Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Harmittaa niin lapsen puolesta
11.08.2020 |
Tyttäreni 18v on seurustellut jo jonkin aikaa todella mukavan pojan kanssa ja eilen koitti se hetki, että hänet esiteltiin pojan vanhemmille. Tyttäreni on todella ujo ja hiljainen, joten pientä preppausta annoin hänelle ennen tapaamista kuten katso silmiin kun esittelet itsesi, vastaa kysymyksiin selkeästi ja niin että he kuulevat (tytöllä on tapana jännittävissä tilanteissa mumista puheensa) ja ole reipas. Hän lähti hyvillä mielin ja itsevarmana, mutta pojan vanhemmat ei olleetkaan hänelle puhuneet mitään. Ei esittelyjä, ei mitään. Toinen vähän pettyneenä kun halusi antaa hyvän vaikutelman, mutta ignoorattiin ihan täysin. Käytöstapojen preppausta ne vanhemmat olis näköjään tarvinneet :(
Kommentit (107)
Törppöjä vanhempia. Varsinaisia ääliöitä.
Olen omille lapsilleni usein sanonut, että monet aikuiset ovat teitä tyhmempiä. Mutta niidenkin kanssa pitää vaan jotenkin elää. Tyhmät ihmiset on niin pirun rasittavia ja kun ne vielä saa äänestääkin. Huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten seurusteluja tulee ja menee. Ehkä vanhemmat ajattelee, että ajan kanssa sitten tutustuu. Ihan en tuosta mieltä pahoittaisi. Tyttö seurustelee pojan kanssa, vanhemmat on sivuseikka. Kevyempää asennetta kehiib, eivät ole naimisiin menossa. Itsellä kolme poikaa ja aluksi tutustuin tyttöystäviin hyvin, mutta sitten ne vaihtuivat ja ikävöin. Sitten päätin tutustua paremmin vasta, kun asuvat yhdessä eli ovat vakavammin. Ja koskaan ei tiedä, jos vanhemmilla on muuta mielessä, huolia tai vastaavaa. Ei kovin jaksa keskuttyä johonkin tyttöseen. Tyttösi ei ole maailman napa.
Tässä asenteessa on sellainen pieni vika, että ihmissuhteet luodaan ensitapaamisesta lähtien. Jos lapsesi kumppani kokee sinut ikävänä sillä saattaa olla yllättäviä vaikutuksia lapsesi seurustelusuhteisiin tai sinun ja lapsesi suhteeseen. Oletko ajatellut, että voit olla ystävällinen ja tutustua ilman, että kiinnityt näihin vaihtuviin tyttöystäviin?
Ystävällisyys on ihan eri juttu kuin lässyttää ummet ja lammet jopa ensitapaamisella. Kyllä huvittaa että tyttis on "meidän Mari", niin niin ihana että. Seuraavassa kuvassa sitten ehkä ei.
Sitäpaitsi meitä anoppeja on morkattu tungettelijoiksi. Mutta minä en tunge.
Rakastan silti kaikkia lapsiani ja heidän puolisoitaan ynnä lastenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikissa perheissä keskustella.
Eikä kaikissa perheissä kuulustella. Mutta jos ei edes tervehditty niin omituista ja epäkohteliasta sakkia. Tai sitten pojan 75. yritelmä.
Ei ole hyvä se toinenkaan ääripää, että lyödään ruusukupit pöytään ja ykköset ylle ja ollaan kuin presidenttiä vastassa.
Mitä pahaa siinä olisi että lyötäisiin ruusukupit pöytään? Ei kai sellaista tarvitse tehdä, mutta mitä pahaa siinä nyt olisi? Sen sijaan tuollainen epäkohtelias mököttäminen on noloa kuului se perheen tapoihin tai ei. Asialliset käytöstavat luulisi olevan aikuisilla vaikka olisi kuinka mitä mielessä tai 150. tyttöystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten seurusteluja tulee ja menee. Ehkä vanhemmat ajattelee, että ajan kanssa sitten tutustuu. Ihan en tuosta mieltä pahoittaisi. Tyttö seurustelee pojan kanssa, vanhemmat on sivuseikka. Kevyempää asennetta kehiib, eivät ole naimisiin menossa. Itsellä kolme poikaa ja aluksi tutustuin tyttöystäviin hyvin, mutta sitten ne vaihtuivat ja ikävöin. Sitten päätin tutustua paremmin vasta, kun asuvat yhdessä eli ovat vakavammin. Ja koskaan ei tiedä, jos vanhemmilla on muuta mielessä, huolia tai vastaavaa. Ei kovin jaksa keskuttyä johonkin tyttöseen. Tyttösi ei ole maailman napa.
