häntä äiti kuitenkin ohjeistaa kuin pienokaista. Saattaa tuota menoa neitokainen lapsen asemaan jäädäkin. Harmi, että joillakin se napanuora on niin pirun sitkeä.

Esimiehelläni, 5 lapsen isällä on hauska asenne. Hän sanoo, että kaikkihan nuo on kaupaksi menneet, muutamat jopa pariinkin kertaan. Ilman haloota tai kummempia opastuksia. Vaikka yksi tyttäristä sai lapsen lukioaikana, kirjoitti yo:ksi samaan aikaan kuin muutkin.

Oon asunut maassa, jossa uudet toisilleen ennalta tuntemattomat henkilöt esittelee toisilleen yhteinen tuttu tietyn protokollan mukaisesti. Eli sille arvokkaammalle/vanhemmalle esitellään se nuorempi ja lopuksi kummatkin kättelevät. Eli siis aluksi kaikki olisivat tervehtuneet iloisesti ja se poika olisi esitellyt tyttöystävänsä äidilleen ja äitinsä tyttöystävälleen ja sen jälkeen he olisivat kätelleet ja vaihtaneet pari sanaa kohteliaasti.

Näin tehtiin epämuodollisissa teinien kaveriporukoissakin. Ihmiset myös tervehtivät ja osasivat aina vähän small talkia, vaikka olisivatkin olleet hyvinkin ujoja oikeasti. Ja ihan eurooppalainen länsimaa on kyseessä. Suomessa on metsäläisten tavat edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus "Harmittaa lapsen puolesta" on harhaanjohtava. Tulee väkisin mieleen, että on kysymys pienestä lapsesta.

Kyseessä kuitenkin on aikuinen, täysi-ikäinen nainen. Häntä äiti kuitenkin ohjeistaa kuin pienokaista. Saattaa tuota menoa neitokainen lapsen asemaan jäädäkin. Harmi, että joillakin se napanuora on niin pirun sitkeä.

Kyllä aikuisiakin lapsia on hyvä ohjeistaa ja tukea.

Vierailija kirjoitti:

Oon asunut maassa, jossa uudet toisilleen ennalta tuntemattomat henkilöt esittelee toisilleen yhteinen tuttu tietyn protokollan mukaisesti. Eli sille arvokkaammalle/vanhemmalle esitellään se nuorempi ja lopuksi kummatkin kättelevät. Eli siis aluksi kaikki olisivat tervehtuneet iloisesti ja se poika olisi esitellyt tyttöystävänsä äidilleen ja äitinsä tyttöystävälleen ja sen jälkeen he olisivat kätelleet ja vaihtaneet pari sanaa kohteliaasti.

Näin tehtiin epämuodollisissa teinien kaveriporukoissakin. Ihmiset myös tervehtivät ja osasivat aina vähän small talkia, vaikka olisivatkin olleet hyvinkin ujoja oikeasti. Ja ihan eurooppalainen länsimaa on kyseessä. Suomessa on metsäläisten tavat edelleen.

Noin menee esittelyetiketin mukaan. Epämuodollisissa tapaamisissa voi vain joku ottaa ohjat käteen ja toimia esim, jos juhlissa ei isäntapari tai kukaan huomioi mitenkään niin voi mennä itse ja esittäytyä. Samoin tietysti kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä jatkaako seurustelua pojan kanssa kovin vakavasti. Pakettiin kuuluu valitettavasti kuitenkin jossain määrin myös pojan suku. Toki etu on tässä se, että tyttökin on jurottaja.

Höpö höpö. Perhepakettiin kuuluu vain oma puoliso ja lapset. Ei suku.

Ei siis tarvitse sukulaisia mielistellä, mutta ihan hyvä jos edes kohtalaisesti synkkaa. Varsinkin jos on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä jatkaako seurustelua pojan kanssa kovin vakavasti. Pakettiin kuuluu valitettavasti kuitenkin jossain määrin myös pojan suku. Toki etu on tässä se, että tyttökin on jurottaja.

Höpö höpö. Perhepakettiin kuuluu vain oma puoliso ja lapset. Ei suku.

Ei siis tarvitse sukulaisia mielistellä, mutta ihan hyvä jos edes kohtalaisesti synkkaa. Varsinkin jos on lapsia.

Ei kohteliaisuus ja avoimen positiiviset välit ole mitään mielistelyä.