Harmittaa niin lapsen puolesta

Edelliselle. Itse olet puolisosi valinnut. Miksi katselet tuollaista miestä? Mutta asialla ei ole mitään tekemistä tämän ketjun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat appivanhemmat ovat juuri tuollaisia. Eivät edes katso päin, tervehdi tai muutakaan. Jos yritän keskustella, tehdään heti erittäin selväksi, ettei kiinnosta. Mielestäni tuo kertoo vain heidän käytöstavattomuudestaan. Valitettavasti oma puolisoni muistuttaa vanhetessaan yhä enemmän isäänsä.

Ja kun täällä ketjussa sanotaan kokoajan vain että tyttö on vielä randomtyyppi, eikä seurustelua oteta vakavasti, niin itse en ainakaan koe olevani randomtyyppi kun olemme olleet naimisissa 10 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Lastemme ristiäisissä appivanhemmat käyttäytyivät yhtä tökerösti esim minun vanhempia kohtaan, vastailivat tylysti jos heidän kanssaan yritettiin virittää keskustelua. Huono käytös tuntuu olevan heillä vain ihan normaali tapa...

Minä en esimerkiksi voi ottaa puolisoani nykyään mihinkään oman suvun juhliin mukaan, koska hänen käytöksensä aiheuttaa pahaa mieltä. Hän tulee epäsiistinä paikalle, katselee tarjoiluja nenänsä vartta pitkin, suurieleisesti ilmoittaa että ottaa pelkän kahvin kun mikään tarjoilu ei miellytä häntä, ei välttämättä onnittele juhlakalua, jos häntä puhutellaan ei katso silmiin ja vastailee töykeästi.

Ja sinä olet tuollaisen moukan kanssa koska..?

Meillä pojan tyttöystävä kävi ekan kerran ja poika ohjeisti, että olkaa ihan normaalisti eikä tarvitse jutella. Nuoret on nuoria ja haluavat olla rauhassa. Seurustelu on arkaa eivätkä halua aina huomiota. Onko tytöllä enemmänkin huomion tarvetta? Vai onko tortunut äidin ylenpalttiseen huomioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat appivanhemmat ovat juuri tuollaisia. Eivät edes katso päin, tervehdi tai muutakaan. Jos yritän keskustella, tehdään heti erittäin selväksi, ettei kiinnosta. Mielestäni tuo kertoo vain heidän käytöstavattomuudestaan. Valitettavasti oma puolisoni muistuttaa vanhetessaan yhä enemmän isäänsä.

Ja kun täällä ketjussa sanotaan kokoajan vain että tyttö on vielä randomtyyppi, eikä seurustelua oteta vakavasti, niin itse en ainakaan koe olevani randomtyyppi kun olemme olleet naimisissa 10 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Lastemme ristiäisissä appivanhemmat käyttäytyivät yhtä tökerösti esim minun vanhempia kohtaan, vastailivat tylysti jos heidän kanssaan yritettiin virittää keskustelua. Huono käytös tuntuu olevan heillä vain ihan normaali tapa...

Minä en esimerkiksi voi ottaa puolisoani nykyään mihinkään oman suvun juhliin mukaan, koska hänen käytöksensä aiheuttaa pahaa mieltä. Hän tulee epäsiistinä paikalle, katselee tarjoiluja nenänsä vartta pitkin, suurieleisesti ilmoittaa että ottaa pelkän kahvin kun mikään tarjoilu ei miellytä häntä, ei välttämättä onnittele juhlakalua, jos häntä puhutellaan ei katso silmiin ja vastailee töykeästi.

Ihmiset ovat erilaisia. Ei kaikkia kiinnosta teennäinen turha hölöttäminen... Inhoan ihmisiä, jotka tulevat väkisin iholle "virittämään keskustelua".

Ehkä vanhemmat haluavat kunioittaa toisen yksityisyyttä eivätkä sen vuoksi halua kysellä. Itse olen vanhempi, joka ei kysele edes omalta pojaltaan tämän tyttöystävästä. Olen ajatellut, että hän kertoo kysymättä, kun kokee, että on oikea aika ottaa seuraava askel.

Aloin muistella omaa ekaa seurustelua 18v ja poika oli 20v. Kävin pojan kotona ja vanhemmat oli, mitä olivat. En kyllä muista, että olisin ruotinut noita vanhempia äitini kanssa tai kenenkään kanssa. Olin kiinnostunut pojasta, en vanhemmista. Olusko tässä oikeasti kyse äidin tarpeista eikä tyttären? Ketä 18v nuorta oikeasti kiinnostaa jonkun vanhemmat näin paljon? Onko poika paremmista piireistä ja tytön äiti kärkkyy jotain?

Siis eivät yhtään mitään olleet sanoneet tyttärellesi? Jopas kummia moukkia ovat. 

Tarkennuksesksi vielä, että poika asuu jo omillaan samoin tyttäreni. Eivät olleet menossa syömään eikä tyttöni odottanut mitään hienoa illallista. Merkillisesti osaatte vääntää näitä juttuja vaikka aloituksessa ei mitään sellaista lukenut. Poika oli sopinut vanhempiensa kanssa että he tulevat tyttäreni kanssa käymään. Jos asia ei olisi ollut vanhemmille ok, niin olisivat sitten ehdottaneet jotain muuta ajankohtaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vanhemmat haluavat kunioittaa toisen yksityisyyttä eivätkä sen vuoksi halua kysellä. Itse olen vanhempi, joka ei kysele edes omalta pojaltaan tämän tyttöystävästä. Olen ajatellut, että hän kertoo kysymättä, kun kokee, että on oikea aika ottaa seuraava askel.