Tässä asenteessa on sellainen pieni vika, että ihmissuhteet luodaan ensitapaamisesta lähtien. Jos lapsesi kumppani kokee sinut ikävänä sillä saattaa olla yllättäviä vaikutuksia lapsesi seurustelusuhteisiin tai sinun ja lapsesi suhteeseen. Oletko ajatellut, että voit olla ystävällinen ja tutustua ilman, että kiinnityt näihin vaihtuviin tyttöystäviin?
Ystävällisyys on ihan eri juttu kuin lässyttää ummet ja lammet jopa ensitapaamisella. Kyllä huvittaa että tyttis on "meidän Mari", niin niin ihana että. Seuraavassa kuvassa sitten ehkä ei.
Sitäpaitsi meitä anoppeja on morkattu tungettelijoiksi. Mutta minä en tunge.
Rakastan silti kaikkia lapsiani ja heidän puolisoitaan ynnä lastenlapsia.
Eihän tässä sitä tungettelua ja meidän marittelua haettukaan, vaan ainoastaan niitä peruskäytöstapoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat appivanhemmat ovat juuri tuollaisia. Eivät edes katso päin, tervehdi tai muutakaan. Jos yritän keskustella, tehdään heti erittäin selväksi, ettei kiinnosta. Mielestäni tuo kertoo vain heidän käytöstavattomuudestaan. Valitettavasti oma puolisoni muistuttaa vanhetessaan yhä enemmän isäänsä.
Ja kun täällä ketjussa sanotaan kokoajan vain että tyttö on vielä randomtyyppi, eikä seurustelua oteta vakavasti, niin itse en ainakaan koe olevani randomtyyppi kun olemme olleet naimisissa 10 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Lastemme ristiäisissä appivanhemmat käyttäytyivät yhtä tökerösti esim minun vanhempia kohtaan, vastailivat tylysti jos heidän kanssaan yritettiin virittää keskustelua. Huono käytös tuntuu olevan heillä vain ihan normaali tapa...
Minä en esimerkiksi voi ottaa puolisoani nykyään mihinkään oman suvun juhliin mukaan, koska hänen käytöksensä aiheuttaa pahaa mieltä. Hän tulee epäsiistinä paikalle, katselee tarjoiluja nenänsä vartta pitkin, suurieleisesti ilmoittaa että ottaa pelkän kahvin kun mikään tarjoilu ei miellytä häntä, ei välttämättä onnittele juhlakalua, jos häntä puhutellaan ei katso silmiin ja vastailee töykeästi.
Samaistun. Oma mies alkanut myös iän myötä muuttua. Vierailla käydessä jurottaa jossain nurkassa suunnilleen, vastailee kysymyksiin veemäisesti ja on muutenkin todella rasittava. En tiedä mikä tuota vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kertoo jotain järkyttävää tuon perheen kulttuurista, samoin laajemmin koko Suomenkin kulttuurista kun niin monen mielestä tuon pojan vanhempien käytös oli ok. Surullista, jos vaihtoehdot on hiljainen ujo jurotus, mahtipontiset vastaanottoseremoniat tai kolmannen asteen kuulustelu. Miksi ei vaan vanhemmat voineet esitellä reippaasti itseään, sanoa että hauska tavata, kysyä vaikka miten sun kesä on mennyt ja millaisia suunnitelmia on syksylle. Ja huom! Olen siis itsekin ujo mutta ei se ole mikään syy heittäytyä tuppisuuksi erakoksi. Ei ujous saa olla tekosyy epäkohteliaisuudelle tai sille, ettei kohtaa toista ihmistä, joka on tullut sovitusti kylään!!
"Millaisia suunnitelmia sinulla on syksylle Milla? Mihin hait opiskelemaan" ja Milla vastaa "Ei ole suunnitelmia, en hakenut mihinkään opiskelemaan" ja katsotaan kun naamat valahtaa... He olisivat halunneet kuulla hienot suunnitelmat yliopisto-opinnoista...
Siis poika lähti esittelee vanhemmilleen, mutta ei ollut sitten esitellytkään? Miten tuosta noin iso tapahtuma tehtiin, että sinullekin kerrottiin ja ohjeistit tytärtä.
Yleensä nyt vain mennään ja tervehditään ja voidaan esittäytyä nopeasti. Mistään vakavasta ei ole yleensä kyse 18 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten seurusteluja tulee ja menee. Ehkä vanhemmat ajattelee, että ajan kanssa sitten tutustuu. Ihan en tuosta mieltä pahoittaisi. Tyttö seurustelee pojan kanssa, vanhemmat on sivuseikka. Kevyempää asennetta kehiib, eivät ole naimisiin menossa. Itsellä kolme poikaa ja aluksi tutustuin tyttöystäviin hyvin, mutta sitten ne vaihtuivat ja ikävöin. Sitten päätin tutustua paremmin vasta, kun asuvat yhdessä eli ovat vakavammin. Ja koskaan ei tiedä, jos vanhemmilla on muuta mielessä, huolia tai vastaavaa. Ei kovin jaksa keskuttyä johonkin tyttöseen. Tyttösi ei ole maailman napa.
Tässä asenteessa on sellainen pieni vika, että ihmissuhteet luodaan ensitapaamisesta lähtien. Jos lapsesi kumppani kokee sinut ikävänä sillä saattaa olla yllättäviä vaikutuksia lapsesi seurustelusuhteisiin tai sinun ja lapsesi suhteeseen. Oletko ajatellut, että voit olla ystävällinen ja tutustua ilman, että kiinnityt näihin vaihtuviin tyttöystäviin?
Kässäätkö, että voi ihan hyvin olla ystävällinen ilman sen kummempia keskusteluja!
Ei tullut mieleenkään "prepata" omia nuoria kohtaamaan mahdolliset tulevat appivanhemmat. Hyvin ovat pärjänneet omana itsenään.
Jotkut tuttujen tutut on just tollasia, ei vaan ymmärrä että oleillessa ihmisten kanssa on kohteliasta keskustella. Edes jostain. Nykyään jo tiedän että turha edes yrittää.
Eli tytön odotukset meni ristiin, pelkäsi että on sosiaalisesti rajoittunut vanhempia kohtaamaan mutta menikin toisin päin. Vanhemmat ei varmaan edes tajunnut mikä heidän rooli noissa tilanteissa on, kunhan tulivat olemaan eikä isä osannut puhua edes niitä normaaleita miesten ”olen tässä vajaa nikkaroinut” juttuja kun vieras naisihminen pöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla jo aiemmin kirjoitin, että rento meininki puolin ja toisin. Moikataan kun tulevat. Kehotan nuoria laittamaan itselleen kahvit tai teet. En jää keittiöön hössöttämään. Tajuan, että he haluavat olla kahdestaan.
Kaikki esittelyt ja väkisin väännetyt keskustelut ovat vaivaannuttavia.
Sitten kun ovat muuttaneet yhteen, olen kysynyt mitä toivoisivat kotiin.
Korostan rentoutta ja ystävällisyyttä nuorten kohtaamisissa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tuttujen tutut on just tollasia, ei vaan ymmärrä että oleillessa ihmisten kanssa on kohteliasta keskustella. Edes jostain. Nykyään jo tiedän että turha edes yrittää.
Eli tytön odotukset meni ristiin, pelkäsi että on sosiaalisesti rajoittunut vanhempia kohtaamaan mutta menikin toisin päin. Vanhemmat ei varmaan edes tajunnut mikä heidän rooli noissa tilanteissa on, kunhan tulivat olemaan eikä isä osannut puhua edes niitä normaaleita miesten ”olen tässä vajaa nikkaroinut” juttuja kun vieras naisihminen pöydässä.
Mitä jos on vaan sosiaalisesti kömpelö eikä keksi mitään puhuttavaa? Itse olen vähän sellainen vieraiden ihmisten läsnäollessa... Vastaan kyllä, jos jotain kysytään, mutta minulle ei ole luontevaa mikään small talk tai se, että esittäisin jotenkin kiinnostunutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat appivanhemmat ovat juuri tuollaisia. Eivät edes katso päin, tervehdi tai muutakaan. Jos yritän keskustella, tehdään heti erittäin selväksi, ettei kiinnosta. Mielestäni tuo kertoo vain heidän käytöstavattomuudestaan. Valitettavasti oma puolisoni muistuttaa vanhetessaan yhä enemmän isäänsä.