Näin juuri. Kyllä sellainen uteleva ja kyttäävä vanhempi on hyvinkin ahdistavaa nuorelle. Joillain on tapana kysyä ensikohtaamisella jopa vanhempien ammatteja ja se on jotain ihan käsittämätontä.

Vierailija kirjoitti:

Tarkennuksesksi vielä, että poika asuu jo omillaan samoin tyttäreni. Eivät olleet menossa syömään eikä tyttöni odottanut mitään hienoa illallista. Merkillisesti osaatte vääntää näitä juttuja vaikka aloituksessa ei mitään sellaista lukenut. Poika oli sopinut vanhempiensa kanssa että he tulevat tyttäreni kanssa käymään. Jos asia ei olisi ollut vanhemmille ok, niin olisivat sitten ehdottaneet jotain muuta ajankohtaa.

Ap

Ja tosiaankin käynnin syy oli esitellä vanhemmat tyttärelleni ja toisin päin

Ap

Pojan vanhemmat ovat ujoja tai juntteja. Ja siitä pitää vääntää hirveä poru koska...? Poika on mukava ja se riittänee. Miksi aikuisen omillaan asuvan tytön äiti pohtii tätä? Tässä kohtaa kannustaisin hankkimaan oman elämän. Ja tytölle tekee karhunpalveluksen, jos on jo opettanut jäämään vellomaan joka asiaa. Sano auts ja mene eteenpäin on hyvä ohje usein.

Ehkä tyttäresi näytti siltä, ettei vanhemmat halunneetkaan tehdä tuttavuutta sen enempää?

Jos vanhemmat eivät tienneet kyläilystä etukäteen? Poika toi yllättäen ja menivät lukkoon. En olisi noin hätäinen tuomitsemaan ja vaahtoamaan vauvapalstalla. Mielipide yhden kerran perusteella taustoja tuntematta.

Tässä selvästi todellisuus ja odotukset eivät kohtaa. Mitä tyttö odotti? Mistä poika omi sopinut vanhempien kanssa? Tai sitten kaikki 4 ovat sosiaalisesti kyvyttömiä ja ujoja ja kaikki syyttävät toista osapuolta pieleen menneestä tapaamisesta. Jospa pojan äiti on aloittanut toisen keskustelun tytöstä, joka tuli käymään eikä saanut suutaan auki, että olisi ihastellut heidän kotia tai omannut muitakaan käytöstapoja.

En koskaan jutellut kunnolla ensimmäisen poikaystäväni vanhempien kanssa, vaikka käytännössä asuin heillä monta kuukautta. Nimitin heitä perhe Puisevainen-Ikäväksi, vaikka olivat varmaan aivan tavallisia kunnon ihmisiä. Poikaystäväkin oli melko vakavamielinen tosikko, mutta onneksi kuitenkin umphullu, joten tulin hänen kanssaan paljon paremmin juttuun. Tosin hänkin joskus kummasti sulki itsensä kesken keskustelun (syyksi arvelin sensory overloadia), kun ei ollut tottunut keskustelemaan kotonaan mitään.

Mistä sinä tiedät mitä siellä oikeasti tapahtui? Ehkä tyttäresi ei ollutkaan niin reipas ja itsevarma mitä sinulle lähtiessään näytti? Ehkä vanhemmatkin olivat ujoja? Tai sitten heitä ei vaan kiinnosta syystä, jota ei tiedetä... Ehkä eivät ole poikansa kanssa kovin läheisiä ja arvomaailmat ei kohtaa..? Poika on ns. perheen mustalammas? Mistä näistä tietää. Jotkut vanhemmat ei siedä esimerkiksi tatuointeja ja lävistyksiä ja saattavat jopa arvostella omia lapsiaan tuollaisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vanhemmat haluavat kunioittaa toisen yksityisyyttä eivätkä sen vuoksi halua kysellä. Itse olen vanhempi, joka ei kysele edes omalta pojaltaan tämän tyttöystävästä. Olen ajatellut, että hän kertoo kysymättä, kun kokee, että on oikea aika ottaa seuraava askel.

Näin juuri. Kyllä sellainen uteleva ja kyttäävä vanhempi on hyvinkin ahdistavaa nuorelle. Joillain on tapana kysyä ensikohtaamisella jopa vanhempien ammatteja ja se on jotain ihan käsittämätontä.

Mikä on uteleva ja kyttäävä vanhempi? Mä oon kyselly lasten kavereiltakin, kun olivat alakoulussa ja samaan ruokapöytään joskus satuttiin, noita asioita jos vanhemmat tulevat puheeksi. Ei mitenkään hyökkäävästi eikä tungetellen vaan asiallisesti.

En mä koe, että vanhempien ammatit olisivat joku valtionsalaisuus.

Olen kiinnostunut lasten asioista ja jos joku lapsistani haluaa tuoda mahdollisen kumppanin esiteltäväksi, niin haluan tietää edes jotain hänestä. Ja onhan se ihan hyvä tapa olla kiinnostunut muista ihmisistä.

Hassua, että ymmärrät tyttäresi ujoutta, mutta muilta odotat reippaampaa otetta? Jospa pojan vanhemmat ovat vielä tytärtäsi ujompia. Tai ovat peräti ulkomaalaisia, eivät puhu suomea. Et oikeasti tiedä yhtään mitään, mutta arvostelet täällä ventovieraita ihmisiä, joita et ole koskaan itse nähnyt. Ja tyttäresi on nähnyt ehkä muutamia minuutteja. Ja mikä oli sinun ikäsi?

Hui kamala tuota vanhempaa, joka kyselee lasten kavereilta vanhempien ammatteja.

Poika on voinut ohjeistaa vanhempiaan, että älkää kauheesti tentatko tyttöystävää, kun se on ujo. Että yrittäkää olla ihan normaalisti vaan niin kuin aina kuin mä itse vaan tulen käymään. Tms.