Ja kun täällä ketjussa sanotaan kokoajan vain että tyttö on vielä randomtyyppi, eikä seurustelua oteta vakavasti, niin itse en ainakaan koe olevani randomtyyppi kun olemme olleet naimisissa 10 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Lastemme ristiäisissä appivanhemmat käyttäytyivät yhtä tökerösti esim minun vanhempia kohtaan, vastailivat tylysti jos heidän kanssaan yritettiin virittää keskustelua. Huono käytös tuntuu olevan heillä vain ihan normaali tapa...
Minä en esimerkiksi voi ottaa puolisoani nykyään mihinkään oman suvun juhliin mukaan, koska hänen käytöksensä aiheuttaa pahaa mieltä. Hän tulee epäsiistinä paikalle, katselee tarjoiluja nenänsä vartta pitkin, suurieleisesti ilmoittaa että ottaa pelkän kahvin kun mikään tarjoilu ei miellytä häntä, ei välttämättä onnittele juhlakalua, jos häntä puhutellaan ei katso silmiin ja vastailee töykeästi.
Samaistun. Oma mies alkanut myös iän myötä muuttua. Vierailla käydessä jurottaa jossain nurkassa suunnilleen, vastailee kysymyksiin veemäisesti ja on muutenkin todella rasittava. En tiedä mikä tuota vaivaa.
Ei sitä kiinnosta vuodesta toiseen lätistä niitä samoja tyhjänpäiväisiä kohteliaisuuspuheita... Kun ei ole samalla aaltopituudella eikä samoja mielenkiinnon kohteita, niin ei vaan jaksa esittää mitään vuositolkulla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tuttujen tutut on just tollasia, ei vaan ymmärrä että oleillessa ihmisten kanssa on kohteliasta keskustella. Edes jostain. Nykyään jo tiedän että turha edes yrittää.
Eli tytön odotukset meni ristiin, pelkäsi että on sosiaalisesti rajoittunut vanhempia kohtaamaan mutta menikin toisin päin. Vanhemmat ei varmaan edes tajunnut mikä heidän rooli noissa tilanteissa on, kunhan tulivat olemaan eikä isä osannut puhua edes niitä normaaleita miesten ”olen tässä vajaa nikkaroinut” juttuja kun vieras naisihminen pöydässä.
Mitä jos on vaan sosiaalisesti kömpelö eikä keksi mitään puhuttavaa? Itse olen vähän sellainen vieraiden ihmisten läsnäollessa... Vastaan kyllä, jos jotain kysytään, mutta minulle ei ole luontevaa mikään small talk tai se, että esittäisin jotenkin kiinnostunutta...
Saa olla oma aito itsensä ja sosiaalisesti vaikka kuinka kömpelö. Miniäni oli sellainen ujo ja arka. Siitä ei tehty mitään numeroa. Esittelyä ei suoritettu. Pikkuhiljaa tutustuttiin ja tiesin, että poika saa hänestä hyvän vaimon. Niinkuin saikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten seurusteluja tulee ja menee. Ehkä vanhemmat ajattelee, että ajan kanssa sitten tutustuu. Ihan en tuosta mieltä pahoittaisi. Tyttö seurustelee pojan kanssa, vanhemmat on sivuseikka. Kevyempää asennetta kehiib, eivät ole naimisiin menossa. Itsellä kolme poikaa ja aluksi tutustuin tyttöystäviin hyvin, mutta sitten ne vaihtuivat ja ikävöin. Sitten päätin tutustua paremmin vasta, kun asuvat yhdessä eli ovat vakavammin. Ja koskaan ei tiedä, jos vanhemmilla on muuta mielessä, huolia tai vastaavaa. Ei kovin jaksa keskuttyä johonkin tyttöseen. Tyttösi ei ole maailman napa.
Tässä asenteessa on sellainen pieni vika, että ihmissuhteet luodaan ensitapaamisesta lähtien. Jos lapsesi kumppani kokee sinut ikävänä sillä saattaa olla yllättäviä vaikutuksia lapsesi seurustelusuhteisiin tai sinun ja lapsesi suhteeseen. Oletko ajatellut, että voit olla ystävällinen ja tutustua ilman, että kiinnityt näihin vaihtuviin tyttöystäviin?
Kässäätkö, että voi ihan hyvin olla ystävällinen ilman sen kummempia keskusteluja!
Ei tullut mieleenkään "prepata" omia nuoria kohtaamaan mahdolliset tulevat appivanhemmat. Hyvin ovat pärjänneet omana itsenään.
Ei kässännyt.😉
Mistä sinä ap voit tietää mitä esimerkiksi tuo tyttäresi poikaystävä on vanhemmilleen sanonut? Esimerkiksi, ettei saa kysellä, koska on ujo. Tai sitten heitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta poikansa seurustelukumppanit niin kovin, että pitäisi kysellä mitään. En tiedä oliko kyseessä esimerkiksi ruokailu tai kahvittelu keittiönpöydän ääressä ja kaikki tuijottivat omia kuppejaan hiljaa vai olivatko nuoret saaneet keskenään hoitaa kahvinkeitot sun muut pojan vanhempien asunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Tyttö on aikuinen, miksi äiti pohtii noin tyttären asioita? Pitäiskö napanuoraa vähän venyttää? Tyttö tottuu, että hänen sielunelämäänsä ja olemistaan koko ajan pohditaan. Odotukset voi olla siksi liian korkealla. Vaikka olisi koko ajan äiskän mielessä ja pohdinnoissa, pojan vanhemmille hän nyt noin seurustelun alkuvaiheessa on vain randomtyyppi.
Veikkaan, että ainut lapsi tuo 18v ja asuu vielä vanhempiensa kanssa. Ujoudessa ei ole mitään hävettävää, päinvastoin he ovat usein sitä parasta vaimoainesta.
Pojan vanhemmat saattavat myös olla arkoja ja vähän hämillään uudesta tilanteesta.
Eli ap, ole huoletta kaikki hoituu parhain päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikissa perheissä keskustella.
Eikä kaikissa perheissä kuulustella. Mutta jos ei edes tervehditty niin omituista ja epäkohteliasta sakkia. Tai sitten pojan 75. yritelmä.
Ei ole hyvä se toinenkaan ääripää, että lyödään ruusukupit pöytään ja ykköset ylle ja ollaan kuin presidenttiä vastassa.Mitä pahaa siinä olisi että lyötäisiin ruusukupit pöytään? Ei kai sellaista tarvitse tehdä, mutta mitä pahaa siinä nyt olisi? Sen sijaan tuollainen epäkohtelias mököttäminen on noloa kuului se perheen tapoihin tai ei. Asialliset käytöstavat luulisi olevan aikuisilla vaikka olisi kuinka mitä mielessä tai 150. tyttöystävä.
Mie en jaksa niitä ruusukuppeja tiskata. Nuoriso ottaa ite muumimukit, keittää kaffeet ja laittaa mukit tiskikoneeseen. Ei mittään numeroo seurusteluista!
Mut jokkaine tyylillää.
Aloituksesta luulin, että kyseessä on joku alakoululainen, kun lapsen puolesta harmittaa.
Tunnen äidin joka asuu poikiensa 29v ja 31v kanssa edelleen yhdessä. Ovathan lapset tietysti lapsia aikuisinakin.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta luulin, että kyseessä on joku alakoululainen, kun lapsen puolesta harmittaa.
Tunnen äidin joka asuu poikiensa 29v ja 31v kanssa edelleen yhdessä. Ovathan lapset tietysti lapsia aikuisinakin.
Jos se äiti vieläkin preppaa niitä aikamiespoikiaan???🙀
Alue: Aihe vapaa
kertoo jotain järkyttävää tuon perheen kulttuurista, samoin laajemmin koko Suomenkin kulttuurista kun niin monen mielestä tuon pojan vanhempien käytös oli ok. Surullista, jos vaihtoehdot on hiljainen ujo jurotus, mahtipontiset vastaanottoseremoniat tai kolmannen asteen kuulustelu. Miksi ei vaan vanhemmat voineet esitellä reippaasti itseään, sanoa että hauska tavata, kysyä vaikka miten sun kesä on mennyt ja millaisia suunnitelmia on syksylle. Ja huom! Olen siis itsekin ujo mutta ei se ole mikään syy heittäytyä tuppisuuksi erakoksi. Ei ujous saa olla tekosyy epäkohteliaisuudelle tai sille, ettei kohtaa toista ihmistä, joka on tullut sovitusti kylään!!